Miksi maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa? (Eliö on sitä mitä se syö, ja jotkut eliöt syövät puolestamme)

Kun ajatellaan sitä, että eliö on sitä mitä se syö, niin asia on monen eliön kohdalla niin, että kasvuympäristö muuttaa niiden myrkyllisyyttä tai käytöstä todella paljon . Esimerkiksi osa käärmeistä alkaa kehittää voimakkaampia myrkkyjä mennessään veden lähelle, koska kloori- ja natriumioni sitten saa aikaan sen, että hermomyrkystä tulee voimakkaampaa kun käärme on meriveden läheisyydessä, ja samoin osa sienistä muuttuu pahan makuisiksi, jos ne kasvavat esimerkiksi selluloosapitoisella alustalla.

Mietittäessä sitä, että jotkut eliöt tarvitsevat espanjankärpäsen kaltaisia kovakuoriaisia kehittääkseen itselleen suojaavaa myrkkyä, joka tekee niiden lihasta syömäkelvotonta. Tällöin voidaan miettiä sitä, mitä tapahtuu jos tuo lintu ei saa espanjankärpäsiä syödäkseen, ja tuo kovakuoriainen sitten antaa sille kuitenkin kyseisen linnun tarvitseman elintärkeän suojan petoja vastaan, koska jos se syö näitä kovakuoriaisia, niin katariniinia sitten saostuu sen lihaan. Tällainen suoja on esimerkiksi hiljattain kirjoituksissa mainitulla kynsihanhella ja muutamilla muilla linnuilla.

Tuo suoja on näille ehkä hyvinkin helposti maastosta erottuvien lintujen kannalta elintärkeä, joten jos kyseistä myrkkyä ei ole tarjolla, niin silloin noista linnuista saattaa tulla hyvin aggressiivisia, koska niitä ei enää suojaa sisäinen myrkky vihollisia vastaan, joten tämän takia kaikki eläinten hoito-ohjeet pitää muistaa lukea tarkasti. Muuten nuo eläimet saattavat hyökätä hoitajiensa kimppuun.

Kun mietitään esimerkiksi sitä, miksi käärmeellä on varoitusasento, niin silloin pitää muistaa se, että jos käärme pitää liian helposti, niin silloin sen myrkkyvarasto saattaa tyhjentyä, ja siksi sen pitää varoa pistämästä turhaan. Ilman myrkkyään käärme on hyvin haluttua riistaa muiden eläinten parissa, ja siksi se tarvitsee myrkkyä, jotta se selviäisi hengissä. Mutta toki on olemassa eräitä isokokoisia kuristajakäärmeitä, jotka eivät kehitä juuri ollenkaan muita myrkkyjä kuin pepsiinejä, jotka eivät pienissä määrissä kovin vaarallisia ole.

Ja juuri siksi nuo valtavat käärmeet naamioituvat muiksi käärmeiksi, ennen kuin ne saavuttavat sen noin kymmenen metrin pituuden, mikä on tavallista isoille boa-käärmeille, jos ne vain ehtivät elää tarpeeksi kauan saadakseen tuon pituuden, mutta monet boat ja muut kuristajakäärmeet joutuvat usein petolintujen ja muiden matelijoiden sekä nisäkkäiden ruuaksi, eli tämän käärmeen kohdalla voidaan puhua siitä, että sen omat saaliseläimet ovat noiden mahtavien matelijoiden pahimpia vihollisia, joten tässä tapauksessa sanonta "ruoka puree takaisin" on sananmukaisesti totta. Mutta on olemassa sellainenkin eliöryhmä, joka syö meidän ihmisten puolesta. Eli me olemme symbioottisessa suhteessa eräisiin bakteereihin, joita elää ihollamme sekä suolistossamme.

Noiden bakteerien toiminta paitsi suojaa meidän elimistöämme muilta bakteereilta, ja samalla suolistomme bakteerit käsittelevät ruokamme sellaiseksi, että mitään muuta kuin ravinteita ei pääse verenkiertoon, koska jos verisuoniin pääsee yksikin hiivasolu tai mikään muu elossa oleva bakteeri, niin silloin me olisimme hukassa. Monet bakteerit sekä basillit ovat valtavan suuria verrattuna verisoluihin, joten saattaisi olla niin, että verenkierron imuunisolut eivät noita bakteereita pystyisi torjumaan. Näet pystyäkseen torjumaan noita maaperässä eläviä soluja täytyy meidän ruuansulatuskanavamme ensin käsitellä ne hapolla, jolloin niiden toiminta heikkenee, ja sitten omat hyödylliset bakteerimme hyökkäävät niiden kimppuun. Jos meidän suolistomme bakteeripeite sitten tuhoutuisi jostain syystä, niin emme voisi syödä muuta kuin säteilytettyä ruokaa, jossa ei ole yhtään elävää solua.

Syy miksi meidän omat suolistobakteerimme ovat niin kauhean tehokkaita johtuu siitä, että niillä on aivan tarkka spesifinen elinympäristö, missä ne elävät. Ja tämän takia ne ovat niin kauhean tehokkaita, koska niiden aineenvaihdunta on säätynyt tarkasti tiettyyn happamuus- sekä muihin kemiallisiin sekä fysikaalisiin olosuhteisiin, joka tarkoittaa lähinnä lämpötilaa. Eli ne toimivat kuin sairaalabakteeri, mikä on vaarallinen vain erittäin steriileissä ympäristöissä. Mutta joutuessaan tavalliseen luontoon, niin voi käydä niin. että ne eivät kestä esimerkiksi UV-säteilyä. Saman ilmiön takia myös vanginvartijat voittavat vangit aina,  jos kamppailu tapahtuu vankilassa.

Eli vartijat muistavat jokaisen kulman sekä syvennyksen vankilassa ja osaavat liikkua sen mukaan. Tätä tilannetta voidaan pitää samana, kuin mitä sairaalabakteerilla on sairaaloissa. Jos taas lähdetään tavalliselle kadulle, niin silloin pitää hakea muuta kuin pelkkiä muistikuvia toiminta-alueelta. Eli tavallisen poliisin isku ei ole yhtä nopea sekä tehokas kuin vanginvartijoiden, koska he eivät voi ulkoa opetella toiminta-alueensa erityispiirteitä, ja sama koskee myös sotilaita. Heidän pitää huolellisesti katsoa jokainen ikkuna sekä oven tausta, jotta alueella voidaan liikkua edes likimain turvallisesti.

pseudotiedetta.blogspot.fi