Pablo Picasso ja Avignonin naiset

Avignonin naiset
Pablo Picasso
(1907)

Pablo Picasson (1882-1973) taulu ”Avignonin naiset” on erittäin tyylikäs kubistisen taidesuunnan edustaja, vaikka Picasso ei vielä siinä osoita kaikkea sitä, mihin hän pystyy kubistisena eli pelkistetyn taiteen nerona, joka kykeni loihtimaan loistavia tutkielmia synteettisen kubismin alalla. ”Avignonin naiset” on ikään kuin kokeilu, jonka kautta Picasso tutustui tähän hieman erikoiseen taiteen suuntaukseen, missä kuvaa ikään kuin pilkotaan pieniksi palasiksi, joita voidaan kutsua sellaiseksi mosaiikiksi, joita esimerkiksi CCD-kamera luo. Kubismi on taiteen lajina erittäin mielenkiintoinen, ja moni sen luulee hallitsevansa, mutta kun sitten joku lähtee yrittämään tuota maalauksen tyyliä, niin silloin eteen tulee sellainen muistikuva, että miksi tuon Picasson taulu taas onkaan niin kamalan arvokas?


Kenestäkään ei tule taitavaa kuvataiteilijaa yhdessä yössä, ja myös Pablo Picasson piti tietenkin kehittyä erilaisten tutkielmien kautta, jotta hän voi sitten esitellä töitään sekä osoittaa olevansa sellainen mestari, jollaisena me tavalliset taiteen harrastajat hänet tunnemme. Kun katsomme tuota taulua hiukan tarkemmin, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen asia, että onko tuossa kuvassa edes käytetty oikeita malleja, vai onko se ehkä kuitenkin syntettinen kuva? Onko kyseessä oikeastaan pila, jossa Picasso luo mielessään simulaation siitä, mitä ehkä tuolla pahamaineisella ilotyttö-alueelle saattoi tapahtua? Vai onko hän ehkä luonnostellut taulun johonkin muistilehtiöön, ja sitten hän on maalannut sen mukaillen tähän tauluun, missä joukko ilmeisesti prostituoituja ikään kuin juhlii. Tuossa kuvassa on sitten yksi naishahmo, joka istuu erillään joukosta. Ja sitten eräs yksityiskohta ikään kuin hyppää silmiini.


Tuossa taulussa on nimittäin hedelmiä noiden hahmojen edessä, ja olisiko suuri taiteilija sittenkin tarkoittanut noita hedelmiä symboliksi siitä, mitä kutsutaan ”vihan hedelmiksi”. Eli kun kuvaa ajatellaan hiukan enemmän abstraktilla tavalla, niin nuo juhlivat naishahmot saattavat olla ikään kuin prostituoituja, jotka sitten ovat tavanneet sen elämänsä prinssin, joka vie heidät pois siitä paikasta. Ja yksi tytöistä on jäänyt pois kuvioista. Eli hän ei kuulu tuohon noiden muiden tyttöjen maailmaan, mikä sitten tarkoittaa sitä, että hän jää aina pois kuvioista. Tuollainen tilanne varmasti ajaa monet ihmiset tuntemaan vihaa, ja niin varmaan on myös Picasso ajatellut, kun tuon taulun on maalannut. Taiteilijat ovat usein sellaisia ihmisiä, että he ovat hyvin vapaamielisiä, mutta samalla myös herkkiä ihmisiä, jotka pitävät luomistyöstä. Ja kun ajatellaan sitä, miten maalaus syntyy, niin yleensä tietenkin maalari käyttää hyväkseen malleja, mutta tietenkin poikkeuksen tekee synteettisen taiteen tekijä, jonka maalaukset tai piirrokset ovat puhtaasti oman mielikuvituksen tuotteita.


Eli niissä olevia asioita ei välttämättä ole edes oikeasti olemassa. Kun analysoidaan Picasson tuttavan Paul Cézannen (1836-1906)  tapaa maalata useita kertoja  vuorta nimeltään Mont-Sainte Victoire, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko Cézanne oikeastaan vain kerran maalannut tuon vuoren mallista, ja sitten hän on ikään kuin muistikuvien mukaan tehnyt noita maalauksia. Mutta miksi tuo mies teki noin. Eli hän useita kertoja peräkkäin maalasi saman kuvan uudestaan? Se saattaa johtua siitä, että tuo mies saattoi oikeastaan tahtoa salata sen, missä hän oikeastaan oli. Eli hän saattaa olla kotoisin paikasta, mistä tuo vuori näkyi, ja hän teki siitä ikään kuin muistilapun, jota hän sitten hyödynsi muissa tauluissa, jotka esittävät tuota vuorta. Miksi hän kutsuu tätä huippua Mont Sainte Victoire:ksi eli ”Pyhän voiton vuoreksi” saattaa johtua siitä, että hän oli joskus lapsena sille kiivennyt.


Kun Picasson sekä Cézannen tiet erosivat jälkimmäisen mentyä armeijaan, kävi niin että Picasso ikään kuin oli helpottunut heidän erostaan. Kun tätä asiaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että Picasso koki ystävänsä ikään kuin painolastina, koska tämä oli hyvin hidas maalari, mikä johtui joko siitä, että hän oli teknisesti heikko tai sitten kyse on perfektionismista. Kaikki taiteilijat ovat hieman omituisia, ja ehkä tuo Chézanne sitten teki asioista hiukan hankalia, koska hän halusi kaikkien mallien vastaavan sitä, mikä oli hänen mielessään. Ja se sitten saattoi ärsyttää Picassoa, joka tietenkin piti Cézannea omana tai oman taiteensa kilpailijana. Kuitenkin hän saattoi pitää miehestä muuten, ja siksi hän koki vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että olisi käskenyt toisen lähteä omille teilleen.


Mutta sitten kävi niin, että Cézanne kuoli pois vuonna 1906, ja sen jälkeen Picasso oli ilman opettajaansa. Kun ajatellaan sitä, mitä Cézanne oikeastaan merkitsi Picassolle, niin silloin hän tietenkin saattoi pitää vanhempaa miestä hyvin suuressa arvossa, koska tämä oli hänelle neuvonut monia asioita, mutta kun ajatellaan Cézannen suhdetta taiteeseen, niin silloin voidaan sanoa, että kun tuo mies ei aikoinaan päässyt taidekouluun, ja hänestä ei pidetty Pariisissa, niin se saattaa aiheuttaa myös tilanteen, missä hän ikään kuin ratsasti tä, tuolla boheemilla elämäntavallaan. Eli jotkut taiteilijat ovat ikään kuin ylpeitä siitä, että he ovat boheemeja, sekä kaikessa muita vastaan. Ja se sitten tekee joistain ihmisistä hiukan vaikeita.


Lähteet

Picasso

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pablo_Picasso

Cézanne

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne

Kuva: 1

https://thelinknewspaper.ca/images/made/images/articles/Volume_31/04/_resized/picasso_dames_900_946_90.jpg

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Ihmisen olemisen sietämätön keveys eli taiteilijalla on vapaus kuvitella erilaisia asioita

Yllä on kuuluisa kuva elokuvasta 3. asteen yhteys. Tuo kyseinen kuva on yksi maailmanhistorian parhaista tehostekuvista, mitä mikään laboratorio on koskaan kyennyt tuottamaan. Ja tietenkin tuosta elokuvasta kerrotaan  sellaisia tarinoita, että siinä olisi käytetty oikeita UFO-filmejä, joita olisi otettu jossain asevoimien ohjelmassa, mutta uskoisin kyllä että kyseessä on studiolla tehty tehosteena käytetty kuva, mutta ainahan näistä asioista voidaan keskustella. Toinen yhtä mielenkiintoinen ja mielikuvitusta kiihottava ajatus olisi se, että tuohon elokuvan tehdyt erikoisefektit olisivat joidenkin muistijälkiin erikoistuneiden  tutkijoiden tekemiä, ja he olisivat käyttäneet hyväksi Pentagonin arkistoista peräisin olevia UFO-kuvia, mutta tähän sitten saa uskoa kuka tahtoo.


Ja aina sitten tietenkin näitä hienoja elokuvia seuraa todellinen urbaanien legendojen rypäs, jota leimaa miltein tragikoomiset väitteet siitä, että joku Mafian kaltainen salaseura sitten hallitsee maapalloa ylikansallisen utopian avulla. Tiedemiehen ja taiteilijan ero on se, että taiteilija voi kuvitella mitä vain, ja häntä ei kukaan leimaa koskaan hulluksi, kun taas tiedemies joka ei jostain syystä voi todistaa jotain kirjoitustaan leimataan usein huonoksi tai hulluksi tieteen tekijäksi. Kun taiteilija kirjoittaa hyvin väkivaltaista tekstiä, niin hän voi sitten vain väittää tekevänsä taidetta, jolloin kukaan ei häntä voi laittaa mihinkään laitokseen.


Kuitenkin välillä kuulee sitten esimerkiksi siitä, että koulumaailmassa tai jossain muussa vastaavassa paikassa kun nuori kirjoittaa väkivallasta tai jostain vastaavasta asiasta, niin hänet sitten ikään kuin työnnetään psykiatrille, koska hänen pelätään olevan väkivaltainen. Kuitenkin väkivaltaa sisältäviä elokuvia, tietokonepelejä sekä kirjoja myydään sekä lainataan kirjastoista lähes kenelle vain, ja missään nimessä mikään 10 vuotias ei ole kypsä pelaamaan mitään väkivaltapelejä.



Kun taas puhutaan esimerkiksi UFO:ista tai selvännäkijöistä, niin jopa elokuvien mielikuvitusagentti James Bond on heitä tapaillut, tai ainakin noissa miljoonabudjeteilla tehdyissä elokuvissa lennellään kaiken maailman UFOilla, joten kai noilla ihmisillä on sellainen näkemys, että joku voi oikeasti huijata vaikka lapsia kertomaan, että UFO:t ja alienit ovat totta. Ja tietenkin ne ovat totta, jos elokuvassa tapahtuvia asioita esitetään vaikka kymmenvuotiaalle ihmiselle totuutena. Tuolloin seurauksena voi olla sellainen tilanne, että joku lapsi määrätään psykiatriseen sairaalaan.


Kun puhutaan taiteen tekijöistä, niin tietenkään mikään ei estä heitä piirtämästä tai kirjoittamasta, mitä he sitten haluavat piirtää tai kirjoittaa, tai itseään ilmaista jollain muulla tavalla, kunhan tuo ilmaisu on sitten lain sallimissa puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Mutta aina silloin tällöin unohdetaan se, että ihmisen pitää avata mielensä myös sellaisille ajatuksille, mitä hän ei koskaan ole saanut edes päähänsä ajatella. Kun katsotaan YouTubelta jotain Stephen Hawking-filmejä, niin silloin tietenkin mieleen ei kenelläkään edes tule se, että kukaan meistä ei koskaan ole oikeasti tehnyt madonreikiä, vaikka niistä kirjoitankin tai niitä esitetään noissa klipeissä. Kuitenkaan mikään ei estä sitä, että joku ei tuollaista madonreikää voisi rakentaa, koska periaatteessa sen voisi luoda vain kohdentamalla tiettyyn pisteeseen suuri määrä energiaa.


Tuolloin voisi olla mahdollista, että syntyy sellainen ilmiö kuin singulaari, jonka kautta voisimme matkustaa ajassa, ja silloin tietenkin muistuu mieleen ohjelma, missä Stephen Hawking odotteli aikamatkaajaa toiselta vuosituhannelta, mutta tietenkään häntä ei ohjelmassa tullut paikalle. Mielestäni on kuitenkin mukavaa leikitellä ajatuksella, että ehkä aikamatkaaja saattoi käydä tuossa huoneessa, mutta hän saattoi luulla Hawkingin nukkuvan, koska saattoi olla niin, että hän ei tiennyt Hawkingilla olevan ALS-taudin. Tietenkin tuosta miehestä kirjoitetaan ja kerrotaan paljon erilaisia tarinoita, ja niitä kertovat ihmiset eivät sen häiriintyneempiä ole kuin kukaan muukaan.



Yksi niistä on se, että Hawking ei aina itse kommunikoi tietokoneensa kautta, vaan että tuota konetta käyttää välillä joku muu kuin hän itse, mutta koska tuo suuri fyysikko ei itse kykene kommunikoimaan, niin hän ei pysty ilmaisemaan tuota asiaa. Eli hän ikäänkuin edustaisi jotain muuta tiedemiestä, mutta kuitenkin tässä sitten otan varmasti todella suuren vapauden, kun tällaisia menen kirjoittamaan, ja tietenkin tämäkin asia on vain sellaista kuvittelua, joka tietenkin saattaa kuulostaa hiukan häiriintyneeltä monista muista ihmisistä. Kyseessä on kuitenkin yksi urbaaneista legendoista, joiden kaltaisia asioita kerrotaan toisille ihmisille ravintoloissa jatkuvasti, eikä niiden takia ketään olla koskaan viety yhtään mihinkään. Kuitenkin aina on olemassa ihmisiä, joilla on tarve nimittää toisia ihmisiä jotenkin harhaisiksi.


Kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta "Kolmannen asteen yhteys", niin siinä oleva vuori on innoittanut muitakin taitelijoita kuin vain tuon elokuvan tekijöitä maalaamaan ja piirtämään erilaisia asioita, joita tuskin kukaan edes kuvittelee todeksi. Eräässä piirroksessa tuon tappivuoren päälle olisi laskeutunut UFO, ja tietenkin tuossa elokuvassa hyvin esillä oleva vuori, eli Devil's Tower Wyomingissa voitaisiin kuvitella jonkun UFO:n tankkauspaikaksi, missä tuollainen kuvitteellinen avaruusalus käy sitten täyttämässä akkunsa. Mutta kyse on tietenkin vain mielikuvituksen tuotteista, ja itse kyllä kuitenkin hiukan ihmettelen, että mistä ihmisen mieli valitsee ne kuvat, joita se päästää tietoisuuteen?


Mistä ihminen sitten saa sen kuvan, minkä mukaan hän tekee taulunsa sekä piirroksensa, ja kuten tiedämme niin jos ihminen ei ole jotain nähnyt, niin hän ei silloin voi syntetisoida tuollaista kuvaa päässään. Eli tietenkin on mielikuvitusta kiihottavaa ajatella, että tuollainen omituinen vuori olisi jonkinlainen jäänne humanoidien tukikohdasta, mutta mitään muuta todistetta siitä ei ole, kuin se että aivot eivät kykene spontaanisti luomaan mitään kuvia, vaan ne tarvitsevat aineistoa, jotta aivot sitten voivat työstää kuvan UFO:sta laskeutuneena tuollaisen tapin päähän, mutta kuitenkin kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ajatelma, joka tällä hetkellä on vain mielikuvituksen tuotetta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Muinaisten tekniikan ihmeiden tutkiminen vaatii mielikuvitusta sekä järjestelmällisyyttä

Muinaisia tekniikan ihmeitä tutkittaessa pitää huomioida sellainen asia, että vaikka jokin esine olisi olemassa, niin se voi silti olla uniikkikappale. Tällä tarkoitan sitä, että oli välineitä, joita valmistettiin vain hallitsijoiden omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Tällaisia välineitä olivat esimerkiksi kuninkaan miekat, joilla korostettiin hänen asemaansa yhteisöissä. Niitä tilattiin usein kaukana asuvilta mestareilta, jotka eivät tietenkään saaneet puhua paikallista kieltä.

Tuolla tavalla varmistettiin, että vain hallitsijoilla oli tiettyjä välineitä. Yksi tuollainen väline oli tietenkin teräsmiekka, joka oli ennen Bessemer-konvertterin keksimistä erittäin kallista. Vaikka tuo konvertteri missä ylimääräinen hiili saatiin poltettua raudasta keksittiin vuonna 1855, tiedettiin toki että hiili vahvistaa rautaa, jos sitä lisätään siihen viisi prosenttia. Kuitenkin tuo menetelmä mahdollisti teräksen massatuotannon, vaikka yksittäisiä teräksestä tehtyjä esineitä oli sitäkin ennen valmistettu.

Samoin kullattuja miekkoja oli valmistettu jo ennen ajanlaskumme alkua ainakin lehtikullasta tehtyä kultausta käyttäen, ja tuollainen miekka oli tietenkin hyvin kallis. Näet kultauksen valmistamisessa piti olla hyvin huolellinen, jotta kosteutta ei päässyt lehtikullan ja raudasta tehdyn terän väliin, ja samoin kultauksen piti olla niin tiivis, että se sulki raudan täysin sisäänsä. Jos metallien väliin pääsi yhtään kosteutta, niin miekan terä ruostui poikki, vaikka siihen olisi liitetty sinkistä tai lyijystä tehty pala, joka esti sähkökemiallisen korroosion, koska se oli rautaa epäjalompaa.

Tuollainen miekka leikkasi muiden miekkojen teriä  poikki melko helposti, koska sähkökemiallinen korroosio sai aikaan sen, että vastustajan miekka antoi periksi. Toki kultaus olisi ollut helpompi suorittaa elektrolyysin avulla, mutta se olisi vaatinut paristoa, ja jos Bagdadin paristo on todella mesopotamialaisten tekemä, niin silloin varmasti noita kultauksia on tehty moniin esineisiin.

Mutta kuten tiedämme, niin tuon pariston on voinut tehdä esimerkiksi Abwehr tai NKVD jonka agenteilla olisi ollut tarvetta muinaismuistoiksi naamioituihin paristoihin, joita he olisivat voineet käyttää yhteydenpitoon tarkoitettuja radioita huomaamattomasti. Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka loistavia tekniikan tuotteita nuo muinaiset sivilisaatiot oikeastaan osasivat tehdä, eli olisiko temppeliherroilla mahdollisesti ollut kiekkoja, joiden perän sisällä oli gyroskooppi. Tuolloin voidaan hyvinkin raskaasta miekasta tehdä tarkasti ohjautuva. Mutta se olisi tietenkin vaatinut hyvää kösityäläistaitoa jotta tuohon välineeseen olisi saatu upotettua gyroskooppi, joka olisi sitten laitettu pyörimään vetämällä se käyntiin kuin moottorisaha tai ruohonleikkuri.

Se kuitenkin olisi vaatinut hyvää laakerointia, joten ehkä tämä saavutus olisi kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta, kuten miekka minkä terässä on elektrodeja, joilla saadaan aikaan sähkömiekka. Tuollainen väline olisi vaatinut todella hyvää virtalähdettä, jotta sähkövirta olisi saanut aikaan valokaaren, mikä olisi katkaissut vastapuolen miekan kahtia, eli tämä väline sitten olisi vain Sci-Fi kirjoissa tai elokuvissa, vaikka toki tuo miekan tupessa oleva gyroskooppi voi toimia myös generaattorina. Kuitenkaan en usko, että oikeasti keskiajan ritareilla tuollaisia välineitä olisi ollut.

Mutta aina saa mielikuvitusta käyttää tällaisten asioiden kanssa, ja ehkä jollain suurella mestarilla on tällainen väline ollut hallussaan, sitä emme voi käydä keskiajan ritareilta kysymässä, että oliko heillä tuollaisia miekkoja ennen aikakoneen rakentamista. Kun puhutaan tieteiselokuvien jediritareista, niin noita valosapeleita voi ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olla kahdenlaisia, ensin on sellainen joustava hiilikuidusta tehty pussi, jota kuumennetaan niin kovaan lämpötilaan, että se leikkaa mitä tahansa metallia. Tuollainen äärimmäisen kovia lämpötiloja kestävä hiilikuitupussi voidaan sitten puhaltaa ulos valosapelin kahvasta, ja sitä tässä mielikuvituksen luomassa laitteessa lämmitetään johtamalla siihen voimakasta sähkövirtaa, jolloin siitä tulee erittäin kuuma.

Tai sitten voidaan käyttää ionisuihkua, joka vangitaan magneettikenttään. Silloin syntyy ionipatsas, joka leikkaa kaikkea tunnettua ainetta, mutta virtalähde on tällaisen laitteen ongelmana. Valosapeli tai ionipatsassapeli voi tulevaisuudessa olla työkalu, millä astronautit vuolevat palasia jostain kappaleista, joiden pitää sopia alusten ruumaan. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin valosapeli tietenkin on vain mielikuvituksen tuotetta, ja ainakaan itse en ole koskaan kuullut siitä, että missään miekassa olisi oikeasti ollut gyroskooppia tai mitään sähköisiä teriä. Kuitenkin noista asioista voidaan aina kirjoitella mitä huvittaa, ja onhan noissa “Game of thoneseissa” sitten sellaisia versioita miekoista, että oikein hirvittää.

Miksi älykkäillä ihmisillä on vähän ystäviä?

Miksi älykkäillä ihmisillä on yleensä melko vähän ystäviä, on kysymys joka on varmaan askarruttanut monia ihmisiä maailmassa. Kun ajatellaan sellaisia superneroja kuin Albert Einstein tai Isaac Newton, niin he olivat varmasti aikoinaan melko yksinäisiä ihmisiä. Noista kahdesta varsinkin Newton oli varmasti aikoinaan melko outo lintu, ja hän saattoi kärsiä yksinäisyydestä paljon enemmän kuin joku nykyaikainen ihminen.

Tuolloin 1600-luvulla oli ihmisten velvollisuus mennä naimisiin, ja naimattomana miehenä Newton sai varmasti tuntea yhteisön paineet niskoillaan, koska tuolloin oli ajan hengen mukaista, että homoseksuaalit hirtettiin. Albert Einsteinillä ei kuten muillakin suurilla tiedemiehillä ei ole ollut myöskään ole ollut ainakaan mitään kovin onnellisia avioliittoja, ja muutenkin heitä on pidetty melko vaikeina ihmisinä.

Kuten on pidetty myös maamme kansallissäveltäjä Jean Sibeliusta, jonka tavasta esimerkiksi repiä lahjaksi saamiaan seteleitä on tullut legenda. Myös muita taiteilijoita on pidetty varmasti hiukan vaikeina ihmisinä, ja siksi heillä on ollut vaikeuksia hankkia ystäviä, koska heidän luonteensa on ollut sellainen, että he uskaltavat sanoa sen mitä ajattelevat. Samoin monilla taiteilijoilla on hiukan impulsiivinen luonne, että he saattavat olla hiukan erikoista seuraa sellaisesta ihmisestä, joka on jotenkin pidättyväinen luonne. Kuitenkin moni taiteilija sekä huipputiedemies on oikeastaan halunnut olla yhteiskunnassa "prime mover", joka helposti aistii epäkohtia sekä haluaa aktiivisesti vaikuttaa niihin.

Kuitenkin älykkäillä ihmisillä on sellainen vaikeus, että he seuraavat ihmisten esiintymistä melko tarkasti, ja siksi he huomaavat helposti, jos joku toinen esittää olevansa ystävällinen. Tuolloin tietenkään mitään välitöntä ystävyyssuhdetta on vaikea muodostaa tällaisen henkilön kanssa. Kun puhutaan siitä, mitä varten älykäs ihminen on niin vaikeasti lähestyttävä, niin silloin pitää muistaa se, että he saattavat hiukan ajatella sitä, että toisen osoittama kiintymys ei ole aitoa.

Ei ole järkevää ainakaan aivan heti ryhtyä luottamaan toiseen ihmiseen täydellisesti, koska se saattaa sitten kostautua esimerkiksi siinä, että alkoholi sekaan laitetaan unilääkkeitä, ja tuolloin seuraamukset voivat olla hyvin ikäviä. Kun taas puhutaan esimerkiksi vankiloiden sekä psykiatristen sairaaloiden potilaista, niin tietenkin älykkäät henkilöt ovat vaikeita "asiakkaita". Psykiatrinen hoito perustuu luottamukseen potilaan sekä hoitohenkilökunnan välillä, ja jos tuo luottamus petetään, niin silloin tietenkin sen uudelleen rakentaminen on erittäin vaikeaa. Sen tähden on tärkeää, että hoitohenkilökunta pitää huolta vaitiolovelvollisuudestaan, koska psykiatrit ovat ihmisiä, joiden työ perustuu siihen, että potilaat luottavat häneen, ja uskaltavat kertoa hänelle asioita, joita he muuten eivät uskalla mainita.

Älykkäät ihmiset  osaavat mielistellä vanginvartijoita, ehdonalaisvalvojia sekä psykiatreja sekä lukea ikään kuin "rivien välistä" sitä, mitä heille sanotaan, niin silloin tietenkään tuollainen ihminen ei mikään kovin helppo asiakas ole. Tuolloin ei "normaalin ihmisen" joita hoito- sekä valvontahenkilökunta edustaa, onnistu ikään kuin nousemaan vangin tai mielenterveyspotilaan yläpuolelle, ja tekemään hänelle kolmen siirron shakkimatteja. Tuossa tapauksessa pitää vangin tai potilaan kanssa toimivan ihmisen perustella itselleen jollain muilla tavoilla hoidon tarvetta. Samoin älykkäät ihmiset ovat vaarallisia, kuten esimerkiksi monissa vankiladokumenteissa kerrotaan.

He osaavat vapautua käsiraudoista, ja koska nykyaikaisen "sosiaalisuuten" perustuvan terapian kohdalla ei toimi menetelmä, missä hoitohenkilökunta ikään kuin tiedustelee potilaan tuttavilta hänen oireistaan, jotta he osaavat sitten hoitaa tuota ihmistä kunnolla. Tuo tapa ei ole aivan sitä, mitä tarkoitetaan oireiden havaitsemisella, ja se tietenkin on hyvin ärsyttävää potilaasta. Mutta tuo tapa tietenkin on hyvin helppo sekä psykiatrin aikaa säästävä, koska silloin hänen tehtäväkseen jää lääkkeiden tarkastaminen.

Mutta tuon tekniikan moraalisuudesta kuitenkin voidaan aina keskustella hyvin vakavasti, ja samalla myös pitää kysyä sitä, että onko oikein kuitenkaan pettää potilaan tai vangin luottamusta sillä tavoin, että sitten käydään kertomassa nämä kaikki tapaamisissa esiin tulleet asiat hänen lääkärilleen. Samoin kun ihminen puhuu esimerkiksi psykiatrilleen, niin tietenkin hän uskoo varmasti tämän olevan vaitiolovelvollinen, ja että tälle voi sitten puhua myös asioista, joita ihminen ei halua vanhempiensa tietävän. Mutta sitten joskus tulee tuollaiselle psykiatrille mieleen, että hän voi sitten kertoa noita juttuja potilaan vanhemmille. Siinä sitten saattaa hoitosuhteessa rakennettava luottamus sitten tuhoutua täysin.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/5-syyta-miksi-alykkailla-ihmisilla-on-vahemman-ystavia/6356020

Kysymys siitä että missä "Olympos" oikeasti on, poiki ajatuksen Atlantiksesta kadonneesta mantereesta, joka on kiinnostanut filosofeja, arkeologeja sekä taiteilijoita kautta aikojen

Platon ja Aristoteles keskustelevat
(YLE:n arkisto)

Platonin Atlantis tai ainakin siitä ideoitaan ammentaneet kirjailijat ovat saaneet aikaan sellaisen ajatusleikin, että maaapallolla voisi asua toinenkin älyllinen laji, joka ikään kuin valvoisi meidän toimintaamme. Tämä ajatusleikki on oikeastaan erittäin mielenkiintoinen näkemys siitä, miten luutunut oma maailmankuvamme oikeastaan sitten on ollut. Kuten varmaan tiedämme, niin kaikki ajatukset siitä, että maapallolla olisi toinen salainen sivilisaatio on tyrmätty sanomalla tiukasti televisiossa sanat, että niitä ei tietenkään voi olla olemassa. Kun tässä muutamia vuosia sitten katselin televisiota, niin silloin sanoivat tunnetut tutkijat samaa toisista aurinkokunnista.

Yleensä UFO:ja tai muita vastaavia, hieman vaikeaselkoisia ohjelmia katsoessa kameroiden eteen saapui tiukkailmeinen pikkutakkia käyttävä mieshenkilö, joka sanoi suoraan, että ajatus vieraista aurinkokunnista olisi hänen mielestään absurdi, ja siihen ei kukaan muu, kuin hullu voisi uskoa, ja mitään muuta totuutta, kuin tuon suuren neron totuus ei voisi olla olemassa. Ja sitten ohjelma oli tapana päättää kohtaan, jossa joku kenraali sanoi ruudussa sanat ”he he”, minkä jälkeen niiden henkilöiden, jotka olivat rohjenneet puhua esimerkiksi juuri vieraista aurinkokunnista oli tapana saada kutsu puolustusvoimiin, missä heille opetettiin kunnioitusta sekä pelkoa, mitä esivallan edessä sitten oli tapana tuntea.

Kun keskustellaan esimerkiksi juuri näistä eristyneistä saarista sekä kaukaisista mantereista, joita aikoinaan eurooppalaiset löytöretkeilijät lähtivät tutkimaan, niin heitä ajoi eteenpäin alitajuinen ajatus siitä, että jos he sitten myöhemmin tapaisivat jopa Jumalan, vaikka kukaan ei tuota asiaa uskaltanut ääneen sanoa. Filosofit ovat kautta aikojen pohtineet sitä, miksi me ihmiset olemme sellaisia kuin olemme? Miksi me olemme niin kamalan ylivoimaisia muihin planeettamme olentoihin nähden? Kuinka vain meillä on kyky ajatella asioita abstraktisti, eli vain meillä on tietääksemme mielikuvitus. Tämä tarkoittaa sitä, että vain ihminen kykenee luomaan synteettisiä mielikuvia, ja moni mielikuvitusleikki on muuttunut oikeaksi tuotteeksi. Se mikä tekee ihmisestä kirjailijan tai kuvataiteilijan on kyky muuttaa ajatukset sanoiksi tai kuviksi. Kirjoittaminen on oikeastaan pelkkä yksinpuhelun muoto, mikä tarkoittaa sitä, että se mitä ihminen ajattelee muutetaan tekstiksi, kun taas yksinpuhelussa käytetään suusanallista viestintää.

Taiteilijan näkemys Apollo-tyyppisestä
Mars- aluksesta vuodelta 1966 

Itse olen joskus ihmetellyt sitä, miksi yksinpuhelu on muista ihmisistä niin kauhean ihmeellistä, että toinen pitää siitä sitten viedä psykiatrille, kun taas kirjoittamista pidetään taiteen lajina. Toki kirjoittamisessakin on erilaisia taiteen suuntauksia, joista osa kielii varmasti tuon taiteilijan mielikuvituksen olevan hiukan erikoinen, mutta kuitenkin taiteilijoilla on oikeus tiettyyn vapauteen, joten kun noista kirjoista puhutaan. Kun keskustellaan esimerkiksi natsien tekemistä UFO:ista sekä etelämantereelle sijoitetuista tutkimusasemista ja mahdollisista tuotekehitysyksiköistä, niin silloin tietenkin on monille tullut hymy huulille, mutta kuten kaikki muutkin ihmiset, niin asiaan uskova hekilö hakee mielellään tukea väitteelleen, ja silloin tietenkin mieleen tulee USA:n laivaston ”Antarktis expedition” eli ”Operation Highjump”, johon otti osaa suuri määrä USA:n laivaston huippuluokan kalustoa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Highjump

Ja tuolloin tietenkin vitsailtiin siitä, että mihin tuo ”Highjump”-retkeä johtava amiraali sitten tarvitsi esimerkiksi Iowa-luokan taistelulaivoja, jos hän halusi tutkia vain jotain pingviinejä. Kuitenkin jos tuota kakaista mannerta ajatellaan yksinkertaisesti tuotekehityksen kannalta, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että noita hylättyjä valaanpyyntiasemia voidaan käyttää toimitiloina, ja tietoliikenne tietenkin voidaan hoitaa satelliittien avulla. Se että noissa paikoissa ei käytettäisi polttoainetta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niissä ei olisi sähköä, eli esimerkiksi maalämpöä tai sitten kompaktia RTG-generaattoria voidaan hyödyntää noilla kaukaisilla saarilla, mihin ei kukaan noraali ihminen edes kuvittele voivansa matkustaa, koska niihi pääsevt vai harvat ja valitut biologit sekä muut tutkijat, joiden pitää tietenkin käyttää esimerkiksi kenkäsuojuksia, jotta noiden saarten herkkä luonto ei tärvelly. Kun lähdetään ajattelemaan asioista vapaasti ilman rajoitteita, eli kuten Platon sanoisi ”antaisimme Pegasuksen lentää”, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että olisivatko Olympoksen jumalat sekä jumalattaret oikeasti esimerkiksi alieneja.

Tämä ajatus varmaan vaikuttaa monista ihmisistä aivan kamalan typerältä, mutta kun ajatellaan esimerkiksi Mars-aluksia koskevia suunnitelmia, niin niistä monissa on kuviteltu kartion muotoinen avaruusalus, joka voidaan laskea Marsin kamaralle sen pohjan varaan, joten jotkut insinöörit ovat pilanpäiten esittäneet, että olisiko Olympos ehkä sitten joku avaruusalus, joka laskeutui aikoinaan maan pinnalle? Tämä nyt sitten on vain sellaista filosofointia aamupäivän ratoksi, joten siksi en usko, että tätä kirjoitusta nyt niin vakavasti täytyy ottaa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että jopa Platonin aikaan oli jonkinlainen vapaus myös taiteilijoille sallittua, koska heidän piti saada omia teoksiaan myytyä. Ja kuten varmaan olemme kaikki huomanneet, niin vaikka Platon on ehdottomasti valtion filosofi, joka kohottelee kuninkaita sekä muita huomattavia henkilöitä stratosfääriin asti, niin kuitenkin hän on samalla erittäin älykäs ja lahjakas mies, jolta ei paljoa ideoita puutu.

Ja tietenkin kun pohditaan hänen ”Ultima Thuleaan” eli Pohjoista jäämerta ja sitä, että ehkä hän sitten joskus oli myös jossain jäämeren rannalla käväissyt, vaikka tietenkään mikään historiallinen totuus ei ole välttämättä kyseessä,  vaikka toki Platon on nämä meret tuntenut. Eli jos oikein tässä suomalaisten häntää alettaisiin kohotella, niin olisiko Platon ehkä tarkoittanut pienempää merta puhuessaan tuosta Ultima Thulesta. Tässä sitten alkaa mielikuvitukseni laukata, ja ehkä hän on sitten käynyt Laatokan tai jonkun muun pienemmän veden rannalla, ja siellä joku sitten olisi hänelle kertonut tuosta suuresta pohjoisesta merestä.

Ja kun tätä mielikuvitusleikkiä jatketaan, niin vastaan tulee sitten kysymys siitä, että kuka niistä oletetuista pohjoisen miehistä oli sitten Platonin kanssa kreikkaa puhunut, vai kuten karrikoiden sanotaan, osasiko Platon sitten mahdollisesti suomea? Mutta kun ajatellaan sitä, mitä Platon ehkä ajatteli kirjoittaessaan Ultima Thulestaan sekä Atantiksesta, niin hän saattoi epäillä tuon mahtavan ”Olympos vuoren” sijaitsevan ehkä jossain muualla kuin Kreikassa. Ja ehkä tuolta Peloponnesoksen niemeltä sitten löytyi sellainen paikka kuin Olympos-vuori, mutta saattoi olla niin että hän sitten epäili noiden pappien sekä papittarien olevan vain noiden jumalten edustajia, mikä olisi tarkoittanut sitä, että Zeuksen Olympos varmasti sijaitsi jossain muualla kuin Kreikassa. Platon saattoi epäillä noiden pappien tai papitarten yksinkertaisesti pitävän yhteyttä tuohon salaperäiseen Zeukseen jollain valolennättimellä, mitä foinikialaiset käyttivät omassa viestinnässään

Mutta kun keskustellaan näistä jumaltarustoista sekä myyteistä, niin missään nimessä ei kannata ajatella turhan ahdasmielisesti. Itse uskon että Zeus oli aikoinaan joku kuningas, josta sitten myöhemmin kasvoi tarustoissa kuningas. Se että hän oli ”ukkosen jumala” saattoi saada alkunsa siitä, kun joku luonnonfilosofi aikoinaan kohotti ukkossäässä pitkän riman kohti taivasta, ja sitten salama osui tuohon rimaan. Syy tähän on se, että maan potentiaaliviiva muuttuu tuolloin sellaiseksi,  että tuo salama osuu aina tuohon tikkuun, koska tuo sähköpurkaus etsiytyy maahan lyhintä mahdollista tietä.

Keinotekoinen ukkospilvi voidaan luoda yksinkertaisesti pumppaamalla pilveen radioaaltoja, jotk varaavat sen sähköllä. Kun taas puhutaa tornadoista, niin tuo kammottava pyörretuuli syntyy silloin, kun maan pintaan tulee äkisti erittäin kylmä piste, ja keinotekoinen tornado voidaan muodostaa vain avaamalla nestemäistä typpeä sisältävä säiliö, missä - 189-asteinen nestemäinen  kaasu saa aikaan nopean alaspäin syöksyvän virtauksen, jonka maapallon coriolisvoima sitten vääntää korkkiruuvin muotoon, jolloin syntyy tuo kammottava sääilmiö.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Innovaation kehittyminen on riippuvainen yhteisön osoittamasta kannustamisesta kehittämään omia tuotteita

Yhteiskunta sekä innovaatio ovat asioita, jotka liittyvät aivan varmasti yhteen. Eli jos yhteiskunta kannustaa kehittämään uusia sekä individualistisia tuotteita, joita sitten ihmiset ostavat mielellään, niin silloin tietenkin on erittäin hyvä ajatus se, että tuotekehitys olisi koko yhtiön asia. Silloin saisivat muutkin kuin ehkä urautuneet insinöörit sanoa mielipiteensä asioista, ja ehkä joskus olisi yhtiöön hyvä ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat nuoria ja kokemattomia.

Kuitenkin nuori ja kokematon tarvitsee harjoitusta tullakseen mestariksi, ja nuorena olisi hyvä aloittaa se oppiminen, jotta yhtiö sitten saisi jatkuvuutta toiminnalleen myös silloin, kun vanha ryhmä vetäytyy eläkkeelle. Jos ei kukaan ole saanut ohjeistusta esimerkiksi tuotteistamisesta tai päässyt harjoittelemaan piirtämistä, niin yhtiöllä ei ole sitten jatkuvuutta tuolla alalla, ja siksi sen tuotteet vanhentuvat,ja aika ajaa niistä ohitse.

Kuitenkin nuorella ihmisellä on aikaa oppia työtä, ja hän voi tuoda raikkaita uusia ajatuksia yhtiöiden tuotekehitysosastoille, jossa saattaa tulla eteen tilanne, missä sitten yhtiön tuotekehittäjiltä loppuvat ideat kesken. Vain sellaiset ihmiset, jotka osaavat tehdä aidosti uusia tuotteita, voivat työskennellä vapaasti tuotekehityksen parissa. Tuotteen tekeminen on samanlaista toimintaa kuin esimerkiksi taulujen maalaaminen. Tuotteistajan eli taiteilijan kynästä lähtevät ne Marimekon tekstiilit sekä kaikki muut tuotteet maailmassa, joten sen takia hän on ihminen, jonka korvaaminen toisella henkilöllä on hiukan hankalaa.

Tuotteistajan täytyy ensin ajatella mielessään, mitä hän haluaa tehdä, ja sitten alkaa työstää omaa ajatustaan koneeksi tai muuksi tuotteeksi. Kun tuotteisiin haetaan ideoita, niin silloin tietenkin pitää ensin saada idea siitä, millaisen tuotteen ihminen haluaa yhtiölleen tehdä. Tuotteistamiseen tietenkin kuuluva piirustukset, tuotteiden rakennusohjeet ja luettelo tarvittavista työkaluista. Ja kun tuotteistaja alkaa työtään tehdä, niin hän on silloin kuin taiteilija, joka maalaa taulua. Se mitä hän tekee on tuote, joka on hänen itsensä luoma, ja aivan kuten taitelija tekee, niin myöskään kukaan oikea suunnittelija tai tuotteistaja ei koskaan anna kenenkään katsoa olkapäänsä yli. Sama koskee kaikkia muitakin asioita maailmassa, jotka ovat lähtöisin taiteilijan kynästä.

Vaikka tietyillä ihmisillä on tarve ikään kuin kurkkia toisten olkapäiden ylitse, niin kuitenkin tuota tekniikkaa voidaan pitää hiukan painostavana, vaikka toki esimiehellä on yhtiössä oikeus katsoa sitä, mitä hänen alaisensa kirjoittaa tai piirtää ruudulle, niin voin sanoa, että mitään kovin paljon parempaa tulosta ei synny, vaikka johtaja kuinka seisoisi toisen takana, ja painelisi CAD-ruudun täyteen sormenjälkiä. Toki maassamme suositaan johtajia, kun mediaan valitaan haastateltavia, ja työnantajilla on oikeus valvoa sitä, mitä heidän laitteillaan ja työajallaan tehdään.

Kuitenkaan se ei varmaan auta ketään, jos joku jatkuvasti katselee olan yli, ja tuijottaa kelloa, kun uutta tuotetta tehdään. Tuotteistamisessa tärkeää on se, että yhtiön tuotekehitystiimiin saadaan paljon erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkökulmia tuotteiden tekemiseen. Tuolloin tietenkin on tärkeää, että nuo tiimiläiset kommunikoivat keskenään, ja vaihtavat kokemuksiaan tuotteisiin liittyvästä toiminnasta.

Kun puhutaan tiimityöstä, niin se tarkoittaa sitä, että tiimin jäsenet puhuvat keskenään ilman rajoja, jotta tuotteesta saadaan tehtyä mahdollisimman hyvä jo prototyyppivaiheessa. Taiteilija on ihminen, joka tekee työtään intohimosta. Sen takia hän on individualisti, joka haluaa erottua joukosta. Ja vain individualisti voi tehdä tuotteita, jotka ovat pohjimmiltaan vain hänen itsensä tekemiä. Taiteilija on aina sellainen, että hän ei halua keskeneräistä työtä kenellekään esitellä, ja se sitten tuo eteen tilanteita, missä taiteilija sekä moderni business-elämä eivät kohtaa.

Tuon takia taiteilijoilla on tiettyjä vapauksia, kun he tekevät omia asioitaan eli taulujaan sekä kirjoittavat tekstejään. Ja kun puhutaan esimerkiksi kankaiden värjäämisestä tai vaatesuunnittelusta, niin silloin tietenkin on taitelija sitten avainasemassa tuotteen saamisessa sellaiseksi, että se on hyvän näköinen sekä päällä miellyttävä käyttää. Taiteilija on siis henkilö, joka tekee tuotteesta visuaalisesti hienon eli hän tekee ne "marimekko-tekstiilit" ja  muotoilee autot ja muut tuotteet. Joten hän on ihminen, jota ei tuossa prosessissa voida aivan heti korvata.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Taiteilijan työ ei ehkä ole sellaista, mikä sopii kaikille maailman ihmisille

Taiteilijan työ on sellaista, mitä moni kuvittelee kaikkien pystyvän tekemään. Mutta monikaan ei tiedä, että tuotakin työtä voidaan tehdä väärin. Eli kun työskennellään esimerkiksi tulenarkojen maalien sekä ohenteiden kanssa, niin silloin tietenkin vaarana on sellainen asia kuin tulipalon vaara, mutta myös jatkuvasti hengitetyt tärpätin huurut varmasti vaikuttavat ihmisen terveyteen erittäin paljon, ja tietenkin vaikka boheemi ihminen tietenkin uskoo vapauteen myös kaikissa mahdollisissa asioissa , niin voidaan sanoa, että kuitenkin myös sukupuolitaudit voivat tappaa, jos niitä ei hoideta.

Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi tinneri sekä muut ohenteissa käytettävät hiilivedyt ovat äärimmäisen vaarallisia, jos tila täyttyy niistä haihtuvista höyryistä, niin silloin tietenkin tupakointi voi räjäyttää koko talon kappaleiksi. Samoin jos alkoholia käytetään kovin rajusti, niin silloin kyllä taiteilijankin pitää tietää sellainen asia, että hän saattaa kyllä nukahtaa savuke kädessään, ja silloin voi koko talo roihahtaa tuleen. Eikä absintin nauttiminen ole kovin älykästä, jos kyseinen henkilö lähtee nousemaan telineille.

Absintti on nykyään Euroopassa kielletty juoma, jonka perinteinen versio on noin 80-90% alkoholia, mihin on sekoitettu hulluruohon sekä hullukaalin mehua, ja joissakin versioissa on tuota huumaavaa sekä hallusinaatioita aiheuttavaa vaikutusta tehostettu esimerkiksi psilosybiinisienillä, mutta jos taiteilija ei tuntenut sieniä, niin silloin hän saattoi sekoittaa juomaan esimerkiksi suippumyrkkyseitikkiä tai valkokärpässientä, jotka aiheuttivat kuoleman siksi, että maksa tai munuaiset tuhoutuivat erittäin nopeasti. Tuo juoma oli monien omaperäisinä itseään pitävien taiteilijoiden ”taikajuomaa”, jolla he sitten saavuttivat luomistilan vaatiman kemiallisen tasapainon. Mutta kun puhutaan siitä, mitä tuo aine sai sitten aikaan noiden luovien ihmisten elimistössä, niin kyllä voidaan sanoa, että moni taiteilija meni ennenaikaiseen hautaan tuon ”taikajuoman kanssa”, joka aiheutti voimakkaita hallusinaatioita sekä addiktoi ihmistä melko tehokkaasti.

Ja joskus sitten tuo juoma sumensi käyttäjänsä realiteettien tajun niin, että hän saattoi kävellä esimerkiksi katon reunalle, ja kuvitella olevansa lintu sekä hypätä alas katuun. Taiteilijan elämä oli kuitenkin myös siksi vaarallista, että he kohtasivat välillä asioita, joista ei koskaan saanut puhua missään. Kun puhutaan esimerkiksi laitteesta nimeltään ”Autogiro” tai kuten tuon välineen virallinen nimitys kuuluu: autorotaatiohelikopterista, joka on oikeastaan lentokoneen sekä helikopterin risteytys, joka lähtee lentoon kuten lentokone, mutta laskeutuu kuin helikopteri, niin monet luulevat, että kyseessä on vain jotain ”James Bond” elokuvaa varten tehty väline.

Autorotaatiohelikopteri on siitä miellyttävä väline, että se laskeutuu hallitusti, vaikka moottori sammuisi. Tuollainen autorotaatioroottori voidaan asentaa tietenkin myös tavalliseen helikopteriin niin, että se laitetaan rekan kytkimellä kiinni turbiiniin, ja tuo sitten tekee mahdolliseksi sen, että helikopterilentäjä voi kytkeä autorotaation tarpeen mukaan päälle, jolloin helikopteri voidaan laskea maahan äänettömästi. Olen kirjoittanut tuosta välineestä joskus aikaisemmin, ja sitä voidaan tehokkaasti käyttää esimerkiksi erikoisjoukkojen ryhmän tuomiseen paikalle, tai siihen että helikopteri saadaan alas turvallisesti, mikäli siihen tulee moottorivika. Eli tuo laite toimii tietenkin myös esimerkiksi UH-60 ”Ghost Hawkissa” Mutta kuten huomaamme tästä asiasta, niin mitenkään turvallinen ei taiteilijayhteisö koskaan ole. Näet myös tällaisia innovaatioita kehitellään taitelijan tiettelin alla.

Samoin nuo taiteilijat olivat ennen vanhaan hyvin köyhiä ihmisiä, joten he saattoivat majoittaa taloonsa ihmisiä, joiden omatunto ei aivan puhdas ole ollut, ja kuten tiedämme, niin tuollaiset anarkistit tai heiksi naamioituneet tavalliset rikolliset saatytoivat sitten kiitokseksi keskityksestä, johon on ehkä kuulunut absinttia tehdä isäntäväestä selvää. Eli jos vaikka taiteilijan ammattia peitteenään käyttänyt salainen agentti ei ollut tiennyt absintistä tai sen huumaavasta ominaisuudesta, niin hän saattoi silloin ottaa pienen hörpyn tuota ainetta. Ja silloin tietenkin saattoi seurauksena olla se, että hän puhui ohi suunsa. Tai sitten tuo mies ei osannut piirtää, mikä teki hänestä verraten erikoisen kuvataiteilijan. Ja silloin tuo mies saattoi muuttua epätoivoiseksi. Myös se että joku boheemia elämää viettämään tullut henkilö oli esimerkiksi heittänyt muutamia pommeja tsaarin virkamiehiä kohti merkitsi sitä, että hänen peräänsä saattoivat poliisit kuitenkin tulla kyselemään vähän ikäviä kysymyksiä noilta henkilöitä.

Taiteilijan työ perustuu innovaatioon sekä siihen, että hän itse tekee työnsä. Tuon takia taiteilijat ovat aina olleet hiukan omalaatuista väkeä, koska mikään ei tietenkään voinut pakottaa taiteilijoita tekemään työtään kunnolla. Ja toki tunnettujen taitelijoiden työtapoihin sekä esimerkiksi maalaustekniikkaan perehtyneet ihmiset näkivät tekniikasta sekä esimerkiksi värien käytöstä, jos taiteilijaa oli pakotettu. Kuten tiedämme, niin jokainen maalari on perfektionisti, mikä sitten koskee myös tekstitaitelijoita eli kirjailijoita. Jokainen taiteilija tekee työtä, mistä hän pitää, mutta samalla on esimerkiksi olemassa värejä tai taidetyylejä, joita jokainen taiteilija välttää. Esimerkiksi on kirjailijoita, jotka eivät kirjoita sänkykohtauksia tai taiteilijoita, jotka eivät koskaan tee esimerkiksi vihreää pintaa. Ja noista pienistä merkeistä taiteen tutkija huomaa, jos taiteilijaa on yritetty esimerkiksi pakottaa tekemään jotain tauluja.

espoonmetsa.blogspot.fi