The devil himself Dr. Ernst Kaltenbrunner the head of RSHA

Ernst Kaltenbrunner
(1903-1946)
(Picture 1)

https://www.youtube.com/watch?v=uv2NDHgxhTA

Kimmo Huosionmaa

Above the text is a link to the document, what have been recorded in Nürnberg trial, when the most feared man in Third Reich Dr. Ernst Kaltenbrunner was in charge of mass murders and slave work in the Concentration camps. I sometimes have thought that how this kind of man could execute millions of people without any mercy. He was graduated as the doctor of justice, and this man was known as the notorious leader of the Gestapo and other police units, which the main role in the Third Reich's was to get slave laborers for German military industry. Of course, those men of Waffen-SS were worked in the counter-espionage missions, but one of the main roles of those military and police units were collected the prisoners who were used in military industry. 

This work was a road to death because those prisoners food doses were dropped, and then their bodies began to eat their own muscles. When this process went far enough, those prisoners were sent to the concentration camps and gas chambers. The system what was called as the ”Himmelstrasse” or ”Road to the heaven” was created for guaranteed the security and of course, when prisoners should not be eaten, they would not make costs for the economics of the Reich. And when those prisoners were dead, the secrets remained behind the walls. When the population of occupied areas decreased, there was no need for massive police troops, what could be sent to the front to fight against the Soviet Union.  The head of this system after Heydrich’s death was Kaltenbrunner. 

(Picture II)

The one remarkable mark on this man’s faces are the scars on the left side of the head, and the second very remarkable mark is the unusual bald spot on his hair. Also, his lips seem to bend inwards, and those injuries on his faces might be from the situation, what made him the fanatic jew hater. What happened that man, because he became the madman? Was he violated for some reason? Kaltenbrunner himself claimed that those scars were caused in the car accident. 

But some of those scars at picture II  (Picture II) are looking like the cause of the fire and maybe acid, or they might be made by the knife and some of those scars in (Picture II) seem like born by high-speed projectiles.  Or were they caused by the explosion, what was caused by the homemade bomb or hand grenade? And did the makers of that thing were claimed, that they were Jews? I always have thought that there was something in those scars, what made this man so terrible. And after this, that man tuned as the psychopath, who wanted to kill all Jews from the earth. 

I always have thought that the scars on this man’s faces have some connection for the things, what he did, when he was head of the security service. This man was very dominated personality, and his methods were very tough, but here I’m just thinking the reason, why this so highly educated man became the monster. This man killed many people by giving orders to another man, but here I’m just trying to ask, why this man did those actions, what made him one of the worst slaughter in history. He was guilty, but the question is, what made him the monster? Was it one single action, or were those things just mounted on this person.

Sources

Picture I

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/thumb/4/40/ErnstKaltenbrunner-12.jpg/220px-ErnstKaltenbrunner-12.jpg

Picture II

http://www.company7.com/bosendorfer/graphics/kaltenbrunner_defendant_564381.jpg

https://en.wikipedia.org/wiki/Ernst_Kaltenbrunner

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/the-devil-himself-dr-ernst.html

"Mies jolla oli rautasydän" sekä "Operation Anthropoid" eli Reinhard Heydrichin kuolemaa vuonna 1942 pidetään osittain hyvin erikoisena tapauksena

Heydrichin auto attentaatin jälkeen 

27.5.1942

SS-Obergruppenführer und general der polizei Reinhard Tristan Eugen Heydrich (1904-1942) oli RSHA:n päälliköistä se, jonka osallisuutta “Operaatio Reinhardissa” eli juutalaisten massamurhissa tai “Holokaustissa”- Euroopassa pidetään ratkaisevana. Tuo mies kutsui koolle Wannseen kokouksen, jossa päätettiin siitä, että Euroopan juutalaisten kohtalona oli kuolema. Hän oli RSHA:n Reichssicherheitshauptamt ”Valtakunnan pääturvallisuusvirasto”joka joskus suomennetaan myös “Valtakunnan turvallisuuden päävirastoksi”  päällikkönä vastuussa myös Adolf Hitlerin vastustajien eliminoinnista sekä kiduttamisesta. Mutta kuitenkin hänen kuolemaansa liittyy paljon sellaista, mistä joskus olisi ehkä kannattanut keskustella.

En väitä että Heydrich ei kuolemaansa ansainnut, mutta se että ketään muuta natsikenraalia ei ole salamurhattu S.O.E:n (Special Operations Executive) toimesta tekee tuon miehen kuolemasta hyvin arvoituksellisen. Yleensä S.O.E teki lähinnä materiaaliin kohdistuvaa sabotaasia, kuten esimerkiksi räjäytti Norsk Hydron raskasta- eli paljon deuteriumia sisältävää vettä tuottavan laitoksen, mikä sitten viivytti natsien ydinpommihankkeita.

Tiedetään että hän lensi mm. taistelulentoja Luftwaffen riveissä, ja noita lentoja vastusti ainakin hänen esimiehensä Heinrich Himmler, joka pelkäsi kenraalinsa jäävän vangiksi, jos hänen koneensa ammutaan alas. Ja tuo sitten tapahtui Itärintamalla, kun Heydrichin vahingoittunut Bf-109 putosi “ei kenenkään maalle”, josta hänet sitten saatiin haettua takaisin. Itseasiassa Himmler ei pitänyt siitä, että hänen alaisensa lensi taistelutehtävissä siksi, että tuolloin Heydrich oli poissa  Himmlerin asettamien valvojien  näköpiiristä, ja hän olisi voinut pudottaa esimerkiksi mikrofilmejä vihollisen alueelle.

Tai sitten Gestapon päällikkö jäädä vangiksi, ja murtua kuulusteluissa kertoen kaiken esimerkiksi SS:n yhteydestä salaiseen teollisuuskompleksiin, jossa työtä teetettiin orjilla, jotka oli komennettu tuottamaan sotatarvikkeita. Samoin Heydrich olisi varmasti antanut mielenkiintoisia tietoja myös siitä, mikä olisi Euroopassa asuvien juutalaisten kohtalo. Mutta myös se mitä oli tapahtunut “eutanasia” eli  “Aktion T4”-laitoksissa varmasti olisi kiinnostanut liittoutuneita.

Ja tietenkin Himmler näki myös Heydrichin kalastelevan henkilökohtaisia irtopisteitä päästäkseen Hitlerin suosioon, ja muutenkin Himmler koki Heydrichin uhkana omalle vallalleen, koska tuo mies oli saanut ihmiset pitämään itseään jo itsensä Adolf Hitlerin seuraajana. Samoin Himmler ei varmasti pitänyt tuon miehen tavasta lennellä Bf-109-hävittäjällä, koska hän oli kontrollifriikki, jonka oli ikään kuin pakko valvoa kaikkea, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset tekivät tai sanoivat.

Kuitenkin Kenraali Heydrichilla saattoi olla myös sellaisia tietoja, jotka tekivät hänestä kiusallisen tuttavuuden myös esimerkiksi britannian sekä USA:n teollisuusjohtajille, jotka olivat ehkä antaneet Saksan insinööreille tietoja uusista pommikoneista, ja tähän viittaa esimerkiksi Catalina- sekä eräiden Dornier-lentoveneiden samankaltaiseen ulkonäköön, sekä varsinkin Bohl und Voss Bv-222 ja Short Sunderland sekä Japanin Kawanishi H8K lentoveneiden outoon samankaltaisuuteen. Tuohon yhteistyöhön viittaa se, että Saksa ei jostain syystä halunnut myöskään valmistaa esimerkiksi Dornier DO-19 pommittajaa, joka olisi tarinoiden mukaan voinut olla jopa B-17 veroinen. Nuo koneet voi jokainen googlettaa itse Internetistä, ja todeta niiden yhdennäköisyyden.

Reinhard Tristan Eugen Heydrich
(1904-1942)

Kuitenkin tuon koneen ensilento tapahtui jo vuonna 1936, joten siinä varmasti on jotain outoa. Ja itse epäilen mahdollisesta tietovuodosta, mikä koski lentokoneiden paineistettuja hyttejä sekä muita vastaavia asioita jotain amerikkalaista “Ku Klux Klanin kannattajaa”, joka varmasti olisi nähnyt natsit mieluusti Saksan herroina.  Joten oliko joku sitten antanut Saksalle vähän enemmän kuin vain näitä lentoveneitä koskevia tietoja. Joten tietenkään tuo mies ei varmasti halunnut joutua keskustelemaan vihaisten lentäjien kanssa siitä, miksi joku hänen kaverinsa oli ammuttu alas Saksan päällä.

“Operation Anthropoid” eli Reinhard Heydrichiin kohdistunut  salamurha on yksi maailmanhistorian mielenkiintoisimmista operaatioista. Sen suoritti kaksi S.O.E:n (Special Operations Executive) kouluttamaa Tsekkikommandoa, joiden nimet olivat Jozef Gabčík ja Jan Kubiš, jotka heittivät 27.5.1942 panssarintorjuntaan tarkoitetun ilmeisesti termobaarisen eli FAE käsikranaatin Heydrichiä kuljettaneen auton alle. Kyseinen operaatio oli sikäli hyvin erikoinen, että kukaan muu natsiupseeri ei tuota palvelua saanut, paitsi RSHA:n päällikkö eli “mies jolla oli rautasydän”.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Reinhard_Heydrich

Kukaan muu kuin nuo kaksi edellä mainittua S.O.E:n agenttia ei milloinkaan ole saanut suoraa käskyä surmata jotain vihollisen korkeaa upseeria, ja muutenkin tuo “Operaatio Anthropoid” ei juurikaan sujunut, kuten sen piti sujua. Esimerkiksi iskua suoritettaessa tuli Gabčíkin Sten-konepistooliin toimintahäiriö, jolloin Kubišin käyttämä panssarintorjuntaan suunniteltu käsikranaatti sitten jäi ainoaksi tehokkaaksi välineeksi, jota tuossa iskussa käytettiin. Samoin eräs mies tuosta toimintaryhmästä loikkasi Gestapon puheille, ja suoritti sitten ilmiannon, mikä melkein aiheutti operaation epäonnistumisen. Mutta on myös muita asioita, jotka tuossa operaatiossa menivät vähän toisin kuin oppikirjoissa.

Eli noilla kommandomiehillä oli käytössään väärät välineet tuota operaatiota ajatellen. Heidän varustukseensa ei kuulunut esimerkiksi kiikarikivääriä, jolla he olisivat voineet ampua Heydrichiä ilman että heidän henkilöllisyytensä tulisi ilmi. Jos Heydrich piti välttämättä räjäyttää, niin miksi siihen ei käytetty PIAT (Personal Infantry Anti Tank) sinkoa.  Eli kun he sitten tuona päivänä suorittivat tuon iskun, niin silloin useat ihmiset näkivät nämä miehet, ja kun Gabčík heitti tuon kranaatin salkun sisällä, niin se ei osunut auton sisään, vaan putosi sen alle, minkä jälkeen nämä miehet avasivat tulen Heydrichiä vastaan Colt 1911 pistooleillaan.

Tuo räjähdys oli sikäli hyvin voimakas, että tuo pommi varmasti oli termobaarinen ja ehkä siinä oli sitten käytetty myös jotain muuta ainetta kuten hiekanmuruja, mikä muodosti ilmaan paljon sirpaleita, mikä tehosti räjähdyksen voimaa. Joidenkin tarinoiden mukaan nuo sirpalevamman aiheuttajat olisivat olleet kuivattuja herneitä, joita sitten ei olisi löydetty tuon takia röntgenissä.  Se että Heydrich oli ulkoisesti täysin vahingoittumaton viittaa kuitenkin painevammaan, jollainen syntyy termobaarisen räjähteen räjähtäessä, ja ehkä nuo vatsaan tai muualle kehoon tulleet sirpalevammat tulivat autosta irronneista palasista.

Se mikä tässä ihmetyttää on, että miten Heydrichin autonkuljettaja Klein sitten kykeni tuon iskun jälkeen lähtemään noiden attentaatin tekijöiden perään, ja muutenkin olen aina ihmetellyt, että eikö tuolla SS-kenraalilla ollut tuolloin saattuetta, eli oliko hän kahdestaan autonkuljettansa kanssa? Heydrichin kuolinsyy oli muuten verenmyrkytys, joten oliko hänelle ehkä syötetty jossain kutsuilla jotain maksamyrkkyä, jonka käytön S.O.E sitten oli halunnut peittää.

Jos ihmiseltä tuhoutuu maksa, niin hän kuolee nimenomaan verenmyrkytykseen, ja ehkä tuon kommando-operaation tarkoitus oli peittää se, että S.O.E:lla oli mies SS:n päämajassa, joka sitten toimitti heille raportteja. Kuka tuo mies olisi ollut ei ole ainakaan omassa tiedossani, mutta voidaan sanoa, että noiden miesten nimet ovat hyvin erikoisia. Ainakaan itse en kuvittele kenenkään olevan oikeasti nimeltään “Stahlecker”, mikä tarkoittaa teräseristäjää, joten siltä kannalta katsottuna voidaan sanoa, että jokainen tuossa kerhossa on voinut olla tuo soluttautuja.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Anthropoid

Kuitenkin tuo salamurha on hyvin kiehtova kertomus, jonka voi jokainen lukea kirjasta “Eurooppa tulessa”, ja se kertoo oikeastaan koko Toisen Maailmansodan oudoimpiin kuuluneesta sotatoimesta, koska yhtään muuta natsikenraalia ei pidetty niin tärkeänä henkilönä Saksan sotatoimien kannalta, että heitä varten olisi lähetetty salamurhapartioita.  Tuo “Operation Anthropoid” oli kuitenkin  valtavista tappioista huolimatta liittoutuneiden menestys, eli se pakotti SS:n vaihtamaan turvallisuuspalvelun päällikön sekä sitoi Tsekkoslovakian vastarintaliikettä yhä tiukemmin liittoutuneiden kontrolliin.

Siitä piti Saksan erikoiskomennuskunta huolen surmaamalla kaikki Lidicen kylän yli 16-vuotiaat miehet, ja lähettämällä naiset ja lapset keskitysleireille, ja muutenkin Saksan toiminnan raakuus varmasti loi traumaattisia muistoja nimenomaan Lidicen asukkaiden ja heidän omaistensa mieliin. Mutta kun tuota operaatiota tarkastellaan tarkemmin, niin huomataan, että nuo miehet lähetettiin itsemurhatehtävään, mikä tarkoittaa että heidän pakoaan ei ilmeisesti oltu mitenkään suunniteltu. Noiden miesten oleskelu Tsekkoslovakiassa ei kuitenkaan varmaan ollut enää kenellekään mieleen, koska heidän käyttämistään välineistä olisi voitu saada hajujälki. Ja tietenkin Gestapo turvautui korruptioon, ja lupasi miljoona saksan markkaa sille, joka ilmiantaa nämä kommandot.

Eli heidän varusteenaan olleet välineet konepistooli, pistooli sekä tuo käsikranaatti sopivat tietenkin paremmin lähitaisteluun kuin varsinaiseen salamurhaan. Mutta niitä käyttämällä heidän piti sitten surmata tuo mies.  josta oli kaavailtu ehkä jopa Hitlerin seuraajaa, mutta samalla heidät varmasti olisi tunnistettu. Nämä miehet eivät kuitenkaan Gestapolle puhuneet, koska he ottivat syanidikapselit tuon teon jälkeen. Mutta kuten tiedämme, niin tällaiset asiat synnyttävät legendoja, jotta me voimme niistä sitten kirjoitella näitä kirjoituksia ihmisten huviksi.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Pehmeisiin kuulustelumetodeihin erikoistunut "Steiner-kommando" eli Gestapon pahamaineinen erikoisyksikkö, sekä sen vähän tunnettu vastike SOE:ssä ovat asioita, joista ei haluta puhua

Toisen Maailmansodan aikaan noin 240 akselivaltojen sekä liittoutuneiden lentäjää päätyi Irlantiin internoitaviksi. Tuolloin kyseinen valtio noudatti neutraaleille valtioille määrättyjä sanktioita, ja jos sen alueelle putosi sotaa käyvien maiden lentäjiä tai muita sotilaita päätyi esimerkiksi sen rannoille, niin silloin kyseinen valtio on velvollinen pidättämään heidät sodan loppuun asti. Kuitenkin tuosta Irlantiin internoimisesta on olemassa erittäin ikävä versio, joka liittyy sekä akselivaltojen että liittoutuneiden sotilaisiin. Tuolloin 1940-luvulla oli saksan asevoimien tiedustelupalveluilla Abwehrilla sekä RSHA:lla käytössään erikoisosasto, jonka nimi oli “Steiner-kommando”, ja tuon yksikön tarkoitus oli suorittaa liittoutuneiden vakoojille erikoiskuulusteluja, joissa he käyttivät sekä Irlantilaisia että brittien uniformuja.

Tuo yksikkö toimi siten, että he esittivät olevansa liittoutuneiden kommandojoukkojen sotilaita, jotka olivat vapauttavinaan noita agentteja, ja sitten heidät vietiin esimerkiksi jonnekin Gestapon sairaallaksi naamioituun kuulustelukeskukseen, jossa liittoutuneiden vastavakoilu-upseeria esittävät Gestapon virkailijat keskustelivat noiden ihmisten kanssa. Eli nuo RSHA:n Amt. III:n (SS-SD:n) upseerit käyttivät noissa paikoissa työskennellessään liittoutuneiden sotilaspukuja, ja heidän tekniikkansa oli sellaista keskustelevaa. Tuossa paikassa käytettiin huumaavia lääkkeitä kuten fentanyyliä siihen, että nuo potilaat tai kuulusteltavat eivät tajuaisi sitä, mitä heille tapahtuisi. Kun henkilöstä oli sitten puristettu kaikki mahdolliset tiedot, niin sitten hänet surmaattiin yleensä pistoolilla ampumalla.

Tuosta erikoisosastosta eli Sonderkommando Steinerista on tehty muutamia elokuvia, mutta yleensä ei ole tiedossa se, että osaston komentajana toimi nimellisesti Helmuth Von Pannwitz, mutta todellisuudessa se vastasi työstään suoraan Gestapon päällikölle Heinrich “Gestapomüller” Müllerille, ja tuon osaston toiminta oli salattu jopa Von Pannwitziltä. Nuo virkailijat esiintyivät yleensä radiotiedustelun miehinä eli kielenkääntäjinä, koska tuossa työssä vaadittiin hyvää kielitaitoa, mutta todellisuudessa nämä miehet sitten yleensä kuulustelivat vankeja, joita Gestapo oli pidättänyt ratsioissa.

Se osallistuivatko he varsinaiseen kiduttamiseen esimerkiksi sähköshokkien tai patukoiden avulla on yleensä jäänyt tutkimatta, mutta yleensä heitä käytettiin myös tällaisissa kuulusteluissa tulkkeina, vaikka pääasiallisesti kuulustelut hoiti siihen koulutettu henkilökunta, joka käytti tuossa “toimituksessa” kaasunaamareita, jotta heidän henkilöllisyytensä pysyisi salattuna. Kuitenkin yleisesti ei ole tiedossa sitä, että myös liittoutuneilla oli käytössään tuollainen yksikkö, jonka tehtävänä oli varmistaa se, että agentti ei koskaan edes yrittänyt antautua. Nuo SOE:n (Service Operation Executive) miehet esiintyivät yleensä saksalaisen sotapoliisin virkailijoina, ja sitten kun kyseinen agenttikokelas oli hypännyt laskuvarjolla Ranskaan, niin silloin sitten tuo onneton ihminen vietiin hiilikellariin, kun hän oli ensin “jäänyt kiinni” tuosta hypystään Ranskaan.

Kyseistä toimenpidettä ilmeisesti kuvaillaan kirjassa “Varjoagentti”. Sitten nuo henkilöt esiintyivät Gestapon miehinä, ja pieksivät tuon onnettoman puolikuoliaaksi. Tai joskus SOE käytti sellaista tekniikkaa, missä agentti ilmiannettiin suoraan Gestapolle, jonka jälkeen häntä kidutettiin. Tuon jälkeen hänet joko siirrettiin ambulanssista takaisin Englantiin tai sitten hänet kaapattiin “Masquisin” toimesta, ja vietiin maanalaiseen sairaalaan. Tuolla toiminnalla tietenkin varmistettiin se, että tuo agentti ei koskaan kääntynyt SOE:tä vastaan.

Samoin hänen vihansa Gestapoa kohtaan varmasti oli taannut sen, että esimerkiksi sodan jälkeen nämä agentit harjoittivat kiitettävästi myös omankäden oikeuden jakamista. Eli tuolloin saattoi sitten käydä niin, että joku kovan luokan sotarikollinen pääsi lähtemään karkuun, kun hänen alaisensa olivat SOE:n palveluksessa sodan aikaan olleiden henkilöiden ampumia. Gestapon kammiossa saatettiin tehdä sellaisia asioita, että kuulustelijat käyttivät viattomien ihmisten nimiä, jotta heidän henkilöllisyytensä sitten saatiin salattua. Ja kun sota loppui, niin noissa kammioissa pahoinpidellyt ihmiset varmasti hakivat kostoa. Silloin saattoi käydä sellaista, että joku sitten innoissaan kostoretkillä ollessaan ampui kaikki todistajat, jotka olisivat voineet sitoa jonkun upseerin noihin kauhuihin hengiltä.

espoonmetsa.blogspot.fi

Mannerheim sekä natsien osallistuminen talvisotaan.

Carl Gustav Emil Mannerheim
(1867-1951)

Mannerheim ei halunnut natseja Suomeen edes talvisodan päivinä, koska pelkäsi heidän propagandaansa, jolla nuo miehet olisivat voineet syventää suomalaisen yhteiskunnan sisäistä eripuraa, kun he olisivat levittäneet ajatuksiaan maamme väestön keskuudessa. Natsien propaganda oli erittäin tehokasta, sekä se perustui kansallisten vähemmistöjen "erioikeuksien" paisutteluun, ja samalla tuo propaganda vetosi nimen omaan kouluttamattomiin henkilöihin, joilla oli huono itsetunto. Mannerheimille natsit olivat muutenkin kiusallisia kumppaneita, vaikka Suomi tarvitsi Saksan sotakoneita, niin tuolle aatteelle ei maastamme tuolloin löytynyt kovin paljoa kannattajia.

Tai ainakaan Mannerheim ja monet muut asevoimiemme sekä teollisuutemme vaikuttajista eivät tuota Hitleriläisyyttä nähneet kovin hyvänä asiana. Syynä saattoi olla sellainen asia, että natsipropaganda kohdistui lähes aina vähemmistöihin, joilla oli huomattavaa omaisuutta. Ja Mannerheim oli erittäin varakas ruotsinkieliseen sukuun kuulunut mies, joten hän käsitti ehkä että nuo ruskeapaitaiset kansankiihottajat olisivat itseasiassa käyttäneet hänen kaltaisiaan ihmisiä aseenaan, kun he olisivat luoneet eripuraa suomalaisten pariin. Ja tuota eripuraa olisi Hitler voinut hyödyntää, jos hän olisi halunnut valloittaa Suomen, ja käyttää aluettamme esimerkiksi operaatio Barbarossan tukikohtana, kun hän olisi sitten hyökännyt Neuvostoliittoon saadakseen sen luonnonvarat kuten öljylähteet sekä metallikaivokset käyttöönsä.

Eli natsien jylisevä musiikki sekä mahtipontiset paraatit ja yhtenäinen uniformu loivat noille henkilöille vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen, missä he saivat tuntea olevansa osa "suurta suunnitelmaa". Suomeen kohdistuva natsipropagada voisi kuulua, että "miksi enemmistön pitää opetella vähemmistön kieltä", mikä kuitenkaan ei ollut Suomessa mikään suuri onnistuminen. Näet maamme suurin vähemmistö sattui olemaan ruotsinkieliset ihmiset, ja Mannerheim oli itsekin ruotsinkielinen.

Ja myöskään suomenruotsalaisiin kohdentuva propaganda ei varmasti ollut myöskään ruotsin valtiolle mieleinen asia, ja monilla natsijohtajilla oli hiukan salattavaa omissa suhteissaan ruotsalaisiin liikemiehiin, eli monet natsit olivat avanneet pankkitilejä ruotsalaisiin pankkeihin, jonne he sitten olivat ohjanneet juutalaisilta takavarikoitua omaisuutta. Samoin saksalaiset natsipuolueen virkailijat pitivät joskus palavereja Ruotsissa, jotta GESTAPO ei heitä pystyisi valvomaan. Ja tunnetuin noista kokouksista lienee se, missä liikemies Hjalmar Schacht ja joukko liikemiehiä sekä Adolf Hitler keskustelivat natsipuolueen ja liike-elämän suhteista Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Mutta kuitenkin muitakin tapaamisia järjestettiin ruotsalaisten sekä saksalaisten liikemiesten sekä talousministeriön tai RSHA:n Amt. II. eli Turvallisuuspalvelun talous-ja finanssiosaston edustajien kesken, ja joissakin tapaamisissa oli ehkä mainittu juutalaisten tuhoamisesta, ja jos tuo suunnitelma olisi vuotanut asiaankuulumattomille tahoille, olisi tuo vuotaja joutunut varmasti surmatuksi. Se että oliko tuollaista mainintaa tehty, on kuitenkin vain arvailujen varassa. Mutta kuitenkin esimerkiksi joukko korkeita natsivirkailijoita oli siirtänyt juutalaisten omaisuutta omille pankkitileilleen, ja se olisi varmasti aiheuttanut ongelmia GESTAPO:n kanssa. Se että noita kokouksia pidettiin ruotsissa oli varmasti herättänyt ruotsin valtion huomiota, ja osassa noista tapaamisista olisi ehkä voinut olla suomalaisia sijoittajia mukana.

Se että Hitler oli määrännyt kaiken juutalaisen omaisuuden takavarikkoon varmasti kiinnosti monia, ja kun puhutaan ruotsalaisten suhteesta NSDAP:hen, niin ainakin jotkut ruotsalaiset liikemiehet kanavoivat tuolle puolueelle rahallista tukea sen "taistelun aikana", ja tuo tuki saattoi merkitä esimerkiksi tuntuvia helpotuksia materiaalikustannuksiin. Eli oikeutta valmistaa ruotsalaisia tuotteita keskitysleireillä, mutta käyttikö ruotsalainen teollisuus tuota mahdollista oikeutta hyödyntää saksalaista vankityövoimaa on kuitenkin jäänyt selvittämättä. Kuitenkin se että Suomi olisi kääntynyt kansallissosialistiseksi valtioksi ei varmaan olisi liike-elämän sekä armeijan ja kulttuurielämän johtoa miellyttänyt, ja esimerkiksi Gummerus ei ehkä aivan varmasti olisi ollut natsien ystävä, jos he olisivat alkaneet uhkailla suomenruotsalaisia väkivallalla. Ja muutenkin Suomessa natsiaate koettiin hieman vieraana asiana.

charelesfort.blogspot.fi