Mietelmä suuresta teologisesta paradoksista: voiko Jumala luoda kiven, jota hän ei jaksa nostaa?

Kun puhutaan Jumalasta kaikkivaltiaana hahmona, niin silloin aina välillä tulee teologeille esiin valtava paradoksi, jota kuvataan usein tähtitieteen kirjoissa, missä kysytään että "voiko Jumala luoda kiven jota hän ei jaksa nostaa? Kun puhutaan kaikkivaltiudesta, niin silloin pitää muistaa se, että jos Jumala luo kiven, jota hän ei jaksa nostaa, niin silloin hän ei olisi kaikkivaltias tätä kiveä kohtaan. Toki hän voisi silloin pienentää kiveä tai muuttaa sitä niin, että hän voisi sen siirtää, mutta silloinkaan hän ei olisi kaikkivaltias, tai ainakin hän tekisi vilppiä tuossa tehtävässä.

Näet Jumala ei tuon paradoksin mukaan voisi luoda kiveä, mitä hän ei voisi siirtää. Tällaisten ajatusten ajattelemisesta tietenkin maksetaan palkkaa ihmisille, joita kutsutaan teologeiksi. Jumalan asemaa kaikkivaltiaana korostetaan Raamatussa, ja se on yhteistä kaikille monoteistisille uskonnoille, joissa uskotaan että on olemassa vain yksi kaikkivaltias olento, joka päättää kaikesta mitä maan päällä tapahtuu.

Eli me ihmiset ikään kuin olisimme Jumalan suojeluksessa kaiken aikaa, ja tästä sitten on seurannut pieniä väärinkäsityksiä. Noita väärinkäsityksiä tuli ennen silloin, kun vaikkapa tulevaa hallitsijaa alettiin kouluttaa, koska kukaan ei hänelle tohtinut sanoa vastaa. Ja esimerkiksi koulua saatettiin käydä niin, kuin nuorelle majesteetille sattui sopimaan. Se tarkoitti sitä, että opettajat pelkäsivät sitä, että hän katkaisisi heidän kaulansa, jos he eivät häntä miellyttäisi.

Kuitenkaan näin ei useinkaan tapahtunut, koska tuo korkeasti koulutettu opetuspedagogi sitten sai usein nuoren majesteetin tajuamaan, että hänen piti saada jonkinlaista koulutusta esimerkiksi äidinkielessä sekä muissa aineissa kuten matematiikassa ja sen alalajissa, geometriassa jotta hänen ylhäisyytensä voisi sitten opiskella sotaa, mikä tarkoitti pienten tinasta tehtyjen hevospatsaiden siirtelyä jossain kartalla tai diodraamassa, mikä tarkoittaa eräänlaista kipsistä tehtyä 3D- eli topografikarttapintaa. Nykyään nuo pinnat luodaan tutkaskannerien avulla, ja joukkoja siirrellään virtuaaliympäristössä, mikä tekee varsinaisten toimitilojen varaamisen tarpeettomaksi, ja tuo kuva voidaan luoda esimerkiksi diaheittimellä mihin tahansa luentosaliin.

Nämä väärinkäsitykset liittyvät usein esimerkiksi Mannerheimintien yli kävelemiseen, sekä muihin pikku juttuihin, joiden seurauksena on monia kuninkaallisia esimerkiksi hypännyt linnan muureilta. Tämä liittyy erään aikakauden ilmiöön, jossa papit saarnasivat siitä, että kuningas olisi Jumalan erityisessä suojeluksessa, ja mitään pahaa ei kuninkaalliselle päälle voisi tapahtua. Toki tuota kuninkaallista perijää opettava pappi olisi voinut mainita sen, että Raamatussa mainitaan se, että Jumalan nimeä ei saa turhaan sanoa, eli toki taivaanisällä on paljon muutakin tekemistä, kuin juosta jonkun tulevan kruunupään perässä. Ja olisihan tuo pappi voinut ainakin yrittää selittää tuolle tulevalle majesteetille, että maailmassa on monta muutakin kruunupäätä, joiden perässä hänen täytyi juosta.

Ja sitten nuori majesteetti oli mennyt linnan muureille, ajatellen että Jumala tulee ottamaan kopin tästä suurenmoisesta sekä ajan hengen mukaan hyvin voidellusta karitsasta, kun hän hyppää jostain jyrkänteeltä alas. Kun mietitään tuota tilannetta, missä valta periytyy suoraan isältä pojalle, niin totta kai tuota poikaa sitten "voideltiin" eli mielisteltiin vähän kaikessa, jotta hän sitten vallassa ollessaan voisi tovereitaan muistella hyvällä. Tuolloin "vanhaan hyvään keskiaikaan" oli maailmankuva sellainen, että Jumala konkreettisesti käveli maan päällä, ja vaikutti kaikkiin asioihin mitä täällä tapahtui.

Mutta tuo vanha käsitys jumaluudesta alkoi 1700-luvun alussa korvautua Newtonilaiseksi teologiaksi kutsutulla mallilla, jossa maailmankaikkeus ymmärretään eräänlaisena kellona, jonka toimintaan Jumala ei sinällään voi vaikuttaa, eikä hän siis kävele kenenkään vierellä tönimässä autoja pois tieltä, kun tämä henkilö ylittää Mannerheimintietä. Toki esimerkiksi huumeiden käyttö saattaa aiheuttaa sen, että joku narkomaani alkaa oikeasti kuvittelemaan olevansa Jumala, ja että hänellä on jotain taikavoimia, mikä saa autot pysähtymään hänen tahdonvoimastaan, tai ainakin hänen taikavoimansa vaikuttaa isoon siniseen autoon, joka pysähtyy hänen nostaessaan kättään keltaisen tai sinisen, tuon auton kuvalla varustetun kilven kohdalla. Mutta muuten tällaiset uskomukset ihmisten "jedivoimista" ovat kuitenkin pikku hiljaa jääneet menneisyyteen.

elainasiaa.blogspot.fi

Jumaluuden olemuksesta sekä Jumalan suhde ihmiseen

1. Raamatun Jeesus sekä tuon kirjan opetukset suhteesta vanhempiin

Kun ajatellaan ihmisten suhdetta esimerkiksi Jumalaan, tai muihin uskonnollisiin hahmoihin,  niin sitä voidaan pitää todella kaksijakoisena. Vaikka meidän uskontomme on näennäisesti erittäin salliva, niin kuitenkin uskonnon varjolla tehdään kammottavia asioita. Ja vaikka oma suhteemme uskontoon on näennäisesti hyvin ateistinen, niin edelleen esimerkiksi Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä Raamattu on kaikkein korkein auktoriteetti, vaikka meidän maassamme kuitenkin kirkko, uskonto sekä valtiovalta on erotettu toisistaan.

Ja kuitenkin täällä meidän maassamme on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi lapsia saa hakata kotona, koska sillä tavalla voidaan muka heitä kasvattaa, ja tuohon toimintaan haetaan tukea Raamatusta. Kuitenkin tuossa kirjassa opetetaan, että toisille ihmisille pitää antaa anteeksi, ja että väkivaltaa pitää aina välttää. Mutta kun puhutaan esimerkiksi Jeesuksesta sekä Jumalasta, niin aina välillä puhutaan isän ja pojan suhteesta. Eli Uudessa Testamentissa Jumala on ikään kuin pelkkä sivuhahmo, kun päähenkilöinä ovat Jeesus sekä Paavali, joka ei kuitenkaan koskaan itse ollut mikään varsinainen opetuslapsi.

Eli itseäni kyllä ihmetyttää se, että miksi varsinaisia opetuslapsia ei juurikaan kohoteltu eikä heidän perheistään puhuta mitään koko Uuden Testamentin aikana. Itse uskon että opetuslapset tapasivat toisensa vasta pääsiäisyönä jos silloinkaan, koska jos he olisivat oikeasti istuneet samassa huoneessa, niin heistä olisi varmasti annettu pidätysmääräys. Mutta kysymys sitten on se, että antoiko Pilatus tuon määräyksen välittömästi ristiinnaulitsemisen jälkeen, vai odottiko hän ensin hiukan, jotta Rooman agitaattorit ehtivät tehdä työnsä. Olettaen tietysti, että tuo Raamatun teksti  on totta. Ja kun pidättäjät saapuivat öljymäelle, niin miksi myös opetuslapsia ei otettu mukaan, kun pidättäjät saapuivat paikalle.


2. Jumalan suhde ihmiseen ei ollut kovin humaani

Eli Raamatun tekstien arvostelijat nostavat Jeesuksen uhrautuvuuden sekä syntien sovitustavan esille siinä muodossa, että "kyllä hänen oli Jumalan poikana helppo uhrautua, kun tiesi pääsevänsä taivaaseen". Samoin Jumalan suhde ihmiseen on hyvin erikoinen, eli tuo hahmo on ikään kuin täysin hyväksymätön ihmistä kohtaan, ja hän on enemmänkin jonkinlainen pelote, joka ilmaantuu paikalle jonkinlaisena tuli-ilmiönä, jota ei kuitenkaan kukaan muu kuin Mooses sekä Jeesus  ole tavannut, jos tässä sitten käytetään tuosta hahmosta nimeä "hän". Eli kyseessä on hyvin kiivas olio tai hahmo, jolla on persoonallisuus sekä identiteetti, mutta ei fyysistä hahmoa. Jotkut ovat yrittäneet muuten selittää jumalaa psykoosilla, joka laukeaa tietyssä tilanteessa.

Jumalaa ei voida itseään pitää kovin humaanina henkilönä, kun mietitään hänen toimintaansa esimerkiksi Vanhan testamentin tarinoissa, kun ajatellaan, että hän tuhosi pölymysrskyllä tai nanokonehyökkäyksellä Sodoman ja Gomorran kaupungit sekä kävi biologista sotaa Egyptissä. Tuo tarina saattaa olla kuitenkin kirjoitettu siksi, että esimerkiksi kuninkaan pojat eivät kertoisi kaikkea isälleen, joka sitten kiivaudessaan esimerkiksi tuhoaa koko kaupungin, jos hänen poikaansa ei olla palveltu esimerkiksi nakkikioskilla.

Samoin kun puhutaan monista raamatun hahmoista kuten Mooseksesta, niin heidän toiminnassaan ei mitään muuta huomautettavaa ole, kuin että kukaan muu kuin nämä henkilöt yksin ovat tavanneet Jumalan. Eli Vanhassa Testamentissa Mooses yksin tapaa Jumalan tuolla vuorella saaden häneltä nuo kuuluisat savitaulut, mihin on kaiverrettu kymmenen käskyä, josta tuli sitten hebrealainen laki. Joten melkoiset puhelahjat Mooseksella kuitenkin oli, koska hän sai hebrealaiset seuraamaan itseään tuolla aavikolla.

3. Jeesuksen asema Jumalan poikana

Seuraava henkilö sitten on Jeesus, joka tapasi Jumalan oman kertomuksensa mukaan aavikolla yksin ollessaan. Kun mietitään tuota tarinaa, missä hän ennen lähtöään opettamaan poistui aavikolle, niin itse kyllä mietin, että toki hän siellä yksin mietiskellessään varmasti pohdiskeli oman elämänsä tarkoitusta, ja ehkä mietti myös ajatuksia, joita normaali ihminen ei miettisi. Mutta itse toki kysyisin, että häpesikö hän jotain lähtiessään erämaahan?

Jeesus oli tietenkin kuin ihmeen kautta pelastunut Rooman toimeen panemasta puhdistuksesta, mutta miksi hän oli vanhempineen palannut tuolta Egyptistä? Toki hänen ikänsä sekä henkilöhistoriansa olisivat varmasti olleet epäilyttäviä, ja tämä paluu Israeliin saattoi hänet erittäin suureen vaaraan, koska jos joku olisi tarkastanut esimerkiksi Egyptin väestörekistereistä tuon lapsen tietoja, niin silloin hän olisi voinut jäljittää kyseisen lapsen tai perheen jouluyönä tapahtuneeseen pogomiin. Jos Jeesus oli kirjattu juutalaiseksi esimerkiksi Egyptiläisessä synagogassa, niin siellä rabbi olisi merkinnyt syntymäpaikan.

4. Matka Egyptiin sekä paluu Isrealiin.

Ja toki matka Egyptiin kesti hukan, ja lapsi oli silloin jo sen verran kehittynyt, että rabbin tai terveystarkastajan olisi pitänyt epäillä tuota syntymäpaikkaa. Tällöin hänet olisi voitu yhdistää kahteen henkilöön, jotka puuttuivat silloisesta väestönlaskennasta. Samoin kysymys kuuluu sitten, että miksi Joosefille ei löytynyt huonetta Jerusalemista, vaikka he olivat väestönlaskentaa varten tulossa sinne? Olihan rooman väki tietenkin huolehtinut siitä, että nämä vieraat saivat majapaikan noista kaupungeista, missä laskenta suoritettiin.

Rooman miehet etsivät kuitenkin Saulin sukulaisia, jotka varmasti eivät missään tapauksessa olleet Israelissa mitään toivottuja tuttavuuksia. Näiden henkilöiden avulla se toivoi voivansa ryhtyä hallitsemaan Israelia. Rooman politiikan mukaan Daavidin sukulaiset olivat Rooman vihollisia, ja Saulin suku, jonka Daavidin miehet tappoivat olisi Rooman ystävä. Mutta kun puhutaan tuosta väestölaskennasta, niin pitää kysyä, että oliko rooman tarkoitus surmata vain aikuiset, ja viedä lapset omiin lastekoteihinsa kasvatettaviksi roomalaisiksi virkamiehiksi.

5. Jerusalemin Pogomi

Eli nuo lapset vain merkittiin kuolleiksi, ja varsinaisen pogomin tekijöitä "trollattiin" eli mustamaalattiin, jotta he olisivat pitäneet suunsa kiinni tuosta operaatiosta. Eli oliko tuon pogomin pääsääntöinen suorittaja "galadius" eli orjalegioona, jonka asema oli suunnilleen sama kuin "Dirlewanger"-osastojen Waffen-SS:ssä. Rooma käytti noita osastoja nimen omaan vihollisen terrorisoimiseen, jotta he sitten pyytäisivät roomalta apua. Ja nuo "gladiukset" käyttivät usein muita asuja kuin varsinaiset legioonalaiset, jotta heitä ei voisi yhdistää Roomaan. Ja saattaa olla niin, että nuo tappajat tuotiin Germaniasta, koska tällöin heillä ei ollut mitään suhdetta paikalliseen väestöön, mikä teki operaation suorittamisesta helpomman.

Toki vielä nykyäänkin mystikot tekevät tätä, eli he matkaavat aavikolle ollakseen omissa oloissaan, ja miettiäkseen elämänsä tarkoitusta. Mutta herää kysymys siitä, että miksi Jeesus uskoi olevansa Jumalan poika? Eli oliko hän Augustuksen avioton lapsi, kuten olen joskus ennen kysynyt? Kuitenkin tuon asian väittäminen julkisesti oli silloin Israelissa jumalanpilkkaa, mistä sitten seuraukset saattoivat olla hyvin vakavia. Samoin parantajana esiintyminen ilman muodollista koulutusta oli tietenkin rikollista, ja puoskaroinnista seurasi erittäin vakavia asioita kuten kuolemantuomio.

Kun puhutaan noista ihmeparanemisista, niin itse olen sitä mieltä, että nämä parannettavat saattoivat olla näyttelijöitä. Tuohon aikaan varmasti joku rabbi tai rooman kätyri osti itselleen noita "ihmeitä", eli maksoi ihmisille, että he näyttelivät sokeita tai rampoja, jotka tuo parantaja sitten pransi. Eli hän näytti heille vain käsimerkin, ja sitten he lähtivät kävelemään. Noin saatiin sitten mukavasti "cranea" omalle poliittiselle uralle. Raamatun tarinoista erikoisin on muuten tuo kertomus, missä Jeesus kohtaa kivitettävän prostituoidun, ja sanoo "se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven".

Tarina ei kuitenkaan paljasta, että heittikö hän itse kiven, eikä muistaakseni mainita myöskään sitä, mitä tuolle naiselle myöhemmin tapahtui. Mutta kuten olen usein kirjoittanut, niin Raamattu on hyvin symbolinen kirja, ja saattaa olla niin, että noita asioita ei koskaan ole oikeasti edes tapahtunut, vaan ne on kirjoitettu siksi, että ihmiset oppivat hakemaan turvaa oikeista asioista. Eli että he eivät luottaisi kaiken maailman Juudaksiin tai ystäviin, jotka sitten tekevät kauheita asioita. Ja ehkä tuo tarina Sodomasta ja Gomorrasta on kirjoitettu siksi, että kuninkaan lapset ymmärtävät, että kaikkea ei tarvitse isälle kertoa.

charelesfort.blogspot.fi