Kuinka kummassa voisimme olla objektiivisia itseämme kohtaan, koska olemme vain ihmisiä

Kun puhutaan siitä, miksi esimerkiksi tuomarit eivät saa antaa samalla välimiespäätöksiä omista jutuistaan, ennen kuin asianajaja vie ne oikeuteen johtuu siitä, että vaikka välimiesoikeus on vain neuvoa antava tuomioistuin, jonka päätökset eivät velvoita ketään. Kuitenkin lakimiesten ammattikunnalla on sellainen sääntö, että jos joku sitten kertoo heille rikoksia, niin lakimiehen on tuolloin ilmiannettava heidät. Ihminen ei ole missään nimessä koskaan kykenevä arvioimaan itseään tai toimintaansa täydellisesti, koska hän ikään kuin katsoo maailmaa sellaisten sävylasien läpi, missä hän näkee vain sellaista, mitä hän tilanteessa haluaa itse nähdä. Mikään ei ole meistä ihmisistä vaikeampaa kuin myöntää se, että teemme väärin, ja vaikka myöntäisimme menneemme jossain ihmissuhteissa tai välienselvittelyissä vähän liian pitkälle, niin silloinkin me kaikki etsimme jotain tekosyytä, joka oikeuttaisi meidät tuohon tekoon.

Ja pahinta kaikessa on se, että olemme itse itsemme jyrkimpiä tuomareita. Kun teemme jotain sellaista, mitä emme voi koskaan perua, niin silloin varmasti ensin tunnemme tehneemme oikein. Mutta myöhemmin sitten alkaa jokainen tehty teko varmasti kaduttaa, ja en tässä puhu mistään rikoksista. Vaan sellaisista päätöksistä, jotka saattavat viedä ihmiseltä koko ystäväpiirin kuten esimerkiksi toiselle paikkakunnalle lähtö opiskelemaan saattaa tehdä. Opiskelu varsinkin korkea-asteella on pitkää sekä puuduttavaa työtä, josta saa vain vähän palkkioita, ja jokainen voi ihan itse miettiä kuinka paljon olutta opintotuella sitten juodaan, niin siinä vähän niin kuin alkaa yleensä sitten kaveripiiri vaihtua, kun ei sillä rahalla sitten paljoa kaljaa juoda. Mutta aina ei voida tehdä sellaisia päätöksiä, jotka olisivat heti hyviä tai miellyttäviä. Kun ihminen opiskelee, niin hän varmasti välillä kohtaa tilanteen, missä tie tuntuu nousevan edessä pystyyn, ja tuntuu että voimat eivät riitä, mutta kuitenkin valmistuminen on lopulta edessä, ja sitten hymy nousee korviin.

Tuo ihmisen objektiivisuus itseä kohtaan on silloin erittäin tärkeää, koska tuolloin opiskeluaikoina saattavat kaverit saada huomattavasti parempaa palkkaa kuin opiskelija, joka saa vain murto-osan siitä mitä esimerkiksi siivooja saa, ja tuo asia sitten tietenkin näkyy ihmisten suhtautumisena tuohon teekkariin tai mitä alaa hän nyt sitten opiskeleekaan, ja tuolloin ihminen kohtaa ikään kuin valheen, jossa esimerkiksi siivooja tuntuu sellaiselta asialta, mitä kannattaa tavoitella. Kuitenkin valmistumisen jälkeen voidaan sanoa, että opiskelu kannattaa, koska silloin on mahdollista saada huipputyöpaikkoja tai ainakin paremmin palkattua työtä kuin siivooja saa. Pohdittaessa ihmisen saamaa arvostusta, niin työpaikka ei niinkään ole tärkeä, vaan myös se vaikuttaa, mitä ihminen kertoo itsestään. Ja kun mietitään sitä, kumpi mahtaa olla enemmän ihmisille mieleen insinööri vai siivooja, niin uskon että ensin mainittu olisi parempi käyntikortti joka paikassa kuin siivooja.

Kuitenkin on ammattiryhmä, joka varmasti mieluummin valitsee siivoojan ammatin kuin insinöörin, ja se tietenkin on huumekauppias, joka voi helpommin vaihtaa työpaikkaa kuin insinöörin. Mutta kuitenkin insinööri on muuten varmasti tavoitellumpi titteli kuin joku rikollinen. Kuitenkin meidän pitää aina muistaa se, että kun lähdemme opiskelemaan, niin se muuttaa elämäämme lopullisesti. Monet lähtevät kirjojen pariin siksi, että he haluavat muuttaa jotain elämässään, ja he tekevät silloin varmasti sen oikean päätöksen.

Valtio rakastaa heitä, koska huippuosaajat ovat se käyntikortti, mitä maailmalle halutaan suomesta näyttää. Ja kun he nousevat sitten junaan jossain asemalla loistavasti menneiden Yo-kirjoitusten ja valintakokeen jälkeen joskus loppukesällä tai vuoden vaihteen tienoilla, niin silloin saattaa käydä niin, että he näkevät tuolloin ystävänsä viimeisen kerran, vaikka he eivät sitä silloin tajua, kun he kolmosen ratikalla suuntaavat kohti Kalliota. Mutta kun he saavat tuon opiskelun päätökseen, niin uskon että he ovat onnellisempia kuin ne lähikaupan kulmalle jääneet kaverit, joita nämä ihmiset eivät ehkä koskaan enää tapaa.

Alla Matti AJR Korwenkoski Aina on lähretty
https://www.youtube.com/watch?v=98Ol5iDme2o

Mitä tarkoittaa sanapari "holy see" eli " pyhä näky" tai "pyhä katse"?

Castel Sant'Angelo
Kuva I

Kun puhutaan Vatikaanista, niin eteen tulee sanapari "holy see", mikä on vapaasti suomennettuna "pyhä katse" tai "pyhä näky". Tuon termin merkitys ei oikeastaan ole se, että henkilö näkee jotain pyhiä kuvia edessään tai että joku pyhimys puhuisi hänelle. Se tarkoittaa sitä, että jollain ihmisellä on taito nähdä asioita toisin kuin muilla ihmisillä. Tai hänellä on kyky tuottaa päässään visioita asioista, joita ei ehkä vielä pystytä tekemään. Eli mitään sen ihmeellisempää ei tuo termi oikeastaan pidä sisällään, ja kun puhutaan ylipäätään kielenkäytöstä, joka koskee esimerkiksi Vatikaanivaltion virkailijoiden vanhemmissa kirjoituksissa käyttämää kieltä.

Tuolloin esimerkiksi mielisairauksia käsiteltiin yksinkertaisesti termillä "riivattu", mikä saattoi tarkoittaa ihan mitä hyvänsä, ja monet psyykkisesti sairaat ihmiset päättivät tuolloin päivänsä joko roviolla tai inkvisition kuulusteluissa, joissa käytettiin erittäin kovia menetelmiä. Eli henkilö saatettiiin heittää mereen tai jokeen painot jaloissaan, koska haluttiin testata sitä, että osasiko hän esimerkiksi kävellä vetten päällä tai sitten hänet laskettiin kaivoon pää edellä, kun haluttiin selvittää se, että muuttuuko kyseinen henkilö vampyyriksi kuoltuaan.

Noiden tekstien kirjoittajat eivät varmaan tunteneet neuropsykologian tai kemian sanastoa aivan täysin, koska joskus 1300-luvulla ei varmasti ihmisen hermosto ollut mitenkään erityisen hyvin tunnettu, ja vasta 1990-luvulla, kun CAT- eli tietokonetomografiksi ja MEG eli magnetondografiksi kutsutut laitteet tulivat yleiseen käyttöön hermoston tutkimuksessa, niin voitiin tutkia sitä, että miten ihmisen hermosto toimii kokonaisuutena, ja vasta nuo välineet saivat aikaan sellaisen mahdollisuuden, että aivotoimintaa voitiin tutkia myös aivojen sisäosien osalta.

Ennen näiden laitteiden kehittämistä hermoston  tutkimus on ollut lähinnä pintapuolista, aivojen pintakerroksen sähköisen toiminnan havainnointia päähän kiinnitettyjen elektrodien avulla. Ja vasta meidän aikanamme on saatu osittain selville, miten muisti oikeastaan toimii, eli keskushermosto lähettää signaalin aivojen läpi aivokuorelle, jonka solut sitten lähettävät kaiun eli vastauksen takaisin, ja tuosta sitten muisti valitsee sen informaation, mitä halutaan painaa mieleen. Kuitenkaan esimerkiksi välittäjäaineiden roolia tässä prosessissa ei täysin ymmärretä, Kun puhutaan termistä "osittain saatu selville", niin voidaan sanoa niin, että noissa hermoston toimintaa koskevissa teorioissa saattaa olla hyvinkin suuria aukkoja, ja niitä joudutaan ehkä korjaamaan montakin kertaa.

 Samoin 1300-luvulla ei varmasti tunnettu sellaisia käsitteitä kuin LSD tai hallusinaatio eikä varmaan ainakaan aivojen sisäosien kasvaimet olleet mitenkään erityisen hyvin tunnettuja käsitteitä. Joten jos henkilö oli syönyt vahingossa torajyviä, ja saanut sitten siitä hallusinaatioita, niin silloin hän varmasti kuvitteli, että pyhimykset puhuivat hänelle. Tai ainakin oli syytä näin sanoa, koska tuolloin saattoi inkvisiittori suuttua, jos henkilölle sattui joku muu kuin virallinen pyhimys kertoa asioita, ja jos joku pyhimys sattui sitten henkilölle puhumaan, niin silloin hänet tietenkin lähetettiin luostariin kertomaan kohtaamastaan näystä.

Kun mietitään sitä, että mitä tuolloin uskonto merkitsi ihmisille, niin voidaan sanoa, että kirkko päätti lähes kaikesta, mitä ihminen tulisi elämässään tekemään. Kun taas mietitään sitä, miksi esimerkiksi juuri tuo kirkko oli niin kamalan julma, johtuu siitä että keskiajalla sosiaaliset ongelmat olivat todella suuret, ja lapsia hylättiin säälittä, jos ruokaa ei sattunut olemaan. Eli paavi tietenkin otti noita lapsia kasvatettavakseen, koska näin saatiin tehtyä kirkollisia virkamiehiä, joiden viha tavallisia ihmisiä kohtaan olisi taattu, eikä heillä olisi myöskään suhteita kirkon ulkopuolelle, jotta he eivät levittelisi arkaluonteisia asiakirjoja ympäriinsä.

Ja luostareista tietenkin sai silloin asunnon ja turvapaikan sekä koulutuksen, mikä oikeutti toimimaan inkvisitiossa eli kirkollisessa tutkimuslaitoksessa, jonka rinnalla jopa Gestapo kalpenisi kauhusta, tuolloin papit maksoivat lapsista paikallisille, jotta he antaisivat ne luostareihin kasvatettaviksi. Katolinen kirkko tarjosi silloin noille henkilöille oikeuden koulutukseen sekä mahdollisuuden päästä kostamaan kokemiaan asioita, ja jos tarpeeksi kykyjä ja haluja löytyi, niin tuollainen henkilö saattoi päästä jopa inkvisiittoriksi tai hänet saatettiin ottaa johonkin aateliseen sukuun, ja antaa tuomiovalta ihmisiin, sekä oikeus kurittaa sekä rangaista niitä ihmisiä, jotka hänen tuomiopiiriinsä kuuluivat, joten siksi näitä ihmisiä hiukan pelättiin.

kimmonsivu.blogspot.fi