Miten oikeasti pitäisi romaaneja kirjoittaa, ja samalla esittelen myös ajatelmia John Lé Carren kirjojen sankareista

Opiskellessa kannattaa miettiä aina sitä, että silloin kun jollain asialla on merkitystä, niin silloin sitä ei ole ehkä ollenkaan saatavilla. Eli missään nimessä ei kannata tuudittautua siihen, että esimerkiksi sähköpistokkeita olisi opiskelutilassa, joten aina kannattaa varautua muistiinpanojen tekemiseen paperille, missä henkilö ei ole riippuvainen tietokoneista tai sähköstä. Samoin mm. verkon salasanojen saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää, vaan opiskelija saattaa joutua työskentelemään ilman verkkoa, jos hän ei halua käyttää omaa puhelintaan modeemina, mikä tietenkin kuluttaa sen akkua aivan liikaa.

Joten sen tähden kannattaa sitten ottaa sellainen linja, että omat paperit kannattaa olla mukana, koska kukaan ei ehkä myöskään lainaa tietokonetta muistiinpanoja varten. Paperi ei vaadi sähköä, jotta sitä voisi käyttää muistiinpanojen tekemiseen, ja kynä ei paljoa maksa. Samoin jos esimerkiksi muistiinpanoja halutaan käyttää vaikkapa esseen aineistona, niin silloin pitää muistaa se, että suurin osa maailman tietokoneista on kytketty Internetiin, ja siksi kannattaa vähän miettiä mitä sinne koneelle oikeasti kirjoittaa, jotta esimerkiksi mikrotukihenkilö ei tarkkaile koneen käyttöä.

Paperia ei voi samalla tavoin hakkeroida kuin tietokoneita, vaan se pitää oikeasti varastaa, jotta tietoturva vaarantuu. Tämän takia koskaan ei saa arkaluonteisia asioita kirjoittaa Internetiin tai sähköiseen tallennusvälineeseen, vaan ne pitää aina kirjoittaa käsin sekä käyttää irtopaperia, jotta muistiinpanot voidaan sitten hävittää tarpeen tullen, ja tuo on tärkeää esimerkiksi jos henkilö haluaa kirjoittaa romaanin tai tehdä muuta luovaa työtä, missä hän ei halua näyttää keskeneräisiä töitä kustannustoimittajalleen. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että muistiinpanot sitten pitää editoida tietokoneella sellaiseen asuun, että ne voidaan esittää kustantajille, jotka antavat niistä kommenttinsa.

Eli kun romaanin kirjoittaja kirjoittaa tarinaa, niin tietenkin ideaalista olisi se, että hän kirjoittaa ensin luvun asiat ikään kuin vuokaavioksi tai kronologiseen järjestykseen ranskalaisilla viivoilla, ja sitten nuo viivojen takana olleet ideat sitten kirjoitetaan kappaleiksi koneella, ja tuota tietenkin kustannustoimittaja tai joku muu pomo sitten varmasti  katsoo mieluummin, kuin jotain paperiläjää pöydällä. Ja tietenkin kirjoittajan työ vaatii inspiraatioita, joten esimerkiksi ilmaisia yleisöluentoja ja esimerkiksi teknisiä julkaisuja sekä YouTube-videoita voi hyödyntää, kun kirjoittaja luo hahmoa sekä miljöötä omalle tuotteelleen, mikä on kirja. Eli tekniikan sekä yhteiskunnan, miljöön sekä historian tuntemus ei tietenkään ole kenellekään pahasta, mutta kirjailija on noiden asioiden vanki. Eli hänen luomuksensa on sellainen, että se sijoittuu väkisin johonkin paikkaan, oli kyseessä dekkari, sotakirja tai rakkaustarina.

Tietenkin esimerkiksi sotaa ta jotain sotatapahtumaa voidaan käyttää juonen  kehyksenä, kuten on toimittu monissa vakoilukirjoissa, joissa sankari jäljittää esimerkiksi vihollisen agentteja oman armeijansa esikunnasta, ja joutuu ikään kuin nolosti vaaraan. Eli hän käy omaa sotaansa erillään muista sotilaista paikassa, joka näyttää alkuun erittäin turvalliselta, mutta sinne tietenkin on solutettu vihollisen toimija, kuten John Lé Carren romaaneissa, missä turvallisuus pettää paikassa, jota ympäröivät piikkilanka-aidat sekä konekivääriasemat. Tuo luo tietenkin kuvan siitä, että Karla olisi voinut soluttaa agentteja brittien tiedustelun sydämeen. Joidenkin ihmisten mielestä John Lé Carren agenttigallerian Karla on ehkä nainen, ja hänen esikuvansa saattaa olla kuuluisa naisvakoooja Mata Hari, joka vakoili Ensimmäisessä Maailmansodassa Saksan hyväksi.

Eli pieni koko tietenkin viittaa siihen, että Karla olisi nainen. ja Smiley taas mies kuten monissa muissakin klassisen trillerin kaavaa käyttävissä romaaneissa tapahtuu. Eli noiden romaanien "paha" on Karla, KGB:n vastavakoilun päällikkö, joka on eräänlainen "Sauron-hahmo" noissa tarinoissa. Hän on kasvoton sekä taitava toimija, joka pelaa mielellään shakkia. Smiley taas on erittäin maskuliininen brittiagentti sekä Karlan vastapeluri, joka selvittää brittien vakoiluverkostoon kohdentuvia hyökkäyksiä.

Heidän maailmansa on kuitenkin meille tavallisille ihmisille tuntematon sekä epätodellinen vakoilu varjomainen maailma, jossa kukaan ei tiedä, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Ja tuohon vakoilun maailmaan pääsee vain harva ja valittu, joten Smiley sekä Karla ovat tietenkin ylpeitä työstään sekä siitä, että saavat kuulua tuon maailman eliittiin, ja he elävät tiedoista, joita nämä palvelut eli MI-5 sekä KGB hankkivat ihmisistä. Ja vaikka he ovat vastapelureita kylmän sodan armottomassa maailmassa, niin silti he arvostavat toisiaan, sekä on kuin kohtalon ivaa, että he ovat myös ikään kuin toistensa kopioita, jotka lopulta pelaavat keskenään shakkia.

Mutta todellisessa elämässä moni vakooja on jäänyt tulematta kotiin, ja ehkä vielä harvempi on tarinaansa kertonut. He tietävät monia salaisuuksia, joiden haltijat eivät halua niiden tulevan koskaan esille, ja kuten joskus olen kirjoittanut, niin he kokivat samat asiat kuin vastapuolen siviiliväestökin, ja ajatellaan että Abwehrin mies olisi ollut Lontoossa Blizin aikaan, jolloin hän olisi ollut Luftwaffen hyökkäyksen alla, Se ehkä olisi vaikuttanut tuohon henkilöön syvästi. Eli ei ole mitenkään mukavaa olla omien hyökkäyksen kohteena. Saman olisi kokenut myös esimerkiksi Hampuriin sijoitettu brittiagentti.

Toisaalta pitää muistaa se, että vakooja liikkuu normaalien ihmisten keskellä, ja tuntee myös vastapuolen ihmisinä. Ja kauheimmissa kuvitelmissani ajattelen, että ehkä  joku brittiagentti olisi ehkä joutunut todistamaan Holocaustia tai toimimaan ehkä jopa tuhamiskomennuskunnassa vakuuttaakseen Himmlerin omasta vilpittömyydestään, niin uskon että tuollaisia asioita ei hän koskaan haluaisi kertoa. Eikä kukaan halua kertoa varmasti sitä, että oliko joku liikemies jo saanut saksalta esimerkiksi Lontoon maaherran eli gauleiterin arvon, mutta tietenkin tuo hanke jäi väliin, koska Hitler ei saanut Britanniaa valloitetuksi. En usko että tuollainen mies olisi ollut kovin haluttua seuraa pubeissa, vaikka hänellä ehkä olisi ollut myös tärkeitä tietoja noista henkilöistä, jotka sodan aikaan vehkeilivät Hitlerin kanssa.

elainasiaa.blogspot.fi