Tieteen tekeminen on vaikeaa, koska tullakseen tieteellisesti todistetuksi, täytyy jonkun asian käydä läpi tiukka seula. Ja tuo seula on monesti erittäin vaativa, koska nykyinen tiede vaatii empiirisyyttä, jotta joku asia tieteellisesti voidaan todistaa oikeaksi. Empiirisyys tarkoittaa sitä, että koetulos on toistettavissa samoissa olosuhteissa useiden toisistaan riippumattomien tutkimusryhmien toimesta, ja se tietenkin on nykyään hiukan hankalaa. Jos puhutaan tieteen sekä tekniikan "kultaisesta vuosisadasta", eli 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta jolloin esimerkiksi Edison keksi hehkulampun ja Thompson elektronin katodisädeputken avulla, niin tuolloin alettiin siirtyä jo mikrokosmoksen tutkimiseen, ja käytössä alkoi olla laitteita, joiden valmistaminen ei aivan yksinkertaista enää ollutkaan. Ja nykyään kun puhutaan mikrokosmoksen tutkimisesta esimerkiksi CERN:issä, niin vaaditaan laitteita, joiden hankkimiseen edes yksittäisillä valtioilla ei ole varaa.
Ja jotta tutkija saisi sitten oman löydöksensä tuolta alkeishiukkasten maailmasta läpi tieteellisenä totuutena, pitää hänen pyytää CERN.istä hiukkaskiihdytinaikaa itselleen. Ja varmasti moni muukin haluaa käyttää noita kiihdyttimiä kuin yksittäinen tutkija, joten silloin voidaan miettiä sitä, että saako tutkija tuolloin milloinkaan läpi klassiseen empiiriseen todistukseen perustuvaa havaintoaan jostain hiukkasesta, ja toki voidaan sitten sanoa, että kaikki havainnot tuosta hiukkasesta on tehnyt CERN, jos tuo havainto halutaan kiistää. Mutta kuten olen sanonut, niin filosofiassa ei pyritä todistamaan yhtään mitään, vaan asian esittäminen on kaikkein tärkein osa noista esityksistä. Eli filosofia on oikeastaa tiedettä siitä, mikä on tiedettä, ja pelkkä hyvä perustelu jollekin väitteelle riittää siihen, että voidaan puhua filosofistisesta totuudesta.
Eli atomiteorian keksijät Demokritos sekä Leuklippos kehittivät atomimallin, joka yleisesti pitää edelleen paikkansa, ja se kuuluu niin, että "jossain vaiheessa vastaan tulee tila, missä atomia ei enää voi jakaa" eli päästää "atomos-tilaan", missä aine ei enää jakaudu, jolloin kohdataan se mitä kutsumme jakamattomuuden malliksi. Ja toki tuo "atomos" pienenee kaiken aikaa, koska hiukkasista voidaan ampua ulos yhä pienempiä yksiköitä, kun kiihdyttimien tehoa nostetaan tarpeeksi. Eli CERN:issä hiukkaskiihdyttimen magneettiradan magneetteihin syötetään yhdessä protoni- antiprotoni törmäytyksessä mikä vastaa jonkun kaupungin vuosittaista energian tarvetta, ja se tehdään varaamalla ensin kondensaattoreita, minkä jälkeen tuo ehkä jopa kuukausia varastoitu sähköteho suunnataan kiihdyttimeen. Tällöin syntyy tilanne, mikä vastaa ehkä miljoonasosa sekuntia alkuräjähdyksen jälkeen vallinneita olosuhteita.
Tuo törmäytys on sikäli vaarallinen, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon, ja tuo antimateria luodaan kiihdyttimessä kierrättämällä protoneja magneettikentässä, missä niiden sähkövaraus muuttuu käänteiseksi, ja sen jälkeen nuo atomit johdetaan magneettiseen pulloon, missä niitä leijutetaan niin, että ne eivät pääse koskettamaan pullon seinämiä. Koska antimateria on niin reaktiivista, täytyy sen valmistamisessa olla hyvin tarkkoja, ettei liikaa näitä käänteisvarattuja antiprotoneja tai antielektroneja eli positroneja valmisteta, jotta vaaratilannetta ei pääsisi syntymään. Kun hiukkanen sekä sen antihiukkanen kohtaavat, niin syntyy tilanne, jota kutsutaan annihilaatioksi, eli molemmat hiukkaset muuttuvat energiaksi. Kun puhutaan tieteestä, niin tieteellinen havainto johtaa siihen, että ryhdytään miettimään sitä, miten tätä ilmiötä voidaan hyödyntää. Ja antimaterian avulla voidaan luoda avaruusalus, jolla voidaan lentää Alfa Centauriin.
Tai sitä voidaan käyttää "Tellerin pommissa", eli tuo kauhistuttava väline on yksinkertaisesti vain magneettipullo, joka pudotetaan lentokoneesta, ja sitten sen venttiili avataan, ja tuo antimateria päästetään reagoimaan materian kanssa. Tieteellinen havainto siis johtaa siihen, että jos se katsotaan hyödylliseksi, niin silloin siitä voidaan ideoida väline, joka perustuu tuohon tieteelliseen ilmiöön. Ja toki antimateriaa voidaan käyttää myös ionitykissä, mikä saattaa jopa murskata kokonaisen planeetan. Eli tuossa antimateria-ionitykissä on kaksi kiihdytintä sisäkkäin, ja toinen ampuu kohteeseen antiprotoneja ja toinen antielektroneja, jolloin säde pysyy kasassa koko matkan, ja ehkä tuollaisen välineen avulla voidaan joskus maata kohti tuleva meteoriitti tai pikkuplaneetta tuhota.
elainasiaa.blogspot.fi
Comments
Post a Comment