Ajatuksia euroalueen talouskasvusta sekä talouden kehityksen muuttamisesta suotuisaksi: Vain innovaation avulla voidaan tuottaa uusia tuotteita, joilla herätetään ihmisten ostohaluja sekä elvytetään markkinoita

Kun puhutaan siitä, miten EU:n talousalueen taloutta voitaisiin piristää, niin ainakin siitä voidaan olla varmoja, että mitään ihmetekoja ei ole sen suhteen luvassa, jotta talous tällä alueella lähtisi kohoamaan korkeuksiin, ja syy tähän on selvä. Koska koko EU on ikään kuin lamassa, ja suuret investoinnit sekä itäisen Euroopan infrastruktuurin kehitys on pysähtynyt, ja uusia jättiurakoita ei ole ehkä luvassa ainakaan siinä mittakaavassa, kuin mitä 1990-luvulla oli, kun kokonaisia valtioita modernisoitiin, niin mitään ihmereseptejä talouden elvyttämiseksi ei tässä sitten ole luvassa, jos halutaan rakentaa taloutta kestävälle kehitykselle. Ja jossain vaiheessa markkinat sitten tukkeutuvat tuotteista, jolloin seuraa kysynnän laskeminen.

Tuodakseen uusia tuotteita markkinoille, tarvitaan sellaista mikä kannustaa ihmisiä innovoimaan sekä kehittämään uusia tuotteita, joita sitten voidaan markkinoida massoille, joilla on jo kaikkea. Vain uudet sekä edistyneemmät tuotteet tuovat imua markkinoille, niin että yhtiö saa tilauksia jatkossakin.  Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita älypuhelimet, joihin on hiipinyt puhelinkohtainen PIN-koodi, joka auttaa puhelimen suojaamisessa myös silloin, kun se jää pöydälle. Jos puhelimessa on pelkkä SIM-lukitus, niin siinä oleviin sosiaalisen median sovelluksiin sekä sähköposteihin pääsee kätevästi käsiksi ottamalla SIM-kortin pois puhelimesta sekä kytkemällä se WLAN-verkkoon.

Kun tuo puhelinkohtainen PIN-koodi  tai sormenjälkitunnistin on lisätty laitteeseen, niin silloin sen sisältämiin tietoihin ei voisi mitenkään päästä käsiksi, vaikka puhelin jäänyt pöydälle tai se varastetaan. Tai sitä olisi käytetty vain WLAN:in kautta, jolloin tuossa laitteessa ei olisi SIM-kortin PIN:iä käytössä. Kestävä talouden nousu syntyy vain aidosta kiinnostuksesta alueen tuotteita kohtaan, ja jos katsotaan esimerkiksi matkapuhelin- tai mobiiliteknologian teollisuutta sekä ICT-alaa yleensä, niin silloin voidaan sanoa, että kaikilla ihmisillä on jo kaikkea tarpeellista, ja samalla voidaan  kysyä suoraan, että tarvitaanko esimerkiksi älylaseja joka-asiassa, mitä ihmiset saattavat ajatella.

Toki älylasit tai paremmin sanottuna "HUD-lasit" (Head Up Display), jotka ovat oikeastaan aikoinaan hävittäjäkoneita varten kehitettyjen näyttölaitteiden muunnelmia voidaan käyttää monipuolisesti hyväksi myös normaalissa elämässä, ja yksi kohde tietenkin voisi olla normaali autolla ajaminen. Eli tuossa tapauksessa auton maskiin olisi asennettu infrapunakamerat, joiden avulla saadaan aikaan selkeä kuva ympäristöstä, vaikka autolla ajettaisiin sumussa tai räntäsateessa, ja ainoa mikä rajoittaa tuon välineen käyttöä on ihmisten yksityisyys, koska nuo infrapunakamerat näkevät vaatteiden läpi. Mutta toki tuo laite voisi olla sellainen, että sitä saisi käyttää vain taajamien ulkopuolella, jolloin ihmisten yksityisyys on turvattu.

Toisin sanoen tuo väline voisi olla sellainen, että se aktivoidaan vasta kun auto ajaa esimerkiksi moottoritien liittymässä olevan portin läpi. Tietenkin älylaseihin voidaan kytkeä sellaisia näyttöjä, jotka ilmoittavat ajoneuvon toiminta-ajan sekä toimintasäteen silloisella polttoaineen kulutuksella. Kuitenkaan älylasien käyttö normaalissa elämässä ei ehkä ole tarkoituksenmukaista, vaikka polku- tai moottoripyöräilijän kypärään voidaan kiinnittää tuollainen lämpökamera, jonka kuva tulee hänen laseihinsa, mikä tietenkin lisää turvallisuutta sateessa ajettaessa, ja tuollainen laite voi hyödyntää esimerkiksi kännykkää datan käsittelyssä. Tuo kypärä voidaan varustaa katsetunnistimella, mikä mahdollistaa esimerkiksi puhelimen käytön ilman käsiä, ja tietenkin tuon laitteiston käyttämä virta voidaan saada polkupyörän dynamosta.

Samalla tekniikalla voidaan toteuttaa taistelukoneeseen tai taisteluhelikopteriin laitteisto, missä lentäjä voisi hallita aseita sekä muita järjestelmiä ilman, että hänen täytyy kohottaa kättään ohjaussauvasta.  Kun mietitään mitä tällainen laitteisto tekisi esimerkiksi sotilaille, jotka voisivat sitten linkittää niihin esimerkiksi aseidensa kameratähtäimet, joiden avulla he voivat tulittaa kohteitaan tähdätyillä laukauksilla, ilman, että he sitten edes katsovat tätä, tai että heidän ei tarvitse sitten muuta kuin työntää aseen piippu jostain reiästä sisään. Tällä vain haluan sanoa, että nämä välineet ovat kaksikäyttötuotteita, joiden kehittämisessä sitten pitää muistaa myös seuraukset, eli mitä tapahtuu, mikäli jotain menee vinoon.

marxjatalous.blogspot.fi

Kreikkalaista tulta sekä kirjastoja

Kun puhutaan Alexandrian suuresta kirjastosta, niin monet ihmettelevät varmasti, että miksi juuri tämä kirjasto kiehtoo minua niin, että siitä kirjoitan lähes jokaiseen kirjoitelmaan? Tuo kirjasto oli aikansa suurin ihme, jonka sisään koottiin lähes kaikki dokumentit siitä, miten muut antiikin maailman ihmeet rakennettiin sekä se mikä niiden minkäkin osan tarkoitus oli. Eli tuo mahtava kirjasto oli oikeastaan kokoelma kirjoituksia, jotka käsittivät antiikin insinööritaitoa, kuten esimerkiksi linssien hiontaa, kreikkalaisten laivojen rakentamista sekä esimerkiksi kreikkalaisten parabolipeilien sekä kreikkalaisen tulen eli eräänlaisen Napalmin sekä sen suihkuttamiseen käytettävien pumppujen valmistusta. Eli kyseessä on oikeastaan ollut ihme, joka kertoo ihmeistä. Ja koska nuo laitteet sekä olivat aikoinaan varmasti sotasalaisuus.

Näin ollen Alexandrian kirjasto oli hyvin tarkka lainaamansa materiaalin laadusta sekä siitä, kuka noita niteitä pääsi lainaamaan, ja tuo kirjasto oli tietenkin tämän takia Alexandrian muisti. Toisin sanoen jos joku lainasi tuota materiaalia, niin hänet sitten merkittiin lainaajaksi, mutta toki tuo kirjasto suojeli tietoaan monella tavoin. Ja yksi noista tavoista oli tietenkin se, että noihin kirjaston kokoelmiin liitettiin myös täysin merkityksettömiä niteitä, joiden väliin nuo hyvin tärkeät niteet, kuten esimerkiksi juuri "kreikkalaisena tulena" tunnetun alkoholia sekä ilmeisesti eukalyptus- tai setriöljyä ja salpietaria sisältäneen polttoaisteluaseen suihkuttamiseen tarvittavien mäntä- tai rataspumppujen valmistusohjeet.

Joten tämä polttotaisteluväline varmasti haluttiin pitää valtiosalaisuutena, ja uskoisin, että noita ainesosia on toki ollut useita. Uskoisin että Alexandrian suuri kirjasto oli muuten melko avoin laitos, mutta sen nimen omaan noita vielä nykyäänkin arvoituksellisia välineitä käsittävä osa saattoi olla suljettu yleisöltä. Eli se saattoi sijaita salaoven tai vartioidun sisäänkäynnin takana, ja noita välineitä koskevat tiedot oli suljettu sen taakse. Ja toki esimerkiksi Rooman keisari saattoi noita niteitä kysellä, ja ehkä osa niistä jäi palauttamatta, joten nuo kirjaston työntekijät sitten kopiovat nuo tekstit arkistoon, josta osaa tietenkin sälytettiin esimerkiksi Kuolleen meren rannalla, mutta kun puhutaan vaikkapa noiden tekstien arvosta, niin kun kristityt sitten alkoivat mellakoida noin 415 jKr. niin toki nuo kirjoitukset olivat arvokkaita myös muiden kuin Rooman keisarin käsissä, ja ehkä ne myytiin tai salakuljetettiin pois Roomasta.

Mutta kun puhutaan noista tuon ajan kirjastoista, niin niissä tietenkin käytettiin myös nidekohtaisia seurantoja, joilla pyrittiin paljastamaan se, että "luukuttiko" joku sitten esimerkiksi valtiosalaisuuksia asiattomille tahoille esimerkiksi näytelmän muodossa. Vaikka kirjasto vaikuttaa monien ihmisten mielestä melko tylsältä paikalta, niin sen niteiden lainaaminen kertoo jotain ihmisistä. Eli jos esimerkiksi jonkun kenraalin muistelmia aletaan lainata jatkuvasti, niin silloin tietenkin se kertoo siitä, että kenraali saattaa olla muuttamassa johonkin alueelle. Samoin jos kirja tai nide varastetaan tai sitä vahingoitetaan, niin silloin tietenkin tilalle tuodaan uusi kappale, mutta jos tuo vahingoittaminen eli kirjan sivujen repiminen jostain tietyltä kohtaa toistuu, niin silloin tietenkin voi virkailija etsiä nuo sivut, ja toimittaa niistä raportin esimerkiksi esimiehelleen.

Silloin tietenkin aletaan noita sivuja tutkia, että voidaan löytää se, mikä niissä on sen arvoista, että henkilö haluaa repiä tuon painotuotteen. Se että verorahoilla ostettuja tuotteita rikotaan ei ole julkisesti hyväksyttävää. Ja tuo osoittaa muutenkin sellaista asennetta tutkijan työtä kohtaan, että siinä saattaa tuon niteen repijä joutua vakaviin vaikeuksiin. Tutkija ei saa koskaan vahingoittaa lähdeaineistoa, koska silloin joku saattaa huomata ehkä tehneensä virheen jossain haastattelussa. Ja esimerkiksi Mafia varmasti seuraa sitä , mitä heistä kirjoitetaan lehdissä. Joten mikäli tutkija yrittää varastaa jotain lehtiä tai repii niistä sivuja, saattaa hän paljastaa tutkimuksensa kohteena olevan esimerkiksi korruption tai muun rikollisuuden. Joten esimerkiksi kirjastossa lehdet kannattaa tässä tapauksessa valokuvata sekä kirjoittaa teksti puhtaaksi omalla tietokoneella, jotta tutkija ei sen takia joudu ongelmiin.

Salaseurat sekä talouselämä

Kuvituskuva

Salaseuroja sekä talouselämän johtoa pidetään usein yhtenä kokonaisuutena. Monia ihmisiä häiritsee nimen omaan sekä Bilderberg- että Trilateraalisen komission ja Vapaamuurarien kaltaisten järjestöjen salailu noiden tapaamisten suhteen. Se että nuo järjestöt tarjoavat keskustelufoorumin erilaisille maailmantalouden mahtimiehille ei varmasti ole mitenkään kovin tyydyttävä vastaus kysymykseen siitä mitä noissa kokouksissa puhutaan.

Toki voidaan sanoa että nuo henkilöt kontrolloivat maailmantaloutta, ja sekä Bilderberg että Trilateraalinen komissio toki ovat liikemiesten tapaamispaikkoja, mutta joidenkin salaliittoteoreetikoiden mukaan kyseiset ryhmät ovat finanssimaailman linkki valtiovaltaan päin, ja vaikka nuo keskustelufoorumien jäsenet eivät ehkä täysin hallitse maailmantaloutta, niin toki tuossa piirissä voidaan keskustella esimerkiksi poliittikkojen saamasta vaalirahoituksesta sekä muista hyvin tärkeistä asioista. Vaikka puhutaan siitä, että nuo keskustelut liittyvät erityisesti maailmantalouden kehittämiseen, niin toki joillakin osallistujilla saattaa olla hiukan erilainen kuva noiden keskustelujen luonteesta kuin toisilla.

Kruppin tehtaita vuonna 1910
Kuva I

Kaikki me ihmiset tiedämme, että riippuu katsantokannasta, että onko Bilderberger sekä Trilateraalinen komissio oikeasti salaseura sanan ahtaimmassa merkityksessä, mutta koska noissa piireissä liikkuu valtavan rikkaita ihmisiä, niin huhut tietenkin kertovat kaiken maailman sisäpiirin kaupoista sekä erilaisista muista pienistä väärinkäytöksistä, jotka koskevat noiden ihmisten rahavirtoja, ja toki heidän tekemisensä kiinnostaa monia. Ja tietenkin koska nuo ihmiset ovat erittäin rikkaita, niin heillä tietenkin on paljon seuraajia, sekä muutenkin tuollaiset rynnäkkökiväärimiesten sekä elektronisten laitteiden turvaamat tapaamiset kuitenkin herättävät myös tavallisten ihmisten mielenkiintoa noita kokouksia kohtaan.

Dornier Do 24 lentovene Ruotsin tunnuksilla
Kuva IIA

Dornier Do-24K lentovene Hollantilaisilla tunnuksilla vuonna 1938
Kuva IIB

Nuo maailman rikkaimmat ihmiset takuulla ovat huolissaan turvallisuudestaan, mutta juuri salailu tekee heistä mielenkintoisia kohteita mediaseurannalle. Samoin he muodostavat teoreettisessa talouden universumissa eräänlaisia massakekipisteitä, joiden varallisuus on toki jokaisen ihmisen tiedossa. Ja juuri nuo miljardiomaisuudet ovat syy siihen, miksi noiden erittäin vaikutusvaltaisten ihmisten kuten Du Pontien, Rockefellerien sekä Rothschildien tuttavapiiriin halutaan päästä, koska heiltä saattaa roponen irrota johonkin liiketoimintaan tai start-up yritykseen. eli normaalin ajattelun mukaan miljardööri antaa tai lainaa helpommin rahaa jonkun henkilön yhtiöön kuin tavallinen työssä käyvä ihminen.

Cosolidated PBY1 "Catalina"
Kuva III

Kaikkia miljardöörejä syytellään välillä hiukan aiheetta esimerkiksi vanhoista teoista, joista sukujen nykyiset jäsenet eivät ole enää vastuussa. Ja varsinkin Rothschildien kohdalla on puhuttu asioista, joista ei varmasti kukaan halua jäädä kiinni. Heidän epäiltiin esimerkiksi Ensimmäisen Maailmansodan aikana valmistaneen aseita sekä räjähteitä sodan kummallekin osapuolelle, ja toki esimerkiksi myös Du Ponteja on mustamaalattu samoista asioista. Se onko tuo väite totta on todistamatta. Mutta esimerkiksi Thyssenien väitetään tehneen samoin, vaikka Fritz Thyssen (1873-1951) istui Toisen Maailmansodan aikana Dachaussa vastustettuaan julkisesti Natseja. Se miten huonot hänen elinolosuhteensa tuolla leirillä olivat on jäänyt kysymysmerkiksi.

Ainakin Gustav Krupp Von Bohlen (1870-1950) tuki NSDAP:tä varauksettomasti, mutta joidenkin tahojen mukaan hän teki samalla erilaisia kauppoja liittoutuneiden alueella toimivien yhtiöiden kanssa, ja hänen tehtaansa toimittivat pääosan Saksan tykistöstä molempien sotien aikana. On myös huomoitava, että Fritz Thyssen muutti Toisen Maailmansodan jälkeen Buenos Airesiin, missä asui tarinan mukaan myös Martin Bormann. Eli joidenkin ihmisten mielestä Thyssenin pidättäminen oli pelkkää teatteria, jonka tarkoitus oli suojella tuota miestä hänen vihamiehiltään. Siitä kuinka laajaa tekniikan vaihto Saksan sekä tulevien liittoutuneiden välillä oli on jäänyt tutkimatta, mutta ainakin IBM toimitti GESTAPO:n päämajaan sen tarvitseman reikäkorttikoneen sekä erilaisia laskimia saksan virastoihin, joista osaa sitten käytettiin esimerkiksi U-veneiden sekä tykistön tulenjohtolaitteiden suunnittelun pohjana.

Bohlm & Voss BV 222 Wiking
Kuva IV

Tuon väitteen esittäjät ovat käyttäneet argumentteinaan Kruppin innokkuutta toimia natsien hyväksi, eli tuo innokkuus saattoi johtua siitä, että tuolla miehellä ei ollut täysin puhtaat jauhot pussissaan, ja itse kyllä hiukan ihmettelen, miksi häntä ei tuomittu Nürnbergissä orjatyövoiman käytöstä. Miljardööreista puhutaan aina hiukan pahaa, mutta saattaa olla että tiettyjen henkilöiden liiketoimet esimerkiksi Saksan ja liittoutuneiden välillä ovat voineet jatkua myös Sodan sytyttyä, eli myivätkö amerikkalaiset saksaan ehkä aseita sekä teknistä kalustoa koskevia piirustuksia myös toisen Maailmansodan syttymisen jälkeen?

Esimerkiksi Dornier Do-24 (Kuva II) sekä Consolidated Catalina (Kuva III)lentoveneiden yhtenäinen ulkonäkö pistää silmään, ja vaikka Dornier suunniteltiin jo 1930-luvulla, niin samalla myös täytyy muistaa se, että nuo lentoveneet ovat melkein identtiset lukuunottamatta Dornierin ylimääräistä moottoria, eli ainoastaan tuo kolmas moottori sekä kaksoisperäsin erottaa tuon koneen Consolidated PBY1-Catalinasta. Tuossa vaiheessa voisin sanoa, että nuo muutokset ovat pelkästään kosmeettisia, jolla peitettiin koneen olevan plagiaatta.

Short Sunderland
Kuva V

Sama muuten koskee myös Bohlm & Voss 222 Wiking-lentovenettä (Kuva IV), jossa on kaksi moottoria enemmän kuin Short Sunderlandissa (Kuva V). Eli Saksalaiset varmasti hukan plagioivat muiden insinöörien töitä. Mutta tietenkin voidaan sanoa, että jos yhteistyö jatkui sodan julistamisen jälkeen, niin silloin tietenkin kyseessä on valtiopetos. Ja eräiden ihmisten mielestä tuo nykyäänkin jatkuva yhteistyö noiden tahojen välillä on peruja ennen Toista Maailmansotaa alkaneesta yhteistyöstä, jonka ainoastaan Toinen Maailmansota virallisesti katkaisi. Mutta kuten tiedämme, niin aina on ihmisiä, jotka haluavat maksimoida oman hyötynsä, ja näitä henkilöitä on välillä jopa tuomittu oikeudessa. Eli se että asioita salataan lisää tällaisia ilkeitä huhuja sekä väitteitä jopa salaliitoista, joiden olemassaoloa ei olla koskaan todistettu oikeaksi.

elainasiaa.blogspot.fi