Artistien keskinäisistä suhteista sekä bändien hajoamisesta, ja siitä kun sama ongelma on koskenut myös muita liike-elämän toimijoita.

Kun ihminen tekee taidetta eli musiikkia, niin siinä sitten pitää olla koko olemuksella mukana. Eikä ole mitenkään taiteen tekemisen kannalta mukavaa, kun joskus muusikot joutuvat vaihtamaan yhtyeen miehitystä, ja tietenkin uuden tulijan on todella vaikeaa joskus tulla tuollaiseen yhtyeeseen. Eli kun uusi jäsen tulee sitten yhtyeen riveihin, niin hänellä harvoin on mitään yhteistä tuon joukon muiden jäsenten kanssa, ja vaikka uusi jäsen tietenkin saa palkkaa työstään, niin nuo bändin vanhojen jäsenten asiat häntä eivät ehkä muuten kosketa ollenkaan. Jos ihminen jää työyhteisön ulkopuolelle, niin silloin hän ei varmasti tee työtään kunnolla, tai sitten hän voi vaihtaa työpaikkaa välittömästi, kun uutta paikkaa jostain tarjotaan.

Rock-yhtye on samanlainen liiketoiminnan harjoittaja kuin mikä muu pieni yhtiö hyvänsä, ja ei ole mitenkään miellyttävää tulla yhtiöön, jos työntekijä etukäteen tietää, että hän ei koskaan saa kutsuja esimerkiksi jatkoille. Vaikka tuo asia vaikuttaa ehkä pieneltä, niin silti se varmasti alkaa jossain vaiheessa ottamaan päähän, kun henkilö ei löydä yhtään mitään yhteistä puhuttavaa muiden työntekijöiden kanssa, vaan heillä on ne omat jutut, joita he sitten käyvät läpi keskenään.

Muusikot eivät ole mitenkään muuten poikkeuksellisia työntekijöitä, kun he sitten tekevät työtään, paitsi heidän työkalunsa on kitara tai rummut sekä saksofoni, kun taas esimerkiksi maalari käyttää pensseliä sekä hiomapaperia omassa työssään. Mutta tietenkin muusikon arvostus riippuu siitä, että mitä hän tuossa yhtyeessä tekee, ja silloin tietenkin tuollainen "soittotyöläinen" ei ehkä koskaan saa osallistua mihinkään yhtyeen kappaleiden luomisprosessiin, vaan hänet esitellään jonkun toisen kitaristin korvaajana.

Se tietenkin saattaa jostain teknisesti loistavasta kitaran soittajasta tuntua hyvältä ajatukselta, että hän hankkii tuota "työkokemusta" soittamalla jonkun nimekkään bändin soittotyöläisenä, mutta tuollainen valinta voi vaikuttaa hänen omaan uraansa siten, että se menee ikään kuin hukkaan. Tuollainen tapaus voi olla erittäin hyvä soittaja, mutta ehkä yhtyeen fanit eivät mitenkään häntä arvosta, koska tuon henkilön nimeä ei lue yhdenkään kappaleen lopussa. Tuo asema sellaisena henkilönä, joka vain soittaa käteen saamansa kappaleet alusta loppuun virheettömästi saattaa toki vaikuttaa tuon rokkarin äidistä hyvin merkittävältä, mutta toisaalta fanit saattavat pitää tuota miestä tai naista pelkkänä bändin maineella ratsastavana henkilönä eikä minään todellisena osaajana.

Sama koskee muuten yllättävän montaa muutakin ihmistä, joiden tekemää työtä ei kukaan edes jaksa arvostaa. Kun henkilö tekee työtä vaikka yhtiön mikrotukihenkilönä, niin hän harvoin saa työstään mitään kiitosta. Hänen työtään pidetään melkein aina jonain aputyönä, jonka sitten yhtiö ikään kuin siirtää jonnekin muualle, jotta heidän ei tarvitse katsella "nörttejä nurkissaan", ja kukaan tuon yhtiön johtajista ei koskaan ole ajatellut, että mikrotukihenkilön työ saattaa olla hyvinkin vaativaa työtä.

Siinä pitää ainakin suurissa monikansallisissa yhtiöissä osata kieliä, sekä lukea vieraskielisiä käyttöohjeita sekä keskustella asiakkaan kanssa siitä, mitä tämä haluaa tehtävässään tehtävän. Ja tietenkin asiakasta pitää osata neuvoa kielellä, jota hän sitten ymmärtää. Eli kuten tiedämme, niin silloin kun kaikki toimii kuin itsestään, niin kenenkään ei tarvitse koskaan tehdä tai osata tehdä yhtään mitään, mutta kun joku tietokone sitten hajoaa, ja sen kovalevyiltä joudutaan palauttamaan tietoja, niin tuolloin ovat sitten tietokone-ihmisten taidot tarpeen. Alla linkki Turo's hevi geen kappaleeseen, joka sivuaa aihetta. Eli kuten varmaan huomaatte, niin kyseessä on "Erkinharju twist". Ja se sitten kuvaa hyvin sitä, millainen on joskus tuon musiikkityöläisen työpäivä sekä työhaastattelu.

Erkinhaju Twist https://www.youtube.com/watch?v=an9CF3o-yFc

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Esimerkki sosiaalisesta osaamattomuudesta: kaveri kysyy remonttimietoverilltaan lainaa remonttia varten

Sosiaaliset taidot ovat hyvin tärkeitä elämässä, ja ne kehittyvät ajan myötä. sosiaalisiin taitoihin kuuluu empaattisuus että kyky huomioida toisten ihmisten tunteita, ja myös se että henkilö pystyy arvioimaan omaa käytöstään sekä sitä, että milloin hän menee liian pitkälle. Kuitenkin on olemassa henkilöitä, joiden sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole mitenkään kovin pidettyjä ihmisiä lähipiirissään. Narsistit ovat tietenkin luku sinällään, mutta he ovat yleensä niin keskittyneitä omien mielihalujensa täyttämiseen sekä toisten kiusaamiseen, että heillä ei kuitenkaan yleensä myöhemmällä iällä kovin suuria toveripiirejä ole.

Toki he saattavat tuota toveripiiriään suurennella, koska nämä ihmiset haluavat sitten tehdä muihin ihmisiin vaikutusta sillä, että kuinka monta lakimiestä tai pastoria sekä tietenkin upseeria he tuntevat, mutta muuten ei noiden ihmisten oikea tuttavapiiri mikään kovin suuri ole. Ja nämä henkilöt tietenkin määräilevät mielellään muita, eli jos heillä joku kaverisuhde muihin joskus on muodostunut, niin se ei yleensä kovin pitkäikäinen ole. näet narsistilla on yleensä tapana komennella muita tekemään kaiken, ja itse he vain istuvat lepolassessa karjuen käskyjä. Toki työpaikalla narsisti tekee aina  niin, että työtehtävät tulevat hänen itsensä kautta, jotta tuo henkilö voi sitten päteä kavereidensa edessä sillä, kuinka suuri pomo hän sitten oikeastaan on. Ja he saattavat usein toveripiirinsä raivon partaalle leuhkimalla sillä, että kuinka monta olutpulloa he näiden tuttavien kanssa ovat ovat juoneet. Tuollainen kyllä osoittaa ikävällä tavalla sen, että henkilö ei tajua, että toisilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus työstään ja siihen kuuluvista asioista.

Se että noilla ryyppyreissu kokemuksilla leuhkitaan avoimesti varmasti ei tee hyvää noiden ihmisten uralle, tai sille mikä kuva muille noista henkilöistä syntyy. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös ystäväpiirin ihmisten arvostaminen sellaisena, kuin mitä he ovat. Eli myös heidän osaamisensa sekä ammattitaitonsa on asioita, joita kyllä hiukan sopii kunnioittaa. ja jokainen meistä haluaa tulla arvostetuksi myös osaamisensa ja taitojensa kautta. Eli mitä mieltä te itse olisitte, jos vaikka olisitte remontteja tekevä henkilö tai kokki, jonka kuullen puhutaan siitä, että kuinka paljon joku remonttimiehen tekemä remontti maksaa, ja teiltä sitten pyydetään vain lainaa, jotta tuo remontti saadaan tehtyä? Tai miltä tuntuisi olla työtön kokki, joka kutsutaan juhliin, jonne pitopalvelu tuo kaiken?

En tiedä että kokevatko nämä kaksi ammattiryhmää tuollaista, mutta mikrotukihenkilöt välillä saavat oikein todella raivokohtauksia tuollaisista puheista, kun he sitten saapuvat vieraisille jonkun luokse, niin silloin aletaan puhua siitä, kuinka nuo henkilöt käyttävät koneensa jossain tukipalvelussa, jotta heidän ei tarvitse tuota tuttavaansa pyydellä mihinkään. Ja sitten tietenkin perässä tulevat henkilöt, joiden mielestä esimerkiksi laitoksessa tai jossain tukiasuntolassa asuvan tuttavan tietokone on sellainen, mihin saa kuka hyvänsä kurkistaa. Ja tuon henkilön omaa osaamista ei muutenkaan missään edes yritetä huomioida, vaan kun suku tulee kylään, niin silloin tietenkin "Mikko katsoo sitä konetta", ja siinä sitten tietenkin käydään kaikki kirjoitukset ja valokuvat läpi, ja arvatkaa vain onko tuo sitten nöyryyttävää?

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä ketään ei esimerkiksi saa kuvata ilman lupaa, mutta samalla he jakavat jatkuvasti lastensa alastonkuvia Internetissä,  ja tietenkin esimerkiksi toisen vesirokkokuvan jakaminen voi vaikuttaa hyvin mukavalta ajanvietteeltä, mutta voidaan sanoa niin, että lapsista ei ehkä tuon kuvan näyttäminen ole kovin mukavaa, kun he muistavat tuota "ihanaa lastentautia", ja sitä kuinka vesikello puhkesi kädestä. Kun puhutaan esimerkiksi valokuvien katselusta ylipäätään, niin on toki hienoa katsoa kuvia, joissa on niitä "todellisia ystäviä" lasi kädessä seisomassa, tai kuinka puolet jostain matkasta menee sitten siihen, kun lasten kanssa pyöritään jossain kauppahalleissa koko päivän, ja sitten tietenkään ranta ei ole mikään todellisen aikuisen oleskelupaikka, vaan silloin istutaan baareissa. Mutta tietenkään ihmisten ei noita asioita tarvitse mitenkään huomioida, kun heillä vain itsellään on hauskaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi