Voiko biohakkerointi tai GPS-paikannin vaarantaa ihmisen turvallisuuden? Eli kaikki maailman välineet ovat portti hyvään sekä pahaan.

Nykyään GSM-puhelimiin saa vaikka mitä lisävarusteita, joista yksi tietenkin on sykemittari, joka varmasti on erittäin mukava väline, mutta voiko tuollainen väline aiheuttaa ihmiselle oikeasti myös vaaratilanteita? Tuollainen ranteeseen kiinnitettävä sykemittari on kiinni puhelimessa langattoman yhteyden välityksellä, joten sen välittämä signaali voidaan tietenkin siepata, ja sitä kautta päästä käsiksi henkilön sydänkäyrään, joten tuolla tavoin sitten tietenkin esimerkiksi ihmisen yksityisyys voi vaarantua.

Kun puhutaan siitä, että normaalin ihmisen sydänkäyrään pääsee joku käsiksi, niin se ei varmaan mitään kovin vaarallista ole, mutta tuollaisia terveystietoja voidaan käyttää väärin, eli jos noista käyristä paljastuu sydänvika, niin silloin voi joku hyvin ovela rikollinen käyttää tuollaista tietoa hyväkseen, ja sitä kautta esimerkiksi antaa henkilölle sellaisia kemikaaleja, joilla sitten saadaan aiheutettua sydänkohtaus. Tuon kohtauksen aikaansaamiseen riittää se, että rintaan johdetaan voimakasta tasavirtaa, mikä sitten aiheuttaa sydämen pysähtymisen. Mutta tietenkin patologi yrittää selvittää sen, miksi henkilön sydän pysähtyy, ja silloin jos ei ole merkintää sydänviasta, on syytä epäillä henkirikosta. Samoin jos henkilön kalium- sekä klooripitoisuudet ovat epätavallisen korkeat on syytä epäillä kaliumkloraatti-pistosta, jolla on yritetty lavastaa sydänkohtausta.

Tuollaisten sykemittarien avulla voidaan ihmistä tarkkailla erittäin tarkasti, ja esimerkiksi hänen stressiään voidaan seurata sydämen sykkeen kautta. Eli kun ihminen stressaantuu, niin silloin syke tihenee, ja tuollaista laitetta voidaan käyttää vaikkapa silloin kun kartoitetaan ihmisen kykyä ajaa autolla. Kun koehenkilö istuu ratin taakse, niin tuollainen sykemittari voidaan asettaa hänen ranteeseensa, jolloin laitteisto voi havainnoida hänen kykyään toimia liikenteessä sekä samalla myös sitä, kuinka hän kiihtyy liikenteessä. Toki tuollaista biometristä tietoa keräävä laite voi olla käyttökelpoinen myös silloin, jos henkilön sopivuutta esimerkiksi lastenhoitajaksi arvioidaan.


Tuollainen väline havainnoi hyvin tehokkaasti ihmisen sykettä sekä verenpainetta, joka sitten tietenkin paljastaa sen, että kiihtyykö ihminen kovin helposti sellaisessa tilanteessa, missä hänen pitää olla rauhallinen. Biometristen tietojen avulla voidaan esimerkiksi urheilijan harjoitusohjelmaa muokata, niin että kunto-huippu saavutetaan nimenomaan kilpailuissa, mutta noiden välineiden avulla voidaan samalla myös etsiä ihmisiä, joilla on sellainen sydänvika, että heillä saattaa sydäninfarkti tulla voimakkaan rasituksen yhteydessä. Tällainen tietenkin kuulostaa loistavalta asialta, mutta kuitenkin on olemassa pelko siitä, että tuo tieto sitten päätyy jonkun asiattoman tahon käsiin ennen kuin tuolle kohde-henkilölle itselleen on kerrottu mitään.


Sitten edessä saattaa olla sellainen tilanne, missä joku saa päähänsä ryhtyä lavastamaan sydänkohtausta, koska tilaisuus tekee varkaan.Kuitenkin tällainen tieto voi pelastaa ihmisen hengen, jos hänet saadaan hoidon piiriin. Ja tietenkin häntä voidaan kehottaa välttämään esimerkiksi ultraurheilua kuten triathlonia. Eli nämä tunnistimet ovat kaksipiippuinen asia, josta kannattaa keskustella vähän tarkemmin.

Biometrisiä tunnistimia on nykyään lähes kaikkialla, ja yksi kaikkein eniten käytetyistä on puhelinten sormenjälkitunnistin. GSM-puhelin voidaan paikallistaa monella tavalla, joista yksi on tietenkin GPS, mutta myös verkon omaa kykyä ottaa ristisuuntima tuosta paikasta voidaan samalla tavoin hyödyntää. Tuo jälkimmäinen tapa paikantaa GSM-puhelin on oikeastaan vain merenkulussa käytettävän LORAN-paikannuksen muunnelma, ja toki myös LORAN-paikannuslaite voidaan koodata niin, että se lähettää samalla esimerkiksi laivan rekisteritietoja, jolloin maa-asema näkee aluksen tiedot.


Ja nykyään tuo laitteisto voidaan toteuttaa kaksisuuntaisesti, eli aluksen transponderi voidaan paikantaa LORAN-asemalta, samalla kuin aluksen radiosuuntimalaite ottaa suuntiman niin monesta asemasta, kuin silloin katsotaan tarpeelliseksi.  GPS paikannus perustuu siihen, että kun tuollainen laite pyytää paikannusta, niin silloin se lähettää palvelupyynnön satelliittien ryhmälle, joka ensin kohdentaa omat antenninsa tuohon laitteeseen, ja sitten ne lähettävät ikään kuin tekstiviestin tuolle laitteelle. Ja miten sitten liikkuvan laitteen paikallistaminen tapahtuu? Tuolloin GPS-satelliitti yksinkertaisesti paikantaa kohdettaan hyvin monta kertaa peräkkäin, jolloin se voi seurata kohdettaan reaaliajassa.


Tuollainen paikannin sitten varmaan lähettää hyvin mielenkiintoista dataa, varsinkin jos sen avulla paikannetaan esimerkiksi insinööriajoa suorittavaa henkilöä, eli tuossa tapauksessa poliisi sitten katsoo, keitä tuossa autossa istuu, ja missä päin he sitten käyvät ajamassa. Tällainen tilanne voisi olla tarpeen silloin, kun etsitään sellaisia tapauksia, missä henkilön epäillään ostaneen tuon ajosuoritteen. Samoin voidaan kysyä sitä, että missä päin tuo auto on ajellut, ja jos noissa tiedoissa on sitten eroja GPS-tietojen kanssa, niin silloin voidaan kyllä miettiä sitä, että miksi joku olisi noita tietoja vääristellyt.


Mutta noiden samojen paikannustietojen avulla voidaan myös esimerkiksi täsmäpommi kohdistaa maaliinsa. Eli tuollainen laite voi tietenkin auttaa esimerkiksi ISIS-taistelijoiden löytämisessä, mutta sillä voi olla myös kauhistuttavia sivuvaikutuksia. Tällaista välinettä voidaan hyödyntää esimerkiksi salamurha-operaatioissa, missä lentokoneesta pudotetaan paperista tehty täsmäpommi, joka voi sitten kadota räjähdyksessä "kuin tuhka tuuleen".


Tuollaisten STEALTH-pommien rakenne on oikeastaan sellainen, että pahviputkeen on suljettu voimakasta räjähdettä kuten RDX:ää, ja noiden aseiden vaikutus perustuu lähinnä paineeseen. Tuolla tavoin saadaan aikaan hyvin tarkasti rajattu tuhoalue, mutta sivuvaikutuksena on se, että tällainen ase tuhoutuu täysin. Nämä pommit kehitettiin aikoinaan F-117 "Nighthawk"-konetta varten, jotta kone olisi vaikeammin havaittavissa pommilastista tulevan tutkakaiun kautta, mutta myöhemmin niitä on alettu hyödyntää myös normaaleissa tarkkuuspommituksissa, ja esimerkiksi Clancyn kirjassa "Isku Kolumbiaan" tuollaisen aseen avulla eliminoidaan joukko huumekauppiaita.


Eli tuo pommi suunnataan siinä siten, että nuo ilmaiskut sitten saadaan naamioitua autopommi-iskuiksi, jolloin STEALTH- pommin selluloosasta tehty kuori häviäisi oikeassakin tilanteessa tuollaisen voimakkaan RDX-panoksen räjähdyksessä lähes täysin. Sellaisen räjähdyksessä katoavan pommin avulla voidaan saada todella ikävää jälkeä aikaan, jos joku haluaa ryhtyä ilkeäksi. Ja muistakaa että lentäjille ei tuolloin tarvitse kertoa sitä, että he suorittavat tuollaista operaatiota. Heille voidaan vaikka sanoa kyseessä olevan harjoitus, jossa testataan laser-tai GPS-hakeutuvien pommien toimintaa, ja jos käytetään ensin mainittua, niin silloin tietenkin vain maassa olevien ohjaajien pitää tietää tuo kohde, ja lentokoneen navigointilaitteessa  voi olla sellainen ruutu, missä ei näy karttoja ollenkaan, vaan pelkkä viiva, jota lentäjän pitää seurata. Tuolloin hän ei ehkä edes tiedä, mihin oikeasti tuollaisen pommin käy pudottamassa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mietelmä rikoksen, taiteen sekä tekniikan suhteesta ja siitä, että omaperäisiä rikollisia on melko vaikeaa saada kiinni

Kuvituskuvaa

Rikolliset ovat aina pyrkineet olemaan luovia tehdessään rikoksia, koska jos he takertuisivat samaan kaavaan, ja toistaisivat kaavamaisesti tekojaan, niin silloin tietenkin heidät saataisiin helposti kiinni jo tekopaikalta. Nykyaikaisen tekniikan avulla poliisi saakin suurimman osan rikollisista kiinni melko lyhyessä ajassa, mutta nykyään uusi tekniikka mahdollistaa uuden tyyppiset rikokset, joissa voi olla vaarana se, että esimerkiksi rikollinen pääseekin kuin koira veräjästä. Esimerkiksi tietokoneiden kuvankäsittelyohjelmien avulla voi rikollinen poistaa itsensä rikospaikalta otetuista filmeistä esimerkiksi korvaamalla vaikkapa ryöstön yhteydessä otetun valvontavideon sisältävän tiedoston toisen päivän tallenteella, ja tuon hän voi sitten tehdä esimerkiksi tietomurron vartiointiliikkeen serverille, ja sen takia nuo asiat pitää tutkijoiden huomioida sekä mm. tarkistaa tiedoston luontipäivämäärä aina kun noita filmejä katsotaan.

Mutta rikollinen voi tehdä muutakin kuin vain vaihdella tiedostoja palvelimilta, ja tämä uuden tekniikan käyttö liittyy juuri yhtenä rikostutkimuksen kulmakivistä pidettyyn sormenjälkitunnistukseen, mikä on käytössä muutamissa biometrisissä tunnistimissa. Aina välillä rikolliset ovat yrittäneet harhauttaa poliisia esimerkiksi painamalla sormenjälkiä rikospaikalle irtileikatuilla käsillä, ja itse olen joskus miettinyt, että miten monta rikollista on tuon takia päässyt pakoon. Tarvitaan vain hyvät suhteet ruumishuoneelle, niin tuollaisen kuolleen ihmisen käden voi joku sitten tilata, ja tuolloin hän voi rikospaikalle käydä jättämässä jonkun kuolleen puliukon sormenjäkiä. Mutta tästä on olemassa myös moderni menetelmä, joka ei vaadi aivan yhtä paljon pahoinvointilääkkeitä, kuin ihmisen käden leikkaaminen irti.

 Eli nykyaikaisen tietokoneen ohjaaman CNC-kaivertimen avulla voidaan pinnoilta otettu sormenjälki kopioida kumileimasimeen tai hansikkaaseen, niin että ensin tuo sormenjälki otetaan tavallisella sormenjälkiteipillä, ja sitten se skannataan tietokoneen muistiin. Tuon jälkeen kyseinen jälki kopioidaan hiukan vanhanaikaista levysoittimen vartta muistuttavalla tietokoneen ohjaamalla kaivertimella kuminpalaan tai jos käytössä on laserkaiverrin, niin sillä voidaan henkilön sormenjälki kopioida vaikka kumihansikkaaseen, jolloin rikollinen voi sitten lavastaa jonkun tekijäksi omaan tekoonsa. Ja nykyaikainen rikollinen on todella ovela. Hänellä on mahdollisuus hankkia lähes rajattomasti tietoa Internetistä.

Eli myös DNA-testiä voidaan harhauttaa esimerkiksi ottamalla jonkun ihmisen ihosoluja tetrimaljaan, ja kasvattaa niitä siellä, jonka jälkeen noita soluja voidaan kylvää rikospaikalle, jotta toinen ihminen näyttäisi rikolliselta. Mutta myös esimerkiksi käsien sekä silmien siirroissa piilee pieni riski, mikä koskee nimenomaan kansallista turvallisuutta. Eli vaikka biometrinen tunnistin tunnistaa sen, että raajassa tai silmässä liikkuu veri, niin silti siinä ei olla otettu huomioon sitä, että joku henkilö saattaa olla hyvin epätoivoinen, ja antaa tehdä itselleen esimerkiksi käden tai silmän siirron, vaikka kyseisessä operaatiossa vaaditaan normaalisti korkeatasoisen kirurgisen osaamisen lisäksi voimakasta immunologista lääkitystä, joka estää elimistöön siirrettyyn kudokseen kohdistuvan hylkimisreaktion. En myöskään tiedä oikeasti että olisiko tästä edes kenellekään mitään hyötyä, mutta otan tämän asian kuitenkin esille.

Eli esimerkiksi kloonattuihin siirtoelimiin liittyy sellainen uhkakuva, että joku esimerkiksi kloonaa USA:n tai Venäjän presidentin silmän tai käden ja siirtää sen jollekin arabiterroristille. Ja vaikka tuon siirteen elinaika ihmisessä olisi ehkä pari viikkoa tai korkeintaan kuukausia, niin voidaan sanoa että eräässä Bond-elokuvassa esitelty tapaus voisi olla mahdollinen, missä joku sitten esiintyy presidenttinä ja antaa atomiaseen laukaisukoodit tietokoneille. Kuitenkin epäilen että hän ei tuota asetta pystyisi laukaisemaan. Kuitenkin tuollainen fanaatikko voisi olla sikäli vaarallinen, että hän saattaisi päästä esimerkiksi lainvalvojien keskustietokoneille, ja kopioida noita tietoja Internetin kautta jossain Afganistanissa olevalle kannettavalle tietokoneelle, joka on satelliittipuhelimen välityksellä yhteydessä Internetiin. Tuolloin voisi esimerkiksi islamistien pariin soluttautuneiden henkilöiden identiteetti paljastua, ja tällainen teko olisi kyllä aivan mahdollinen. Mutta kuten sanoin, niin tämä vaatii korkean tason kirurgista osaamista, vaikka siirrettä ei edes haluttaisi saada toimivaksi, ja toki tuo siirre eläisi ihmisessä vain muutamia kuukausia. Kuitenkin sen verisuonet pitää kiinnittää niin, että kyseinen henkilö ei sitten kuole verenhukkaan, ja että tuo siirre ei turhaan herätä huomiota.

pseudotiedetta.blogspot.fi