Sosiaalipolitiikkaa ja "Tapaus Aarniota"

Taas on Aarnion juttuun tullut uusia käänteitä, kun joku onneton on siellä vuotanut jutun salaisia papereita julkisuuteen. Ja noista papereista löytyy tietoja esimerkiksi poliisien peitehenkilöllisyyksistä sekä muista vastaavista asioista, joiden takia kyseiset tiedot voivat vaarantaa joidenkin henkilöiden yksityistä turvallisuutta. Tässä sitten taas huomataan maamme virkakunnan tapa tukea kaveria loppuun asti. Kuitenkin tällainen toiminta varmasti ei tee mitään muuta kuin haittaa poliisille, mutta onneksi itse en tuossa laitoksessa työskentele. Siinä voisi sitten itse kukin joutua pohtimaan kaveruuden suhdetta lakiin.

Huumepoliisin työ on tietenkin vähän sellaista, että siinä pitää voida toimia hiukan lain asettamien normien rajamailla, eli kuten tiedämme, niin vinkki-miehille pitää maksaa, jotta he tiedottavat poliisia rikollisten aikeista. Mutta tätä toimintaa kuitenkin arvostellaan hyvin paljon, siksi että jotkut pitävät sitä vain poliisin tapana jaella rahaa tai etuja kavereilleen. Samoin jos tässä peitetoiminnassa on työskennelty siten, että esimerkiksi henkilöitä, joilla on suhteita alamaailmaan on rekrytoitu poliisiin, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että aika lähellä ollaan sitä, että noudatetaanko rekrytoinnissa "puhtaan rikosrekisterin periaatetta" kuten poliiseja palkattaessa on ollut tapana?

Kun puhutaan siitä, että poliisin peitetoiminta käsittää esimerkiksi soluttautumista jengeihin, niin silloin tietenkin noilla poliiseilla pitää olla sellaiset "suositukset" että jengit osoittavat kiinnostusta heitä kohtaan. Ja siksi tällainen toiminta varmasti saa aikaan ajatuksia siitä, että millaisia suosittelijoita nuo poliisit sitten oikeastaan hankkivat, kun he lähtevät itseään tarjoamaan joillekin rikollisille organisaatioille? Eli millaiselle henkilölle nuo liivimiehet sitten kertovat tulevista keikoistaan? Ihmisen pitää tuossa tilanteessa olla melko luotettava, jotta nuo erittäin kovamaineiset henkilöt uskaltavat puhua hänelle kovista rikoksista, joista seuraa todella kovia vankeustuomioita, jos niistä sattuu joku jäämään kiinni.

Esimerkiksi jatkettu törkeä huumausainerikos sekä muutama kiristys-tapaus, jotka koskevat velkoja voivat helposti tuoda henkilölle yli kymmenen vuoden vankeustuomion, joten siksi niistä asioista varmaan puhutaan vain sille luotettavalle kaverille. Ja sitten jos tuo "kaveri" paljastuu ilmiantajaksi, niin kyllä se varmaan vihaa herättää, vaikka kyseessä olisi sitten rikollinen toiminta. Lain mukaan rikoksesta pitää tulla tuomio, mutta voin sanoa, että tuo tuomittu henkilö ei varmaan tuosta asiasta kovin paljoa pidä, ja jos ilmiantaja sitten on vaikka lapsuuden kaveri, niin silloin tuo teko varmasti tuntuu hyvin ikävältä. Samoin se että poliisi puhuu toiselle rikoksesta kiinni jääneelle lievempää tuomiota kuin toiselle varmasti saa aikaan vihaa tuossa toisessa ihmisessä.

Tätä tekniikkaa muuten käytetään silloin, kun jengin jäsenten välejä halutaan huonontaa. Mutta kun puhutaan sitten siitä päivästä, jolloin rikollinen pääsee "siviiliin", eli vankilan vaatteet vaihdetaan tavalliseen asuun, niin silloin tulee joskus mieleen sellainen asia, että tuollainen vapautuva rikollinen on uhka noiden peitetehtävissä olevien poliisien turvallisuudelle. Hän saattaa tuntea heidät nimeltä tai olla kuulunut jopa heidän lähipiirinsä. Ja silloin varmasti käy mielessä sellainen pelko, että sitä ruvetaan puolin tai toisin kostamaan. Vaikka poliisi olisi ammattimaisesti suhtautunut asiaan, niin hänkin on sitten ihminen. Eli pelko saa ihmiset vihaamaan toisiaan. Ja jos siinä sitten on vaikka toisen kotona käyty vieraisilla, niin silloin tuo rikollinen voi saada selville tuon poliisin lähipiiriin kuuluvien ihmisten nimiä.

Tietenkin omaa läheistä haluaa jokainen suojella. Tässä vain totean, että Ihmismieli on pimeä ja kylmä paikka, ja välillä joku tekee asioita, joita ei pitäisi tehdä. Se mikä vielä enemmän sitten herättää vihaa ovat tilanteet, jossa kaveri on tullut lakimiehen kanssa tarjoamaan mielestään löysää tuomiota. Eli hän on puhunut jostain psykiatrista tai vastaavasta asiasta, ja sitten tuo tapaus, missä henkilö olisi ehkä selvinnyt ehdollisella muuttuukin vuosia kestäväksi vastentahtoisesti hoitoon suhtautuvan potilaan hoidoksi jossain psykiatrisessa sairaalassa. Kun ihminen joutuu systeemin jyräämäksi, niin silloin ei varmasti ole hymy kovin herkässä, ja monilla ihmisillä on jotenkin sellainen kuva, että esimerkiksi työttömät olisivat jotenkin rikollisia henkilöitä. Eikä entisen vangin ole muuten kovin helppoa integroitua takaisin normaaliin elämään.

Se mitä itse olen miettinyt hyvin paljon on se, että miksi nuo työttömien tukipalveluiden työntekijät kovin helposti esittävät asiakkaalleen niin sanottuja siivoustöitä? Joskus kuulen puhuttavan siitä, että esimerkiksi sähköasentajille ei muuta työtä edes ole yritetty katsoa kuin siivousta. Joten silloin mieleeni on tullut sellainen asia, että tekeekö tuollainen työntekijä edes palkattua työtä tuossa yhtiössä, joka tarjoaa työllistämispalveluita. Vai tekeekö hän sitten esimerkiksi "haamuna" työtä jonkun siivoojan parina. Näissä tapauksissa on usein käynyt niin, että mitään muuta paikkaa ei edes ole ollut olemassa kuin joku porras- tai toimistosiivoojan pesti, eli tällaisia asioita vain kuulee kaduilta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Yhteisöissä eläminen ei aina ole ruusuilla tanssimista, ja joskus niissä ilmenevä toiminta on hyvin paheksuttavaa

Kun puhutaan yhteisöllisyydestä, niin silloin tietenkin heti tulee mieleen sellainen asia, että kyseessä olisi aina joku ”amishlahkon” kaltainen asia, jossa koko kyläyhteisö auttaa toisiaan, jos nämä ovat pulassa. Kuitenkin tuohon varsinkin uskonlahkojen kohdalla esiintyvään yhteisöllisyyteen liittyy usein sellainen aspekti, että noista yhteisöistä haluaa moni kuitenkin pois, ja sama koskee muutakin "uskovien toimintaa" sivuavia asioita. Näet kuten olemme huomanneet, niin esimerkiksi lestadiolaiset ainakin lehtien mukaan usein käyttävät yhteisöä ikään kuin hyväkseen, eli niissä saattaa jonkun vanhemman henkilön alkoholinkäyttö paisua sellaisiin mittoihin, että hän ikään kuin juo kirjaimellisesti itsensä hengiltä. Ja tuolloin hän saattaa esimerkiksi pantata maatilansa, tai antaa jopa kiinteää omaisuuttaan pois, jotta saisi viinaa. Toki toimiessaan oikein sekä vapaaehtoisuuden pohjalta voi yhteisössä eläminen olla upeaa ja antoisaa, mutta jos siellä alkaa sitten joku käyttää asemaansa väärin, niin silloin koko yhteisö muuttuu helvetiksi.

Noissa suljetuissa yhteisöissä saattaa olla tapana sellainen, että varsinkaan vanhempien henkilöiden alkoholinkäyttöön ei haluta puuttua tai myöskään muihin heidän ongelmiinsa ei koskaan edes oteta kantaa. Ja varsinkin maaseudulla saattaa ryyppääminen karata helposti käsistä, koska sitä ei ehkä naapuri edes huomaa, jos isäntä sitten siellä päiväkausia juo vaikkapa itse hiivasta, sokerista sekä perunoista tekemäänsä pontikkaa.  Ja jos hän on päätoiminen maanviljelijä, niin kukaan ei ehkä huomaa sitä, että joskus on pihaan jätetty lumet tai talon katolle on kerääntynyt roskia. Navetoissa tietenkin käy eläinlääkäri, joka katsoo paikat, mutta viljatiloilla ei ehkä koskaan käy kukaan. Yhteisöllisyys on todella hieno asia, jos se toimii oikeasti niin, että ihmiset elävät vuorovaikutuksessa keskenään, ja toinen saa sitten pyytää toista apuun, jos hän apua tarvitsee, ja antaa toiselle vastapalvelukseksi sitten omaa apuaan.

Mutta kuitenkin ongelmana on se, että tuo yhteisö ikään kuin välillä lankeaa siihen, että naapurille annettua apua annetaan vähän niin kuin silmän lumeeksi. Eli yleensä tuo piha esimerkiksi haravoidaan siten, että se osa mihin naapuri sattuu katsomaan, tehdään porukalla, ja sitten isäntä saa itse tehdä loput. Tai sitten käy niin, että pihaan tullaan seisomaan ja nojailemaan haravaan, ja mitään ei sitten siinä tarvitse muuta tehdäkään. Mutta sitten tietenkin tästä asiasta on sellainen versio, että kun kutsutaan talkoisiin, niin silloin tietenkin eteen tulee flunssa, ja mistään syystä siihen pihaan voi tulla töitä tekemään, kun se elimistö ei kestä kylmää.

Mutta jostain syystä illalla saunaan sekä kapakkaan päästään istumaan, eli silloin ei kuitenkaan mitään ongelmia ole, ja toki olut tai viina auttaa immuunipuolustusta todella tehokkaasti. Kuitenkin itse olen joskus törmännyt tapauksiin, missä aikuinen ihminen tekee sellaista, että hän sitten väittää tehneensä esimerkiksi ruohonleikkuuta toisten pihoille, ja sitten kun tuota työmaata käydään katsomassa, niin edessä on vyötäröön asti ulottuva heinikko. Eli tuollainen toiminta ei kyllä aivan aikuisten työtä ole. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalitutkijoita ei olisi olemassa, jos ihmiset eläisivät aina kunnioittaen lakeja sekä pitäisivät huolen esimerkiksi omasta fyysisestä kunnostaan. Kuitenkin aina välillä eteen saapuu henkilö, joka ryyppää itsensä hengiltä, ja silloin kyllä itse mietin, että onko tuolla henkilöllä oikeasti halua olla jotenkin halveksittu? Kuten vanha kansa sanoo. niin kysymys on siitä, ”miksi ”Jeppe” juo” ei niinkään siitä ”mitä ”Jeppe” juo”.

Ei kai hän nyt sitten olemisestaan nauti, kun tuollaisia asioita kuten yleistä epäluotettavuutta tulee ilmi, ja muut ihmiset alkavat sitten karttaa hänen seuraansa. Eli silloin pitää kyllä muistaa sellainen asia, että alkoholismi on oire eikä sairaus. Syy miksi henkilö juo pitää aina selvittää. Tuolloin tutkija selvittää sitä, että miksi toinen ihminen ikään kuin nöyryyttää itseään, ja että onko tuon toiminnan takana ehkä huono omatunto? Eli onko joku kaveri sitten työnnetty jokeen koulukiusaamisen päätteeksi, ja sitten on käynyt huonosti, kuten joissain elokuvissa on tapahtunut.

Tuolloin huono omatunto seuraa kyseistä henkilöä hänen koko lopun elämänsä ajan. Eikä se että kaverit sitten ovat sopineet jotain vaitioloja varmasti paranna omaatuntoa ollenkaan. Tällainen toiminta sitten saattaa ajaa ihmisen juopoksi kadulle. Eli se että ihminen juo, ei parane sillä, että oiretta hoidetaan. Vaan vasta syyn selvittäminen siihen, miksi ihminen tappaa itsensä viinalla voi tuon ongelman.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Kaikilla meillä on oikeus kirjoittaa mitä haluamme, ja jos ihminen uskaltaa kirjoittaa jostain asiasta, niin se saattaa muuttaa maailmaa

Kun kuuntelee ihmisten neuvoja siitä, mitä "saisi kirjoittaa" tai mitä taas pitää välttää kun kirjoittelee Internetiin, niin silloin suuri osa ohjeista pitää sisällään viittauksen siihen, että koskaan ei saa ketään ärsyttää tai mitenkään mustamaalata, tai sitten hän ärjäisee, menettää malttinsa sekä murjottaa lopun päivää. Tietenkin provosoiva kirjoittaminen voi joidenkin mielestä vaarantaa henkilön mahdollisuuden saada töitä tai muuta vastaavaa, mutta silloin kyllä haluaisin kysyä sellaisen asian, kuin että olisiko tuota työpaikkaa sitten oikeasti tullut eteen, mikäli henkilö ei olisi kirjoituksiaan tehnyt? Toisaalta jos noita kirjoituksia ei olisi kirjoitettu, niin olisiko toiminta jatkunut samanlaisena vuosien ajan, jolloin koko työyhteisö olisi voinut elää oikeassa helvetissä, missä kiusaaminen rehottaa, ja töistä ei tule yhtään mitään.

Maassamme tietenkin on sanan sekä kirjoittamisen ja muun ilmaisun vapaus, mikä tietenkin koskee jokaista suomessa oleskelevaa henkilöä, joten esimerkiksi juuri provosoiva kirjoittaminen ei tietenkään voi olla syy työpaikan irtisanomiseen, mikäli teksti ei esimerkiksi paljasta liike- tai muita salaisuuksia tai ole muuten johtoporrasta loukkaavaa. Kuitenkin heidän pitää ensin osoittaa todeksi se, että he eivät itse ole rikkoneet lakia. Pahimmassa tapauksessa koko yhtiön liiketoiminta perustuu rikokselle, kuten mafian ylläpitämissä peitefirmoissa tapahtuu.

Mutta muuten tuo sana "loukkaava" tarkoittaa sitä, että heidät mainitaan nimeltä tai sitten siten, että nuo henkilöt voidaan yhdistää heidän yhtiöönsä. Mutta kun puhutaan siitä, että joku johtaja pahoittaa mielensä, ja sanoo alaisen irti töistä. ei varmasti ole mitenkään hyväksyttävää, jos kirjoitelma koskee esimerkiksi tuon johtajan tapaa käyttäytyä alaisiaan kohtaan. Jos hän jatkuvasti taputtelee alaisiaan takapuolelle tai sitten muuten uhkailee heitä tai tekee jotain muuta lainvastaista, ja tuo teko voidaan todistaa, niin silloin tietenkin tuo kritiikki on aivan aiheellista, eikä siitä rangaistusta yleensä tule, kuin sille joka rikkoo lakia.

Jos joku sanoo että mafia tai gomorra kauppaa huumeita, niin noiden järjestöjen jsenet eivät voi tuota henkilöä oikeuteen haastaa, koska he harjoittavat rikollista liiketoimintaa. Kun puhutaan huumeiden laillistamisesta, niin tässä vähän aikaa sitten eräs järjestö esitti tuota asiaa YK:n pääsihteerille perustellen sitä sillä, että huumeet otetaan näin pois rikollisten käsistä, ja he käyttivät esimerkkinä amerikan sekä myös samalla suomen kieltolain kumoamista, joka vei alkoholin kauppoihin, ja ohjasi siitä saatavat verotulot valtion taskuun, ja vei Al Caponen kaltaisilta miehiltä loistavan tulonlähteen, jolla he sitten elelivät leveästi.

 Eli tuolla tavoin voidaan harjoittaa innovatiivista politiikkaa, joka ehkä olisi oikeastaan melko hyvä lähtökohta myös sosiaalipolitiikalle. Eli kun puhutaan huumeiden kriminalisoinnista, niin tuo asia on sellainen, että tuo kriminalisointi pitää kyseisen busineksen ammattirikollisten käsissä, ja samalla poissa valtion valvonnasta. Ennen tällaisia asioita kirjoittelevat henkilöt pidätettiin, ja heitä haukuttiin rikollisiksi, mutta nykyään myös kansanedustajat ovat puhuneet ainakin kannabiksen laillistamisesta. Ennen tuo henkilö olisi pidätetty, mutta nykyään puhaltavat uudet tuulet, ja täällä yhteiskunnassa saa puhua jo vähän myös sellaisista asioista, jotka ennen olivat vaikeita käsitellä, tai jotka olisivat tuoneet puhujalle vankeutta.

Samoin myös kovat huumeet voitaisiin osittain laillistaa, niin että ainakin ne jotka jo käyttävät kovia aineita voisivat hakea piikkinsä ja aineensa sellaisesta paikasta, jossa käyttöä voidaan valvoa, eli kyseessä olisi hollannin mallin mukainen paikka, missä narkomaani voisi ottaa annoksensa ilman että hän aiheuttaisi ongelmia kadulla. Samoin narkomaanien lasten kanssa olisi tehtävä sellaista sosiaalityötä, missä ehkäistään se, että heistä tulee itsestään heroinisteja. Tämä nyt on sitten sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, missä eivät yssyt pauku, ja ovet lennä kranaattien voimasta sisään. Luin muuten tästä asiasta Facebookista, jossa puhutaan tällaisista innovaatioista enemmänkin.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi