Transistoreja, lasereita sekä avaruuslentoja eli optisen transistorin hyödyntämistä nyt sekä tulevaisuudessa

Transistorin tehtävänä on vahvistaa sähkövirtaa. Siinä emitteri ja kollektori välittävät sähkövirtaa, jota vahvistetaan kolmanteen elektrodiin eli kantaan johdetulla sähköllä, ja samalla tavoin voidaan transistoria käyttää kytkimenä, jolloin kannan läpi kulkevalla sähköllä katkotaan tuon laitteen läpi kulkevaa virtaa. Valotransistorin virtualisaatio on erittäin helppo toteuttaa. Silloin hyödynnetään valon aaltoliike-ominaisuutta, mikä saa aikaan sellaisen ilmiön, että jos heikompaa valoa johdetaan vahvempaan valonsäteeseen, niin tuolloin vahvempi valonsäde imaisee heikomman sisäänsä, jos tuo valo on täysin samaa aallonpituutta.

Tuolloin valon tuottamiseen pitää tietenkin käyttää kahta täysin yhdenmukaista laseria. “Valotransistorin virtualisointi” tarkoittaa siis sitä, että tyhjään avaruuteen luodaan sama tilanne, kuin mitä normaalissa transistorissa on. Samoin valotransistoria voidaan käyttää kytkimenä katkomalla sen läpi kulkevaa valonsädettä voimakkaamalla valonsäteellä, joka katkaisee tuon varsinaisen säteen. Valotransistorin etu perinteisiin transistoreihin nähden on se, että niissä ei tarvita oikeastaan mitään kuorta, vaan tuo koko laite on periaatteessa vain joukko tietyllä tavalla suunnattuja lasereita.

Tuollainen laite voi olla tulevaisuuden tietokoneen tärkeimpiä komponentteja, koska tuollainen valotransistori ei kuumene niin paljon kuin normaali puolijohteeseen perustuvalla tekniikalla valmistettu transistori, mikä sitten avaa mahdollisuuksia siihen, että tietokone ei ota niin paljoa lämpöä kuin ennen. Tuollaisen laserjärjestelmän salaisuus on siinä, että tuo laser-komponentti voidaan asentaa tietokoneen ulkopuolelle, ja valoa johtaa koneeseen valokaapelilla. Periaatteessa valotietokone toimii siten, että valoa johdetaan valokennoon, mikä muuttaa nuo väläykset kaksijärjestelmän ykkösiksi ja nolliksi, kuten normaalissakin tietokoneessa tapahtuu. Ja tuon jälkeen riittää normaali PC, johon tuo koodi sitten tulostetaan aivan kuin muissakin tietokoneissa.

Mutta tuollainen valotransistori antaa mahdollisuuden valmistaa valtavia virtuaalitietokoneita, joiden komponentteina ovat nanoteknologiaa käyttävät pienet ehkä herneen kokoiset satelliitit, ja niiden tietokoneiden koko voisi olla vaikka Jupiterin luokkaa. Tai sitten tuota laitetta voidaan hyödyntää siten, että sillä vahvistetaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa toisiin aurinkokuntiin lähetettävien luotainten lähettämiä laserviestejä.

Noiden luotainten suunnittelussa voidaan ottaa kaksi linjaa, joista toinen on valtavan kokoinen monitoimialus, joka kuitenkin voi tuhoutuessaan saattaa koko operaation epäonnistuneiden avaruustutkimusta koskevien hankkeiden listalle. Ja toinen on tietenkin mahdollisuus lähettää nanotekniikkaa käyttäviä hyvin pieniä ehkä herneen kokoisia luotaimia parvena kohti kohdetähteä, jolloin yksittäisen luotaimen menetys ei ole niin kauhean suuri riski, koska toiset alukset voivat ottaa sen paikan.

Syy miksi kyseistä operaatiota ei voitaisi aivan helposti panna toimeen, johtuu siitä että aurinkokunnan planeettojen pitää olla tietyssä asemassa toisiinsa nähden, jotta painovoimalinkoa voidaan käyttää aluksen lisänopeuden kehittämiseen. Tuon luotaimen toiminta perustuu siihen, että se vauhditetaan matkaan  muulla kuin sen omalla moottorilla, ja tuohon meidän käytössämme oleva tekniikka sitten ehkä riittää jo nyt tällä hetkellä. Mutta sitten tietenkin eteen tulevat silloin avaruuden valtavat etäisyydet, mikä sitten aiheuttaa sen, että matka-aika kohteeseen on todella pitkä, ja sitten tietenkin tuon laukaisu-ikkunan avautuminen ei mikään jokapäiväinen asia ole.

Eli tässä pohdimme tapaa matkustaa tähtiin ilman antimateria-moottoreita sekä sähkömagneettisia madonreikiä.  Kyseinen operaatio tapahtuisi siten, että ensin toiseen aurinkokuntaan lähetetään luotain, joka ehkä työnnetään aurinkokunnastamme pois Maapallolta lähetettävien radioteleskooppien singaalien avulla, jolloin luotain sitten saa koko ajoaineen käyttöönsä jarrutusta varten. Tuota jarrutusta voidaan tehostaa tietenkin origamin lailla aukeavan aurinkopurjeen avulla. Tuolloin ehkä johonkin puolimatkaan  auringon sekä tämän kuvitteellisen luotaimen kohteen välille sijoitetaan avustava laser, jolla sitten vahvistetaan tuota signaalia, jotta maassa oleva kaukoputki sitten voi sen lukea.

Tuollaisen viestinnän käyttö tällaisessa operaatiossa on erittäin mielenkiintoinen ajatus, koska laserviesti kulkee universumissa tehokkaammin kuin normaalien radioaaltojen kannattamana, koska tähtien radiosäteily ei peitä tuota viestiä. Mutta kun sitten tuota tähtien välistä viestintää ajatellaan siltä kannalta, että me saattaisimme kohdata vieraan sivilisaation, niin silloin tuolla sivilisaatiolla ei olisi mitään vaikeuksia jäljittää noita noiden luotainten viestejä Maapallolle.

Ja mikäli tässä hypoteettisessa kontaktissa vastassa olisi vihamielinen sivilisaatio, niin silloin he voisivat kiihdyttää tuollaisen parisataa grammaa painavan aluksen lähelle valon nopeutta suuntaamalla siihen lasersäteitä tai tietenkin radioaalto olisi varmaan parempi tapa suorittaa tuo kiihdytys. Tuollainen ase voisi pitää mukanaan esimerkiksi aurinkopurjetta, johon sitten kohdennetaan radiomasereita, joilla se sitten kiihdytetään lähelle valon nopeutta, ja kun tuo purje on tehnyt tehtävänsä, niin se pudotetaan pois, jonka jälkeen tuo kappale ohjataan kohdeplaneettaa päin, jolloin tuloksena on valtava räjähdys.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Kukaan ei yksin omista tai kykene sensuroimaan uutista tai mediaa enää nykyään.

Vallan uusjako mikä perustuu sosiaaliseen mediaan on tullut varmasti yllätyksenä lähes kaikille toimijoille tässä maailmassa. Sosiaalisen median kehittyminen  on tehnyt sellaisesta asiasta kuin salailu periaatteessa lähes olemattoman pykälän. Tuo termi “sosiaalisen median” kehittyminen tarkoittaa sitä, että nykyään kuka hyvänsä voi julkaista lähes mitä hyvänsä Internetissä, ja tällä kertaa tilanne on sellainen, että enää ei peliä voida “puhaltaa poikki” silloin kun poliittisille päättäjille sattuu sopimaan. Sen takia pitää nykyään sellaisen henkilön, joka toimii poliittisessa virassa hiukan varoa sitä, mitä hän kirjoittaa tuonne mediaan. Vaikka työelämä onkin kivikovaa osaamista vaativa toimintaympäristö, niin tietenkin on eri asia lähteä antamaan potkuja jossain takahuoneessa kun tehdä se siten, että asia päätyy julkisuuteen.

Missään tapauksessa esimerkiksi Rupert Murdochin kaltaiset media-alan huippuvaikuttajat eivät kykene enää säätämään sitä, kauanko he tietoa jakavat. Samoin ei ole mitenkään mahdollista välttää tiedon valumista vääriin käsiin, vaikka se kuinka suojataan vanhoilla kunnon laillisilla menetelmillä, joihin kuuluivat oikeudenkäynnit sekä julkiset vaatimukset viran viemisestä. Samoin nykyään ei kukaan enää varmasti halua salata sitä, että jos hänen kirjoituksensa saavat aikaan muutosta. Mutta syntyäkseen tarvitsee muutos vain kipinän, joka sytyttää tulen ihmisten mieleen.

1980-luvulla valtion johdon käyttämä valta perusteltiin sillä, että valtio tarvitsee johtajia, ja heidän esimerkiksi mielenosoituksia vastaan käyttämä voimapolitiikka taas perusteltiin sillä, että maassa täytyi pitää järjestystä yllä. Ja kun mielenosoituksiin ei ollut lupaa pyydetty, niin silloin tietenkin ne piti hajottaa kyynelkaasulla sekä pampuilla. Tuota politiikkaa sitten tuettiin lehdistön voimalla, joka kertoi asioista sen puolen, että “väkivaltaiset mielenosoitukset tai pikemminkin mellakat hajotettiin voimaa käyttäen. Syy tuohon voimankäyttöön kuitenkin jäi jostain syystä mainitsematta. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin syy voimankäyttöön oli tietenkin kiviä heittelevien mellakoitsijoiden taltuttaminen. Mutta samalla se miten tilanne eteni siihen pisteeseen, jota kutsutaan “leimahduspisteeksi”.

Kyseinen termi tarkoittaa sosiologiassa sellaista asiaa tai tapahtumaa,missä tilanne muuttuu väkivaltaiseksi, ja tuon jälkeen tilanne sitten joko rauhoittuu tai mellakat kiihtyvät. Yleensä ihmiset näkevät mellakkapoliisit vain pampun heiluttajien kaartina, mutta todellisuudessa mellakka-osasto käyttää toimissaan usein minimaalisen voiman periaatetta. Tuossa toiminnassa pyritään joukosta etsimään “primus motoria” eli henkilöä, joka toiminnallaan yllyttää väkeä hyökkäämään poliisin linjaa vastaan, jonka jälkeen nuo yllyttäjät sitten pyritään paikallistamaan sekä neutraloimaan heidän ympärilleen tai heitä kohti ammutuilla kyynelkaasukranaateilla. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joiden kertomukset eivät varmasti ole mitään mukavaa kuultavaa.

Nuo ihmiset kuuluvat sellaiseen kirjoittajien ryhmän, joita kutsutaan “salaliitto-teoreetikoiksi”. Tällaiset henkilöt kuitenkin yleensä osaavat perustella oman uskomuksensa esimerkiksi siitä, että USA:n hallitusta johdetaan julkisen vallankäytön ulkopuolelta. Se että he väittävät “alienien” tai “harmaiden alienien” kontrolloivan kaikkea liittovaltion hallinnon toimintaa ei tarkoita sitä, että he uskoisivat aivan sanasta sanaan sitä, mitä nämä henkilöt sanovat. Kyseinen termi “harmaa alien” tarkoittaa itseasiassa ilmeisesti sellaista virkamiesten  joukkoon sulautunutta toimijaa, jota ei olla nimetty asiallisesti virkaansa sekä joka toimii ulkomailta käsin.

Salaperäinen “harmaa toimija” ei ehkä ole mikään sen kummempi henkilö, kuin joku investointipankkiiri, joka sitten saa jostain syystä katsella vierestä, kun valtion johto tekee päätöksiä. Tällaisella toiminnalla, missä esimerkiksi juuri investointipankkiiri saisi seurata valtion tekemien päätösten valmistelua, voisi hän esimerkiksi tienata miljardeja, jos hän saisi tietää vaikkapa keskuspankin ohjauskoron muutoksista etukäteen. Mutta vieläkin kauheampia skenaarioita voidaan esittää tuosta asiasta, missä asiaankuulumaton taho pääsee vaikuttamaan hallinnon päätöksiin. Hän voisi teoriassa vaikka käyttää valtiota sekä sen asevoimia omina palkkasotureinaan, mikä sitten on kauhuskenaarioista hirvittävin.

Vaikka tuollaista toimijaa ei ole vielä paikallistettu, niin kuitenkin nuo “tyhmiksi” nimitetyt ihmiset kuitenkin perustelevat uskomustaan sillä, että maailmassa on kaiken maailman järjestöjä, joiden toimintaa ei ainakaan kovin paljoa ole käsitelty julkisuudessa. Ja tietenkin nyt pitää muistaa se, että Trilateraalinen komissio sekä Bilderberg-ryhmä ovat todellisuudessa julkisia järjestöjä, joilla on kotisivut Internetissä, ja joiden jäsenluettelo on myös julkinen. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin todellisuudessa monet uskovat sellaiseen asiaan, että kaikki noiden ryhmien jäsenistä eivät ole kuitenkaan noilla listoilla. Ja siksi tuollaisten maailman johtomiesten ympärillä pyörii kaikenlaisia huhuja siitä, että siellä sitten kähmitään oikein olan takaa.

Kuitenkin on ihmisiä jotka uskovat, että linnunradassa elää niitä paljon puhuttuja humanoideja. He perustelevat uskonsa sillä, että Marsissa on jonkinlaisia omituisia pyramidia muistuttavia  muodostumia, ja vaikka Venusta pidetään elämälle hyvin vihamielisenä planeettana, niin toki rikkihaposta voidaan tehdä vettä, jos ensin sen molekyyli H2SO4 hajotetaan, niin että rikki ja muiden alkuaineiden atomien liitokset rikotaan esimerkiksi sellaisella sähkömagneettisella säteilyllä, mikä rikkoo tuon molekyylin. Sen jälkeen rikki vain erotetaan tuosta kaasuseoksesta esimerkiksi suodattimella, joka saa rikin pelkistymään sen pinnalle. Sen jälkeen hapen ja vedyn annetaan reagoida keskenään, jolloin syntyy vettä.

Vaikka alieneja ei oikeastaan piileksisikään tuolla asteroidivyöhýkkeellä tai Venuksessa, niin on olemassa ihmisiä, joiden mielestä Rosetta-luotain sekä Mars-mönkijät ovat todellisuudessa sotilaallisia tehtäviä, joissa testataan näiden luotainten avulla sellaisia tekoälyä koskevia sovelluksia, joiden avulla roboteista tehdään autonomisia. Tuo alue avaruudessa on hyvä paikka kokeilla noita ohjelmistoja sekä tehdä niiden testausta, koska siellä eivät nuo kallisarvoiset laitteen sekä ohjelmistot päädy vääriin käsiin. Kuitenkin on esitetty sellainen teoria tai lähes mielikuvituksellinen vitsi, jonka mukaan noiden luotainten salaisia osia voidaan varastaa, jos niiden olinpaikka tiedetään. Sitten vain perään lähetetään toinen luotain tai avaruusalus, joka odottaa tuon luotaimen ydinparistojen loppumista, ja sitten korjaa kyseisen laitteen talteen.

Tuo muita luotaimia kaappaava luotain voisi sitten muistuttaa vaikkapa lentävää roskapönttöä, jossa on manipulaattori-käsivarsia, joiden avulla kyseinen laite sieppaa luotaimen, ja vie sen johonkin EMP-suojattuun tilaan, missä sitä pääsee tutkimaan joidenkin tiedemiesten voimin. He voivat sitten kopioida noita ohjelmia itselleen, ja hyödyntää niitä jossain omissa laitteissaan. Vaikka tämä tietenkin on täysin mielikuvitukseen perustuvaa toimintaa, eikä tuollaisista operaatioista ole mitään näyttöä, niin tällainen ajatus luotaimen kaappaamisesta tuolla asteroidivyöhykkeellä varmasti on mieltä kiehtova. Kuka oikeasti uskoisi sitä, että tuolla avaruuden kaukaisuudessa joku varastaisi avaruusluotaimen tuolla kaukana Maasta.

Trilateraalisen komission kotisivut http://trilateral.org/

Bilderber-ryhmän kotisivut http://www.bilderbergmeetings.org/

http://uutisetjamurdoch.webnode.fi

Matka robottialuksella vaatii paitsi tehokkaita moottoreita, niin myös kehittynyttä tekoälyä sekä älykkäitä materiaaleja

Taiteilijan näkemys Alfa Centaurin aurinkokunnasta
Kuva I

Kun puhutaan mekaanisista ihmisistä, niin aina täytyy muistaa se, että vaikka nämä välineet eivät ehkä vaikuta muulta, kuin jonkun SciFi-elokuvan rekvisiitalta, niin niiden etuna on se, että mitään välineitä ei tarvitse muuttaa näitä "terminaattoreita" varten, tai oikeastaan ihmisen näköisten robottien avulla voidaan suorittaa esimerkiksi jopa satoja vuosia kestäviä avaruuslentoja, ilman että tutkijoiden pitää huolehtia minkään työkalun suunnittelemisesta tai varusteiden muuttamisesta robotteja varten, ja tämä tietenkin helpottaa avaruuslennon suunnittelua sekä toteutusta. Matka lähimmälle tähdelle veisi erittäin paljon aikaa, ja vaikka aluksen mukaan lähetettäisiin syväjäädytetty miehistö, niin tuon matkan ongelmana olisi se, että tuo alus ei palaisi ihmisen elinaikana Maapallolle, ja siksi lennolle rekrytoitujen värväämisessä voisi tulla ongelmia, koska tuo matka merkitsisi sitä, että nuo astronautit eivät koskaan enää palaisi lähestensä elämään.

Koska jos puhutaan tähtienvälisestä matkailusta, niin vaikka lähitähdille tehtävä lento voidaan tietenkin suorittaa automaattisten luotainten avulla, niin tuo ehkä kilometrien pituinen luotainraketti tarvitsee alirobotteja suorittamaan tarpeellisia kunnossapitotehtäviä. Näet jos esimerkiksi 20% valonnopeudesta saavuttava alus joutuu onnettomuuten, niin pienikin siihen osunut kivensiru voi tehdä sille erittäin pahan vaurion, ja tuota vauriota pitää sitten ryhtyä korjaamaan. Kun tuolla ehkä noin 1,5 valovuoden päässä Maapallolta sattuu jokin onnettomuus, niin tuota vauriota ei korjata yhtä helposti kuin esimerkiksi ISS:llä eli kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtunutta vauriota korjataan lähettämällä huoltoalus maan kiertoradalle.Vaan tuolla aluksella pitää silloin olla mukanaan robotteja, jotka voivat käyttää monipuolisesti työkaluja, koska jos aluksen tietokone vaurioituu osumasta, niin silloin tietenkin varajärjestelmä otetaan välittömästi käyttöön, mutta koska matka tuonne kauas Alfa Centauriin kestää todella pitkään.

Vaikka käytössä olisi alus, joka kykenee nostamaan nopeuttaan 20 % valon nopeudesta, ja tietenkin tuollaisen projektin läpivieminen vaatisi valtavia resursseja, ja ainoa syy miksi ehkä 200 vuoden sisällä lähettäisimme aluksen tuonne Alfa- tai Proxima Centaurin planeetoille olisi se, että niistä löydettäisiin elämää. Ja jos tuo alus saisi vaurion lennon puolimatkassa, niin silloin sen pitäisi pystyä korjaamaan itsensä. Tai tehtävään kulunut aika olisi käytetty turhaan. Kun alus lähestyy kohdetähteään, niin silloin se kohtaa samanlaisen oortin pilven, kuin mikä kiertää myös Aurinkoa, ja siksi sen pitää jarruttaa tehokkaasti, koska jos se osuu tuolla 20 % valon nopeudella, johonkin kiveen, niin silloin tuo alus saattaisi todennäköisesti tuhoutua osumassa täysin, koska iskuenergia olisi valtava.

Siksi tuon luotaimen pitää jarruttaa ennen saapumistaan kohdetähden oortin pilviin, ja jarrutuksen kanssa olisi tehtävä kompromisseja, koska jos se aloitetaan liian aikaisin, niin matka-aika pitenee entisestään, ja vasta saapuessaan Centauri-järjestelmään, tekisi tekoäly päätöksen siitä, jatkaisiko se matkaa kohti Alfa-centauria? Tämä tähti olisi erittäin otollinen kohde, jos meidän tuntemallemme elämälle suotuisa planeetta halutaan löytää. Mutta tuo planeetta saattaa piileksiä Alfa Centauri A- tai B-tähden lähellä, niin että tähden kehrä peittää sen Maapallolla sijaitsevilta teleskoopeilta, jolloin tuon aluksen havaintolaitteet näkisivät sen, kuin Maan teleskoopit taas kadottaisivat tuon kohteen Alfa Centaurin kehrään.

Kuva II

Joten tuolla aluksella olisi tietenkin aliluotaimia, jotka se lähettäisi kumpaankin kohteeseen, jotta Maassa olevat tutkijat voisivat sitten päättää, kumpaan kohteeseen tuo luotain suunnataan. Sen tietenkin pitäisi pystyä tuomaan näytteitä myös Maahan, joten tuon takia luotaimen pitää omata monimutkainen tehtäväohjelmointi, jonka avulla se suorittaa tehtävänsä melkein täysin itsenäisesti, koska sen viestintään  Maan kanssa kuluu vähintään neljä vuotta suuntaansa, jos vastaus lähetetään välittömästi. Ja tietenkin luotaimen robottien pitää saada silloin tarpeelliset ohjeet, miten niiden tulisi toimia missäkin tilanteissa. Samoin aluksen runko pitää päällystää magneettisilla polymeereillä, jotka voidaan siirtää magneettien avulla oikeaan paikkaan aluksen runkoon.

Tuo varsinainen avaruusalus olisi joka tapauksessa hyvin suuri ja pitkä, koska sen pitää ensinnäkin kuljettaa mukanaan valtavasti varaosia, ja koska sen ydinreaktori, joka käyttää joko antimateriamoottorin kiihdyttimiä tai fuusiovoiman vaatimaa valtavaa laserjärjestelmää, sekä aluksen tietokoneita ja valtavia suurtehokommunikaatiolaitteita, joilla alus kommunikoi sen aliluotainten kanssa. Sen runko voisi olla muodoltaan saman tyyppinen kuin Dreadalus-luotaimen, ja ehkä sen tähtienvälinen ramjet suojataan levyllä aluksen lentäessä aurinkokunnassa, ja poistuessaan tähtienväliseen avaruuteen, tuon aluksen imusuppilo avataan, ja magneettikenttä ryhtyy imemään vetyä sisäänsä, ja sitten fuusiovoima käynnistetään aluksen takana.

Eli sen takaosan moottorin suuttimeen asennetaan laserit, joilla tuo vety "poltetaan" heliumiksi. Tässä esiteltyä fuusioreaktoria ei käytetä aluksen sisäiseen sähkövoimantuotantoon, vaan ainoastaan  sen siirtämiseen paikasta toiseen. Varsinaisen sisäisen voimantuoton synnyttää aluksen konventionaalinen ydinreaktori, joka tuottaa sen tarvitseman sähkövoiman. Samoin noissa ihmisen näköisissä roboteissa olisi RTG-generaattorit, joiden avulla ne voivat toimia koko jopa sata vuotta kestäneen lennon ajan tehokkaasti. Samoin tuolla aluksella olisi tietenkin toisenlaisia robotteja ulkopinnan korjaamista varten, mutta nuo ihmisen näköiset mallit olisi tarkoitettu sisätilojen vaurionkorjausta varten.

Kun alus lähestyy kohdettaan, niin sen pitää aloittaa jarrutus, joka tapahtuu suuntaamalla sen päämoottori eteen tai erityisillä jarruraketeilla, mikä sitten tietenkin aiheuttaa se, että alus ikään kuin painuu kasaan haitarin tavoin, jolloin se voi tuhoutua. Siksi sen runko pitää valmistaa hiilikuiduista, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia jousia, jotka ottavat tuota energiaa vastaan. Ja silti sen rungon pitää olla melko paksu, koska aluksen pitää silti kestää valtavia voimia, ja ihminen ei tuota hidastusta kestäisi missään muodossa, ellei häntä olisi syväjäädytetty absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin hänen aineenvaihduntansa olisi päättynyt.

Mutta joka tapauksessa alus matkaisi avaruudessa ilman ihmisen ohjausta, ja miehistö herätettäisiin henkiin vasta kun tuo kuvitteellinen avaruusalus saapuu ja asettuu kohdetähden lähelle, ja itse en usko että tällaiseen matkaan kukaan ryhtyisi, tai sitä edes vakavasti suunniteltaisiin, koska se veisi Maapallolta ehkä sen parhaat tiedemiehet. Miehitetyn lennon toteuttaminen vaatisi sen, että Maassa kasvatettaisiin ehkä kloonattuja ihmisiä, jotka eivät omaisi mitään suhdetta tavalliseen elämään, ja heidät sitten lähetettäisiin tuollaiselle lennolle, koska näitä klooneja ei kukaan osaisi kaivata, vaikka toki heillä olisi samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Ja sitte voidaan kysyä, että onko joku NASA:ssa tai Venäjän avaruushallinnossa sitten suunnitellut tällaista toimintaa, missä avaruuteen lähetettäisiin kloonattu miehistö.

Alus olisi melko pitkä, koska sen ydinreaktori pitää sijoittaa kauas sen tehtävän suorittamista varten varatuista tiloista, kuten tietokonekammioista sekä robottien huoltohallista. Vaikka tuo alus miehittämättömänä tietenkin kestää hyvin säteilyä, niin jatkuva hiukkassäteily ei tee hyvää aluksen mikropiireille. Ihmisen näköisten robottien kehittämisessä ollaan jo nyt melko pitkällä, koska niillä voidaan korvata esimerkiksi taistelulentäjiä, joiden menettämisestä ollaan aina huolissaan. Jos lentokonetta ohjaa robotti, niin se voi tehdä esimerkiksi tietokonepeleistä tuttuja "kamikaze"-iskuja, kun sen ampumatarvikkeet ovat loppu, ilman että ketään ihmistä vaarannetaan näissä tehtävissä, joita pidetään epäinhimillisenä sodankäyntitapana sekä iskun uhrin että sen tekijän kannalta, ja maailma tietenkin oli kauhuissaan sekä Japanin "kamikaze"-lentäjien suorituksista, että tavasta millä esimerkiksi World Trade Centerin terrori-isku tehtiin..

Kuitenkin taistelurobotin kehittämisestä on pitk matka palvelijarobottien kehittämiseen, koska palvelijarobottien pitää toimia aivan eri tavoin, kuin jonkin rintamalla operoivat "terminaattorin". Jos robotin halutaan tekevän vaikkapa halkoja, niin silloin ohjelmoijan pitää ensin selvittää sille, mikä halko oikeastaan on. Samoin hänen pitää muistaa se, että robotin pitää erottaa ihminen halosta, jotta se ei vahingoita ihmistä, joka sattuu nojaamaan tuota halkopölkkyä vasten. Ja palvelijarobotin voimaan pitää tietenkin kiinnittää huomiota, koska jos hakkeri ottaa sen hallintaan, voivat seurauskset olla tuhoisat. Tämän takia nuo robotit pitää varustaa sellaisilla laitteilla, että ne saadaan pysähtymään, jos niiden ohjelmisto ei enää tottele, ja niiden toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden

kimmonsivu.blogspot.fi

Vain yksi kivi vai jotain aivan muuta (Ovatko marsin kallot ehkä jonkun mars-lentokokeen jäänteitä vai tavallisia kiviä)

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on yksi legendaarisista "marsin kalloista, jotka ovat kiehtoneet ihmisiä siitä lähtien, kun ne löydettiin Curiosity-luotaimen toimesta.Eräiden lehtien mukaan kyseessä olisi tavalliset kivet, joiden uurteet olisivat jotenkin muodostuneet hiekan hangatessa pehmeämpää kiviainesta pois. Toiset taas puhuvat salaisista avaruusohjelmista, joissa sitten on kadonut astronautteja. Kolmas teoreetikkojen sekä tutkijoiden ryhmä puhuu siitä, että ehkä Neuvostoliitto tai USA lähetti esimerkiksi orankeja kohti Marsia testatakseen tulevan Mars-aluksen järjestelmiä sekä muita välineitä. Ja sitten jotain meni vikaan, ja tuo alus ehkä murskaantui punaisen planeetan pintaan.

Se mikä noissa Marsin pinnan kuvissa ihmetyttää on se, miksi NASA:n luotaimet eivät ole ottaneet kuvia muista Marsiin laskeutuneista luotaimista, kuten neuvostoliiton Mars I ja II aluksista, jotka ikään kuin katosivat jälkiä jättämättä. Joten tässä sitten mietin sitä, että oltiinko mars-lentoa jo alettu kaikessa hiljaisuudessa valmistella, ja ensimmäinen eläviä olioita sisältävä koealus oli ehkä jo lähetetty kohti punaista palneettaa, jotta voitiin varmistua että mikään ei tuossa julkisuuteen esitettävässä testissä menisi sitten pieleen, joten saattaa olla niin, että jompikumpi supervalta oli valmistautunut jo palautuskokeeseen, mikä tarkoittaa todellisuudessa täydellistä tehtäväsimulaatiota, missä alus laskeutuu kohdeplaneetan pinnalle, ja lentää sieltä takaisin.

NERVA-moottori
Kuva II

Tuo Neuvostoliiton Mars-ohjelma oli oikeastaan paljon tärkeämpi kuin kuu-ohjelma, jota avaruusohjelman johto piti vain koekenttänä tähän todelliseen "tehtävään" valmitauduttaessa. Mutta tuo Neuvostoliiton avaruusohjelma tai siinä kehitetty alus oli hiukan monimutkaisempi, koska jättimäisen N-1-raketin piti viedä tarvittava ydinrakettivaihe kiertoradalle, ja sitten D-5 Proton veisi varsinaisen Mars-matka-aluksen sekä pienemmät Sojuz-Fregat-raketit kuljettaisivat laskeutumisaluksia kieroradalle, jossa niistä telakoitaisiiin kokonaisuus. Ongelma oli näet siinä, että tuo ydinrakettivaihe, joka oli tekniiikaltaan vastaava USA:n NERVA:n kanssa olisi hajotessaan voinut levittää plutoniumia pitkin siperian metsiä, joten se piti ampua ilman ydinpolttoainetta vain vedyllä lastattuna, ja sitten tuo ydinreaktori olisi panostettu kiertoradalla työntämällä useissa erissä ammutut polttoainesauvat paikalleen.

Taiteilijan näkemys NERVA-raketista
Kuva III

Eli hidastimena käytetyt hiilisauvat olisi voitu pitää reaktorin sisällä, ja reaktorin jäähdytys olisi hoidettu valtavilla jäähdytyssiivillä, jotka olisivat muistuttaneet sälekaihdinta. Ne olisi avattu vasta kiertoradalla, ja niillä tuo ydinreaktori olisi päässyt eroon ylilämmöstä kun tuolla ydinraketilla olisi lennetty marsiin. Joten saattoi olla niin, että Neuvostoliiton avaruusohjelman johto päätti kokeilla tuota alusta salaa ennen kuin he olisivat lähettäneet virallisen koelennon  miehistöineen marsiin. Näin he eivät olisi nolanneet itseään politbyroon edessä, mikä olisi tarkoittanut lähtöä uudelleenkoulutukseen siperiassa sijaiseviin kuntoutuslaitoksiin eli tekemään metsätöitä. Mutta tietenkin tämä on vain spekulaatiota. Lisätietoa aiheesta saa Googlesta hakemalla hakusanoilla "martian skulls"

pseudotiedetta.blogspot.fi