Hindujen sekä buddhalaisten elämänpyörän merkitys nykyiselle tieteelle, eli rinnakkaisen universumin teoria on kehitetty tuon mallin pohjalta

Kun ajatellaan tuota hinduismiin ja buddhismiin olennaisesti kuuluvaa elämänpyörää sekä sielunvaellusta, niin silloin usein tuota asiaa pohditaan vain teologian kannalta. Mutta tuo teologinen käsite on poikinut upean fysikaalisen teorian rinnakkaisista ulottuvuuksista, joiden välillä voisi ihminen matkustaa. Tuo teoria on kuitenkin vielä pelkkä kyseenalainen kirjoitelma, ja ehkä emme koskaan voi sitä todistaa oikeaksi. Kun puhutaan tieteellisen tai siksi katsottavan teorian empiirisestä todistuksesta, niin voidaan sanoa, että tämä teoria on edennyt hypoteesi, eli teoriavaiheesta konjektuurivaiheeseen, jossa sitä yritetään todistaa tieteellisten koesarjojen avulla.

Mutta kun puhutaan siitä, että tuosta konjektuurista syntyy havainto, mikä osoittaa rinnakkaisten universumien olemassaolon, niin silloin saamme ehkä odottaa sitä, että pääsemme lentämään mustaan aukkoon tai supernovan lähelle, jotta saisimme sitten aikaan tarvittavan energialatauksen. Mutta kuten olen sanonut, niin siihen asti olemme tämän teorian kanssa pysähtyneet konjektuurivaiheeseen, missä tuo tiedeyhteisö odottaa todisteita siitä, että saadaan konkreettisia havaintoja siitä, että onko noita viereisiä universumeita olemassa vai ei.

Ja se että sinne saataisiin lähetettyä luotain, joka kulkee valonnopeudella ei tarkoita että matkaan noihin galaksijoukkoihin kuten Abell 2029.ään kestäisi vähempää kuin 1,2 miljardia vuotta. Eli todella pitkästä matka-ajasta on tuolloin kysymys. Ja toiseen maailmankaikkeuteen ei voida matkata matkassa, vaan tarvitaan valtavasti energiaa, jotta alus voisi sitten pudota pois omasta universumistamme, ja siirtyä samalla seuraavaan eli ehkä käänteiseen universumiin. Tuon energian saa alus vasta, jos se lentäisi mustaa aukkoon.

Me emme näet Maapallolla pysty tuottamaan niin paljoa energiaa, että voisimme ampua luotaimen rinnakkaiseen universumiin. Tuota teoriaa kutsutaan nimellä "parelliuniversumi" tai rinnakkaisuniversumi (Parelled universe) teoria. Se perustuu ajatukseen siitä, että on olemassa toinen universumi, joka kuitenkin sijaitsee muussa kuin meidän kolmiulotteisessa maailmassa, eli ehkä jossain viidennessä ulottuvuudessa.

Oikeastaan tuo parelliuniversumia koskeva teoria tarkoittaa sitä, että on olemassa joukko sisäkkäisiä universumeja kuin helmiä helminauhassa, ja niiden välillä voisi matkustaa, jos vain saadaan aikaan tarpeeksi voimakas energiapurkaus, jotta kappale voidaan syöstä toiseen universumiin. Se kuitenkin vaatisi jopa kaikkein optimistisimpienkin arvioiden mukaan supernovan tehon syöttämistä johonkin alukseen, joka ehkä putoaa tuonne rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen. Rinnakkainen maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole meille mikään turvallinen paikka, koska siellä saattaa olla esimerkiksi vallitsevana aineena antimateria, joka koskettaessaan meidän normaalia ainettamme räjähtää valtavalla voimalla.

Tai oikeastaan molemmat kappaleet muuttuvat energiaksi. Tämä rinnakkaista universumia koskeva teoria on erittäin kyseenalainen, ja sen mahdollinen todistus kuitenkin saattaa jäädä siihen, kun ihmiskunta ensimmäisen kerran kohtaa lähietäisyydeltä supernovan, jonka me saatamme muodostaa joskus peittämällä tähden valtavilla peileillä, jotka sitten heijastavat sen säteilytehon takaisin tähteen. Ja tuo peilipinta voidaan tehdä miljoonien peiliä kuljettavien satelliittien avulla, jotka sitten ajavat yhteen, ja sitten peittävät tuon tähden peilien avulla. Ehkä tulevaisuudessa käytetään tuota tekniikkaa, jos halutaan luoda madonreikiä eli mustien aukkojen muodostamia "pikateitä" läpi universumin. Mutta muuten emme pysty tuottamaan energiatasoa, mikä tuohon operaatioon tarvitaan.

Tuo rinnakkaisen universumin teoria tuo eteen erään hazadin joka ehkä pitäisi mainita. Se liittyy siihen ajatukseen, että maailmankaikkeus on eräänlainen galaksien superjoukkojen superjoukko. Ja jos jostain toisesta universumista kuitenkin etsiytyisi jokin kappale meidän galaksiimme, niin se voi aiheuttaa sellaisen tilananteen, että koko galaksimme voi räjähtää valtavana kvasaarina. Tämä ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi noin Jupiterin kokoinen kappale puhdasta antimateriaa syöksyy omaan galaksiimme, niin se voi vapauttaa niin paljon energiaa, että koko galaksi tuhoutuu. Onneksi tällainen törmäys on hyvin pienellä todennäköisyyydellä varustettu asia. Fred Hoyle joskus kirjoitti kirjan siitä, että Linnunradan keskus räjähtäisi kvasaarina, mutta itse en tuota kirjaa nimeltään Inferno, mutta en tiedä puhutaanko siinä antimateriaa olevan kappaleen törmäyksestä toiseen planeettaan.

Antimateriaa olevan planeetan olemassaolo on tietenkin häviävän pieneen todennäköisyyteen perustuva asia, mutta kun ajatellaan sitä, että meidän materiamme on syntynyt tilanteessa, missä universumissa on ollut hiukan enemmän materiaa kuin antimateriaa, ja annihilaation seurauksena sitten jäljellä on vain tätä meidän materiaamme. Ja jos oletetaan että on olemassa toinen universumi, niin siellä tilanne on saattanut olla vastakkainen, eli siellä vallitsevana aineena on antiaine, missä protoni on negatiivisesti varautunut hiukkanen, elektroni on positiivisesti varautunut eli antielektroni on nimeltään positroni, ja antineutroni taas ainoastaan pyörii eri suuntaan kuin antineutroni.

Ja koska kaikilla hiukkasilla on käänteis- tai peilikuvahiukkasensa, niin siten voidaan olettaa että on olemassa myös antimateriasta koostuvia galakseja. Ja jos tuosta oletetusta antimateriagalaksista irtoaa planeetta, joka voi ehkä päätyä linnunrataan, niin silloin tuloksena voisi olla tilanne, missä koko galaksi on vaarassa, koska niin suuri antimateriankappale osuu johonkin planeettaan, niin silloin gravitaatioaallot sekä tähtienvälinen iskuaalto sekä törmaäysessä syntyvä musta aukko tuhoavat varmasti suuren osan linnunradasta. Toki tuon kappaleen torjuminen on melko yksinkertaista, eli sitä päin ajetaan vain meteoriitti, joka sitten saa aikaan annihilaation, mikä tuhoaa sen välittömästi. Mutta kuitenkin tuo operaatio pitää suorittaa erittäin kaukana omasta galaksistamme, jotta emme sitten joudu sen takia vaaraan.

Eli tuon kappaleen tuhoamisen vaikeutena on se, että sen luokse pääseminen on hyvin vaikeaa, ja löytäminen työlästä, koska antimaterian antama spektriviiva on identtinen nomraalin materian kanssa. Mutta toki tuon kappaleen luokse pääseminen on todella vaikeaa, ja oletetaan että avaruudesta tulee noin 20 gramman painoinen antimaterian kappale, joka osuu Maahan, niin silloin voimme sitten sanoa planeetallemme hyvästejä, ja avaruudessa on antimateriaa. Sitä tulee välillä Maahan asti, jolloin tuo antimateria-ionin törmäys voidaan havaita Maassa olevilla sensoreilla. Se että noita hiukkasia tulee maahan on joskus selitetty sellaisella teorialla, että ne ovat peräisin antimateriasta rakentuneiden tähtien räjähdyksestä.

kimmonsivu.blogspot.fi