 |
| Todesrune |
Todesrune eli "kuolemanriimu" on skandinaaviseen mytologiaan kuulunut riimu, joka merkitsee sitä, että taistelija on mennyt valhallaan kuolemansa jälkeen. Sen vastakohta on "lebenrune", joka merkitsee sitä, että taistelija eli viikinkisoturi on elossa. Todesrune-symboli asetettiin SS-miesten haudalle symboloimaan heidän uskonnon vastaista asennettaan. Samoin sen tarkoitus oli salata noiden miesten oikeat kansallisuudet. Siksi tuo järjestö kehitti oman symboliikkansa sekä rituaalinsa myös hautajaisia varten, ja pitää muistaa että nuo rituaalit luovat yhteenkuuluvuutta kaikissa maailman suljetuissa yhteisöissä.
Olivat ne teekkarien klubeja tai vakavamielisiä organisaatioita. Todesrune tarkoittaa myös sitä, että soturista ei saanut puhua. Ja tällä halluttiin varjella esimerkiksi omaa päätä, jos kuolleen soturin ansiot oli siirretty toiselle miehelle. Tuolloin saattoi seurata vaikeuksia, jos esimerkiksi oma kyläpäällikkö olisi siirtänyt toisen teot itselleen. Tai sitten tuolla merkillä suojattiin valtiosalaisuuksia, joiden paljastuminen olisi voinut johtaa ikävyyksiin. Samoin todesrunella merkittiin myrkytetty ruoka, jolla viikinkipäällikkö hankkiutui eroon vihollisistaan, eli toiminta oli sellaista, että punaisen kärpässienen nauttimisen jälkeen nauttivat viikingit yleensä simaa. Mutta kun päällikkö katsoi soturin liian väkivaltaiseksi, niin silloin hän tarjosi tuolle onnettomalle sitten olutta tai viiniä, jotta kyseistä henkilöä ei sitten tarvinnut katsella kotikylässä.
 |
| Vapaamuurarien tunnus Kuva II |
Jos kylä oli riippuvainen toisten tuomasta viljasta, joutui se tietenkin tekemään muille kylille palveluksia eli esimerkiksi sotimaan näiden sotia, ja jos viikingit jäivät kiinni siitä, että he taistelivat toisen määräämiä taisteluita, niin silloin tuo käskijä saada ongelmia. Tuon takia viikingit eivät voineet hakea esimerkiksi viljaa mistään naapurikylästä, koska se olisi merkinnyt sitä, että he olisivat joutuneet tekemään jatkuvasti myönnytyksiä muille. Ja tuhotessaan kyliä viikingit tuhosivat sen vilja-aitan sekä yleensä tappoivat tai vangitsivat sepän. Näin kylä sidottiin heidän määräysvaltaansa, ja sen kyky toimia muiden kuin viikinkien luvalla estettiin ja kylästä vointiin kiristää suojelurahaa ja muita palveluksia.
Tällä tarkoitan sitä, että viikingit eivät tehneet muuta kuin kantoivat miekkojaan ja komensivat muita tekemään kaikki työt. Se tietenkin altisti heidät myrkytykselle ja myös teki heistä velttoja ihmisiä, joilla ei enää ollut voimaa taistella kun tosi paikka tuli vastaan. Ja siksi esimerkiksi Valdemar Atterdag voitti Visbyn niin helposti. Todesrune voi olla myös alaspäin osoittavan "V"-kirjaimen muodossa, ja vapaamuurarien neliötunnus symbolisoi sitä, että ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan eli elämän ja kuoleman välillä, eli tuo symboli, mikä on näkyvissä kuvassa kaksi (Kuva II) on symboli siitä, että jos ihminen on hankkinut ntiettyjä taitoja, niin hän itse päättää sen, mitä taidoillaan tekee.
Tuo symboli voi tarkoittaa esimerkiksi itseopiskelua, eli kirjastoista saa paljon tietoja erilaisista aiheista, mutta kuten tiedämme, niin tieto tuo vastuuta. Eli jos joku henkilö tietää jonkun myrkkysienen, niin on hänen oma valintansa, että syöttääkö hän tuon sienen viholliselleen vai kertooko hän kaikille, että mitä tuon sienen nauttiminen voi saada aikaan. Joidenkin raamatun tutkijoiden mukaan esimerkiksi Aatamin ja Eevan syömä hyvän ja pahantiedon hedelmä olisi voinut oikeasti olla jokin punainen kärpässieni, joka on normaalisti hallusinaatioita aiheuttava, mutta alkoholin kanssa nautittuna tuo sieni aiheuttaa kuoleman.
Siis punainen kärpässieni on pestynä punainen, koska sen pilkut ovat irrallisia, ja siksi se voi muistuttaa paljon omenaa, ja ehkä tuo tarina on lisätty siihen keskiajalla, jolloin Raamattua kirjoitettiin paljon uudelleen. En tiedä että missä päin maailmaa tuo osa Raamattua on kirjoitettu, mutta tietenkään tuo meidän punainen kärpässienemme ei ole ainoa punainen sieni maailmassa. Se on sikäli erikoinen, että tuota sientä voi käyttää pienissä määrin hallusinaatioiden aikaansaamiseen , mutta jos sen kanssa ottaa alkoholia, niin seurauksena on kuolema. Eli viikingit käyttivät tuota sientä siihen, että he pääsivät taistelun edellyttämään psyykkiseen tilaan, ja tuo sieni aiheuttaa raivotiloja ihmiselle, joten osittain tuon sienen takia viikingit saivat maineen hurjina, armottomina sekä pelottomina sotureina, joiden maine ulottui pohjolasta Britanniaan ja aina Bysanttiin asti, jossa he toimivat palkkasotureina sekä keisarin henkivartijoina.
charelesfort.blogspot.fi
Comments
Post a Comment