Lisäarvoteoria: kun vähän on paljon

Kuva 1

Kimmo Huosionmaa

Kun Karl Marx kehitti mielessään yhteiskunnallisen teorian, mitä kutsutaan nimellä “Lisäarvoteoria" tarkoitti hän samalla sellaista asiaa, mikä koskettaa vielä nykyäänkin useita ihmisiä jopa länsimaissa. Tuo teoria voidaan muuttaa klassiseksi kysymykseksi “Paljonko on paljon?”. Esimerkiksi henkilön asema vaikkapa lordina tai upseerina sekä hänen suhteensa valtion johtajiin tuovat henkilölle paljon lisäarvoa, ja kukapa ei haluaisi olla sellaisen ihmisen toveri, joka on jo lapsena käynyt kahvilla esimerkiksi Valkoisessa talossa, ja leikkinyt GM:n johtajien lasten kanssa?


Sosiaalinen asema sekä jo lapsena solmitut suhteet valtion sekä liike-elämän terävimpään kärkeen kuuluvien miesten ja naisten kanssa tekevät tällaisesta henkilöstä varmaan loistavan yrittäjän, sekä samalla se kerää tietenkin ymmärtäväisiä ihmisiä hänen ympärilleen. Eli kukaan ei varmaan koskaan sano tuollaiselle ihmiselle, että hänen seuransa ei kelpaa. Samoin esimerkiksi se, että henkilöllä on kaikkien tuntema "raharikkaan" nimi varmasti edesauttaa henkilöä solmimaan ystävyyssuhteita. Vaikkapa suuren pankin omistaja perheen lapsella ole varmaan vaikeuksia saada business-enkeleitä omaan yhtiöönsä. Näet kaikki varmaan haluavat hänen esittelevän itsensä omille vanhemmilleen, joten siksi tuollainen henkilö koetaan loistavana "porttina", minkä kautta uidaan noiden "Rothschildien" seurapiireihin.


 Ja tällöin pitää huomioida sellainen asia, että jos henkilö saa vähän rahaa tai muuta hyötyä, niin silloin kaikki mitä hän saa on paljon. Eli jos ihminen saa vaikka kolme euroa päivässä,niin silloin jopa euro on hänelle paljon rahaa. Se on kolmasosa hänen päiväpalkastaan. Mutta oletteko koskaan ajatelleet tilannetta, missä joku ihminen saa jatkuvasti kolme euroa enemmän kuin muut? Silloin tietenkin täytyy muistaa, että muut henkilöt mitoittavat menonsa omien tulojensa mukaan, ja tuolle yhdelle henkilölle sitten jää tuo kolme euroa ikään kuin reserviin tai omaan käyttöön.


Mikäli ihmiselle jää kolme euroa kuukaudessa yli, niin se sitten on kymmenen kuukauden päästä 30 euroa. Mutta tietenkin lisäarvoteoria tuo eteemme tilanteen, missä ihminen on päässyt toisen ihmisen esimieheksi. Vaikka palkka olisi sama, niin silti toinen noista ihmisistä saa varmasti enemmän samasta työstä kuin toinen, ja tietenkin hän voi teettää kaikki työtehtävänsä toisella henkilöllä, joten sen takia tällainen asia varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. Kun puhutaan työelämästä, niin suurin osa todellisista ongelmista johtuu siitä, että esimerkiksi tuollainen työnjohtajana toiminut henkilö sabotoi muiden työtä. Siinä sitten yleensä on syynä joskus sellainen asia, kuin puhtaasti oman aseman kohottaminen muiden kustannuksella.

Mutta toisinaan tuollaisella työnjohtajalla on myös muita motivaatioita sille, että hän esimerkiksi jatkuvasti komentaa muille esimerkiksi vessan siivouksia tai muuten laittaa tekemään kaikki työt uudelleen. Tuolloin saattaa kyseinen henkilö tuoda työpaikalle esimerkiksi toisten yhtiöiden tehtäviä. Jos tuo henkilö on kovin kärkäs ärtymään esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä, niin syynä saattaa olla esimerkiksi se, että hän haluaa yksinkertaisesti peitellä omaa henkilöllisyyttään jossain pakkaamossa tai muussa vastaavassa paikassa, mihin on helppoa tuoda muita töitä ohi järjestelmän.

Lähteet

Kuva 1

https://books.google.fi/books/about/Capital.html?id=XWmSDQAAQBAJ&source=kp_cover&redir_esc=y

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Kun riidat koskevat hammastahnatuubia, niin silloin kannattaa suhdetta miettiä tarkasti. (Yksinäisyys ajaa monet ihmiset tielle, missä he kokevat vain hyväksikäyttöä. )

Hammastahnatuubista riitelemistä pidetään usein parisuhteen loppuna. Kun puoliso on tarpeeksi ärsyttänyt, niin jatkuvat pettymykset sitten padottuvat henkilöiden väliseen kanssakäymiseen, ja kuten yksi olki katkaisee kamelin selän kuten Raamatussa sanotaan, niin lopulta vastaan tulee raja. Eli padonneet kaunat sekä muut suhdetta rasittaneet asiat purkautuvat raivoamisena pienistä asioista kuten hammastahnatuubin sulkemisesta. Jos puolisoilla on tapana pitää yllä kiiltokuvamaista suhdetta, niin silloin tuollainen raivoaminen voi saada sellaiset mittasuhteet, että seurauksena on tilanne mitä ei voida enää hallita.

Eli kuten padon murtuessa käy, niin silloin kun pieni noro vettä pääsee ensin sen läpi, niin siitä seuraa reiän suureneminen kunnes pato murtuu. Ja näin käy muuten myös parisuhteessa, jossa asioista ei osata puhua. Eli kun ensimmäinen riita tulee eteen tilanteessa, missä on vältelty negatiivisten asioiden esiintuomista, niin silloin saattaa tuo korttitalo hajota kappaleiksi hyvinkin nopeasti. Seurauksena on silloin avioero melko varmasti. Näet myös riitelyn jalo taito kuuluu avioliittoon tai muuhun parisuhteeseen, ja se kuinka nopeasti onnistumme pääsemään riidan yli, kertoo sen että kuinka vakaa liittomme oikeastaan on. Se että henkilö pelkää negatiivisen palautteen antamista suhteessa, kertoo siitä että hän ei ehkä usko toisen rakastavan tai edes pitävän itsestään.

Eli se että antaa jutussa negatiivista palautetta voi tarkoittaa sitä, että kysyy puolisolta sellaista, jotta onko joku vaate hirveä vai hyvä. Jos tuo hattu on hirveä, ja kuitenkin parisuhteessa oleva kehuu sitä, niin silloin pitää miettiä sitä, että pelkääkö hän oikeasti sanoa esimerkiksi jotain vaatetta hirveäksi? Jos joku henkilö ei uskalla arvostella mitään toisen tekemiä päätöksiä, niin silloin on kyllä tuossa suhteessa jotain vialla. Suhde voi olla muuten muutakin kuin seurustelusuhde, eli myös normaalissa ystävyyssuhteessa voi olla edessä välirikko, jos toinen ei ikinä uskalla toiselta mitään kieltää. Parisuhteet tai kaverisuhteet ovat asioita, joissa jokainen meistä antaa ja myös saa jotain.

Ja mikäli toinen ei koe saavansa suhteelta yhtään mitään, niin silloin se valitettavasti loppuu. Ongelma ovat sitten suhteet, joissa toinen tai yksi osapuoli ikään kuin yrittää sinnitellä esimerkiksi ostamalla itselleen paikkaa ryhmästä. Eli hän saattaa tarjota itseään kuskiksi jonnekin festivaaleille, jotta pääsisi toisten mukaan edes kerran, ja tuo saattaa sitten aiheuttaa pilkkaamista sekä myös kaunoja, koska tuo joukkoon ripustautunut henkilö ei ehkä osaa sanoa sanaa "ei", ja sitten seurauksena on kamalia asioita, kuten aku-ankka-tyylinen kermapiirakoiden heittäminen lättyyn. Ja pahinta tietenkin siinä usein on se, että tuo henkilö usein tietää olevansa pilkattu. Kuitenkaan hän ei yksin jäämisen pelosta uskalla jäädä ryhmästä pois, koska tuolloin kyseinen henkilö saa sitten ainakin sanoa olleensa "Ruisrockissa", tai jossain muussa nuorisotapahtumassa.

Tuota asiaa pitää aina välillä miettiä, jos henkilö on jotenkin sellainen, että hän kauhean usein muuten "unohtaa ostaa lipun" johonkin tapahtumaan tai sitten hän on usein juhlapäivisin kipeänä. Tuo voi tarkoittaa sitä, että hän on oikeasti aivan yksin. Mutta se miten tuossa asiassa sitten edetään voi olla hiukan hankalaa päättää, koska silloin on vaarana se, että hän joutuu toisten hyväksikäyttäjien armoille. Kun henkilö hakee apua ammattiauttajilta, niin uskoisin että kaikki tajuavat hänen olevan hiukan pahassa tilanteessa. Ja voidakseen auttaa ihmistä pitää ammattiauttajan saada tehdä työtään rauhassa. Mutta kuitenkin aina välillä käy niin, että joku henkilö käyttää esimerkiksi psykiatriaa väärin, ja silloin eteen tulee uusia ongelmia.

Eli jos ihminen on hädässä, niin häntä on erittäin helppo käyttää hyväksi, jolloin tilanne mutkistuu edelleen. Ja mikäli ihminen ajautuu väärään seuraan, voivat seuraukset olla kohtalokkaat myös muille kuin hänelle itselleen. Kun puhutaan väärään seuraan ajautumisesta, niin jossain jengissä sitten saattaa henkilö joutua vaikkapa huumekuriiriksi, tai joskus myös poliisi joutuu tuollaiseen "väärään seurapiiriin", jolloin hän saattaa joutua tilanteeseen, mitä tuo mies tai nainen ei voi hallita, ja silloin käy kuten Aarnion, eli henkilö saattaa joutua erittäin vakavien uhkausten sekä väkivallan uhriksi, ja tietenkin moni haluaa huumepoliisin päällikön viralta. Eli jos joku ilotyttö käy esittämässä tuossa tilanteessa perättömän lausunnon, niin hänet on saatettu pakottaa siihen, mikä tarkoittaa sitä, että hänen päätään hakataan seinään, jos tuota hänen jenginsä määräämää lausuntoa ei olla annettu, ja siitä olla tuotu todisteita hänen kavereilleen.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Esimerkki sosiaalisesta osaamattomuudesta: kaveri kysyy remonttimietoverilltaan lainaa remonttia varten

Sosiaaliset taidot ovat hyvin tärkeitä elämässä, ja ne kehittyvät ajan myötä. sosiaalisiin taitoihin kuuluu empaattisuus että kyky huomioida toisten ihmisten tunteita, ja myös se että henkilö pystyy arvioimaan omaa käytöstään sekä sitä, että milloin hän menee liian pitkälle. Kuitenkin on olemassa henkilöitä, joiden sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole mitenkään kovin pidettyjä ihmisiä lähipiirissään. Narsistit ovat tietenkin luku sinällään, mutta he ovat yleensä niin keskittyneitä omien mielihalujensa täyttämiseen sekä toisten kiusaamiseen, että heillä ei kuitenkaan yleensä myöhemmällä iällä kovin suuria toveripiirejä ole.

Toki he saattavat tuota toveripiiriään suurennella, koska nämä ihmiset haluavat sitten tehdä muihin ihmisiin vaikutusta sillä, että kuinka monta lakimiestä tai pastoria sekä tietenkin upseeria he tuntevat, mutta muuten ei noiden ihmisten oikea tuttavapiiri mikään kovin suuri ole. Ja nämä henkilöt tietenkin määräilevät mielellään muita, eli jos heillä joku kaverisuhde muihin joskus on muodostunut, niin se ei yleensä kovin pitkäikäinen ole. näet narsistilla on yleensä tapana komennella muita tekemään kaiken, ja itse he vain istuvat lepolassessa karjuen käskyjä. Toki työpaikalla narsisti tekee aina  niin, että työtehtävät tulevat hänen itsensä kautta, jotta tuo henkilö voi sitten päteä kavereidensa edessä sillä, kuinka suuri pomo hän sitten oikeastaan on. Ja he saattavat usein toveripiirinsä raivon partaalle leuhkimalla sillä, että kuinka monta olutpulloa he näiden tuttavien kanssa ovat ovat juoneet. Tuollainen kyllä osoittaa ikävällä tavalla sen, että henkilö ei tajua, että toisilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus työstään ja siihen kuuluvista asioista.

Se että noilla ryyppyreissu kokemuksilla leuhkitaan avoimesti varmasti ei tee hyvää noiden ihmisten uralle, tai sille mikä kuva muille noista henkilöistä syntyy. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös ystäväpiirin ihmisten arvostaminen sellaisena, kuin mitä he ovat. Eli myös heidän osaamisensa sekä ammattitaitonsa on asioita, joita kyllä hiukan sopii kunnioittaa. ja jokainen meistä haluaa tulla arvostetuksi myös osaamisensa ja taitojensa kautta. Eli mitä mieltä te itse olisitte, jos vaikka olisitte remontteja tekevä henkilö tai kokki, jonka kuullen puhutaan siitä, että kuinka paljon joku remonttimiehen tekemä remontti maksaa, ja teiltä sitten pyydetään vain lainaa, jotta tuo remontti saadaan tehtyä? Tai miltä tuntuisi olla työtön kokki, joka kutsutaan juhliin, jonne pitopalvelu tuo kaiken?

En tiedä että kokevatko nämä kaksi ammattiryhmää tuollaista, mutta mikrotukihenkilöt välillä saavat oikein todella raivokohtauksia tuollaisista puheista, kun he sitten saapuvat vieraisille jonkun luokse, niin silloin aletaan puhua siitä, kuinka nuo henkilöt käyttävät koneensa jossain tukipalvelussa, jotta heidän ei tarvitse tuota tuttavaansa pyydellä mihinkään. Ja sitten tietenkin perässä tulevat henkilöt, joiden mielestä esimerkiksi laitoksessa tai jossain tukiasuntolassa asuvan tuttavan tietokone on sellainen, mihin saa kuka hyvänsä kurkistaa. Ja tuon henkilön omaa osaamista ei muutenkaan missään edes yritetä huomioida, vaan kun suku tulee kylään, niin silloin tietenkin "Mikko katsoo sitä konetta", ja siinä sitten tietenkin käydään kaikki kirjoitukset ja valokuvat läpi, ja arvatkaa vain onko tuo sitten nöyryyttävää?

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä ketään ei esimerkiksi saa kuvata ilman lupaa, mutta samalla he jakavat jatkuvasti lastensa alastonkuvia Internetissä,  ja tietenkin esimerkiksi toisen vesirokkokuvan jakaminen voi vaikuttaa hyvin mukavalta ajanvietteeltä, mutta voidaan sanoa niin, että lapsista ei ehkä tuon kuvan näyttäminen ole kovin mukavaa, kun he muistavat tuota "ihanaa lastentautia", ja sitä kuinka vesikello puhkesi kädestä. Kun puhutaan esimerkiksi valokuvien katselusta ylipäätään, niin on toki hienoa katsoa kuvia, joissa on niitä "todellisia ystäviä" lasi kädessä seisomassa, tai kuinka puolet jostain matkasta menee sitten siihen, kun lasten kanssa pyöritään jossain kauppahalleissa koko päivän, ja sitten tietenkään ranta ei ole mikään todellisen aikuisen oleskelupaikka, vaan silloin istutaan baareissa. Mutta tietenkään ihmisten ei noita asioita tarvitse mitenkään huomioida, kun heillä vain itsellään on hauskaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi