Kasvimaailman eliöiden mutkikkaista keskinäisistä suhteista sekä esimerkiksi havupuiden leviämisestä maailmassa, ja kasvien siementen lepovaiheiden sälymisestä

Kasvit ovat mestareita luomaan lajien välisiä suhteita. Kun ajatellaan että esimerkiksi puut keräävät ympärilleen tiettyjä aluskasveja, niin niillä on tietenkin oma syynsä tällaiseen toimintaan. Kaikki kasvit hyötyvät siitä, että olla lajitovereidensa parissa. Mutta kuitenkin esimerkiksi kilpailevia puita ei kuitenkaan kaivata, joten jotkut puut ikään kuin kutsuvat ympärilleen tiettyjä ruohoja, jotka peittävät muiden puiden taimia, jotta ne eivät pääsisi kasvamaan. Kun isokokoinen havupuu alkaa kasvaa, niin silloin se tietenkin haluaa, että tuon puun havuja tai siemeniä ei syödä lintujen tai oravien toimesta. 

Tällöin kannattaa lyöttäytyä yhteen esimerkiksi pihlajan kanssa, jotta sen marjat vetäisivät lintuja pois havupuiden ympäriltä, ja tuota kutsutaan nimellä "decoy-metodi". Eli pihlajien houkuttelevat punaiset marjat vetävät tilhet ja muut linnut pois havupuiden siementen kimpusta, joten ne "sallivat" nuo puut ympärillään tietyn aikaa. Mutta lopulta havupuista tulee suuria ja voimakkaita, jolloin ne alkavat sitten "töniä" muita puita pois tieltään. Ja ne kasvattavat lopulta läpitunkemattoman latvuston, joka sitten varjostaa maata. Toki aluskasveja sitten on edelleen, mutta ne ovat mustikan kaltaisia tiheitä varpuja, jotka tehokkaasti estävät sirkkataimia nousemasta maan pinnalle, ja muuten havupuut sitten kasvattavat tuuhean oksiston, mikä ei päästä valoa metsän pohjalle. 

Tuolloin ne ovat niin isoja, että mitkään tilhiparvet eivät niiden siemeniä pystyi syömään, ja mitäpä tuolla olisi muutenkaan väliä, koska esimerkiksi kuusimetsä on niin tiheää, että myöskään havupuiden omat taimet eivät siellä muutenkaan kasvaisi. Lajien välinen  yhteistyö merkitsee sitä, että puut ja ruohot etsivät itselleen sopivia pölyttäjiä sekä siementen levittäjiä, ja tietenkin se tarkoittaa sitä, että noiden eläinten suoliston pitää olla sellainen, että tuo siemen kulkeutuu sen läpi, ilman että se menettää kykyään itää. Mutta toki puiden pitää "miettiä" sitä, että mitä jos niiden päälle purkautuu tulivuori, joka tuhoaa koko metsän. Sen takia noiden puiden siementen pitää olla sellaisia, että ne alkavat itää vasta jopa tuhansien vuosien päästä katastrofeista.

 Se että käytän sanaa "miettiä", ei tarkoita sitä, että kasvit oikeasti miettisivät mitään. Mutta kun niiden siemenet putoavat maahan, ja mikään eläin ei niitä syö, niin silloin ne saattavat olla maan sisällä erittäin pitkään, jolloin ne voivat itää erittäin pitkän ajan kuluttua. Näet varsinkin havupuiden siemenet ovat erittäin kovia, mutta ne ovat myös vahakerroksen peittämiä, ja tuon takia ne kestävät itämiskykyisinä erittäin kauan, eivätkä ne edes voi itää ennen kuin bakteerit ovat hajottaneet noita siemeniä ympäröivän vahan, mihin saattaa mennä erittäin pitkä aika. Syy miksi tätä on tutkittu, johtuu siitä että joillakin bakteereilla kuten kammottavalla pernaruttobakteerilla sekä liskoilla ja sammakoilla on vastaavalla tavalla käyttäytyvä lepoitiö tai muna, joka saattaa pysyä elossa jopa tuhansia vuosia. 

Ja tuo saattaa aiheuttaa ei toivottuja vaikutuksia ravintoketjuun, jos jostain saarelta karanneet pernaruttoitiöt sitten pääsevät kosketukseen ihmsten kanssa. Tai joku dinosauruksen muna alkaa yllättäen kuoríutua,  ja T-rex alkaa kävellä metsikössä. Mutta ongelma kuitenkin on enemmän siinä, että pernaruttokokeita on tehty lukuisissa paikoissa maailmaa, ja saattaa olla niin, että joku veneilijä ei huomaa rannalla olevaa varoituskylttiä, ja seurauksena on sitten pernaruttotartunta. Tai sitten noita itiöitä varastetaan tahallaan tuollaiselta kokeissa saastuneilta saarelta, ja käytetään kotitekoisissa bioaseissa, joita jotkut terroristit havittelevat omiin arsenaalaihinsa.

kimmonsivu.blogspot.fi

Luonto ja kaupunki eli villiä luontoa voi kohdata myös kaupunkialueella

Kukka

Kuvassa yksi (kuva I) näemme sen, että kasvit kasvavat jopa siltojen asfaltissa olevissa raoissa, ja tietenkin niiden juuret aiheuttavat ongelmia rakennuskannalle. Vaikka yksi kukka ei ehkä mitään merkitse, voi sen juurakko vääntää rikki jopa jykevän asfaltin tai betonin, jolloin sen juuret voivat rikkoa jopa suurimman talon tai jykevimmänkin sillan rakenteita. Eli vaikka kasvien juuret vaikuttavat erittäin hennoilta ja vaarattomilta, niin ne löytävät tiensä jopa kaikkein pienimpiin rakoihin, ja siten ne nopeuttavat eroosiota. Ne avaavat paitsi halkeamia, niin ne mahdollistavat veden pääsyn kiven sisään, jolloin jäätyvä vesi aiheuttaa ongelmia, koska se alkaa laajetessaan vääntää kivessä olevaa rakoa isommaksi. Samalla myös homesienet pääsevät rakenteen sisään, jolloin koko talon seinä saattaa täyttyä sienirihmasta.

Tuolloin koko rakenne saattaa täyttyä myös itiöistä, jotka sitten levittävät sientä edelleen. Ja ongelma sitten on siinä, että noiden itiöiden lepovaiheiden tappaminen on erittäin vaikeaa, koska lämmetessään ja joutuessaan kuivaan tilaan nuo itiöt kehittävät suojakseen kovan kuoren, jonka sisällä ne voivat elää jopa satoja tai ehkä jopa tuhansia vuosia. Vaikka sienirihma sitten saadaan pois talon seinästä, niin silti niiden itiöt voivat aloittaa uuden homekasvuston melkein heti, jos noita itiöitä jää johonkin hormiin, mihin ei saada tarpeeksi paljon lämpöä johdettua. Eli homevaurion sattuessa pitää kaikki talon pinnat uusia, jotta homesieni ei sitten uusiudu ainakaan heti.

Kun puhutaan kaupunkialueella tavattavista eläimistä, kuten  peuroista, niin silloin pitää muistaa se, että nuo eläimet ovat luonnonvaraisia, ja ne voivat olla erittäin arvaamattomia, ja varsinkin lasten kannattaa hiukan varoa, koska metsäpeura saattaa potkaista melko kovaa, jos sitä mennään taputtelemaan. Ja joissakin kaupunkialueella elää myös petoja, joiden kanssa kannattaa hiukan miettiä, ennen kuin niitä lähdetään taputtelemaan. Näet esimerkiksi kettu tai pesukarhu saattavat purra todella kovaa, jos niitä lähestytään, tai mennään paijaamaan. Eikä noiden eläinten poikasia kannata mennä kuvaamaan, jotta ne eivät joudu kivityksen kohteeksi, jos ne uskaltavat tulla lähelle asuinalueita.

Nuo eläimet voivat levittää myös raivotautia sekä muita ikäviä sairauksia, ja peuroista sitten voi saada myös suu- ja sorkkataudin, joka tarttuu siitä hevosiin sekä muihin sorkkaeläimiin. Tuolloin kokonaisia karjatiloja voidaan joutua tyhjentämään teurastamoille. Ja kaikki tuo noiden eläinten kasvatukseen käytetty vaiva on ollut silloin turhaa, koska nuo ruhot on hävitettävä polttamalla ne erittäin korkeassa lämpötilassa. Eli siksi mikään tauti ei ole tilalle mitenkään hyvää mainosta, koska jos tuo tauti sattuu tulemaan johonkin navettaan, niin silloin se pannaan karanteeniin, ja lihaa ei saa myydä enää eteenpäin.

Sairaiden eläinten ruhoja ei saa myydä mihinkään eteenpäin. Sama pätee myös jyrsijöihin kuten oraviin sekä muihin vastaaviin eläimiin, ja aina pitää olla se mielessä, että jos vaikka linnunpoika on pudonnut pesästä, niin sitä ei saa nostaa tai siihen ei saa koskea. Näet silloin siihen tarttuu vierasta hajua, ja sen emo hylkää poikasensa. Ja lintujen pesät kannattaa jättää rauhaan, koska varsinkin petolinnut voivat vahingoittaa ihmistä todella pahoin, jos joku onneton kiipeää esimerkiksi pöllön pesälle, eikä myöskään tikka mikään mukava yllätys ole, jos sitä mennään pesällä häiritsemään. Tämän takia kannattaa kaupunkien alueella olevia eläimiä kohdella villieläiminä, eikä niitä ainakaan kannata mennä opettamaan siihen, että ihminen on niiden ystävä, eli missään nimessä noita mahdollisesti helposti koskettavia eläimiä ei kannata mennä hipelöimään, jotta ne osaavat pelätä ihmistä myös aikuisena.

pseudotiedetta.blogspot.fi