H.C Andersenin kertomukset ovat alati ajankohtaisia, mutta kysymys on siitä, että kertooko hän niissä omasta elämästään?

H.C Andersen
(1805-1875)

Tanskan satusetä on Hans Christian Andersen (1805-1875), joka kirjoitti monia hyvin surullisia tarinoita, joista tunnetuimmat ovat "Ruma Ankanpoika" sekä " Pieni Tulitikkutyttö", joita voisi jokainen lukea oikein ajatuksella. Kun ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi "Ruma Ankanpoika" on opettanut ihmisille kautta aikojen, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa siitä, että tarinan symboliikka on erittäin tärkeä, siinä on ankanpoika, joka ei varmasti ulkonäöllään koreile eikä myöskään näin ollen saa kavereita, ja tarinan lopussa se sitten tulee lammikolle juomaan, odottaen saavansa kuolemantuomion. Saattaa olla niin, että vaikutteita tuo legendaarinen tarina on saanut Andersenin omasta elämästä, ja ehkä häntä on koulussa sitten kiusattu.

Mutta tuosta ankanpojasta on sitten kasvanut joutsen, joka on todella komea ja kaunis lintu. Tuon tarinan voi jokainen itse käydä lukemassa, joten voimme siirtyä sen sisältämään symboliikkaan, eli onko tuo "ruma ankanpoika" tai sen esikuva itseasiassa eräs norjalainen matemaatikko Niels Henrik Abel (1802-1829), joka oli viidennen asteen yhtälön ratkaisija. Tuolloin koulumaailma oli oikeastaan samanlainen kuin nykyään, eli "siistit ja kalliit vaatteet" takasivat silloin henkilön suosion tuossa kasvatuslaitoksessa.

Tuo matemaatikko ei paljoa ulkonäöllään koreillut, ja hän eli köyhyydessä koko ikänsä,Mutta kuten varmasti hänen työstään näemme, niin tuollainen ihminen voi karusta ulkokuorestaan huolimatta olla erittäin lahjakas ihminen, ja tuohon tarinaan liittyy se opetus, että esimerkiksi kuka tahansa voi kirjoittaa pari satukirjaa tai ratkaista muutamia yhtälöitä, ja uskon että jos joku oli kiusannut Hansia tai Nielsiä koulussa tai haukkunut hänen harrastuksiaan ei varmasti ollut sen jälkeen kovin pidetty ihminen. Ja kuolemansa jälkeen tuo matemaatikko on saanut paljon tunnustusta työstään, mutta siitä ei valitettavasti hänelle omana elinaikanaan ollut mitään iloa. Kuitenkin Norja on muistanut poikaansa esimerkiksi Abel palkinnolla, ja matematiikassa on olemassa Abel-ryhmä.

 Tai ehkä tuon tarinan "ruma ankanpoikanen" on oikeastaan Andersen itse. En usko että suuri kirjoittaja sekä lahjakas tarinankertoja kovin paljoa vaatteilla koreili, koska monet runoilijat sekä kirjailijat pitävät melko vaatimattomia vaatteita. Mutta mieleeni tulee se, että tunsiko Andersen Abelin? Se voisi pitää paikkansa, koska heillä oli kolme vuotta ikäeroa, ja tuo kuuluisa matemaatikko on oikeastaan sellainen tarinoiden "surullisen hahmon ritari", jonka elämää varjostivat erilaiset tragediat, ja eräänä päivänä vuonna 1829 hän kuoli tuberkuloosiin vierellään morsiamensa sekä eräs tuttavaperheen tyttö. Siinä sitten tiede menetti suuren miehen, ja hänen tarinansa traagisuutta kuvaa se, että nykyään tuon nuoren neron kuva komeilee monissa Norjan postimerkeissä.

Niels Henrik Abel
(1802-1829)

Traaginen hänen tarinansa on siksi, että tuo mies syntyi hyvään papin perheeseen, mutta sattui vain elämään väärässä maassa, eli Ruotsin takamailla elävä matemaatikko jäi varmasti muiden jalkoihin. Samoin hänen isänsä oli edustajana Norjan valtiopäivillä, mutta joutui siellä sitten parjatuksi erään puheenvuoron takia, ja ajautui ryyppäämään ja kuoli maksakirroosiin. Mutta kuten kaikki tietävät, niin Andersenin saduista ei tragiikkaa puutu, ja ihmisille tulitikkuja jouluna kauppaava Pieni Tulitikkutyttö varmasti on sellainen kertomus, minkä esikuva voi löytyä mistä vain Kööpenhaminan tai minkä tahansa muun kaupungin kadulta. Se on tarinana aivan yhtä ajankohtainen nykyään kuin silloinkin. Monissa maissa on sosiaalisesti eristettyjä ihmisiä, joiden elämää hallitsee alkoholismi sekä väkivalta. Tuo tarina voisi kertoa jostain Kööpenhaminan narkomaanin lapsesta, joka joutuu pakenemaan väkivaltaisia vanhempiaan tai isäänsä. Tarinan lopussa tyttö sitten kuolee kylmyyteen jäätyään lumihankeen makaamaan.

Kun Andersen puhuu tuossa tarinassa isästä sekä tuon tytön äidin kuolemasta, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että tuon tytön äiti ei muuta tee kuin palvo väkivaltaista miestään. Nykyversio tuosta tarinasta voisi olla pieni lehdenjakaja, joka käy tienaamassa taskurahaa jakamalla lehtiä, mutta sitten vanhemmat ottavat nuo rahat itselleen, kun heillä ei ole työtä. Adersenin saduissa on todella synkkä pohjavire, ja niissä kerrotaan paljon sosiaalisista ongelmista, joita moni ihminen kokee vielä nykyäänkin. Joten itse mietin joskus, että onko Andersen itse kokenut tällaista omassa elämässään? Mikään tarina ei pohjimmiltaan ole vaaraton eikä synny itsestään. Ja Andersenin kaltaiset ihmiset kokevat usein halveksuntaa sekä vähättelyä siksi, että he ovat muiden mielestä "jotenkin epämiehekkäitä".

"Eihän millään tekstillä ole merkitystä" sanotaan monissa ohjelmissa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Andersenin tekstit ovat tehneet moniin lapsiin hyvin syvän vaikutuksen, ja varsinkin nämä kaksi mainitsemaani kertomusta voivat olla varoituksia. Kun tuo tyttö sitten löytyi, niin seuraukset vanhemmille olivat varmasti erittäin kovat, eli tuo isä varmasti koki sitten yhteisön vihat sekä samalla sai kohdata pyövelin silmästä silmään, mikä oli tuollaisen miehen kohdella aivan oikein. Ei kukaan tuohonkaan aikaan tuollaista toimintaa voinut hyväksyä, missä miehen ryyppäämisen takia lapsi jäätyy ulkona kuoliaaksi. Mutta kun puhutaan siitä, mitä tuo "Ruma Ankanpoika" opettaa, niin se voi tarkoittaa sitä, että hiukan huolimattomasti pukeutuvasta ihmisestä voidaan tehdä myöhemmin esimerkiksi yliopiston professori tai Tanskan valtakunnan runoilija, eli ei varmasti ollut mitenkään mukavaa olla sellainen mies, joka oli Andersenia kiusannut koulussa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin...

Disneyn sadussa "Lumikki ja seitsemän kääpiötä"  on peili tai oikeastaan "kuvastin", jolta ilkeä kuningatar kysyy joka päivä tuon legendaarisen kysymyksen siit. että kuka on kaunein nainen koko valtakunnassa. Ja lopulta kuningatar saa vastauksen, jonka mukaan hänen tyttärensä Lumikki on kaunein nainen valtakunnassa, ja siitä sitten seuraa se, että tuo nainen ryhtyi surmaamaamaan tytärtään. Eli ensin hän käytti siihen noidalta saamaansa teroitettua kampaa, johon oli pistetty risiini-myrkkyä, ja sitten hän yritti surmata lapsensa myös myrkytettyä omenaa käyttämällä.

Muuten en tähän tarinan juoneen palaa, koska kaikki siitä jonkun version ovat nähneet tai lukeneet sen satukirjasta. Tuo satu on poikkeuksellisen synkkä, ja siinä ilmeisesti on haluttu pitää varoittava sävy, eli lapsia varoitetaan ottamasta lahjoja tuntemattomilta ihmisiltä, ja samalla se kertoo siitä, mitä tapahtuu kun vanhemmat kääntyvät omaa lastaan vastaan, ja haluavat ottaa tämän hengiltä. Eli tarina kertoo myös esineellistämisestä ja siitä, kuinka pitkälle ihminen voi mennä kateudessaan toista henkilöä kohtaan.

Tuossa tarinassa minkä Grimmin veljekset ovat aikoinaan merkinneet muistiin nimellä Lumikki , on kyseessä narsistisen äidin suhde tyttäreen, joka sitten ikään kuin kasvaa häntä suuremmaksi, ja sitä ei tuo äiti enää voinut kestää. Kyseiseen satuun on kirjoitettu kaikki narsistisen luonteenpirteen näkyvimmät ominaisuudet, eli tarpeen koreilla ulkokuorella, ja sen että narsistilla ei ole olemassa mitään muuta maailmassa kuin hän itse. Kun puhutaan siitä, mikä kuvastin oikeastaan on, niin se saattaa olla muutakin kuin vain esine. Tuo termi voi tarkoittaa henkilöä, joka palvoo kuningatarta, ja kertoo vain sitä, mitä hän haluaa kuulla.

Ja turhamaisuuden perikuvana kuningatar tietenkin käy kauneuskilpailuissa, johon hän on mennyt sitten tietenkin "tuntemattomana". Todellisuudessa hänellä saattaisi olla kuitenkin merkki kaulassa, jotta tuomarit osaisivat häntä makeilla. Näin he eivät sitten saisi vaikeuksia, jos olisivat merkinneet kuningattaren sijoituksen ltilastoissa hiukan alemmalle sijalle kuin mihin hänen majesteettinsa halusi. Tai muuten olisi voinut tulla vaikeuksia.

Kerran on sitten noihin kilpailuihin lähdetty niin, että kuningattaren tunnistuskoru on jäänyt laittamatta kaulaan, jolloin hän sitten kohtaa kylmän totuuden. Toisaalta kuvastin saattoi olla asia, jonka mukaan kuningatar mittasi oman valtansa tuossa valtakunnassaan, ja se että kuka on kaunein, viisain tai asiantuntevin valtion johtaja, tai mikä hänen virkansa nyt sitten olikaan.  Ja ehkä tuo kysymys, minkä kuningatar esitti kuvastimelle oli se, että kuka oli järkevin naispuolinen henkilö tuossa valtakunnassa, mitä hallittiin absoluuttisen monarkian suomin valtuuksin, ja jos tuo vastaus oli muu kuin kuningatar, oli edessä katastrofeista kamalin.

Eli kuningattaren valta olisi rapistunut, kun hänelle ei enää vastattu kuten opetettu on, vaan henkilö ei enää keskittynyt hänen majesteettinsa miellyttämiseksi miellyttämis-rituaaleihin, vaan uskalsi ajatella jotain muuta, kuin mitä palatsin etiketti olisi edellyttänyt. Kuten tiedämme niin noiden suurten johtajien käsitys itsestään saattaa olla hivenen parempi, kuin mitä muilla ihmisillä heistä on, ja tämän takia heidän lähipiirillään ontaipumus miellyttää heitä kaikin tavoin, kuten kehumalla heidän ulkonäköään tai muuten käyttäytyä ylenpalttisen imartelevasti tuota johtajatarta kohtaan. Mutta kuten narsistiseen persoonallisuushäiriöön yleensä kuuluu, niin se että tuo vastaus on ollut se, että joku muu kuin kuningatar on kansakunnan komein tyttö on saanut hänet sitten raivon partaalle.

Henkilö joka vastasi kohtalokkaalla tavalla tuohon kysymykseen  saattoi olla Lumikki itse, joka sitten murrosikäisen raivolla on alkanut huutaa äidilleen olevansa lopen kyllästynyt tämän leikkeihin, ja siitä sitten raivostuneena äiti sekä mu suku on  lähettänyt tuon tyttöraukan mielisairaalaan. Tai saattaa olla niin että lumikki on oikeasti joku taiteellinen poika, jolla on vain  pitkä tukka, ja siitä sitten hän on vähän saanut "palautetta" . Viittaus myrkkyyn saattaa tarkoittaa lääkitystä tai jotain muuta vastaavaa, mitä käytetään joskus tietyissä laitoksissa ihmisen hallintaan.

Ja ehkä tuo "väärä vastaus" sitten on nostanut suvun pitkään kyteneet ristiriidat pintaan. Eli tämä tarina voi kertoa myös aivan tavallisesta perheestä, jossa ristiriidat on aina lakaistu sängyn alle, ja linnan paikalla on tavallinen talo, joka on ehkä toiminut suvun kokoontumispaikkana. Täytyy aina muistaa se, että tämä satu on symboliikkaa täynnä, ja jo sen alkuperäinen muistiinmerkitsijä eli Grimm on saattanut muuttaa tekstiä niin, että lähde ei ole tunnistettavissa suoraan. Eli sana linna on korvannut sanan "talo", ja kuningatar saattaa olla perheen naispuolinen päällikkö tai miksei se voisi olla myös mies, jonka henkilöllisyyden Grimm olisi halunnut peittää, jotta ei olisi tältä nenilleen saanut.

Tällä tarkoitan sitä, että nuo tuossa tarinassa mainitut henkilöt on saatettu esittää vastakkaisilla sukupuolilla, kuin mitä he sitten oikeastaan ovat olleet, ja seitsemän pientä kääpiötä saattoivat olla paikallisen mielisairaalan potilaita, ja tarina ketoa alun perin siitä, kuinka perhe lähetti lapsensa mielisairaalaan, jotta heidän ei tarvitse katsoa hänen kapinaansa. Eli tarina kertoo julmuudesta sekä sydammettömyydestä toista ihmistä kohtaan.

charelesfort.blogspot.fi

Mietteitä kuuluisasta lastenkirjasta "Veljeni leijonamieli" ja sen salatusta symboliikasta

Kaikki me olemme joskus lukeneet tai meille on luettu kirja, nimeltään Veljeni Leijonamieli, jonka on kirjoittanut Astrid Lindgren. Sen päähenkilöt ovat Joonatan sekä Kaarle Leijona, ja siitä toki on olemassa valmiita analyyseja esimerkiksi Wikipediassa. Mutta harva tietää sen, että noilla hahmoilla sekä kirjan tapahtumilla on syvällisempi merkitys, kuin esimerkiksi pelkkä moraalinen tutkielma kahden veljeksen suhteesta toisiinsa, ja siitä kun nuorempi eli Kaarle, jota myös "Korpuksi" kutsuttiin palvoi isoveljeään Joonatania, joka yhdessä kirjan kohtauksessa sitten kuolee yrittäessään pelastaa pikkuveljeään, ja hyppää tämän kanssa talon pihalle. Kaarle on kirjassa sairas poika, joka makaa sisällä talossa, sekä ihailee isoveljeään, joka aina muistaa häntä saapuessaan kotiin.

Se että minkä tyyppinen sairaus tuolla pikkuveljellä on jää mainitsematta, mutta ehkä hänellä Lindgrenin mielessä jonkin muu kuin fyysistä alkuperää oleva sairaus. Eli häntä ei varmasti olisi jätetty kotiin makaamaan, jos tuo poika olisi ollut esimerkiksi syöpäpotilas. Jos ajatellaan kirjaa sellaisena, että se ikään kuin peilaa kirjailijan mieltä, niin pitää muistaa se, että ehkä kyseessä on jonkinlainen ajatelma siitä, että joku ihminen on oikeasti lukittu pois yhteiskunnasta. Kaikki me tiedämme, että on olemassa asioita, joista taitavinkaan kirjoittaja ei pääse eroon, ja ehkä tuo Joonatanin kuolema on sellainen symboli, että hän tuo sitten tyttöystävän kotiin, ja silloin Kaarle eli Korppu tietää, että heidän luottamuksellinen suhteensa on päättynyt.

Ja ehkä sitten yhtenä päivänä tuo isoveli menee jatko-opintoihin toiselle paikkakunnalle, jolloin Kaarle sitten saa välillä käydä siellä veljensä luona. Tai ehkä isoveljen sekä tämän tyttöystävän tiet erkanevat kesäksi, kun hän saa ehkä jonkun työ- tai opiskelutehtävän kesäksi, jolloin Joonatan kutsuu veljensä tuonne paikkakunnalle viettämään kesää, jonka Kaarle tietää joskus päättyvän. Ja ehkä Joonatanin hääpäivä on jo suunniteltu, ja siksi Korppu tuntee ikään kuin sisäistä taistelua siitä, kun hän sitten näkee Joonatanin viimeisen kerran ennen kun tämä lähtee vaimonsa mukaan, Katla saattaa symboloida esimerkiksi lehdistöä, joka kirjoittaa ilkeästi Korpusta ja tämän kodista, joka voi olla esimerkiksi joku laitos, missä kukaan ei käy.

Sitten yhtenä päivänä tuo odotettu hääpäivä koittaa, ja Korppu sitten tuntee varmasti menettävänsä kaiken tuossa tilaisuudessa, joka päättyy siihen, kun hänen veljensä ikään kuin kuolee lopullisesti. Hän saattaa saada työpaikan ulkomailta, ja ehkä tuore vaimo on raskaana, joten Korppu tietää, että kaikki heidän välillään on ohi, ja koskaan hänellä ei ole ketään kelle kertoa asioita, jotka häntä painavat. Ehkä ensimmäisen kuolinkohtauksen hyppy olisi merkinnyt hyppyä kohti tuntematonta, eli kohti ammattikoulua sekä työelämää. Tai sitten veli oli pettymys, mutta kuitenkin Lindgrenin luoma "minä-hahmo" eli Korppu suhtautuu häneen hyvin lämpimästi.

Kun tätä kirjaa käsitellään pelkästään symboliikan pohjalta, niin saattaa olla niin, että Korppu on oikeasti pikkusisko, joka sitten elää viimeistä kesää veljensä kanssa, ennen tämän avioitumista. Tuo sairaus saattaa olla merkityksellistä sikäli, että se saattaa symboloida yksinäisyyttä sekä eristäytymistä, Eli tuo "minä hahmo" saattaa olla jossain apukoulussa käyvä henkilö, joka sitten ei koskaan pääse normaaliin ammattikouluun. Se selittäisi sen, miksi hän palvoo Joonatania. Veli on hänelle ainoa ikäluokkaansa kuuluva "normaali" ihminen,jonka maailma on täysin erilainen kuin siellä laitoksessa olevien maailma on. Tämä saattaa olla se merkitys, minkä Astrid Lindgren halusi ehkä kirjaansa piilottaa. Toki siinä on erilaisia viitteitä siitä, että Lindgren on sen idean Nangijalasta sekä Nangilimasta Hinduismin sielunvaelluksesta, mutta muuten tuossa kirjassa on paljon symboliikkaa, joka aukeaa vasta myöhemmällä iällä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veljeni,_Leijonamieli