Uusliberalismi telakoiden toiminnan sekä sitä kautta kansallisen turvallisuuden uhkana.

N/S (Nuclear ship) Sevmorput

Uusliberalismi jyrää markkinoilla, ja työnantajat sitten alkavat radikalisoitua, kun heillä ei ole mitään todellista syytä neuvotella kenenkään kanssa. Jos maamme työläiset eivät tee kuten työnantaja vaatii, niin silloin vaihdetaan työläisiä hyvin nopeasti. Uusliberalismi ei ole taloustieteessä mikään pitkätukkien toimintamalli, vaan tuota toimintamallia ajaa yleensä tyylikkääseen pukuun pukeutunut henkilö, joka uskoo siihen, että valtiolla pitää olla ainoastaan pakolliset toiminnot hallussaan, ja muuten sitten kaikki muut asiat voidaan yksityistää, ja nuo asiat mitä valtion hoidettavaksi jää tuossa mallissa ovat pelastuslaitos, poliisi sekä puolustusvoimat.

Ja tietenkin myös julkinen terveydenhoito hoitaa vain niitä tapauksia, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä ihmisten hengissä säilymisen kannalta. Vaikka talousoppi on nimeltään uusliberalismi, niin varmasti kyse ei ole mistään muusta kuin konservatiisesta yhteiskunta-ajattelusta sekä siitä mallista, että jokaisen meistä on kustannettava itse omat terveydenhoitomme sekä lääkkeemme ja muutenkin kaikki mistä voimme saada jotain, on pantava maksulliseksi, jotta meillä olisi mahdollisimman vähäiset verot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi

Uusliberalismi teitenkin merkitsee sitä, että valtion verotus on erittäin matalaa, koska tuolloin valtion palvelut on puristettu minimiin, mikä sitten tietenkin pienentää julkisen sektorin osuutta valtion menoista. Uusliberalismia pidetään tietenkin sosiaalidarwinistisena suuntauksena, missä ihmistä toki rohkaistaan yrittämään, mutta jos hän sattuu sitten epäonnistumaan, niin siinä sitten ei kovin paljoa häntä lähdetä tukemaan. Talous- sekä sosiaalidarwinismi ovat asioita, mitkä liittyvät aina jollain tavoin toisiinsa. Talousdarwinismi on sellainen talouden aatesuunta, missä vain yhtiö jonka toiminta on täysin terveellä pohjalla voi tehdä bisnestä sekä menestyä, eli kuten vanha sanonta kuuluu, niin ”heikot sortuvat elon tiellä, mutta vahvat vain porskuttavat”.

Kapitalistinen malli markkinataloudesta esimerkiksi on sellainen, että sen mukaan valtio ei saisi mitenkään puuttua teollisuuden toimintaan, ja tuon talousmallin tulkinta on sellainen, että esimerkiksi telakkatukia ei valtio saisi mitenkään maksaa, eikä myöskään osallistua mihinkään yksityisiin laivatilauksiin antamalla varustamoille tekuita laivojen tilausta koskevissa rahoitusmalleissa. Kun telekkatoimintaa ajatellaan valtion kannalta, niin laivanrakennus on osa niin sanottua strategista teollisuutta, joka on välttämätöntä merivoimien kehittämisen kannalta. Jos valtiolla ei ole telakoita, niin se ei voi rakentaa laivoja myöskään merivoimilleen. Sen takia telakoiden toiminnan tukeminen on vähän kaksipiippuinen kysymys, koska telakoiden samat tuet häiritsevät vapaata kilpailua, mutta kuitenkin valtiolla, jolla on merirajaa, pitää olla laivoja, joiden avulla ne voivat puollustaa omaa rannikkoaan, mikäli ne joutuvat aggression kohteeksi.

 Jos valtiolla ei ole telakoita, niin silloin se joutuu ostamaan kaikki laivat muualta, ja tietenkin strategiseen ajattelutapaan kuuluu se, että kaikki avainvälineet tehdään tai ainakin kootaan itse, jotta niissä ei mitään yllätyksiä sitten ole. Kuitenkin nuo telakat ovat avainasemassa silloin kun valtio haluaa tuottaa itselleen jotain tuotteita, joiden pitää liikkua vedessä. Telakkatoiminta kuitenkin on erittäin suurimittaista liiketoimintaa, missä tuotetaan muitakin aluksia, kuin niitä mitä valtio tarvitsee, ja siksi esimerkiksi Suomessa ei varmasti tulla koskaan rakentamaan puhdasta varustelutelakkaa. Telakkatoiminta on sikäli suurisuuntaista, että jokainen sen yhteydessä myyty esine on erittäin suurikokoinen, ja tuo toiminta vaatii erittäin suuret tilat sekä paljon pääomaa, koska laiva on erittäin suuri investointi.

Mikäli varustamo ei sitten saa tilauksia tuolle heidän tuotteelleen, jota varten laiva on hankittu, niin silloin varsinkin aloitteleva laivanvarustamo on pahoissa vaikeuksissa. Laivan varustaminen ei mitään kovin halpaa työtä ole, ja siksi varustamon pitäisi saada heti katetta tilaukselleen. Syy siihen miksi varutamon pitäisi saada valtiontakaus ostamalleen laivalle, johtuu siitä että se joutuu usein ottamaan lainaa tuota tilaustaan varten.

Syy tähän on se, että varustamo tarvitsee tietyn katereserviksi kutsutun rahan, jotta se voi pyörittää normaaleja toimintojaan. Nämä normaalit toiminnot ovat miehistöjen palkat sekä muut merenkulkuun kuuluvat maksut, joiden ansiosta sen liiketoiminta pysyy käynnissä. Mutta aloittelevalla varustamolla tietenkin on sellaisia ongelmia, että sen pitää saada värvättyä miehistö, hankkia aluksia sekä myös saada asiakkaita noille laivoilleen.

Ja jos sillä on vain yksi alus, niin silloin eteen tulee markkinointia koskeva ongelma, koska tietenkin tuo alus on hyvin kallis väline, ja silloin tietenkin kaiken pitää olla sellaista, että tuo varustamon tarjoama palvelu on hyvää sekä tasokasta myös silloin, jos tuo alus on rahdin kuljetus käytössä. Tässä tulee sitten mieleen sellainen alustyyppi, joka varmasti on aina valtio omistama, eli kyseessä on ydinkäyttöinen rahtialus. Jos halutaan toimia tehokkaasti sekä taloudellisesti, niin kaikkein paras malli tietenkin on ydinvoiman hyödyntäminen.

Ydinreaktorilla varustettu rahti- tai muu alus voi toimia noin viisi vuotta ilman keskeytyksiä, ja se tietenkin tekee ydinvoimasta sellaisen mikä houkuttelee käyttämään sitä. Mutta tietenkin ydinkäyttöisiä laivoja vastustetaan erittäin paljon, ja syynä on säteilyn pelko. Kuitenkin arktisella alueella toimiessaan ydinreaktorilla varustettu laiva voi operoida myös ahtojäässä, ja se ei tarvitsisi ollenkaan jäävahvistusta, jos rungon ympärille suihkutetaan tulistettua höyryä.

Epäillään että aikoinaan Suomesta tilattu M/S Julius Fuchik olisi aikoinaan tilattu vain sitä varten, että Neuvostoliitto voisi rakentaa oman version tuosta aluksesta.  Ja tuon takia Venäjä on ottanut uudelleen käyttöön erään ydinkäyttöisen konttialuksen nimeltään N/S Sevmorput. Tuossa aluksessa on proomujen käsittelylaitteisto, eli vinssit joilla proomut voidaan hinata aluksen sisään sekä nosturit, joilla se voi käsitellä myös kontteja. Vaikka alus on nimenomaa valtion alus, niin kuitenkin on mahdolista, että Venäjä tulee kilpailemaa länsimaisten varustamojen kanssa tuollaisilla ydinkäyttöisillä proomujen kuljetusaluksilla. Ja noiden alusten ero varsinaisiin maihinnousaluksiin tai maihinnousun tukialuksiin nähden on todella pieni, eli ero on lähinnä vain noiden laivojen värityksessä, joten tuon kaltaiset monitoimialukset sitten muodostavat uhan myös kansalliselle turvallisuudelle.

https://en.wikipedia.org/wiki/MV_Yulius_Fuchik

marxjatalous.blogspot.fi

Miksi kilpailukykysopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia työajan pidentämiseen ei olla otettu käyttöön?

Aikoinaan niin massiivisesti ajettua kilpailukykysopimusta ei ehkä koskaan laiteta käytäntöön, koska noilla aloilla mitä sopimus koski ei sitten ehkä ole ollutkaan tarjota työtunteja. Syy siihen että esimerkiksi ahtaajilla ei sitten ollutkaan työtä, johtuu osittain siitä, että Venäjä osoitti halua avautua länteen, ja silloin tietenkin tavaraa ajetaan laivoihin suoraan Pietarissa, jolloin rajamuodollisuuksia ei enää tarvita, ja muutenkin työ on paljon halvempaa kuin Suomessa.  Mikäli tavara lastataan juniin, niin silloin niiden avulla voidaan tuotteita kuljettaa rautateitse suoraan Euroopan markkinoille ajamalla juna ensin Viron tai Puolan kautta suoraan esimerkiksi Hampuriin, mutta toki joku voi vielä haluta käyttää merikuljetuksia.

Ja miksi kukaan logistiikka-alan yrittäjä ajaisi tavaraa esimerkiksi Kotkan kautta, jos hän voi  sen Venäjällä tuotetun tavaran ajaa laivoihin Pietarissa, ja muutenkin Venäjä houkuttelee myös läpikulkumaana, jonka läpi esimerkiksi kiinalaisia, japanilaisia sekä myös amerikkalaisia tuotteita siirretään Euroopan markkinoille, ja tuo loistavan läpikulkutien tarjoaa Siperian rautatie. Tuon rautatien avulla voidaan noita esimerkiksi Japanissa valmistettuja autoja kuljettaa halvalla läpi Siperian.

Eli autot laivataan Japanista Venäjän kaukoitään, ja sieltä sitten ne siirretään tuohon Siperian pikajunaan, jossa ne matkaavat Pietarin kautta Euroopan markkinoille. Samoin Siperian rautatie tarjoaa loistavan mahdollisuuden kuljettaa Alaskan rapuja sekä kalaa lännen markkinoille, koska varsinkin talvella oleva 40 asteen pakkanen tekee mahdolliseksi sen, että mitään erityisiä kylmävaunuja ei tarvita, tai niiden kylmälaitteita ei tarvitse käyttää koko matkan ajan, mikä säästää energiaa.

Tietenkin siellä missä ilma on lämmintä, pitää kylmälaite kytkeä päälle, jotta tuo tuorelasti ei sula. Kuitenkin tuo transitoliikenne sitten suuntautuu ohi Suomen, suoraan Euroopan markkinoille, koska laivojen lastaaminen suoraan Pietarissa on paljon halvempaa kuin tuoda se ensin Kotkaan ja sitten lastata laivoihin. Tai toki juna voi jatkaa suoraan Eurooppaan, jos siinä sitten vaihdetaan veturit. Ja missään tapauksessa tämä kuljetusmalli ei vaadi käymistä Suomen puolella. Tuolloin juna voi viedä tuotteet vaikka Ranskan rannikolle, tai suoraan Britanniaan jos niitä ollaan viemässä brittien markkinoille.

Eli kuten tiedämme, niin tehokkuus on päivän sana myös logistiikassa, joten kuljetusvälineiden turhaa vaihtoa on aina vältettävä, ja kuten tiedämme, niin sähköjunien avulla tapahtuva tavaroiden kuljettaminen on melko halpaa ja tehokasta, eli junaan voidaan liittää useita erilaisia tavaroita sisältäviä vaunuja, mutta toki RoRo (Roll On Roll Off)-laivat ovat myös tehokkaita lastinkäsittelyn kannalta, mutta sitten pitää aina miettiä sitä, että kumpi kuljetusvaihtoehdoista on kustannustehokkaampaa, viedä lasti suoraan junalla Eurooppaan vai lastata se esimerkiksi RoRo alukseen, ja ajaa se laivalla Pietarista vaikka Britanniaan, eli se varmaan riippuu tapauksesta, kumpi kuljetusmuoto kannattaa valita.

Mutta valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että yhtään näistä kuljetuksista ei tule Suomen kautta, ja tuon takia eivät nuo työnantajat saa sitten teetettyä yhtään työtuntia lisää. Eli Suomeen tuovat rahaa vain ne kuljetukset, jotka kulkevat sen alueen läpi, ja työtä tuovat maahamme vain sellainen työ, jota teetetään suomalaisilla yrityksillä sekä henkilöillä, jotka maksavat maahamme veroja. Ja tämä pitää nyt sitten sopimuksia tehtäessä muistaa. Ja tuo Venäjän avautuminen länteen ei todellakaan tee hyvää meidän maamme läpi kulkevalle transitoliikenteelle, joten sen puolesta vanhoja hyvä aikoja on turha kaipailla, eivätkä toistuvat ahtaajien lakot, joita tapahtuu aina kun työmarkkinoiden pelisäännöistä neuvotellaan ainakaan muissa valtioissa oleville toimijoille kovin hyvää kuvaa maamme työmakkinoista anna, jos jollain alalla on tapana ruveta heti lakkoon, jos ei sopimusluonnos miellytä.

Ja toki ahtaajilla sekä muilla AKT:n jäsenliitoilla on ollut tapana vauhdittaa neuvotteluja lakkoilemalla, koska tuo liitto on avainasemassa, kun tuotteita kuljetetaan vähittäiskauppoihin tai ihmisiä lähdetään viemään töihin. Sen takia AKT.n lakot ovat perinteisesti erittäin näkyvä osa maamme elämää, varsinkin jos ne kohdistuvat linja-autoliikenteeseen sekä vähittäiskaupan jakeluketjuun. AKT on perinteisesti ollut iso ja varakas liitto, jolla on ollut varaa mennä lakkoon, ja pitää lakkoasetta päällä melko pitkään. Ja koska tuo liitto on monella alalla avainasemassa, jotta tuotetta saadaan perille, niin silloin tietenkin lakko on ollut loistava tapa lähteä hoputtamaan työnantajia taipumaan tuon liiton tekemiin esityksiin.

pimeakronikka.blogspot.fi