Miksi kansainväliset sopimukset vesittyvät aina välillä? Eli jokainen valtion johtaja on vastuussa ensisijaisesti vain omalle kansalleen

USA sitten irtaantui Pariisin ilmastosopimuksesta, joten se sitten taitaa olla aika yksin tuon asian kanssa. Donald Trump on tietenkin saanut taas sitten omiltaan kiitosta siitä, kun hän muuttaa kaiken mitä on tehty ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi historiaksi, eli häntä ajaa eteenpäin vain oma kansallinen etunsa, mikä sitten tietenkin voidaan ymmärtää olevan hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Kuitenkin Trumpin kannalta katsottuna hän on vastuussa vain omille äänestäjilleen eikä millekään Pingviinille, joka istuu jäälautalla. Eli tuo Pingviini tai Angela Merkel eivät häntä varmaan äänestä, mutta 50 000 Detroitin metallitehtaan työläistä sitten ovat hänen potentiaalisia äänestäjiään, joten hänen pitää sitten tietenkin heitä miellyttää, jos mielii saada jatkokauden.

Kansainvälisillä sopimuksilla on taipumus muuttua poliittiseksi hiekkalinnaksi, joka romahtaa heti, kun joku valtioista irtautuu siitä. Tuo mies varmaan on vedonnut Amerikkalaisiin äänestäjiin sillä, että hän sanoo asiat siten kuin ne muka ovat. Hänen asenteensa kaikkea sellaista kohtaan, mikä ei tuota rahaa on tietenkin nuiva, ja koska hän sitten tietenkin viestitti kaikille olevansa mies, joka tietää mitä haluaa, sai hän sitten todella paljon ääniä. Juuri tuollainen suorien puheiden mies sitten tietenkin vetosi nimenomaan “punaniskoihin”, joiden mielestä USA:n ei tarvitse välittää kuin niistä, jotka ovat tällä hetkellä maan pinnalla, ja kaikki asiat sitten tietenkin voidaan siirtää seuraavien sukupolvien ratkottavaksi.

Eikä tietenkään kukaan viiden vuoden päästä syntyvä lapsi pääse Trumpia enää sitten edes äänestämään, joten sen takia hän kykenee jatkamaan poliittista uraansa maailman tärkeimpien johtajien joukossa. Trumpin asenne esimerkiksi juuri ilmastonmuutokseen sekä muihin vastaaviin asioihin tietenkin kuvastaa sitä, millaisesta ympäristöstä tuo mies on tullut. Hän on liike-elämän kasvatti, jonka ainoa huoli tätä valintaa ennen on ollut saada vain korkeinta mahdollista voittoa omista liiketoimistaan. Ja nykyaikaista liiketoimintaa johdetaan noin kolmen tai neljän kuukauden jaksoissa, eli se että yhtiön tulos on neljän kuukauden välein esitettävän tilinpäätöksen mukaan positiivinen, mikä liike-elämässä tarkoittaa sitä, että yhtiö on  rankasti plussalla riittää sille, että johtaja saa jatkaa tehtävässään. Ja se miten tuo tulos tehdään on kaikille aivan sama, kunhan vain lakia noudatetaan.

Tuo tapa toimia sitten tietenkin aiheuttaa sen, että yhtiöt irtisanovat  työntekijöitään hyvin nopeasti laman sattuessa, koska palkoista on niin helppoa tinkiä, ja robottien avulla tehtävä työ tietenkin on todella tuottavaa, koska noille koneille ei tarvitse maksaa palkkaa. Kun puhutaan siitä, mitä noille taloudellisesta syystä pois potkituille tapahtuu, niin silloin he päätyvät valtion elätettäviksi, ja tietenkin silloin käy niin, että valtio ei ihmistä voi koskaan heittää pois yhteiskunnasta. Kun poliitikko lupaa jotain, niin hän tietenkin etsii kansan joukosta keskiverto-ihmistä eli “Regular Johnia”, mikä tarkoittaa henkilöryhmää, joka edustaa suurinta osaa äänestäjistä. Heille lupauksia tehnyt ihminen sitten saa itselleen melko varmasti ääniä taakseen.

Ja tietenkin talouden synkässä alamäessä kannattaa ihmisille luvata töitä sekä parempaa elintasoa. Tuollainen lupaus on paljon kiinnostavampi sekä konkreettisempi, kuin joku Pingviinien suojeleminen Etelämantereella, joten tietenkin autotehtaassa olevan työpaikan lupaaminen tuo Trumpille paremmin ääniä, kuin se että hän alkaisi rajoittaa USA:n kansalaisten perusoikeutta nimeltään henkilöauton käyttö. Eikä tietenkään myöskään Trumpin kaltaisten miesten edustamille omaa etuaan hänen kauttaan ajaville ryhmille, joita  yhdistää esimerkiksi taloudelliset intressit ole mitenkään epämiellyttävää, että USA jättää muutamia sopimuksia ratifioimatta.

Päätökset tietenkin tekee tässä tapauksessa valtiollinen johto, jonka kautta esimerkiksi maan teollisuus lobbaa omia etujaan. Tuolloin voidaan puhua esimerkiksi sellaisesta, mitä kutsutaan nimellä “eminenssin omainen vallankäyttö” , missä sitten tietenkin tuo todellinen vallankäyttäjä sitten istuu poissa kulisseista, jotta häntä ei missään tapauksessa pääse kukaan heittämään mädillä tomaateilla. USA:n presidentin Donald Trumpin vallankäyttö sekä hänen tapansa puhua ovat varmaan diplomaateille vieraita, mutta kun tuon miehen toimintaa ajatellaan mallioppimisen kautta, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että hän varmasti sitten on tuon puhetavan liike-elämässä oppinut.

Siellä ihmiset huutavat toisilleen, sekä elävät neljän kuukauden jaksoissa tehden voittoa kuin jossain “Mad Men”-sarjassa. Ja tuolla tavoin hänen mentorinsa sekä ohjaajansa ovat puhuneet myös hänelle itselleen, joten tietenkin hän kuvittelee tuollaisen käytännön olevan “se ainoa oikea tapa vaikuttaa”. Kuitenkin se että näin saattaisi käydä oli varmasti kaikkien ihmisten tiedossa, kun he tuota miestä sitten lähtivät äänestämään. Kyseinen päätös jättäytyä Pariisin sopimuksen ulkopuolelle tietenkin saattaa olla Trumpille paha ulkopoliittinen tappio, mutta kuten kaikki me tiedämme, niin silloin kun puhutaan jonkin maan presidentistä, niin silloin pitää muistaa se, että hän saa ääniä vain oman maansa kannattajilta.

Kansainväliset sopimukset ovat juuri niin paljon sitovia, kuin mitä milloinkin vallassa olevat henkilöt niiden haluavat olevan. Poliittisten irtopisteiden kerääminen on todella upeaa, kun ajatellaan sitä, että Kiina, Venäjä sekä Saudi-Arabia ovat ratifioineet Pariisin ilmastosopimuksen. Tuolla tavoin sitten voidaan taas sitten noiden maiden toimintaa verrata esimerkiksi Trumpin linjaan, jossa tällaisille sopimuksille sanotaan kiltisti “ei", jolloin ainakaan mistään kaksinaamaisuudesta ei voida tuota maata syyttää. Tuo osoittaa sen, että mikään muu kuin rehellisesti oman edustamansa eturyhmän asioita reilusti ajava mies ei Donald Trump oikeastaan ole.

Ei ole mitenkään valheellista tai kaksinaamaista sanoa suoraan, että mitään ilmastosopimuksia ei tulla allekirjoittamaan, jolloin kaikki tietävät, mitä sitten kannattaa ensi vaaleissa äänestää. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku valtio allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia, tai siis sen johtajat allekirjoittelevat noita asiakirjoja, niin silloin yleensä puhutaan sopimusten ratifioimisesta eli juridisesti päteviksi saattamisesta sekä siitä kuinka paljon hyvää ne ihmisille tuovat. Mutta samalla tietenkin unohdetaan se, että sopimusten allekirjoittaminen sekä niiden noudattaminen on kaksi aivan eri asiaa. Muistaakseni aikoinaaan Neuvostoliiton edustaja allekirjoitti aikoinaan ETYK:n ihmisoikeusasiakirjan, mutta tuo maa ei sitä juurikaan noudattanut.

Vaikka USA ei lähetä sotilaitaan tuomittavaksi Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, niin eipä siellä muuten ole myöskään Venäläisiä eikä Kiinalaisia  koskaan näkynyt, mutta tietenkin pitää muistaa Haagin tuomioistuimen olevan vain neuvoa-antavan elimen, joten siksi esimerkiksi pikkuinen Suomi istuttaa aseistakieltäytyjiä vankilassa, koska maamme kanta on se, että kansallinen lakimme on yli Haagin päätösten. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi Saudi-Arabian toiminta kansainvälisellä kentällä on ilmastosopimuksen kannalta ollut, niin tietenkin tuo valtio on aivan mielettömän hyvällä asialla, mutta kuitenkin voidaan samalla vilkaista tuon maan rikoslakia, joka on kovan luokan shariaa, ja samoin Saudi-Arabia pitää hallussaan erittäin suurta määrää poliittisia vankeja. Joten esimerkiksi naisten oikeuksien sekä poliittisten tuomioiden kanssa voidaan sanoa, että tuolla maalla voisi olla vähän korjattavaa sen oman rikoslain kanssa.

Tuollaiset ilmastosopimukset ovat tietenkin hienoja asioita, joita kelpaa esitellä kansainvälisissä neuvotteluissa, mutta tietenkin voidaan sanoa, että tietyillä mm. USA:aan liittolais-suhteessa olevilla valtioilla on varmasti hiukan salattavaa esimerkiksi ihmisoikeustilanteen kanssa. Ja tuolloin mieleen tulee sellainen hiukan pelottava kysymys, että lähettääkö CIA tai Pentagon terrorismin vastaisessa taistelussa otettuja vankeja esimerkiksi Saudi-Arabian viranomaisten kuulusteltavaksi. Eli tietenkään noissa nauhoissa, mitä tuo maa toimittaa muille maille ei ole mitään huomautettavaa, mutta saattaa olla niin, että noita nauhoitteita sitten saatetaan käsitellä niin, että niissä asioita lukee joku toinen, kuunnellessaan toista nauhoitusta, mikä on tehty kuulustelujen yhteydessä.

Tuolloin ei tietenkään nauhoilta kuulu mitään, mikä ei täytä länsimaisia normeja, eikä silloin vankien luovuttajan tarvitse hävetä esimerkiksi tuskan huutoja sekä pampun iskujen ääntä, kun nauhat sitten korvataan sellaisilla versioilla, missä joku kielistudiossa istuva henkilö lukee niitä. Kuulustelun ongelma on siinä, että siinä pitää osata arabiaa, joten tuon takia CIA:n pitää sitten joko rekrytoida väkeä noihin tehtäviin USA:ssa asuvien muslimien joukosta tai sitten kääntyä jonkun liittolaisensa puoleen, ja silloin tarjolla on joku arabimaa tai Israel, mikä sitten voi olla poliittisesti hyvin arkaluontoinen asia.

Näet jos esimerkiksi Mossad kuulustelee arabeja, niin se sitten saattaisi herättää pahaa verta muslimeissa, sekä antaa terroristeille uuden tehokkaan propaganda-aseen, joten tietenkin silloin olisi parempi käyttää esimerkiksi Saudeja kuulustelijoina. Israel on USA:lle hiukan ongelmallinen liittolainen, koska tuo valtio tietenkin on erittäin tärkeä toimija terrorismin vastaisessa sodassa, koska sen viranomaiset tuntevat paikalliset olosuhteet, ja USA:ssa on voimakas juutalainen lobby, joka tietenkin avustaa Israelia saattamaan oman tahtonsa kongressin tietoon.

Muutenkin Israel on kohtalaisen demokraattinen maa, joka kuitenkin rikkoo ikään kuin kiusallaan YK:n sekä USA:n neuvottelemia sopimuksia, jotka koskevat Palestiinalaisten oikeuksia. Ja tuo valtio tekee sen ikään kuin USA:n selän takaa huudellen. Mutta vaikka Israel on varmasti USA:lle mieluisa liittolainen, niin tietenkään sillä ei ole sitä, mitä kaikki Lähi-Idästä haluavat eli öljyä, joka sitten tekee noista Arabimaista tärkeitä liittolaisia lännelle sekä Venäjälle.

Samoin myös Kiinaa varmasti kiinnostaa esimerkiksi asekauppa noille upporikkaille valtioille, jotka varmasti ovat kiinnostuneita hankkimaan Norinco-rynnäkkökivääreitä sekä muita Kiinan asetehtaiden huippuvarusteita, kuten YJ-18 merimaaliohjuksia, joilla ne haluavat sitten puolustaa aluettaan. Ja tietenkään noiden maiden hallitukset eivät mitään kovin suosittuja ole, joten sen takia niillä varmaan on tarvetta hankkia paljon aseita sekä kuuntelu-elektroniikka, joilla ihmisiä pidetään pelossa, eli tuolloin he eivät uskalla puhua politiikkaa, mikä tietenkin helpottaa valtioiden hallitsemista.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kansanedustajan työ ei ole niitä maailman helpoimpia

Hallitus sitten kaatui, kuten on odotettu. Eli hallituspuolueet eivät halua jatkaa tuossa koalitiossa, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Sipilän hallituksen taival on ollut sellaista tuskaa, mitä harvoin on politiikassa nähty, joten tietenkin Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten johtoon on ollut heille sellainen vaate, että muiden puolueiden johtajat ovat myös saaneet sitten siitä sellaisen tekosyyn tai sysäyksen, että hekin haluavat vetäytyä tuosta yhteistyöstä, mikä on ollut hieman väkinäistä.

Tämän hallituksen toiminta on ollut sellaista, että sitä on varmaan ollut ilo katsoa, mikäli joku sitten on ollut näiden puolueiden vihamies. Kyseinen koalitio puristettiin kasaan melkein väkisin, ja sitten tuo toiminta hallituksen sisällä on ollut vähintään riitaisaa, ja oikeastaan se mikä on tuolla kollegiossa sitten saanut huomiota, on ollut tiettyjen ministerien poukkoilu. Ja sitten tietenkin Sipilä, joka on saanut sitten paljon huomiota siksi, että hän on saanut selitellä kaiken maailman noloja asioita, muiden puolesta. Eli tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää sellaista psykologiaa, mikä on peräisin työyhteisöistä.

Jos työyhteisössä henkilöiden kemiat menevät ristiin, eivätkä heidän mielipiteensä ole toisten mielestä arvokkaita, niin siitä sitten seuraa hyvin ikävä ilmapiiri, joka kostautuu työuupumuksena. Ja itse kyllä uskon että tuo hallituksen sisäinen asetelma aiheuttaa stressiä sekä erityisesti välien kiristymistä henkilökohtaisella tasolla.  Hallitus sekä eduskunta  on nimittäin aivan samanlainen työpaikka kuin kaikki muutkin sikäli, että siellä pitää henkilöiden istua samassa huoneessa ja pystyä puhumaan erilaisista asioista, niin että jokainen sitten saa oman mielipiteensä sanottua. Ja jos tuollaisessa paikassa joku käsittää, että hän voi ryhtyä vähättelemään toisia, niin se sitten varmasti ärsyttää vähän kaikkia.

Nuo ihmiset on sinne valittu tekemään päätöksiä eikä suinkaan painamaan kiltisti nappia, kun joku puolueen johtaja sattuu niin haluamaan. Ja vaikka kyseessä olisi “vain” rivikansanedustaja, niin tietenkin hänellä on ollut oma kannattaja-joukkonsa sekä vaalikoneistonsa, joka hänet on sinne nostanut. Ja siksi myös niiden permannolla istuvien  edustajien pitää saada puhua asioista, vaikka he kuinka olisivat eri mieltä jostain asioista. Ja ministeri ei tietenkään ole mikään rivikansanedustaja, vaan paljon näkyvämpi hahmo tuolla poliittisella kentällä.

Ministeri on itseasiassa kansanedustajien edustaja maamme johdossa. Ja jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialueestaan. Vaikka puolueen eduskuntaryhmä olisi ulospäin jotain mieltä jostain asiasta, niin silloinkin sen sisällä käydään keskustelu siitä, miten johonkin esitykseen reagoidaan. Ja kun puhutaan puolueista sekä niiden edustajista, niin silloin pitää muistaa se, että jokaisella edustajalla on vähintään yhdestä asiasta eriävä mielipide. Juuri se asia saattaa olla sellainen, mikä vie juuri tuon edustajan eduskuntaan.

Edustaja-ehdokkaaksi lähteminen on suuri askel ihmiselle, ja jo ehdokkuutta varten pitää hankkia nimikirjoituksia sekä rahasto, josta kampanjan vaatima rahoitus saadaan. Se vaatii tietenkin rohkeutta myös edustajalta itseltään, kun hän käy esimerkiksi yrityksissä pitämässä myyntipuheita, missä tuo henkilö esittää omia näkemyksiään ihmisille, jotka voisivat antaa hänen kampanjaansa rahoitusta. Ja tuolloin tietenkin puhutaan suurista rahoista, joten silloin on esitettävä selkeitä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä jokaisesta asiasta, joita nämä kampanjan rahoittajiksi ajatellut tahot sitten haluavat ajettavan. Ja jos edustajia kohdellaan huonosti, niin silloin puolueet eivät sitten saa enää ehdokkaita noille listoilleen, ja silloin tietenkin seuraa ongelmia.

Kun ihminen asettuu ehdolle eduskuntaan, niin totta kai hän sitten olettaa, että häntä kuunnellaan eikä hänen mielipiteilleen naureta. Samoin edustajilla on oikeus esittää mielipiteitään, vaikka ne olisivat ristiriidassa tasavallan presidentin tai puolueen johtajan  mielipiteiden kanssa, ja tietenkin jokainen meistä voi arvata sen, että jos presidentti tai puolueen johtaja ei kantaansa ole ilmoittanut, niin sitä ei kukaan voi silloin tietää.  Samoin eduskunta johtaa maamme sisäpolitiikkaa säätämällä lakeja, ja ulkopoliittinen päätösvalta asioissa on tasavallan presidentillä, pois suljettuna ne EU:ta koskevat kysymykset, joissa päätösvalta on pääministerillä sekä Suomen hallituksella.

Tuon takia edustajalta odotetaan aktiivisuutta, ja toki hänellä on sitten aina oma työpaikka kansanedustajana kyseessä, koska neljän vuoden välein viimeistään tulee eteen vaalit. Ja jos edustaja ei miellytä tukijoitaan tai äänestäjiään, niin silloin hän voi sanoa hyvästit työpaikalleen. Tuon takia pitää edustajan olla jatkuvasti aktiivinen, ja silloin jos joku sitten ikään kuin hänet jyrää, eli ryhtyy juuri hänen puheenvuoronsa aikana puuhaamaan kahvitaukoja tai puhumaan kännykkään, niin se varmasti masentaa. Ja sitten tietenkin kaikki ikävä palaute kuten rivojen viestien lähettäminen sähköpostiin saattaa masentaa tuota henkilöä.

Kun kansanedustaja tulee ensimmäisen kerran työpaikalleen, niin silloin tietenkin hän tulee uuteen työpaikkaan, kuten kuka tahansa meistä. Silloin varmasti eten tulee tilanteita, missä hän tarvitsee apua, ja yksi niistä on sosiaalisten suhteiden eli toimintaverkoston luominen. Ja kun edustaja kävelee kahvioon, niin silloin hän varmasti ajattelee, että kaikki siellä jo tuntevat toisensa. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että hän on muutenkin uuden tilanteen edessä. Siirtyminen ehdokkaasta edustajaksi on pitkä harppaus, ja silloin varsinkin yhden asian edustajat, jotka ovat luvanneet rahaa tai muita etuja työttömille ovat uuden tilanteen edessä. Eduskunta ei ole olemassa vain yhtä asiaa varten, vaan siellä tehdään kaikkia ihmisiä koskevia päätöksiä, ja tietenkään esimerkiksi se valiokunta, mihin edustaja istuu ei ole aina hänelle itselleen mieleen.

Eli joku oravien suojelija saattaa sitten löytää itsensä puolustus-valiokunnasta, vaikka hän olisi halunnut ympäristövaliokuntaan, koska hänen luonnonsuojelullisia näkemyksiään on haluttu kuulla tuossa valiokunnassa. Tai joku rautainen majuri saattaa löytää itsensä ympäristövaliokunnasta, koska sinne on haluttu hänen näkemyksiään, eli maanpuolustusta on haluttu sitten niveltää luonnonsuojeluun. He joutuvat nyt oikeasti pohtimaan muitakin asioita kuin omaa etu-ryhmäänsä tai omaa aatettaan. Ja sitten jos edustaja pääsee ministeriksi, niin edessä on todellinen päätöksenteko, missä sitten pitää ottaa huomioon budjettikehys ja kaikki muutkin tuota asiaa koskevat aspektit eli ulottuvuudet, ja tuolla asialla on sellainen nimi kuin “Valtamarski”.

Termi on muuten peräisin 1800-luvulta, ja se tarkoittaa sitä, että kun henkilö tekee jotain päätöksiä valtion virassa, niin se merkitsee sitä, että kaikki tuon alan päätökset sitten tehdään hänen työhuoneessaan. Joten jokaisen ministeriön toimialue on valtavan suuri, ja päätöksiä tehdään siellä jatkuvasti, mikä sitten lisää paineita. Niissä pitää aina noudattaa yhteneväistä linjaa, ja auta armias jos joku poikkeaa näistä linjoista, niin siitä sitten tehdään asioista kanteluita, joissa sitten menee aikaa ja vaivaa, kun esimerkiksi muistetaan, että paikka mihin sellutehdas pitäisi sijoittaa sijaitsee suojellun  lintujärven rannalla.

http://kansanedustajantyosta.webnode.fi/

Amerikkalaiset sitten saivat Trumpissa sellaisen presidentin mitä he halusivat, mutta tuo valinta osoittaa sen, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan

Donald Trump on taas tehnyt sen, miksi häntä on pelätty todella paljon. Tuoi mies on irtisanoutumassa Kioton ilmastosopimuksesta, joten kai hän sitten aikoo ryhtyä käyttämään kumivenettä matkalla Valkoisesta Talosta kongressiin. Se miten Trump on toiminut tuon valtion nimeltään USA johdossa on saanut amerikkalaiset häpeämään. Mutta kun tätä miestä ajatellaan persoonallisuutensa kautta, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sellaisen asian, että amerikkalaiset saivat sen mitä he halusivat. Myös Suomessa voi käydä niin, että maamme johtoon nousee joku henkilö, jota emme sinne ehkä haluaisi.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Andy McCoy voisi aivan hyvin asettua presidenttiehdokkaaksi, jos hän vain saa tarpeeksi nimikirjoituksia kannattaja-listaansa. Ja ehkä sitten hän voisi vedota maamme Rock-nuorisoon. Eli jos tämä skenaario viedään loppuun asti, niin me voisimme sitten päästä nauttimaan presidentti sekä rockmuusikko McCoyn vallankäytöstä  ainakin kuudeksi vuodeksi. Näet presidentti on valittava ehdolla olevien ihmisten joukosta, ja jos henkilö sitten saa tarpeeksi ääniä, niin silloin hän tietenkin on presidentti, koska keskusvaalilautakunta ei näe mitään eroa sillä, että onko ääni annettu pilanpäiten vai aivan tosissaan. Ja presidenttiehdokkaaksi sitten pääsee jokainen syntyperäinen suomen kansalainen, joka saa omalle kannatuslistalleen tarpeeksi nimikirjoituksia.

Kuten monissa muissakin asioissa on käynyt, niin tässäkin tapauksessa pitää ihmisten ihan itse miettiä, että tätäkö he sitten oikeastaan halusivat, kun ryhtyivät äänestämään tuota hyvin persoonallista sekä värikästä kieltä käyttävää poliitikkoa, jonka tapa puhua on varmaan vedonnut hyvin moniin ihmisiin USA:ssa sekä muualla. Tuollainen hyvin värikäs persoona varmasti onnistuu aina  saamaan sellaisia ihmisiä taakseen, jotka muuten jättäisivät äänestämättä, mutta voin kyllä samalla sanoa sen, että tuon miehen tapauksessa on unohtunut sellainen asia, että vain ne uurnilla annetut äänet ratkaisevat siinä, tuleeko hän valituksi hakemaansa tehtävään. Meillä Suomessa ei ole niin paljon kokemusta tällaisesta vaalitavasta, missä kaikki on puhdasta “showta”, ja ihmisiä huudatetaan kuin rock-konserteissa.

Ainoa mikä tuossa kampanja-tavassa on tärkeää, että ihmiset katsovat televisiota, ja kiinnostuvat nimenomaan tämän ehdokkaan sanomasta sekä hänen esiin tuomistaan asioista. Ja tuossa mallissa sitten kiinnostusta ehdokkaaseen sitten herätetään lähes keinolla millä hyvänsä. Viimeisin malli tästä kiinnostuksen herättämisestä on se, että joku aikuisviihdetähti käy kertomassa äänestävänsä jotain ehdokasta, koska tämä kertoo “selvästi sen mitä mieltä hän on mistäkin asiasta”. Tuon tekniikan tarkoitus ei ole vakuuttaa äänestäjiä suoraan, vaan saada ihmiset kiinnostumaan kyseisen ehdokkaan tukiryhmän toimittamasta aineistosta.

Tuolloin ihmisiä kannustetaan käymään tuon poliitikon kotisivuilla sekä muutenkin tutkimaan sitä, mitä hän todella sanoo, ja se sitten on joillekin ollut vähän uutta. Tuohon kiinnostuksen herättämiseen kuuluu myös “antimainonta”, eli siinä ehdokasta ehkä hiukan pilkataan tai muuten häntä kohdellaan hieman “alentuvasti”. Mutta tuolloin pitää muistaa se, että mitään “pilailu-ääniä” ei ole vaalilautakunnan silmissä olemassa, vaan kaikki äänet, jotka voidaan hyväksyä merkitsevät sitä, että joku saa sitten merkitä tililleen kannatusta. Ja tuolla tavoin sitten se, kumpi kuka ehdokkaista oli äänestäjistä toista parempi mitataan sillä, että kenellä noista ehdolla olevista henkilöistä on eniten ääniä omassa äänestyslippu-kasassa.

Tuolloin sitten on henkilö valittu virkaansa tai tehtäväänsä, vaikka ne äänet olisi sitten miten pilanpäiten annettuja. Syy miksi tällainen Trump nyt sitten on noussut valtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta koko maailman kyllästyneitä poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuitenkaan äänestäjien mielestä aja kenenkään muun kuin oman itsensä sekä oman edustamansa ryhmän asioita. Tällä tarkoitan sitä, että mitään käytännön asioita ei yksikään edustaja tai presidentti koskaan ihmisille anna ainakaan heidän omasta mielestään.

Tällainen ajattelutapa sitten aiheutti sen, että meidän maassamme pääsi parlamenttiin myös eräs nyrkkeilijä lähinnä siksi, että hän oli hiukan erilainen kuin muut ehdokkaat. Maailmassa eli länsimaissa on monia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole päässeet hyötymään esimerkiksi mistään talouskasvusta, ja samalla esimerkiksi juuri amerikassa on miljoonia ihmisiä, joilla presidentinvaihdos tarkoittaa vain uusia sotia. Ja uusi sota taas näkyy tavallisten miesten kohdalla vain siinä, että he lähtevät ryömimään johonkin kaukaiseen maahan kasarmien edestä ryömimästä.

Kun puhutaan siitä, kuinka väsyneitä amerikkalaiset ovat sotaan, joka on jatkunut ties kuinka pitkään, ja tulee vielä edelleen jatkumaan, niin tietenkin se, että televisio on täynnä pelkkiä ikäviä asioita varmasti stressaa noita ihmisiä. Ei varmaan merijalkaväen miehistä ole mukavaa tuijottaa televisiosta jatkuvia “yanks go home”-mielenosoituksia, kun he  itse ovat juuri vaarantanut henkensä tuolla kaukana jonkun “hyvän asian” takia.

Toki se on myönnettävä, että ehkä jostain afgaanista ei ole mukavaa, kun amerikkalaiset räiskivät häntä tai jotain hänen tuttavaansa konekiväärillä. Toisaalta kukaan noista kentällä toimivista sotilaista ei varmaan sinne Afganistaniin ihan huvikseen olisi ollut lähdössä, vaan päätös tuosta operaatiosta tehtiin jossain muualla kuin noiden miesten biljardipöydän ääressä.  Mutta toki voidaan aina sanoa, että mikään valtio ei vain saa rakentaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa sekä asevoimiaan sokean luottamuksen varaan, vaan aina pitää olla varautunut pahimpaan.

Joten valtio tietenkin noudattaa sellaista politiikkaa, että “sic vas et pacem  para bellum” joka tarkoittaa latinaksi “jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan”. Tuo on siis malli, minkä mukaan realistista turvallisuuspolitiikkaa tehdään, mutta siihen tietenkin liittyy sellainen aspekti, että sama asia joka näyttää hyvältä valtion johdon mielestä ei ehkä ole aivan niin upeaa niistä miehistä, jotka ryömivät kasarmien edessä saadakseen palkkansa ja ehkä paikan jossain yliopistossa.

Amerikkalaisten tapa käydä tuota “terrorismin vastaista sotaansa” on hiukan raukkamaista, eli siinä käytetään paljon robotteja, joiden pudottamisesta ei seuraa niitä käyttäville valtioille miehistö-tappioita, mutta kuten tiedämme, niin jokainen maailman sotilasjohtaja varmaan kuitenkin mieluummin kirjaa vastapuolen kuin omiensa tekemiä tappioita. Ja aina voimme sitten lohduttautua sillä, että eipä tuo talibanien sekä muiden jihadistiryhmien kalusto niihin miehitettyihinkään koneisiin tehoa, eikä muutenkaan esimerkiksi poliisien tapa käyttää voimaa ole mitenkään erityisen urheilullista tai reilua.

Näistä operaatioista tehdään aina päätös ulkopoliittisen johdon toimesta, ja näiden operaatioiden ylin hyväksyjä istuu tällä hetkellä USA:ssa osoitteessa Pennsylvania Avenue 1600. Kun palataan taas siihen, että äänestäjät itse ovat tuon Trumpin sinne Valkoiseen taloon Pennsylvania avenue-kadun varrelle lähettivät, niin ehkä tämä sitten avaa ihmisten silmät sille, että joskus saattaa myös äänestäjä tehdä vääriä valintoja.

Mutta ehkä sitten myös Suomessa tämä Herra Trump avaa ihmisten silmät sille, että aina ei äänestäjä saa sitä, mitä hän haluaa, vaan sitä mitä hän tilaa. Ja kuten tiedämme, niin voihan tämä tilanne sitten tulla eteen myös Suomessa, eli joku rock-muusikko voi sitten ryhtyä pilanpäiten ehdokkaaksi, jolloin hän voi sitten saada taakseen sen verran ääniä, että pääsee presidentiksi asti. Joten mitä pitäisitte sitten siitä jos meillä olisi presidenttinä joku Andy McCoy, jota mikään ei muuten estä pyrkimästä presidentiksi meidän suloisessa maassamme.  

https://sites.google.com/view/trumpjaamerikankansa/etusivu