Ajatelma pysyvästä singulariteetista sekä kuvitteellisesta matkasta rinnakkaiseen universumiin

Puhuttaessa aikamatkailusta sekä rinnakkaisista universumeista, niin tietenkin näissä teksteissä saa myös omaa mielikuvitusta käyttää. En ole itse koskaan tavannut ihmistä joka edes olisi väittänyt käyneensä missään rinnakkaisessa universumissa. Kuitenkin on ihmisiä, joiden mielestä meillä ehkä joskus tulevaisuudessa on sellainen tekniikka, mikä mahdollistaa tuollaisen matkailun kahden universumin välillä.  

Rinnakkaiset ulottuvuudet tai universumit ovat käsite, joka on tullut ihmisten mieliin fysiikan piiristä, ja se on oikeastaan melko hyvin havainnollistettu vanhassa tieteiselokuvassa nimeltään “Dyyni”, missä tuo planeetta on meidän 3-ulotteisessa universumissamme kuiva aavikko, mutta kuitenkin jossain rinnakkaisessa universumissa tuo planeetta on rehevä sekä elämälle otollinen paikka, joka on kuin paratiisi.Tuossa teoriassa siitä että on olemassa toinen maailmankaikkeus on tietenkin todella hyvin harvoin tarkasti selitetty piirre.

Ulottuvuudet ovat ikään kuin energiatasoja, mihin kappale joutuu, kun siihen pumpataan energiaa, ja universumi taas on tila, missä sijaitsee sellaisia käsin kosketeltavia kappaleita kuten tuoleja ja kiviä. Rinnakkaiset universumit ovat eräiden teorioiden perusteella ikään kuin huoneita, jotka sijaitsevat talossa rinnakkain, ja niiden välissä on energian tai singulariteetin muodostama portti tai ovi, joka mahdollistaa kappaleen siirtymisen ulottuvuuksien välillä, jos käytössä olisi todella valtava energiamäärä. Silloin tuon teorian mukaan kappale siirtyisi neljänteen ulottuvuuteen, missä se sitten voisi palata omaan universumimme piiriin tai sitten se voisi myös siirtyä myös rinnakkaiseen universumiin.

Tiedemiehet pitävät mahdollisena sitä, että tuolla rinnakkaisessa universumissa sitten olisi samat planeetat ja tähdet kuin meidän omassa universumissamme, mutta samalla tietenkin siellä voisi olla aivan toisia asioita, kuin mitä omassa universumissamme on. Syynä siihen ajatukseen että tuolla neljännen ulottuvuuden takana olevassa hypoteettisessa universumissa voisi olla samat planeetat ja muut kappaleet kuin omassamme perustuu teleprojisiona tunnettuun ilmiöön, missä hiukkanen saavuttaessaan tietyn energiatason voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Sen takia kosmologit ovat pohtineet sellaista mahdollisuutta, että jossain tuolla toisessa rinnakkaisessa universumissa sitten voisi oikeasti olla sellainen tilanne, että ihmiskunta olisi jo matkustanut tähtiin.

Tämä ajatus tietenkin kutkuttaa kaikkien meidän mieltämme, koska silloin tietenkin joillekin tulee mieleen sellainen tilanne, että matkustaisimme tuonne toiseen universumiin, ja sitten siellä joutuisimme kaiken maailman seikkailuihin. Kuitenkin rinnakkaisessa universumissa eläviin olentoihin emme välttämättä saa koskaan yhteyttä, koska se vaatisi sitten tietenkin madonreiän valmistamista, ja keinotekoisen mustan aukon luomisessa tietenkin on omat ongelmansa. Pahin ongelma mikä tuohon super-painavaan kappaleeseen liittyy on tietenkin se, että tuo musta aukko alkaisi vetää maapallon kaasukehää puoleensa, jolloin sitten seuraa ongelmia. Matka toiseen eli rinnakkaiseen universumiin voisi tapahtua elektromagneettisen portin kautta, missä kappaleeseen sitten pumpataan radioaaltojen avulla sähköenergiaa.

Tuollaisen laitteen voisi tietenkin asentaa vaikka hissikuiluun tai oviaukkoon, mutta todellisuudessa tämä olisi varmasti melkoista utopiaa, vaikka siitä saisi sitten varmasti tehtyä melkoisen tieteiselokuvan, missä sakari kävelee vain ovesta sisään ja katoaa toisiin ulottuvuuksiin sähkömagneettisen tapahtumahorisontin kautta, missä hän sitten näyttää vain katoavan havaitsijan näkökentästä, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi “Pyöreän pöydän ritarien” Merlin-velho kulkee tuollaisen keinotekoisen singulariteetin lävitse, ja sitten paha Morgana-velho vain vaihtaa tuon laitteen koodisanat, jolloin tuo suuri tietäjä ei sitten pääse enää takaisin meidän universumiimme, vaan jää tuonne universumien väliin tai toiseen universumiin. Tuota samaa ideaa hyödynnetään esimerkiksi "liisa-ihmemaassa" sekä monissa muissa elokuvissa. Eli niissä päähenkilö ikään kuin vain hyppää johonkin outoon maailmaan jonkinlaisen teleportin tai singulariteetin läpi.

Tuollainen asia missä ihminen ikään kuin hyppii ulottuvuuksien sekä universumien välillä on innoittanut tietenkin myös erilaisia kirjailijoita kautta aikojen, ja samoin tuosta samasta asiasta on tehty upeita filmejä. Kuitenkin voidaan puhua siitä, että vaikka teoreettisen fysiikan harrastajat tietenkin tällaisesta tekniikasta kirjoittavat, niin kuitenkin tuollaisen tekniikan käyttöönotto on vähintäänkin kaukana tulevaisuudessa. On näet niin että vaikka ihminen voisi ehkä tuollaisen madonreiän läpi kulkea, niin tuollainen valtavan voimakas sähkömagneettinen kenttä kuitenki voisi polttaa hänet hyvin pahasti. Kuitenkin on olemassa sellaisia mielikuvituksellisia kuvauksia, missä ihmiskunta on onnistunut rakentamaan pysyviä singulariteetteja hyödyntäen auringon nova-purkausta.

Eräs tällainen mielikuvitukseen perustuva kirja, missä tuo asia on toteutettu on Isaac Asimovin “Ajan valtiaat”, missä ihmiskunta on rakentanut tuollaisen aikamatkailun mahdollistavan järjestelmän siten, että ensin on rakennettu valtavia laitoksia, joissa on sitten tietyllä hetkellä valmistettu sähkömagneettinen musta aukko, mikä on laitettu värähtelemään tietyllä taajuudella. Sitten kun aurinko lopettaa elämänsä novana, niin tuon räjähdyksen energia otetaan talteen, ja sitten se ohjataan peilien avulla keskittimeen, missä sitten muodostuu singulaari. Tuo keinotekoinen musta aukko laitetaan sitten värähtelemään samalla taajuudella kuin nuo muut mustat aukot, jolloin ajan läpi kulkee ikään kuin hissikuilu. Joidenkin UFO-tutkijoiden mielestä tuollainen järjestelmä sitten selittäisi sen, miksi UFO:ja näkyy tietyissä jaksoissa.

Singulaarinen aikamatkailu tietenkin on sikäli ongelmallista, että siinä pitää luoda sarja mustia aukkoja historiaan, joiden kautta tuo matka sitten tapahtuu. Tuollainen järjestelmä voisi olla sellainen, missä esimerkiksi sadan vuoden välein luodaan musta aukko, jonka kautta voisi tuo aikamatkaaja kulkea menneisyyden sekä tulevaisuuden välillä, ja sitten noiden mustien aukkojen viereen voidaan luoda toinen järjestelmä, missä aukkoja tehdään vuoden välein, jolloin kyseessä olisi järjestelmä, missä aikamatkaajilla olisi käytössään kaksi rinnakkaista linjaa, “pikalinja” sekä “paikallinen linja”, jolla sitten voidaan siirtyä vuosi kerrallaan. Jos tätä aikamatka-hupailua jatketaan, niin tietenkin noiden kuvitteellisten aikamatkaajien pitää voida matkustaa myös tulevaisuuteen.

Tuolloin tarvitaan kaksi sisäkkäistä alusta, joista toisen ulkokuorelta poistetaan kaikki energia, mikä tarkoittaa että painovoima muutetaan käänteiseksi, jolloin aika lähtee kulkemaan hyvin nopeasti, mutta silloin aluksen kuoren sisällä olevalle sisemmälle moduulille täytyy sitten pumpata energiaa, jotta aika siellä saadaan pysähtymään. Ja tietenkin tuossa Asimovin kirjassa käsitellään tuota aikamatkailua sillä tavoin, että tuossa singulaarissa sitten elää ihmisiä, jotka eivät koskaan elä ns. “oikeassa maailmassa”. Se mitä mieltä olemme tietyistä asioista on meidän oma asiamme. Jos ihminen uskoo vieraiden sivilisaatioiden käyvän maassa on hänen oma asiansa. Mutta jos joku sitten alkaa sen takia haastamaan muita oikeuteen, niin silloin varmasti kyseessä on henkilö, jonka kannattaa vähän omia asenteitaan tarkastaa.

https://sites.google.com/view/siltamaailmojenvalilla/etusivu

Kuvitteellisen hypersivilisaation ajattomuus eli ne eivät ole sidottuja materiaan

1. Supersivilisaatiot

Supersivilisaatio on planeettoihin sidottu erittäin korkealla teknologialla varustettu yhteiskunta, joka ei kuitenkaan voi vielä muuttaa avaruuteen elämään ikään kuin ajatonta elämää. Toki supersivilisatiolla on erilaisia aluksia sekä kyky matkata tähdeltä toiselle, mutta sen elämä on sidottu universumiin ja aikaan. Se tietenkin voi ikään kuin käyttää erilaisia tietokonetallenteista koostuvia muistimoduuleja pidentääkseen elinikäänsä sekä laajentaakseen tietoisuuttaan. Se että tämä supersivilisaatiot pystyvät luomaan kaiken aikaa uutta perustuu tehokkaaseen geneettiseen manipulaatioon, jossa tuon sivilisaation jäsenet kloonaavat omia jäseniään sekä muuttelevat omaa perimäänsä nanotekniikan avulla.

Eli nuo supersivilisaation jäsenet saatetaan varustaa erityisillä transpondereilla jos syntyessään, ja nämä transpoderit sitten lähettävät tuon yksilön elämän ajan tietoa esimerkiksi tietopankkiin, josta se voidaan siirtää tuon yksilön klooniin, jos kyseiselle yksilölle sattuu jotain, niin tieto siitä voidaan siirtää korvaavaan klooniin. Toisin sanoen supersivilisaatio käyttäisi yhteiskuntansa kehittämiseen tehokasta biosuunnittelua, jonka mukaan esimerkiksi sen huippuasiantuntijat kloonataan, ja vain ne yksilöt  jotka tekevät jotain "suurta" saavat jatkaa sukuaan. Samoin tuo sivilisaatio peittää kokonaisia tähtiä valtavilla mylar-palloilla, jotka on kauttaaltaan päällystetty aurinkopaneeleilla.

Tuo sivilisaatio tietenkin pystyy myös esimerkiksi matkaan toiseen aurinkokuntaan rakentamalla mustan aukoa niin, että aurinkojärjestelmän keskustähti räjäytetään suuntaamalla siihen sen oma valo takaisin peilien avulla.  Eli tähti peitetään tässä kuvitteellisessa tilanteessa peileillä, joiden avulla sen säteilyteho ohjataan tähteen itseensä, jolloin se räjähtää. Tuo teknologia perustuu esimerkiksi sateliittiryhmään, joka on varustettu peileillä, ja nämä satelliitit sitten ohjataan tuon tähden ympärille tiiviiksi palloksi, minkä jälkeen se räjähtää supernovana, koska pintalämpötila nousee todella paljon.

Tämä tarkoittaa sitä, että supersivilisaation jäsenet kloonaavat esimerkiksi omia huippuasiantuntijoitaan, joista sitten muodostetaan pareja jollekin muille planeetoille, jotta he saavat käyttöönsä parhaan mahdollisen geneettisen materiaalin. Ja ne jotka eivät pysty kehittämään tai innovoimaan menettävät oikeuden saada jälkeläisiä. Eli tällainen voisi olla se sivilisaatio, jollainen esitellään kirjassa "Solaria". Se käyttää kehittynyttä teknologiaa ja pitää väkiluvun omassa maailmassaan tarkoin säädeltynä, jotta tuon sivilisaation jäsenet toisivat sille parhaan mahdollisen hyödyn.

2. Hypersivilisaatio

Hypersivilisaatio eroaa supersivilisaatiosta siinä, että se ei enää ole samalla tavoin riippuvainen universumista tai planeetoista. Se tietenkin voi käyttää planeetoista saatavia raaka-aineita, mutta todellisuudessa se asuu enää lähinnä valtavissa avaruusaluksissa, joita se rakentaa tarpeen mukaan esimerkiksi räjäyttämällä planeettoja kappaleiksi, ja ohjaamalla noita materiaaleja sen sisällä olevaan tehtaaseen, missä tuo laite luo sitten uusia levyjä sekä rakenteita avauusaluksia varten. Mutta kuten kirjoitin, niin hypersivilisaatio ei ole edes tuosta tekniikasta riippuvainen. Eli se voi valmistaa kaiken tarvitsemansa materiaalin alkuaineita myöten fuusioreaktorissa, missä atomaalisesta vedystä luodaan raskaampia alkuaineita kuten rautaa sekä muita metalleja, joita synnytetään fuusion avulla.

Mutta esimerkiksi tuon hypersivilisaation geneettinen suunnittelu ei rajoitu siihen, että se luo kopioita itsestään, vaan kehittyneen tekniikan ansiosta sen jäsenillä ei enää ole omaa fyysistä olomuotoa, vaan he ovat oikeastaan eräänlaisia tietokoneohjelmia, jotka voivat kyllä muuttaa itsensä geenimanipulaation avulla esimerkiksi hermosoluksi, joita luodaan keinotekoisesti. Samoin nuo oliot voivat siirtää itsensä tietokoneen muistiin, tai jopa toiseen olioon EEG-laitteiden avulla. Eli kyseinen kuvitteellinen hypersivilisaatio ei oikeastaan ole roboteista tai biologisista olioista koostuva, vaan se voi vaihdella olomuotoaan keinotekoisen ja biologisen välillä sekä siirtämään itsensä aineettomasti radioaallon avulla aluksesta toiseen.

Hypersvilisaatio voi myös käyttää gravitaatioenergiaa kehittääkseen voimaa omiin laitteisiinsa. Eli se ympäröi mustia aukkoja sekä neutronitähtiä valtavilla palloilla, joiden sisään vedetään välillä avaeuuden vetyä erityisistä luukuista. Tuon atomaalisen vedyn avulla kyseinen sivilisaatio sitten luo tarvitsemansa energian myös sillon kun meidän galaksimme viimeinen tähti on sammunut. Tuo tekninen kehitys ohjattuine evoluutioineen johtaa siis siihen, että laji sulautuu yhteen valtaviksi pallomaisiksi avaruusaluksisksi, jotka leijuvat avaruuden äärettömässä tyhjyydessä odottaen seuraavaa alkuräjähdystä.

Tai sitten he asuvat neljännessä ulottuvuudessa, jonka nämä alienit voivat luoda madonreikien avulla. Nuo madonreiät tietenkin luotaisiin räjäyttämällä sopivia tähtiä. Eli kuten olen sanonut, niin he olisivat ajattomia sekä teknisesti erittäin pitkälle vietyä tekniikkaa käyttäviä olioita, joiden elämä ei ole sidottu mihinkään aikaan tai paikkaan. Joten tällainen sivilisaatio voi tietenkin olla mahdollinen, ja esimerkiksi moni tieteis-sekä fantasiakirjailija on tuollaista sivilisaatiota pohtinut. Se voisi ehkä elää planeetoilla, joiden ympärillä on hiukkaskiihdytin, millä tuota planeettaa voidaan siirtää ajassa, jolloin tuollainen sivilisaatio ei ehkä olisi mitenkään riippuvainen yhtään mistään materiasta.

elainasiaa.blogspot.fi