Symboliikka ja sanojen sekä kuvien tahaton piilomerkitys sekä ajatelma siitä, että kirjailija ja filosofi ovat oikeastaan sama asia

Kun puhutaan symboliikasta, eli siitä että joku asia voi saada useita merkityksiä, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka ihminen olisi kuinka hyvä ja tottunut kirjoittaja tai kuvittaja hyvänsä, niin hänellä on aina omat tunteensa mukana. Ja varsinkin kirjoittajan pitää muistaa se, että kukaan maailman ihminen ei ole täysin stoalainen, eli vaikka ulospäin ihminen olisi tyyni, niin silti hänellä saattaa olla voimakas tunnekuohu, kun hän aloittaa kirjoittamisen. Jos ihminen olisi täysin neutraali eikä omaisi mitään tunteita, niin hän pystyisi tekemään virheetöntä ja täysin tunteista vapaata tekstiä, mutta me kaikki ihmiset omaamme jonkinlaisen tunne-elämän, joten saattaa olla niin, että meidän teksteistämme paistaa läpi kaikenlaisia stereotypioita. Samoin omat arvomme paistavat läpi kirjoituksistamme, ja joskus niistä näkyy myös ihmisen yhteiskunnallinen asema. Eli tietyssä asemassa olevat ihmiset ajattelevat asioista tietyllä tavalla.

Kirjailijan sekä filosofin ero on on erittäin pieni, joten oikeastaan jokainen kirjoittaja, joka itse luo tekstejään on eräänlainen filosofi. Jos aloitetaan miettiminen hyvin aliarvostetuista romaaneista eli dekkareista, niin silloin pitää muistaa se, että ihmiset ammentavat inspiraatioita kirjailijoiden kirjoituksista, ja monet erilaisista keksinnöistä on tehty aivan puhtaan mielikuvituksen pohjalta. Mutta ennen kuin mielikuvitus alkaa työstää jotain asiaa ihmisen mielessä, pitää sen saada triggeri eli aktivaattori tälle toiminnalle, joka esimerkiksi loi Edison nimisen miehen päässä sellaisen asian kuin sähkölamppu.

Kun mietitään sitä, että miten ihminen alkaa luoda jotain uutta ja omasta mielestään upeaa, niin ensin hänen pitää saada jotain ravintoa omalle mielikuvitukselleen, jotta ihmisen mieli pystyy syntetisoimaan tuotteen, ja tekemään abstraktiosta konkreettisia rakennepiirustuksia. Kun puhutaan luovuudesta sekä taiteilijoista, niin aina silloin tällöin löytyy joku nero, jonka pitää keksiä joku vessan siivouksen kaltainen asia, jolla saadaan aikaan sellainen kuva, että ihmisen ei kannata itsenäisesti ajatella ollenkaan. Tuollaista asiaa kannattaa hiukan varoa, koska se että toinen haukkuu jotain ihmistä tai ihmisryhmää esimerkiksi tyhmiksi, saattaa vaikuttaa hänestä itsestään todella upealta. Mutta se voidaan jossain muualla ottaa käskytyksenä esimerkiksi sille, että jotain henkilöä aletaan simputtaa tai kiusata työpaikallaan.

Yleensä käskyttävä kirjoittaminen on siitä hyvin ikävää, että siinä ikään kuin pakotetaan jotain henkilöitä alistamaan toisia, ja ikinä ei varmaan olisi mukavaa jäädä kiinni siitä, että käskytys on ollut kiusaamisen syynä. Eli tässä tekstissä en simputuksella tarkoita armeijassa tapahtuvaa jatkuvaa käskytystä, vaan oikeastaan sitä, että työpaikalla ei mikään mitä joku tekee kelpaa sekä sitä, että joku eristetään työyhteisöstä. Dekkarit ovat sikäli vaarallisia kirjoja, että niistä rikollinen saattaa saada ajatuksia johonkin tekoihin, mutta yleensä nuo henkilöt olisivat murhia muutenkin tehneet. Eli kuten tiedämme, niin sosiopaatteja on ollut myös ennen elokuvia olemassa, ja en usko että Jesse Jameskaan  koskaan yhtään elokuvaa eläessään näki.

Elokuvien ero kirjoihin tai kirjoitettuun tekstiin on se, että elokuvassa kaikki tulee ikään kuin valmiina, kun taas romaani stimuloi ihmisen mielikuvitusta eli se auttaa kehittämään synteettistä ajattelua. Ja mielikuvituksesta kumpuavista kirjoissa voidaan kuvata melkein mitä hyvänsä asioita, kuten esimerkiksi robottisivilisaatioita jotka leviävät universumissa kuten sienet tai itiökasvit levittävät siemeniään. Eli tuon sivilisaation mallina voisi toimia jättimäinen "Von Neumann"-kone, joka lähettää tekemiään pikkutehtaita pitkin universumia, ja nuo pienemmät tehtaat sitten luovat kohdeaturinkokunnissaan koneita, joilla ne voivat rakentaa uusia jättimäisiä "Von Neumann" tehtaita, jotka sitten auttavat niitä levittäytymään universumissa kuten kasvit sekä sienet leviävät maan pinnalla, ja tuolla tavoin nuo robotit sitten voivat levittäytyä pitkin galaksia.

Tämä nyt vain oli tätä pohdintaa, eli toivotaan, että emme milloinkaan tuollaista sivilisaatiota sitten kohtaa. Mutta on paljon tieteellisiä teorioita, joita on tehty suoraan uskonnollisten kirjoitusten pohjalta. Ja yksi niistä on buddhalaiseen sielunvaellukseen perutustuva käsitys rinnakkaisista universumeista. Tuo teoria on yksi niistä asioista, joita ei vielä olla näytetty toteen, mutta kuten tiedämme niin Astrid Lindgren ammensi idean tuohon "parelliuniversumiin" eli Nangijalaan sekä Nangilimaan samasta buddhalaisesta sielunvaellusmallista,kuin jotkut tiedemiehet ovat ammentaneet omaan parelliuniversumiteoriaansa, eli toisin sanoen on paljon tavallisia asioita, jotka sitten oikeiden ihmisten päässä muuttuvat teorioiksi, joissa kuvataan mahdollisesti hyvinkin suuria asioita.

Teorian työstäminen tieteeksi empiirisin menetelmin on kuitenkin hyvin rasittava ja aikaa vievä prosessi, eli Astrid Lingrenin kirja ei suorastaan tähän taivu, koska tuo parelliuniversumiteoria on vasta hypoteesivaiheessa. Hypoteesia tutkittaessa seuraa konjektuuri, eli koesarjalla pitää sitten osoittaa että rinnakkaisia universumeja olisi olemassa, ja sitten lopulta voidaan tehdä sellainen ratkaisu, että noita universumeja olisi olemassa, mutta todellisuudessa tähän voi mennä tuhansia vuosia aikaa. Ja nykyään voidaan sanoa, että emme ole tuossa todistuksessa teoriaa pidemmällä. Eli tuo teoria on tällä hetkellä oikeastaan vain romaanin tasolla, koska emme voi luoda sellaisia energiatasoja, että voisimme matkustaa tuohon rinnakkaiseen universumiin. Eli eikös ollutkin hyvä perustelu sille, että Internetissä voi kuka hyvänsä ryhtyä filosofiksi, koska filosofia ei pyri empiiriseen todistukseen. Tai jos kirjoittaja ei itseään halua filosofiksi kutsua, niin titteli kirjailija käy sitten ihan yhtä hyvin.

charelesfort.blogspot.fi