Pohdintaa Antti Isotalon sekä Antti Rannanjärven tapauksesta 1800-luvun Pohjanmaalta

Isontalon Antti ja Rannanjärvi ovat Pohjanmaan kuuluisia puukkojunkkareita, joista kuuluisan tekee lähinnä heistä tehty värssy. Heidän todenperäisyyttään on aina mietitty, ja itse olen sitä mieltä, että noiden nimien takana saattaa olla useita eri henkilöitä, koska Antti Isotalo sekä Rannanjärvi olivat tuolloin varmaan aika yleisiä nimiä, joita käyttivät monet henkilöt, joten sen nimisiä puukkojunkkareita oli varmaan paljonkin. Kuitenkin noista nimistä voidaan päätellä sellainen asia, että varsinkin Isotalon nimessä korostetaan hänen taloudellista asemaansa “Ison talon isäntänä”, niin kyseessä saattaa olla oikeudenkäyntiä varten tehty nimi.

Samoin tapauksessa heidän jengistään käytetään nimeä “Isoo-Joukko”, mikä viittaa oikeudenkäyntiä varten luotuihin henkilöihin, vaikka toki näillä miehillä on olevinaan joku syntymä- ja kuolinvuosi. Antti Isotalo eli siis historian kirjojen mukaan vuosina 1831-1911 ja Antti Rannanjärven elinvuodet olivat 1828-1882. Mutta ne on voitu väärentää tai sitten noilla haudoissaan lepäävillä miehillä on vain sattumalta samat nimet, kuin tarinoiden puukon heiluttajilla.

Tai oikeastaan tällainen nimi sekä asetelma, että isäntä on mahdollisesti rengin kanssa syytteessä murhasta viittaa myös oikeushenkilöihin, joilla testataan tuomarien oikeudenmukaisuutta eli valmiuksia antaa yhteneväistä kohtelua tuollaisissa tapauksissa, joissa kaksi eri sosiaaliluokkaan kuuluvaa henkilöä ovat ehkä yhdessä tehneet rikoksen. Rannanjärven hahmossa sitten on havaittavissa se, että hänen etunimeään ei mainita kertoo siitä, että hän on ikään kuin jotenkin epähenkilö tuossa piirissä, joka ilmeisesti on melko paljon pahaa tehnyt, joten tuo asetelma sitten on tuomarin huomioitava, kun hän tapausta käsittelee.

Tietenkin syytteessä on sellainen aspekti, että tuossa tapauksessa on kyse törkeästä väkivallanteosta, missä joukko miehiä menee häihin ja tappaa sitten sulhasen. Tuo tapaus sitten tietenkin on muuten selvä, eli häihin mentiin silloin ilman lupaa, ja sitten tuli riitä, minkä jälkeen puukko heilahti. Kuitenkin on selvittämättä se, että lähdetäänkö häihin alun perin vain pitämään hauskaa, vai onko alun perin tarkoitus ollut lähteä tekemään pahoinpitelyä. Tuolloin pitää tietenkin huomioida sellainen asia, että nuo henkilöt ovat ehkä menneet häihin jonkun muun kutsusta kuin juhlien pitäjän.

Ja ehkä kutsuja on sanonut, että häistä jää paljon tarjottavaa yli, joten niitä sitten on saanut ottaa palkkioksi siivoamisesta. Ja ehkä joku sitten on käsittänyt vähän väärin, eli tullut juovuksissa paikalle, jolloin sitten on tullut sanaharkkaa. Mutta sitten tietenkin mieleen tulee sellainen asia, että oliko tuo kutsu esitetty sulhasen nimissä, ja ehkä nuo miehet olivat tulleet sopimaan asioita. Mutta sitten onkin menty tekemään ansaa. Eli joku on sitten halunnut hakata tai tappaa nuo häihin tulijat. Ja sitten seurauksena on ollut tappelu, missä sulhanen on saanut puukosta. Mutta kuka puukkoa piti kädessään on tietenkin tappaja tai murhaaja, riippuen teon suunnitelmallisuudesta.

Kuitenkin pitää ottaa huomioon se, että Antti Isotalo saattaa käyttää asemaansa hyväkseen, ja käskeä renkinsä tekemään tuon teon. Tai sitten tietenkin renki voi väittää tämän isäntänsä käskeneen häntä tekemään rikoksen. Eli tässä asetelmassa Isotalo on isäntä ja Rannanjärvi on renki. Vai onko tilanne sittenkään niin selvä? Entä jos Rannanjärvi on Isotaloa velkovan perheen poika? Muuttaisiko se sitten asetelmaa jotenkin? Eli käyttääkö tuo mahdollinen velkoja sitten asemaansa vääryyden tekemiseen, ja yrittää vyöryttää tekojaan tuon miehen päälle.

Tai ehkä kostonhimoinen Rannanjärvi on sitten tehnyt tuosta sulhasesta selvää, koska tuo ehkä on vienyt tuon miehen morsiamen. Ja sitten pitää muistaa se, että nuo tarinan sankarit ovat olleet kylän kovamaineisimpia tappelijoita ja pahantekijöitä, niin heistä ei kumpikaan ehkä ole syyllinen puukotukseen, vaan joku muu saattaa yrittää työntää tuollaisen teon noiden tunnettujen pahantekijöiden päälle. Tai jos sitten on käynyt niin, että Isotalo on jotenkin puhtoinen mied, joka ei rikoksia ole tehnyt, niin silti hän on saattanut teettää esimerkiksi tuon murhan muilla.

Ison talon poika on tietenkin muihin nähden sellaisessa asemassa, että hän voisi käskyttää muita tekemään omia likaisia töitään, mutta kuitenkin hän on hyvä kohde kateellisten panettelulle. Eli hän saattaa muiden mielestä olla esimerkiksi “hienostopoika”, joka vain pikkurahoja jakelee muille. Mutta tietenkin hän saattaa itsekin olla pakotettu tekemään kovia päätöksiä, joista yksi tietenkin on lainojen takaisinperintä. Ja jos tuo mies on sitten lainannut sulhaselle tai jollekin häävieraista rahaa, ja ehkä hän sitten lähtenyt saataviaan perimään. Kun sitten on käynyt niin, että sulhanen on tuon rahan antamisen nähnyt, ja sitten juovuksissa käynyt estämään tuota tekoa. Ja sitten on puukot vedetty esiin.

Toinen mahdollisuus olisi sitten se, että sulhanen on jättänyt rahat pöydälle, ja sitten ne on käynyt Antti ottamassa, minkä jälkeen on tuota miestä epäilty varkaudesta. Se sitten on käynyt niin, että toinen on turvautunut puukkoon. Tai ehkä sitten on käynyt niin, että tuo sulhanen on kieltäytynyt maksamasta ja sitten on käynyt hassusti. Tai ehkä velallinen on Isotalo, joka ei ole halunnut maksaa velkaa, tai ehkä häntä on nöyryytetty tuossa tilanteessa. Ehkä kuitenkin syyllinen olisi syytä selvittää näiden herrojen asema omassa ryhmässään, eli olisiko Rannanjärvi sitten tuon Isotalon gorilla eli henkivartija. Ja sitten tuossa häätalossa olisi käynyt niin, että kun kutsu häihin on tullut, niin sinne ei sitten Rannanjärveä oltu kutsuttu, vaikka hän oli käsittänyt niin. Ja seuraavaksi häntä on pyydetty poistumaan, minkä tuo mies koki hyvin näytettäväksi tapahtumaksi. Ehkä hän on pitänyt Isotaloa parhaana kaverina lapsuudesta asti, mutta sitten on tullut nainen väliin, ja sitten tuon renkitupa on täytynyt ottaa parempaan käyttöön.

Eihän palkollisen sopinut isännän asioihin sotkeentua. Pohjanmaalla oltiin silloin noista asioista hyvin tarkkoja, ja sitten Rannanjärvi on saanut kuulla olevansa poistumassa tuon Isotalon elämästä. Ehkä tuon sulhasen sisko oli Isotalon uusi morsian, ja sitten on ryhdytty tuon palkollisen asemaa käymään läpi. Jos Rannanjärvi oli sitten kuullut saavansa lähteä, niin silloin hän varmaan on ollut katkera. Tuota tilannetta on ehkä edeltänyt lupaus siitä, että tuo torppari olisi saanut ryhtyä itsenäiseksi eli perustaa talon. Eli hän olisi saanut luvan tuohon toimintaan Isotalolta sekä lupauksen tilaan kuuluvan metsän  lohkomisesta.

Tai sitten hän on tehnyt paljon ylimääräisiä palveluksia saadakseen lupauksen siitä, että tuo Isotalo tai muut pellolla työskentelevät miehet tulisivat auttamaan tuon metsän rauhallisessa, mutta sitten on tullut Ilmi, että nuo monet ystävät joita pellolla on, ovat Antti Isotalon ystäviä eli hänellä ei ketään sitten ollutkaan. Ja se sitten kun kaikki rakennustarvikkeet oli tilattu, niin Rannanjärvellä oli jäljellä vain velkaa.

Eli kuten tiedätte, niin hän oli puilla paljailla, näet jos tuo mies ei olisi saanut sitten tuota maataan viljeltyä, niin silloin seurauksena olisi ollut ulosotto. Samoin häpeä sekä tunne siitä, että hän olisi pettänyt kaikkien tuohon hankkeeseen asettamat odotukset saattoivat ajaa  Rannanjärven tuohon tekoon. Tai ehkä hän oli morsiamen entinen poikaystävä, joka sitten purki tuolla häissä turhautumista kohtalokkaalla tavalla.

Tuolloin motiivina tekoon olisi ehkä syvä mustasukkaisuus, ja sitten tietenkin käydään läpi se, että oliko isku suunnattu morsiameen, jolloin sulhanen oli rynnännyt puukon eteen, tai ehkä terä olisi läpäissyt uhrin puukottajan horjahtaessa ehkä siksi, että joku oli lyönyt häntä tuolilla. Mutta toki nainenkin voi olla tuon puukotuksen takana, ja tuolloin pitää huomioida se, että sulhanen olisi ehkä loukannut edellisen siippansa kunniaa, ja siten aiheuttanut raivon, mikä purkautuu väkivaltana jonain päivänä 1800-luvun Pohjanmaalla.   Nämä ovat asioita, jotka tutkijan pitää ottaa huomioon, kun tuota ehkä mielikuvituksen perustuvaa tapausta käsitellään joko kriminologian tai oikeustieteen näkökulmasta.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi