Yle-Gate osoitti, että lehdistön toiminnan vapaus ovat todella subjektiivinen asia, koska journalistin työpaikka on riippuvainen mediatalon johdon suopeudesta

“YLE-Gate” on asia, joka heijastaa jokaisen mediatalon ongelmaa maailmassa. Se on toki paikka, missä pitää puhua kaikki, mitä asiasta satutaan tietämään. Mutta ongelmana on se, että kaikki maailman mediatalot ovat jonkin toimijan omistamia. Kyseisestä asiasta seuraa sitten sellaisia asioita, mistä pitäisi tarkemmin keskustella. Mediatalojen käyttö poliittiseen painostukseen on todella yleistä, ja tietenkin toimittajia voidaan painostaa sanomalla, että jos heidän juttunsa ei satu talon johtoa kiinnostamaan, niin sitten kyseinen reportteri voi vaihtaa työpaikkaa.

Nimittäin media on mahtava ase sellaisten ihmisten käsissä, jotka osaavat käyttää sitä oikein. Kaikki mediassa kirjoitettu teksti ei ole totta, ja erityisen vahingollista harhautuksellisessa tarkoituksessa jaetusta valheellisesta tiedosta tulee sitten erityisen vaarallista, jos sitä jakaa muuten hyvämaineinen lehtimies. Silloin varmasti tuollaisella disinformaatiolla paljon enemmän  vaikutusta, jos kaikki muu mitä tuo kyseinen lehtimies on kirjoittanut on totta.

Tuolloin liikutaan vaarallisella alueella, koska jos tuollainen vastuuttomasti jaettu ehkä rasistinen vale-uutinen otetaan todesta, niin silloin saattaa seurata mellakoita. Se on monille ihmisille aivan sama, että missä tarkoituksessa juttu on kirjoitettu, eli onko kyseessä saunaillan jälkeen hyvässä tuiskeessa kirjoitettu valheellinen uutinen, vai sitten tarkoituksellisesti kirjoitettu propaganda-kirjoitus.

Aina löytyy ihmisiä, joille tällainen lehtijuttu sitten on ikään kuin yllyke ryhtyä “suoraan toimintaan” vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan. Tuollaisissa tapauksissa voidaan sitten jossain muualla maailmassa kertoa esimerkiksi sijoittajille, että maamme viranomaiset eivät kykene pitämään yllä järjestystä.

Vaikka tuollainen asia saattaa omassa maassamme aiheuttaa vain olankohautuksia, niin oletteko koskaan sitten muuten ajatelleet sitä, miltä tällaiset kirjoitukset merkitsevät sellaiselle ihmiselle, joka ei koskaan ole maassamme käynyt, tai joka vain aikoo sijoittaa varojaan johonkin teollisuuteen. Silloin hän voi jättää nuo rahat tililleen tai sijoittaa muihin kohteisiin, mikäli tuollainen henkilö sitten aikoo rahojaan johonkin laittaa. Ja maamme teollisuuden kannalta on aivan sama, antaako henkilö varojen olla omalla tilillään vai sijoittaako hän ne johonkin muualle.

Molemmissa vaihtoehdoissa sitten on sellainen aspekti, että tuolloin on oman maamme teollisuuden kannalta kassavirran tulos on pyöreä nolla. Joten sen takia tällainen kirjoittelu on hiukan ikävää maamme liike-elämän kannalta. Kun puhutaan mediasta sekä sen käytöstä tiedottamiseen sekä vallan välikappaleena, niin silloin täytyy muistaa sellainen asia, että ihmiset ovat tiedottamisen varassa. Harvalla ihmisellä on omaa vakoilusatelliittia, millä hän pääsisi itse katsomaan sitä, mitä jossain päin maailmaa oikeasti tapahtuu. Ja mikäli puhutaan median käytöstä valtiomiehiä vastaan, niin missään tapauksessa mikään päätös ei ole oikea, jos se perustuu väärään tietoon.

Eli valtion johto voi olla hyvin pätevää, mutta jos sille kerrotaan valheita, niin silloin seurauksena on varmasti täysin väärä päätös. Lehdistön sekä median tarkoitus on levittää tietoa, mikä on totta, mutta kuitenkin on olemassa tahoja, jotka haluavat lietsoa paniikkia. Ja siksi media on erittäin vaarallinen väline väärissä käsissä. Sanomalehtien lukeminen on vapaaehtoista toimintaa, ja siksi niillä pitää olla sisältöä, mikä myy lehteä ihmisille. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Pulitzerin palkinto on tehty kannustimeksi toimittajille, jotta he kirjoittavat vaikuttavia juttuja, ja uskaltavat paljastaa asioita, joita ei muuten paljasteta, niin aina löytyy toimittajia, joita ei tuollainen palkinto sitten kiinnostakaan.

Toimittajan työ on sikäli erikoista, että siinä pitää löytää juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä. Toisaalta toimittaja on aina työsuhteessa lehti- tai media-taloonsa, mikä sitten saattaa aiheuttaa painetta häntä itseään kohtaan. Eli lehtitalojen omistajat voivat painostaa toimittajia olemaan julkaisematta jotain yksityiskohtia joistakin asioista, joista pitäisi tiedottaa. Eli tuossa tapauksessa toimittajaa pyydetään vääristämään omaa juttuaan, esimerkiksi työpaikkaa tai ylennystä vastaan.

Mutta tietenkin myös esimerkiksi toimittajien jakamaa tietoa voidaan väärentää esimerkiksi hakkeroimalla heidän verkossa toimivia sovelluksiaan, ja sitten lähettää päätoimittajalle suoranaisia valheita tuon toimittajan nimissä. Ja sitten tietenkin joku voi pakottaa toimittajaa antamaan käyttäjätunnuksensa jollekin kolmannelle osapuolelle, joka sitten alkaa trollaamaan muita lehden kautta.

https://sites.google.com/view/ylegate/etusivu

Artistien keskinäisistä suhteista sekä bändien hajoamisesta, ja siitä kun sama ongelma on koskenut myös muita liike-elämän toimijoita.

Kun ihminen tekee taidetta eli musiikkia, niin siinä sitten pitää olla koko olemuksella mukana. Eikä ole mitenkään taiteen tekemisen kannalta mukavaa, kun joskus muusikot joutuvat vaihtamaan yhtyeen miehitystä, ja tietenkin uuden tulijan on todella vaikeaa joskus tulla tuollaiseen yhtyeeseen. Eli kun uusi jäsen tulee sitten yhtyeen riveihin, niin hänellä harvoin on mitään yhteistä tuon joukon muiden jäsenten kanssa, ja vaikka uusi jäsen tietenkin saa palkkaa työstään, niin nuo bändin vanhojen jäsenten asiat häntä eivät ehkä muuten kosketa ollenkaan. Jos ihminen jää työyhteisön ulkopuolelle, niin silloin hän ei varmasti tee työtään kunnolla, tai sitten hän voi vaihtaa työpaikkaa välittömästi, kun uutta paikkaa jostain tarjotaan.

Rock-yhtye on samanlainen liiketoiminnan harjoittaja kuin mikä muu pieni yhtiö hyvänsä, ja ei ole mitenkään miellyttävää tulla yhtiöön, jos työntekijä etukäteen tietää, että hän ei koskaan saa kutsuja esimerkiksi jatkoille. Vaikka tuo asia vaikuttaa ehkä pieneltä, niin silti se varmasti alkaa jossain vaiheessa ottamaan päähän, kun henkilö ei löydä yhtään mitään yhteistä puhuttavaa muiden työntekijöiden kanssa, vaan heillä on ne omat jutut, joita he sitten käyvät läpi keskenään.

Muusikot eivät ole mitenkään muuten poikkeuksellisia työntekijöitä, kun he sitten tekevät työtään, paitsi heidän työkalunsa on kitara tai rummut sekä saksofoni, kun taas esimerkiksi maalari käyttää pensseliä sekä hiomapaperia omassa työssään. Mutta tietenkin muusikon arvostus riippuu siitä, että mitä hän tuossa yhtyeessä tekee, ja silloin tietenkin tuollainen "soittotyöläinen" ei ehkä koskaan saa osallistua mihinkään yhtyeen kappaleiden luomisprosessiin, vaan hänet esitellään jonkun toisen kitaristin korvaajana.

Se tietenkin saattaa jostain teknisesti loistavasta kitaran soittajasta tuntua hyvältä ajatukselta, että hän hankkii tuota "työkokemusta" soittamalla jonkun nimekkään bändin soittotyöläisenä, mutta tuollainen valinta voi vaikuttaa hänen omaan uraansa siten, että se menee ikään kuin hukkaan. Tuollainen tapaus voi olla erittäin hyvä soittaja, mutta ehkä yhtyeen fanit eivät mitenkään häntä arvosta, koska tuon henkilön nimeä ei lue yhdenkään kappaleen lopussa. Tuo asema sellaisena henkilönä, joka vain soittaa käteen saamansa kappaleet alusta loppuun virheettömästi saattaa toki vaikuttaa tuon rokkarin äidistä hyvin merkittävältä, mutta toisaalta fanit saattavat pitää tuota miestä tai naista pelkkänä bändin maineella ratsastavana henkilönä eikä minään todellisena osaajana.

Sama koskee muuten yllättävän montaa muutakin ihmistä, joiden tekemää työtä ei kukaan edes jaksa arvostaa. Kun henkilö tekee työtä vaikka yhtiön mikrotukihenkilönä, niin hän harvoin saa työstään mitään kiitosta. Hänen työtään pidetään melkein aina jonain aputyönä, jonka sitten yhtiö ikään kuin siirtää jonnekin muualle, jotta heidän ei tarvitse katsella "nörttejä nurkissaan", ja kukaan tuon yhtiön johtajista ei koskaan ole ajatellut, että mikrotukihenkilön työ saattaa olla hyvinkin vaativaa työtä.

Siinä pitää ainakin suurissa monikansallisissa yhtiöissä osata kieliä, sekä lukea vieraskielisiä käyttöohjeita sekä keskustella asiakkaan kanssa siitä, mitä tämä haluaa tehtävässään tehtävän. Ja tietenkin asiakasta pitää osata neuvoa kielellä, jota hän sitten ymmärtää. Eli kuten tiedämme, niin silloin kun kaikki toimii kuin itsestään, niin kenenkään ei tarvitse koskaan tehdä tai osata tehdä yhtään mitään, mutta kun joku tietokone sitten hajoaa, ja sen kovalevyiltä joudutaan palauttamaan tietoja, niin tuolloin ovat sitten tietokone-ihmisten taidot tarpeen. Alla linkki Turo's hevi geen kappaleeseen, joka sivuaa aihetta. Eli kuten varmaan huomaatte, niin kyseessä on "Erkinharju twist". Ja se sitten kuvaa hyvin sitä, millainen on joskus tuon musiikkityöläisen työpäivä sekä työhaastattelu.

Erkinhaju Twist https://www.youtube.com/watch?v=an9CF3o-yFc

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Innovaation ongelma on siinä, että taidot eivät kohtaa, ja aloittavalta yrittäjältä puuttuu oikeanlaisia kontakteja muihin yhtiöihin

Yhtiötä perustettaessa kaikkein tärkein asia, mikä pitää olla täysin mietitty, on idea siitä mitä lähdetään myymään. Tuotteen pitää olla valmiiksi mietitty, kun sitä lähdetään markkinoimaan erilaisille business-enkeleille. Samoin pitää olla selvillä sellainen asia, kuin millaista ammattitaitoa tuon tuotteen toteuttaminen vaatii. Vaikka kyseessä olisi kuinka SOAP (Service Oriented Application) niin silloin kuitenkin pitää miettiä, että tarvitaanko silloin esimerkiksi jotain tiettyä kielitaitoa muiden taitojen lisäksi, tai mahdollisesti jotain muita erikoistaitoja, kuten asentajia joilla on suurjännitelaitteiden asentamiseen oikeuttava lupa.

Aloittavan yrittäjän ongelma on liike-elämän suhteiden puuttuminen, eli vaikka työkokemusta olisi todella paljon, niin tuolla yrittäjällä ei ehkä ole niitä suhteita, joilla tehdään asiakkuuksia. Toki hänellä voi olla monia työsuhteita, mutta niihin henkilöihin ei ole tullut solmittua tuttavuuksia, jotka vastaavat alihankkijoiden palveluiden ostamisesta, eli hän ei ehkä tunne sitten oikeita ihmisiä. Liike-elämässä pitää tuntea niitä ihmisiä, jotka vastaavat yhtiön suhteesta muihin yhtiöihin eli ulkoisista suhteista vastaavia johtajia, jotka sitten pitää vakuuttaa, että oma yhtiö olisi varteenotettava alihankkija jollekin toisen yhtiön toiminnalle, joka voi olla vaikka logistiikka tai mikrotuki.

Tai jos kyseessä on esimerkiksi mikrotukea antava yritys, niin silloin pitää omien ATK-taitojen olla sitä luokkaa, että henkilö osaa tehdä työnsä kunnolla. Tietenkin se yhtiö voisi olla vaikka remonttipalvelu tai muu vastaava, mutta ideana on se, että asiakkaiden pitää löytää tuo yhtiö, ja siksi olisi hyvä tehdä hiukan pohjatyötä oman liikeidean kanssa, eli käydä katsomassa vastaavia yhtiöitä, ja mennä vastapäiseen kahvioon istumaan, sekä katsoa että käykö siellä ylipäätään yhtään ketään. Eli onko kyseessä ehkä sosiaalinen yritys, joka ei toimi normaalien liike-elämän lainalaisuuksien mukaan.

Kun perustetaan yhtiötä, niin sopivien partnereiden löytäminen on todella vaikeaa. Yhtiöllä pitää olla tuote, mitä se myy eteenpäin, lainopillista asiantuntemusta jolla selvitetään erilaisia patentteja sekä käyttöoikeuksia koskevia asioita sekä muita vastaavia taitoja. Ja varsinkin aloittavan yrittäjän tai yrityksen on hyvin vaikea löytää itselleen sopivia osaajia, joilla on taitoa tutkia sopimuksia sekä erilaisia käyttäjälisenssejä, eli on paljon tietokoneohjemistoja, jotka ovat yksityiselle käyttäjälle tai toiminimen turvin yksin toimivalle yrittäjälle ilmaisia, mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että yrittäjä toimisi osakeyhtiössä, niin silloin saattaa eteen tulla vaikeuksia, koska tuolloin saattaa lisenssimaksu nousta hyvin korkeaksi. Kun ihminen lähtee perustamaan yritystä, niin olisi parempi, että hän hakisi siihen heti liikekumppaneita, jotka ovat tuolloin sitoutuneempia toimimaan yhtiön hyväksi.

Toki lakipalveluita saa ostaa erilaisista lakifirmoista, mutta ne ovat todella kalliita. Joten se että tuollaisia ihmisiä olisi liikekumppaneina olisi todella upeaa, koska jos he toimisivat palkallisina työntekijöinä, niin silloin motivaatio yhteen hiileen puhaltamiseen voi olla huonompi, kuin silloin jos ryhmässä toimittaisiiin liikekumppanuusperiaatteella. Samoin tuolloin eivät kaverit karkaa yhtiöstä, jos sillä ei heti lähde kaikki vetämään. Kun yhtiössä on monta tai ainakin enemmän kuin yksi vastuunalainen toimija, niin silloin ainakin on olkapää jota vasten voi nojata, ja samoin ryhmässä voidaan puhua myös vaikeista asioista, joita ei palkatun työvoiman kanssa kehtaa ottaa puheeksi. Jos yhtiötä johtaa työryhmä, niin silloin toiset voivat antaa ideoille aitoa kritiikkiä, ilman pelkoa siitä että tulee potkut.

Eli se mahdollistaa tasa-arvoisen keskustelun yhtiön sisällä. Mutta ongelma tietenkin on sellainen, että osaamiset eivät kohtaa. Joka päivä vastaamme kävelee ihmisiä "joilla on idea", ja kuitenkaan me emme koskaan puhu noiden ihmisten kanssa. Aloittavan yrittäjän kanssa ongelma on siinä, että kenelle hän sitten menee esittämään omaa ideaansa, ilman pelkoa siitä, että toinen heittää hänet ulos, tai sitten varastaa hänen ajatuksensa. Miljoonat ihmiset maailmassa saavat "flow":eja päivittäin, mutta ne ikään kuin lähtevät lentämään tuulen mukana pois. Ihmisen pitäisi pitää aina muistivihkoa mukaanaan, jotta häön voisi kerätä omaan mieleensä tulevia "flow":eja, joista hän sitten voisi alkaa työstää ideaa, mitä sitten esitellään muille.

Mutta ongelma on se, mikä Helsinki Think Company alla olevassa videossa esittää, eli miten tuollainen ihminen, joka on päässään luonut idean alkaa sitten työstää siitä innovaatiota, eli toteuttamiskelpoista hanketta joka sitten pitää vielä muuttaa todelliseksi hankkeeksi. Ja tuolloin on vaikeuksia usein etsiä sellaisia ihmisiä, joille tuota hanketta voisi esitellä, ja jotka sitten kuuntelisivat tuota esittäjää, sekä panisivat aikaansa siihen, että tuotteesta saadaan hyvän näköinen, ja sille ehkä sitten haetaan patenttia tai vastaavaa. Eli miten saadaan nuo ihmiset kohtaamaan? Liike-elämä tai elämä yleensä on asia, missä jokaisen on ihmissuhteessa annettava jotain, jos haluaa saada jotain. Ja liike-elämän suhteet ovat myös ihmissuhteita. Ja tuolloin pitää löytää oikea foorumi, missä tuota liike-ideaa voidaan esitellä, ilman pelkoa siitä, että henkilö joutuu petetyksi tai hänen ideoitaan varastetaan. Eli tuossa foorumissa he voisivat sitten kohdata toisensa eli verkottua keskenään, jotta he voivat sitten muodostaa luottamuksellisen liikesuhteen keskenään.

Helsinki Think Companyn video tästä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=2CAGmr6YRzI

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Sosiaalinen vuorovaikutus on mahdollisuus saada palautetta omista vahvuuksista

Kun ihminen esiintyy, tai kohtaa muita ihmisiä, niin hänen pitää aina pyrkiä ottamaan selvää siitä, että millaisia ihmisiä hänen yleisönsä käsittää. Eli jos esityksen tilaa joku yhteisö, niin ei varmasti ole mikään suuri vaiva käydä heidän kotisivuillaan, jotta voidaan sitten miettiä millä tavoin heidät sitten hurmataan suuren hetken koittaessa. Jos ihminen tutustuu asiakaskuntansa erityispiirteisiin, niin silloin hän säästyy monilta ikäviltä palautteilta, joita sitten laitetaan menemään illansuussa sähköpostilla tuolle esiintyjälle.Mutta kun puhutaan omista vahvuuksista ja niiden tunnistamisessa, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että meillä on lajityypillinen tapa toimia,ja ihminen pyrkii aina olemaan sosiaalinen.

Joten tarve vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa on myötäsyntyinen ominaisuus. Yksin oleminen on tietenkin joskus aivan hyvä asia, mutta yksinäisyys sekä yksinolo eivät ole mitenkään toisistaan riippuvia asioita, vaan ihminen voi olla valtavan toveripiirin ympäröimä, mutta samalla hän voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Tämä tapahtuu silloin, kun hän ei koe mitään yhteenkuluvuutta tai jaa samoja harrastuksia kuin kaverinsa, ja tuossa tilanteessa ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä on näennäisesti paljon kavereita.

Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus, ja sitä ei kukaan muu kuin henkilö itse ei sitä pysty arvioimaan. Eli toisin sanoen ihmissuhteiden laatu ratkaisee sen, tunteeko ihminen olevansa ystävien ympäröimänä vai onko hän oikeasti yksinäinen. Eli jos hänen keskustelunsa rakentuvat siihen, millainen sää on sinä päivänä kyseessä, niin silloin hän varmasti on hiukan poissa toveripiirinsä keskustasta.

Yksinäisyys on hyvä renki mutta huono isäntä, ja yksinäistä ihmistä joskus käytetään törkeästi hyväksi, eli hänelle tarjotaan maksullisia terapioita, joissa hän saa avautua jollekin terapeutille 45 minuuttia kerrallaan, ja noista keskusteluista ei hänelle mitään apua ehkä olekaan. Kuitenkin vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on tärkeää, ja varsinkin työpaikalla ihminen leimautuu helposti epäsosiaaliseksi, jos hän ei koskaan kommunikoi muiden työtovereiden kanssa.

Ja kuitenkin on aina hyvä muistaa sellainen asia, että kukaan ei voi päivässä muuttaa työyhteisöä tai henkilön identiteettiä, vaikka sellaista joskus haluaisimme tehdä. Eli emme voi odottaa sitä, että kaikki olisivat samanlaisia kuin me itse, tai sitten haluaisivat muuttua meidän itsemme kaltaiseksi. Kaikki ihmiset ovat aluksi muutosta vastaan, kuten olemme huomanneet, mutta muutos alkaa aina siitä, että joku asia otetaan puheeksi.

Vaikka alkuun vastaus olisi jyrkkä "ei", niin silti yön yli nukuttuamme  saattaa muutos olla ainakin osittain myös päättävien tahojen mielestä hieno asia, ja ehkä he sitten pyytävät tämän ehdottajan pieneen palaveriin, jossa hän saa rakentavasti esittää oman näkemyksensä asioista ilman pelkoa siitä, että hänelle nauretaan. Ja ainahan voidaan sanoa, että monille historian suurmiehille on naurettu, ennen kuin he sitten ovat tehneet suuria asioita, kuten George Washington johtaessaan amerikan armeijaa sen itsenäisyystaisteluissa sekä Thomas Edison esitellessään hehkulamppunsa.

Persoonallisuus on sitä, mitä ihminen on, eli hänen esiintymisensä, pukeutumisensa sekä myös puhetapansa ovat osa persoonallisuutta, ja meidän on vain pakko myöntää, että jokaisen meidän persoonassamme on asioita, joista joku ei varmasti pidä. Mutta kaikista ihmisistä voi opetella pitämään, tai ainakin hyväksymään hänen mielipiteensä jostain asiasta, mikäli se ei ole vahingoksi muille. Kun annetaan palautetta, niin pitää aina muistaa se, että negatiivinen palaute jää ikävä kyllä aina kaikille mieleen, koska se on osa lajityypillistä eloonjäämistä varten kehittynyttä toimintaa. Eli jos luolamies teki jotain, mikä ärsytti hänen toveriaan, niin se saattoi merkitä poistamista ryhmästä, joten siksi tuo negatiivinen palaute tallentuu ihmisen muistiin niin tehokkaasti. Tämä on siksi, että ihminen osaisi sitten jatkossa välttää tuota käytöstä. Kun kerromme jotain asioita toisille, niin voimme itse päättää sen, mitä ja miten tapahtumista kerromme. Ja samoin voimme myös arvioida sitä, mitä toinen meille kertoo, ja samalla voimme miettiä hänen motiivejaan. Eli aina pitää kysyä sitä, "miksi joku kertoo vaikkapa hyvin henkilökohtaisia asioita ventovieraalle"?

Hän voi aloittaa keskustelun vaikka kertomalla avioerostaan tai muusta vastaavasta asiasta, ja tuolloin pitää aina miettiä tuon ihmisen motiiveja. Yksi hyvä tapa saada toinen henkilö puhumaan ohi suunsa on se, että on tunnustavinaan tälle jotain henkilökohtaista. Tuon asian tietäminen olisi voinut säästää monia ihmisiä esimerkiksi koulukiusaamiselta. Ei ole mikään erikoinen asia, että joku kiusaaja on esimerkiksi kahden kesken esittänyt olevansa homo, ja sitten kun toinen on hänelle uskoutunnut, niin seurauksena on ollut pilkkaamista tai muuten ikäviä asioita. Ja samoin pitää miettiä sitä, että miksi joku kertoo esimerkiksi tekemistään rikoksista kaikelle kansalle? Onko hänen tarkoituksensa vain sitten trollata muita kertomaan autovarkauksista tai muista teoista yleisesti, vai miksi tuollainen henkilö sitten kertoilee noita juttuja esimerkiksi jossain oppilaitoksessa ilman että siihen puututaan opettajien toimesta? Eli kaikkia esiintyjiä kohtaan pitää olla kriittisiä, ja myös omaa itseä pitää voida arvioida kriittisesti, niin että myös omia virheitä ei koskaan tee toistamiseen ainakaan samassa paikassa. Jos joku suututtaa toisia, niin silloin tuota toimintaa ei kannata jatkaa, oli se banderollien heiluttaminen tai nenän kaivaminen.Tai ainakaan tuolloin ei siitä ryhmästä tule itselle ystäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Esimerkki sosiaalisesta osaamattomuudesta: kaveri kysyy remonttimietoverilltaan lainaa remonttia varten

Sosiaaliset taidot ovat hyvin tärkeitä elämässä, ja ne kehittyvät ajan myötä. sosiaalisiin taitoihin kuuluu empaattisuus että kyky huomioida toisten ihmisten tunteita, ja myös se että henkilö pystyy arvioimaan omaa käytöstään sekä sitä, että milloin hän menee liian pitkälle. Kuitenkin on olemassa henkilöitä, joiden sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole mitenkään kovin pidettyjä ihmisiä lähipiirissään. Narsistit ovat tietenkin luku sinällään, mutta he ovat yleensä niin keskittyneitä omien mielihalujensa täyttämiseen sekä toisten kiusaamiseen, että heillä ei kuitenkaan yleensä myöhemmällä iällä kovin suuria toveripiirejä ole.

Toki he saattavat tuota toveripiiriään suurennella, koska nämä ihmiset haluavat sitten tehdä muihin ihmisiin vaikutusta sillä, että kuinka monta lakimiestä tai pastoria sekä tietenkin upseeria he tuntevat, mutta muuten ei noiden ihmisten oikea tuttavapiiri mikään kovin suuri ole. Ja nämä henkilöt tietenkin määräilevät mielellään muita, eli jos heillä joku kaverisuhde muihin joskus on muodostunut, niin se ei yleensä kovin pitkäikäinen ole. näet narsistilla on yleensä tapana komennella muita tekemään kaiken, ja itse he vain istuvat lepolassessa karjuen käskyjä. Toki työpaikalla narsisti tekee aina  niin, että työtehtävät tulevat hänen itsensä kautta, jotta tuo henkilö voi sitten päteä kavereidensa edessä sillä, kuinka suuri pomo hän sitten oikeastaan on. Ja he saattavat usein toveripiirinsä raivon partaalle leuhkimalla sillä, että kuinka monta olutpulloa he näiden tuttavien kanssa ovat ovat juoneet. Tuollainen kyllä osoittaa ikävällä tavalla sen, että henkilö ei tajua, että toisilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus työstään ja siihen kuuluvista asioista.

Se että noilla ryyppyreissu kokemuksilla leuhkitaan avoimesti varmasti ei tee hyvää noiden ihmisten uralle, tai sille mikä kuva muille noista henkilöistä syntyy. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös ystäväpiirin ihmisten arvostaminen sellaisena, kuin mitä he ovat. Eli myös heidän osaamisensa sekä ammattitaitonsa on asioita, joita kyllä hiukan sopii kunnioittaa. ja jokainen meistä haluaa tulla arvostetuksi myös osaamisensa ja taitojensa kautta. Eli mitä mieltä te itse olisitte, jos vaikka olisitte remontteja tekevä henkilö tai kokki, jonka kuullen puhutaan siitä, että kuinka paljon joku remonttimiehen tekemä remontti maksaa, ja teiltä sitten pyydetään vain lainaa, jotta tuo remontti saadaan tehtyä? Tai miltä tuntuisi olla työtön kokki, joka kutsutaan juhliin, jonne pitopalvelu tuo kaiken?

En tiedä että kokevatko nämä kaksi ammattiryhmää tuollaista, mutta mikrotukihenkilöt välillä saavat oikein todella raivokohtauksia tuollaisista puheista, kun he sitten saapuvat vieraisille jonkun luokse, niin silloin aletaan puhua siitä, kuinka nuo henkilöt käyttävät koneensa jossain tukipalvelussa, jotta heidän ei tarvitse tuota tuttavaansa pyydellä mihinkään. Ja sitten tietenkin perässä tulevat henkilöt, joiden mielestä esimerkiksi laitoksessa tai jossain tukiasuntolassa asuvan tuttavan tietokone on sellainen, mihin saa kuka hyvänsä kurkistaa. Ja tuon henkilön omaa osaamista ei muutenkaan missään edes yritetä huomioida, vaan kun suku tulee kylään, niin silloin tietenkin "Mikko katsoo sitä konetta", ja siinä sitten tietenkin käydään kaikki kirjoitukset ja valokuvat läpi, ja arvatkaa vain onko tuo sitten nöyryyttävää?

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä ketään ei esimerkiksi saa kuvata ilman lupaa, mutta samalla he jakavat jatkuvasti lastensa alastonkuvia Internetissä,  ja tietenkin esimerkiksi toisen vesirokkokuvan jakaminen voi vaikuttaa hyvin mukavalta ajanvietteeltä, mutta voidaan sanoa niin, että lapsista ei ehkä tuon kuvan näyttäminen ole kovin mukavaa, kun he muistavat tuota "ihanaa lastentautia", ja sitä kuinka vesikello puhkesi kädestä. Kun puhutaan esimerkiksi valokuvien katselusta ylipäätään, niin on toki hienoa katsoa kuvia, joissa on niitä "todellisia ystäviä" lasi kädessä seisomassa, tai kuinka puolet jostain matkasta menee sitten siihen, kun lasten kanssa pyöritään jossain kauppahalleissa koko päivän, ja sitten tietenkään ranta ei ole mikään todellisen aikuisen oleskelupaikka, vaan silloin istutaan baareissa. Mutta tietenkään ihmisten ei noita asioita tarvitse mitenkään huomioida, kun heillä vain itsellään on hauskaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi