Miksi aina tehdään juttuja vain niistä kaikkein pahimmista tapauksista?

Kimmo Huosionmaa

https://sites.google.com/view/vaikeattapauksetjahuomio/etusivu

Tänään taas oli MTV3:lla sellainen juttu, missä vanhemmat antavat kaikkensa lapsensa eteen. Kun tätä kirjoitusta lukee oikein tarkasti, niin silloin kyllä itku tulee silmään, kun ajattelen miltä näistä vanhemmista tuntuu. Tässä kirjoituksessa on sellainen aspekti, mikä varmasti sitten kuitenkin panee meistä jokaisen miettimään sitä, että julkisuudessa vain tällaiset äärimmäisen vaikeasti vammaiset henkilöt saavat huomiota? Näissä teksteissä yleensä kerrotaan, kuinka esimerkiksi juuri tällainen vakavasti vammautunut ihminen kamppailee arkisten askareiden kanssa, ja kuinka sitten heidän vanhempansa tekevät mittaamattomia uhrauksia lapsensa takia.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

Koskaan ei sitten kuvata esimerkiksi ADHD-potilaan tai muun vastaavan henkilön selviytymistä sellaisesta mukavasta asiasta kuin esimerkiksi oppitunnista, kun kaikkialla on asioita, jotka kiinnittävät tuollaisen keskittymishäiriöstä kärsivän ihmisen huomion. Samoin tietenkin on todella upeaa, kun maassamme on toimiva psykiatrinen hoito.

Mutta tietenkin psykiatrinen hoito saattaa tietenkin vaikuttaa negatiivisesti noiden ihmisten myöhempiin vaiheisiin elämässä. Tässä sitten tarkoitan sitä, että miten esimerkiksi psykiatrinen hoito vaikuttaa siihen, kuinka heidän on vaikeaa löytää paikkaa elämässä. Tuollainen ADHD tai Tourette-nuori on todella asiansa kanssa vähän yksin. Miten ihminen voi olla samaan aikaan täysin terve ja kyetä toimimaan itsenäisesti yhteiskunnassa, kun hän ei kuitenkaan voi esimerkiksi käydä palkkatyössä?

Tai kun puhutaan näistä suurista kamppailuista, joita tietenkin on kiinnostavaa seurata, niin niissä sitten on yleensä sellainen asia jäänyt huomiotta, kuin että niissä ei juurikaan seurata tilanteita lapsen kannalta, vaan kaikki huomio menee sitten tietenkin vanhempien huomioimiseen. Ja jostain syystä sitten voidaan kysellä sellaistakin asiaa, että onko tuollainen ADHD-nuoren  tai miksei myös aikuisen kohtaaminen jotenkin vähemmän seksikästä kuin letkuihin laitetun vanhuksen hoitaminen?  

Vanhukset ovat tietenkin sellaisia ihmisiä, joiden hoitoon tulee panostaa. Sitä en tietenkään kiellä, ja vanhusten hoitaminen on tietenkin todella hienoa työtä. Mutta samalla pitäisi hiukan keskustella siitä, että myös lapset sekä nuoret ja samalla myös aikuiset tarvitsevat joskus myös hoitoa tai aikaa.

Kun puhutaan esimerkiksi ADHD-nuorten  tai aikuisten kohtaamisesta kouluissa sekä työpaikoilla, niin silloin tietenkin ensimmäiseksi muistuu sitten mieleeni sellainen asia, että ainakin ennen oli hyvin tavallista, että koko ADHD-diagnoosia pidettiin tuolloin lähinnä kurinpitoa koskevana  asiana. Tuolloin ennen aikaan uskottiin siihen, että vain kova kuri ja kovan luokan laitoshoito olivat lääkkeitä joilla saatiin aikaan tulosta. noihin neurologisiin häiriöihin, jotka sitten ilmenevät lähinnä huomiota herättävänä käytöksenä.   

Ja tietenkin esimerkiksi Tourette sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten varmasti hoidettavissa lääkkeillä, mutta tietenkään noita lääkkeitä, joista kuitenkin saattaa hyvinkin olla väärin otettuna enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli tässä sitten taas aloin kirjoittamaan lääkehoidosta, vaikka piti vähän muusta kirjoittaa. Kun puhutaan siitä että vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea, niin tietenkin maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti esimerkiksi kyvyttömiä ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, tai ihmisiä joiden ainoa sairaus on siinä, että he eivät kykene istumaan kymmentä minuuttia paikallaan. Hekin tarvitsevat jotain, mutta ainoa ongelma on siinä, että he eivät ole ikään kuin tarpeeksi vammaisia. Ja siksi näiden ihmisten elämästä ei kovin suuria dokumentteja tehdä.

He ovat oikeasti aivan normaalilla älykkyysosamäärällä varustettuja, ja suurin osa sitten vielä hyvin herkkiä ihmisiä, joita on mukava loukata. Ja tottakai sitten on myös aina hyvä kertoa ihmisille kuinka vaikeaa on sellaisen ihmisen mennä armeijaan, jossa kouluttajaa on toteltava aina ja iankaikkisesti aamen. Mutta muuten heitä ei sitten tarvitse mitenkään huomioida, eikä heidän sosiaalisia taitojaan varmaan kovin paljoa kehitä sellainen ympäristö, missä ei ollenkaan ole yhtään ihmistä, jonka kanssa voisi niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja harjoitella. Eli missään varastossa työajan jälkeen tapahtuva yksin tehtävä siivoustyö ei varmasti niitä kommunikaatiotaitoja kehitä, vaikka pomo välillä jättää lapun pöydälle tai lähettää tuolle työntekijälleen tekstiviestin siitä, että tämä voisi sitten tyhjentää roskiksen vähän tarkemmin.

Ja kun työelämän tai talouselämän kanta jokaiseen sairauteen on sellainen, että yhtiöiden ainoa tehtävä on tuoda voittoa omille osakkeenomistajilleen, niin sitten tietenkin jokainen jolla on ongelmia pitää poistaa työelämästä. Ehkä juuri tämän takia on joidenkin “headhunterien” mielestä parempi että CV:ssä ei ole aukkoja, koska se tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen on voinut kokea potkut sekä saada hiukan vertailla kokemuksiaan työelämästä muiden vastaavaa kokeneiden ihmisten kanssa.

Ehkä potkujen takaa sitten löytyisi useammallakin samoja valittajia. Kun ihminen joka on ollut pitkään työelämässä jää työttömäksi on tilanne todella hyvin ikävä. Hänen kaikki kaverinsa muuttuvat paremmin palkatuiksi ihmisiksi,  ja tietenkin esimerkiksi työasioista ei enää sitten puhuta tuon henkilön kuullen. Se saattaa sitten aiheuttaa pitkäaikaisten ihmissuhteiden katkeamista.

Mieleeni muuten tulee muuten välillä tilanne, että kun ihminen joutuu masennuksen valtaan, niin välittömästi hänet lähetetään sairaslomalle. Kotona sitten on hyvä jäädä yksin pohtimaan asioita, ja tietenkin siellä voi omat voimat loppua, kun sitten ei ole jäljellä yhtään ihmissuhdetta. Ja kun ihminen on yksin kaikkien ongelmien kanssa, niin silloin hän varmasti sitten kohtaa tilanteen, missä kaikki ongelmat kasaantuvat hänen päälleen. Tietenkin kaikki asiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta itse kyllä varmaan kokisin tämän asian hieman lievempänä, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.

Tietenkin kaikissa työttömien työpajoissa on sellainen ongelma, että juuri kun ihminen tutustuu muihin, niin sitten hän voi saada töitä hetken päästä. Joten tuolloin työttömyys tuo epäjatkuvuuskohdan jokaisen tällaiseen toimintaan osallistuvan elämään. Mutta niin tuovat myös sairaalat ja muut vastaavat paikat. Vaikka psykiatri jollain osastolla saattaa sanoa jotain, niin niissäkin ihmiset vaihtuvat. Aina silloin tällöin tulee uusia potilaita, mutta sitten tulee eteen tilanne, missä joku kävelee ovesta ulos eikä koskaan enää palaa.  

Samoin työttömien saleilla on hiukan ikävä maine, koska siellä sitten tulee aina eteen sellainen tilanne, että siinä jotenkin vain leimataan ihminen sellaiseksi, että häntä ei enää kannata ottaa töihin. Ja työsaleissa on sitten sellainen asia joskus tullut eteen, että varsinkin jos kyseessä on sellainen paikka, minkä työttömät ovat itse perustaneet, niin tuon ryhmän keskushahmoille  tullaan mielellään tarjoamaan töitä.  Mutta muut sitten pudotetaan pois tuosta joukosta. Eli tällainen saarna tällä kertaa oli edessä.

Ja tässä Eppu Normaalin kappale "Lajinsa viimeinen" https://www.youtube.com/watch?v=ybW2Ssn0Jtk

                                                                                                                                              

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/elaman-ja-kuoleman-rajalla-kamppailevalla-tuvalla-6-ei-ole-avustajaa-vasynyt-aiti-yrittaa-pitaa-tyttarensa-elossa-ilman-apua/6668238#gs.U5GiFqk

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihmiset eivät olisi sosiaalisia

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihminen ei olisi sosiaalinen. On melkeinpä ironista todeta, että ihminen joka ei omaa ollenkaan sosiaalisia taitoja omaa kuitenkin usein loistavan ystäväpiirin. Vaikka ihminen olisi kuinka omaan napaansa tuijottaja, joka ei mistään mitään välitä, niin hän voi sitten tietenkin olla hyvin puhelias. Ja mitäpä tuollainen täysin ilman sosiaalisia taitoja tai sosiaalista omaatuntoa elävä ihminen muiden puheista mitään välittää. Tärkeintä on sellainen asia, että tuollainen henkilö saa oman asiansa sanottua, ja mitäpä muiden sanomisilla sitten on mitään väliä, kun henkilö sitten kuitenkin tietää osaavansa ja tietävänsä kaiken muita paremmin.


Se että hän sattuu loukkaamaan jotain toista henkilöä on tuolle "yli-ihmiselle" täysin yhdentekevä asia, koska kukaan ei hänelle mitään merkitse. Tuossa tapauksessa kyseessä on usein kaveripiirin pomo, jonka ympärillä halutaan näyttäytyä. Yleensä tuollainen komenteleva henkilö on isoveli- tai sisko, joka on saanut olla yksi vanhemmista, ja jakaa rangaistuksia muille sisaruksilleen. Tuo aiheuttaa hänelle helposti sellaisen asenteen, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja tietenkin kaikki työ minkä voi teettää muilla myös teetetään aina jollain toisella henkilöllä. Koska tuollainen henkilö on ikään kuin kokenut saaneensa muiden komentamisesta positiivista palautetta, niin hän mielellään sitten  myös komentelee muita.


Mutta hänen "antipersoonallituutensa" tai käänteinen persoonansa on henkilö joka on karkea sekä eristäytyvä. Ja tietenkin tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epäsosiaalinen, eli hän ei viitsi edes enää osallistua mihinkään keskusteluihin, ja se saattaa sitten antaa tuosta ihmisestä hiukan omituisen kuvan.  Toki tässä vaiheessa voimme kuitenkin hiukan puolustaa tuollaista ihmistä, koska hän on sitä, mitä yhteiskunta sekä hänen yhteisönsä ovat hänestä muokanneet, ja jos ihminen ei koskaan saa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteistaan, niin hän ei niitä sitten halua myöskään hankkia, eli sellainen ihminen on yhteiskunnan luomus, jolla ei ehkä ole niin monia hienoja muistoja, että hän niitä viitsisi jakaa muille. Eli en usko että kymmenistä työpaikoista potkittu ihminen sitten haluaa kaikkia asioita käydä edes läpi. Eikä esimerkiksi aina kaveripiiristä jätetyllä henkilöllä ole mitään puhuttavaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät liity työhön.


Sosiaaliset taidot voivat kehittyä vain sellaisessa ympäristössä, missä ihminen saa asiallista palautetta siitä, että hän osallistuu keskusteluihin ja tuota tietenkin kutsutaan "kasvatukseksi". Mutta jos ihminen saa vain negatiivista palautetta kaikesta sosiaalisesta toiminnastaan, niin silloin hän muuttuu sellaiseksi, että tuota henkilöä ei enää kiinnosta se, miten hän nyt sitten käyttäytyy, kun siinä sitten aina tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän saa vain negatiivista palautetta.


Samoin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa se, että henkilö saapuu humalassa tilaisuuteen, missä ei ole soveliasta esiintyä humalassa. Alkoholisteilla on usein erittäin suuret kaveripiirit, vaikka he eivät koskaan erityisen loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Mutta erittäin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa sellainen asia, että ihminen ei kykene ollenkaan keskustelemaan asioista toisen kanssa tasa-arvoisesti, vaan hänellä pitää aina olla jonkinlainen etulyöntiasema toiseen henkilöön nähden, eikä esimerkiksi kykene kommunikoimaan ollenkaan, ellei hän sitten ole esimerkiksi omassa kotonaan kavereidensa ympäröimänä, eikä tällainen henkilö kykene ollenkaan sitten muutenkaan ottamaan toisten ihmisten kantaa huomioon.


Tuollainen henkilö joka ei missään vaiheessa kykene tasa-arvoiseen keskusteluun sitten turvautuu kaiken maailman alatyylisiin esityksiin, missä sitten käydään vähän vihjailemaan siitä, että kuinka paljon suhteita tuolla "väittelijällä" on. Eli mikään ei estä sitä, että tuollainen sosiaalisia taitoja omaamaton henkilö varastaa tai muuten huijaa haltuunsa esimerkiksi toisen henkilön päiväkirjaa tai urkkimasta toisen ihmisen sosiaalisen median sisältöä tietoonsa. Se antaa mukavan vallan tunteen, kun ihminen saa lukea toisen mietteitä, ilman että hänen täytyy asiasta mitään mielipidettä sanoa. Ja tietenkin urkinta kulkee osana sosiaalista osaamattomuutta, mikä ilmenee siinä, että toiseen nähden ylemmyyttä osoittava henkilö sitten kysyy kaikki asiat toisen vanhemmilta.


Siinä vasta tuntuu hyvältä, kun kaikki mahdolliset asiat sitten käydään vanhempien kanssa läpi, vaikka toinen on täysi-ikäinen ja kypsä päättämään omista asioistaan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemätön henkilö on sellainen. että hän ei pysty tajuamaan milloin toisen ihmisen alistaminen on mennyt liian pitkälle. Silloin kun ihminen suuttuu jostain, niin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut ihminen lähtee yleensä hakemaan psykiatria paikalle, koska hän haluaa noissa tapauksissa sitten tehdä seurueen päätöksiä tekevään ryhmään vaikutusta, sekä osoittaa sitten myös alistumista ryhmän johtajan määräyksiin. Tuolloin saattaa sitten olla tapana ottaa psykiatriin tai poliisin  yhteyttä, kun "omat keinot eivät riitä". Kyseisissä tapauksissa sitten tietenkään kyse ei ole usein muusta kuin tarpeesta miellyttää muita ihmisiä, sekä osoittaa se, että itsellä ei ole tarpeellista neuvotella oikeasti mistään asiasta.


Tuollainen ihminen on sikäli hyvin ärsyttävä sen takia. että hänen mielestään "neuvottelukyky" tarkoittaa sitä, että toisen  pitää antaa aina kaikessa periksi. Jos toinen sitten ei mukaudu kaikessa toisen tahtoon, niin silloin tämä itseään johtajan asemaan asettanut henkilö loukkaantuu. Poliisina työskennellessään hän lähestyy asiakastaan usein yhtiön työnjohdon kanssa, jolloin tilanne muistuttaa jotain "Wrestling"-matsia, ja tuolla tavoin kyseinen henkilö sitten näyttää muille, mistä päin tuulee. Eli hän hakee silloin vain sosiaalista yliotetta saapuessaan paikalle työmaan johdon kanssa, jolloin toinen voidaan erottaa välittömästi, jos hänen vastauksensa ei miellytä. Samoin tuo henkilö saattaa tarjota sitten lahjuksia siitä, että hänen kanssaan ollaan samaa mieltä. Eli hänen perässään kävelevät hännystelijät sitten saavat aina jotain "kivaa", kun he sitten jatkuvasti myötäilevät tuota pomoaan, ja tietenkin oman aseman eli alaisten menetyksen pelko saa heidät tottelemaan pomoaan jokaisessa mahdollisessa asiassa.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Slangista sekä sen tutkimisesta ja sosiaalisen aseman korostamisesta

Ihmisen sosiaalinen toimintaympäristö näkyy siitä, miten hän puhuu sekä siitä, miten hän käyttäytyy ryhmässä. Se miten käsitämme erilaisia sanoja riippuu siitä, millaisissa piireissä liikumme, ja kun esimerkiksi normaalisti työssä käyvä ihminen puhuu "fillarista", niin hän tarkoittaa tietenkin polkupyörää. Mutta jos tuo puhuja liikkuu MC-jengissä, niin silloin hän saattaa käsittää tuon sanan tarkoittavan nimenomaan moottoripyörää. Tuollaisista asioista tulee yleensä hassuja sattumuksia, kun keskustellaan vaikkapa puhelimessa.

Eli kun kaksi kaverusta keskustelee "fillareista", niin sitten yllättäen toinen kysyy siitä, missä toinen sälyttää fillariaan, niin tämä vastaa tietenkin säilyttävänsä kulkuvälinettään taloyhtiön "pyörävarastossa", mihin toinen vastaa, että "eikö se ole kiellettyä". Tällainen keskustelu voi sitten saada vielä lisää hupaisia piirteitä, kun toinen keskustelija sitten ehdottaa "fillarireissua", johon toinen vastaa kyllä. Siinä sitten voi keskustelu muuttua hiukan erilaiseksi, kun kaverukset tulevat tapaamispaikalle ja toisella on allaan polkupyörä kun toinen kurvaa tapaamiseen Harley Davidsonilla.

Siinä huomataan että kaksi ihmistä voi tarkoittaa samalla sanalla kahta aivan eri asiaa, mikä sitten voi aiheuttaa hyvin paljon erilaisia hauskoja sattumuksia. Tällaisia väärinkäsityksiä ilmenee lähes jokaisen ihmisen elämässä, joten niistä ei aina edes tarvitse sanoa mitään. Mutta ihmisen käytös kertoo paljon siitä, millainen hänen oma sosiaalinen asemansa jossain ryhmässä on. Yleensä tällaisessa ryhmässä kuin MC-kerho tai katujengi saattaa jonkun johtajan elämä olla sellaista, että hän uskaltaa tehdä toisille lähes mitä huvittaa.

Tuollainen henkilö oppii jo lapsena sen, että jengien pomoille ei sanota koskaan vastaan, tai sitten tuo alainen saa lähteä kävelemään, tuo tekee hänestä usein hyvin komentelevan sekä joidenkin mielestä hyvin rasittavan ihmisen. Ja kaikki tietävät sen, mitä tapahtuu, jos henkilö saa jo lapsena komennella muita niin kuin hän haluaa. Noiden jengin pomojen maailma on aivan toisenlainen kuin normaalien jäsenten, eli kuten tiedämme niin jengien johtajille tuo organisaatio on kaikki kaikessa. Saattaa olla niin, että hänen kaikki sosiaaliset suhteensa liittyvät noihin jengeihin, eikä hänellä edes ole mitään muita tuloja, kuin se mitä hän saa jengiltään.

Kuitenkin aina välillä eteen tulee artikkeleita, joissa kerrotaan esimerkiksi siitä, millaista kieltä jengeissä käytetään, niin silloin pitää muistaa se, että vaikka joku amerikkalainen MC-jengi käyttää jostain jäsenensä tilasta termiä "bad stand", niin saattaa olla niin, että Suomessa tuota sanaa ei juurikaan käytetä. Tämä johtuu siitä, että  oma rakas alamaailmamme sekä sen edustajat vääntelevät noita sanoja, niin että samasta asiasta voidaan käyttää nimeä "rotta", mutta tuo vankilassa ilmeisesti vasikkaa tarkoittava sana ei tarkoita samaa muualla. "Street rat" tai Suomessa "Katurotta" tarkoittaa yleensä huippuunsa viritettyä autoa ja"Ratbike" eli "rottapyörä" on saman viritystason moottoripyörästä tehty kilpaversio. Eli tällöin rotta  ei tarkoita sitä, että sen ajaja olisi mitenkään erityisen vihattu. Autopiireissä esimerkiksi mekaanisesta kompressoriahtimesta käytetään sanaa "blower" tai turboahtimesta käytetään sanaa "rotta", ja yleensä kilpakäyttöön tarkoitettu moottoriajoneuvo on "rassi", mikä tulee sanoista "Racing"tai "racing manifold", joka tarkoittaa sitä, että autoon on asennettu viritysosia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Sosiaalisten taitojen puute on asia, joka varmasti maksaa paljon

Lehdessä on välillä surullinen uutinen, missä käydään läpi joidenkin ihmisten suhdetta toisiinsa, kuten tilanteita että oma lapsi on pornomalli tai muuten huonoilla teillä. Tuollaisia tapauksia tulee vastaan lähes joka vuosi, ja ne osoittavat sen, että itse en ole ainoa ihminen, jolla on huonot sosiaaliset taidot. Termillä “huonot sosiaaliset taidot” tarkoitetaan usein ihmisen tarvetta olla yksin, ja kyvyttömyyttä esimerkiksi osallistua seurassa tapahtuvaan keskusteluun. Mutta se miten tällaiseen tilanteeseen tullaan, ei varmaan ole kenestäkään mitenkään mukavaa ajatella. Nimittäin jos ihmistä kohdellaan kuin ilmaa tai hän on lähinnä seinäkoriste, niin silloin tietenkin hänelle käy niin, että tuo henkilö ei enää sitten halua keskustella mistään asioista muiden kanssa.

Mutta sosiaalisten taitojen puute näkyy erittäin ikävällä tavalla juuri näissä yksinjäämistä koskevissa tapauksissa, joissa ihmisen sosiaaliset taidot eivät kehity, koska hän kokee olevansa jotenkin “ei toivottu henkilö” jossain ruokapöydässä. Tuollainen tapaus sitten saa alkunsa usein siitä, että muut henkilöt ovat aluksi kykenemättömiä kohtaamaan toista ihmistä tasa-arvoisena, vaan heillä pitää olla aina jonkinlainen yliote toiseen. Se sitten tuo eteen tilanteen, missä joku kokee olevansa alistettu sekä halveksittu ihminen. Kyseinen asia ilmenee esimerkiksi siinä, kun serkukset tai jopa omat sisarukset sitten tullessaan vierailulle valitsevat systemaattisesti sellaiset ravintolat, mihin tuo yksi onneton ei pääse sisään.

Äärimmäisissä malleissa sitten tuota onnetonta saatetaan kohdella halveksivasti, ja sitten kun hän tulee täysi-ikäiseksi, niin silloin tietenkin tuollaista ihmistä saatetaan hakea jopa holhoukseen. Samoin suvun käytös tuollaista ikätovereistaan eristämäänsä ihmistä kohtaan saattaa olla hyvin ikävä, ja vaikka hän saattaa päästä useinkin vaikka ulkomaille, niin sieltä sitten ei kuitenkaan löydy ollenkaan seuraa, vaan tuo ihminen saattaa viettää lomansa täysin yksin tai vanhempiensa kanssa, mikä sitten saa aikaan häpeän tunnetta. Kuitenkin se että ihmistä kohdellaan esimerkiksi seurassa kuin esinettä, jonka kanssa ei muka ole “sopivaa” seurustella saa lopulta hänet epätoivon partaalle.

Ja kaikkihan me sitten varmaan seksiä jossain muodossa harrastamme, joten tietenkin pornofilmien näyttelijät saavat ainakin fyysistä rakkautta, vaikka se ehkä on joillekin ihmisille täysin vieras ajatus. Kuitenkin kaikki psykologit tietävät, että esimerkiksi seksi on ihmiselle luonnollinen tarve, jolla kuitenkin on sosiaalinen ulottuvuus. Tuo ulottuvuus liittyy sellaiseen aikuistumisen riittiin kuin avioliiton solmiminen, ja samoin joissakin hoitolaitoksissa suhtaudutaan potilaiden tai “asiakkaiden” seurusteluun erittäin kielteisesti, koska jostain syystä noiden laitosten henkilökunta on omasta mielestään ainoa, joka saa mennä naimisiin tai tapailla vastakkaista sukupuolta.

Se ikäänkuin on osoitus ylemmästä asemasta  sekä aikuisesta asenteesta, kun hoitajalla on  sormessaan kihlasormus, ja tietenkään potilaat eivät missään tapauksessa saa olla samalla viivalla hoitajien kanssa, koska se ikään kuin vie tuon ammattiryhmän ylemmästä asemasta sekä aikuisuudesta pienen osan, eli oikeuden puhua tyttö- tai poikaystävästä sekä perheestä, mutta en oikeastaan tiedä onko tämä totta, vai antaako joku elokuva- tai TV-sarja vain sellaista kuvaa, että näin on. Itse kyllä tiedän, että osa noista psykiatrian työntekijöistä varmasti haluaa kohdella asiakastaan lapsena.

Mutta kuten tiedämme, niin jokainen ihminen haluaa maailmassa olla hyväksytty. Jos ihminen aina jää yksin, niin se ei mukavalta tunnu, koska se kertoo muille, että häntä ei hyväksytä omassa perheessään. Tänään taas joku pornomalli avautui suhteestaan isäänsä, ja siitä jutusta paistaa läpi sellainen asia kuin halveksunta tai isän sekä tyttären huonot välit, mikä toki on syynä monelle pornouralle.

Tuon ihmisen isä varmaan ei ollut tarkoittanut tuota sanamuotoa, että “hän oli ylpeä tyttärestään” miksikään muuksi kuin halveksivasti kerrotuksi  ivaksi, jonka tarkoitus oli loukata. Olen aina miettinyt, mitä tuollaisessa paikassa pitäisi sitten sanoa, jos tuollainen tilanne tulisi vastaan? Olisiko siinä sitten jokaisella ihmisellä miettimisen paikka, jos oma lapsi ryhtyy sellaiselle uralle, joka loukkaa vanhempia? Kun ihminen tekee tuollaisen päätöksen, niin silloin pitää olla aika varma siitä, että tulee toimeen tuolla alalla, ja kestää myös omaan vartaloon kohdistuvan arvostelun. Mutta kun palataan ihmisen sosiaalisiin suhteisiin, niin tietenkin kaikkein helpoimmin kavereita saa sellainen ihminen, jolla on jo entuudestaan suuri kaveripiiri, joka vetää ihmisiä puoleensa.

Ja tuolloin on sitten tietenkin helppo tehdä tuttavuutta siinä ryhmän sisällä, koska suurella kaveripiirillä on suuri sosiaalinen rajapinta, mikä sitten saa aikaan uusia kontakteja ihmisen elämään. Mutta se miten tuo kaveripiiri on muodostunut on aina välillä ollut mielenkiintoinen tutkimuskohde. Kaikkein helpoiten kavereita saa ihminen tai poika, jolla on joko pikkusisko tai pari vuotta vanhempi isoveli, joka kantaa sitten kaljaa noille tovereille.

Mutta tietenkin jos pikkusisko on hyvän näköinen, ja hänellä on kavereita, niin se vetää sitten myös poikia tuohon kotiin. Näet tietenkin jokainen tyttö haluaa olla pari vuotta vanhemman pojan kanssa. Samalla myös isoveljen kaverit tulevat hieromaan tuttavuutta noiden tyttöjen kanssa. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, että tuossa joukossa ryhdytään kavereita ostamaan alkoholilla sekä tupakalla, niin silloin asiat kyllä vaativat keskustelua ammattiauttajan kanssa. Pahimmillaan tällainen asetelma johtaa paritukseen, missä noiden tyttöjen seurasta aletaan vaatia rahaa, ja tämä sitten on tietenkin rikoslakiin menevä asia.

Tietenkin pitää muistaa se, että missään nimessä se, että pari vuotta vanhempi veli tuo jollekin onnea ei välttämättä toteudu pikkuveljen kohdalla, vaan joskus pikkuveli muuttuu jotenkin sellaiseksi, että häntä aletaan ikään kuin kammeta tuosta asunnosta pois. Isoveljet kyllä mielellään puhuvat siitä, kuinka he puolustavat pikkuveljeään, mutta tuollainen koulun pihalla seisominen saattaa aiheuttaa pikkuveljen kohdalla sosiaalista eristystä. Ja tietenkin samaa sukupuolta oleva nuorempi sisarus saattaa kohdata hyvin ikävää sosiaalista eristämistä sekä hyväksikäyttöä.

Tuolla tarkoitan sitä, että jatkuvasti löytyy pikkuveljiä, joille isoveli teettää omia lehdenjakovuorojaan. Tai sitten pikkusisko laitetaan esimerkiksi tekemään vanhemman sisaren siivoustöitä. Syy siihen miksi vanhempi sisarus toimii tuolla tavoin nuorempaa sisarustaan kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että hän haluaa saada omat kaverinsa tuntemaan itsensä tärkeäksi, ja tietenkin paras tapa osoittaa kaveruutta on olla kelju omalle veljelle tai sisarelle. Tuollainen temppu sitten varmaan saa aikaan sen, että kyseistä henkilöä pidetään arvossa toveripiirissään.

Onhan hän saanut pikkuveljen tai -sisaren itkemään ehkä omana syntymäpäivänään. Tuolla tavoin pääsee sitten omien kavereiden suosioon. Se että kaveripiiri on ostettu paljastuu yleensä silloin, kun ihminen muuttuu aikuiseksi. Kun kaiken aikaa eivät “isot pojat” seiso vieressä, niin silloin tulee välillä puhuttua ohi suun. Tai sitten kiusaaminen kohdistuu johonkin muuhun henkilöön, joka on tuohon ryhmään kuulunut. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin kun ihminen tulee vanhemmaksi, niin silloin metodit muuttuvat inhottavammiksi sekä palkkiot kasvavat, kun mukaan tulevat työpaikat sekä konserttiliput ja jääkiekko-liput.

Eli nimittely sitten kuuluu tuossa vaiheessa usein menneisyyteen, koska se on lapsellista. Mukaan tulevat sellaiset “mukavat tokaisut”, kuin että “sinun pitää sitten jo varmaan lähteä”. Tai “eikö se sinun työnhakuryhmäsi ollut sitten huomenna”? Samoin se että toinen vain jätetään kutsumatta johonkin perhejuhlaan on aikuisten kesken kovin yleinen tapa kiusata muita, tai tietenkin voidaan toinen kutsua, mutta mihinkään hänen kommentteihin tai esittämiin asioihin  ei edes haluta vastata.

Kuitenkin tuohon kaikkeen ikävään käytökseen on syynä yksinkertaisesti se, että ihmiset ovat kyvyttömiä keskustelemaan asioista tasa-arvoisesti toista henkilöä kuunnellen. Kun puhutaan musiikista tai vastaavasta maku-asiasta, niin tietenkin toista voidaan komentaa pitämään kuulokkeita korvallaan, kun hän kuuntelee jotain musiikkia.

Mutta kuitenkaan ei aina tarvitse toista kohdella alentavasti, eikä myöskään keskustelussa tarvitse toisen ihmisen olla aina toisen yläpuolella. Keskustelutaidot eivät ole sellainen asia, missä toista jatkuvasti komennellaan tai muuten häneen suhtaudutaan alentuvasti tai itseään korotellen, ja asioista kyllä saa myös hiukan kiistellä, vaikka se sitten tuntuu joskus vaikealta. Työpaikalla tilanne on se, että esimiestä on aina toteltava, mutta tietenkin jos hän toisen mielipidettä sattuu kyselemään, niin sen kyllä voi silloin sanoa.

Tai aina välillä vastaan tulee pomoja, joiden tapana on kysyä mielipidettä, ja sitten huutaa alaiselle päin naamaa, niin silloin tietenkin tuollainen pomo voi saada sitten lopulta sellaisia vastauksia kuin “itsepä asian parhaiten tiedätte”, tai “mitä se teidän mielestänne on”. Koska alaiset eivät aina halua olla raivokohtausten kohteena. Mutta kukaan meistä ei ole töissä 24h vuorokaudessa, ja kotona sekä kaveripiirin grillijuhlissa pitää voida sitten myös kuunnella muita.

Eli kotioloissa ei kukaan varmaan ole ainakaan oletusarvoisesti toisen esimies, ja tietenkin noissa juhlissa pitää olla taitoja myös keskustella asioista ilman sellaista “cranea”, mikä oikeuttaa komentamaan toisia. Vapaa-aika on asia, missä jokainen meistä kohtaa aina välillä tilanteen, missä joku sitten sanoo asioita “vähän turhan suoraan”, ja tuolloin tietenkin on muistettava, että esimerkiksi sukujuhlissa käyminen on jokaisen oma asia.

Joten mikäli seurustelutaitoja sekä kykyä kohdata toinen tasa-arvoisena seurustelukumppanina ei löydy, niin mitä tuollainen henkilö sitten sukujuhliin tulisi? Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että nuo sosiaaliset tilanteet etenevät väkivaltaan, niin silloin välillä tulee mieleen sellainen kysymys, kuin miksi niistä ei sitten ole tehty mitään rikosilmoitusta?  Tällä tarkoitan, että mitä varten tällaisista tapauksista puhutaan todella paljon, ja toista mustamaalataan jatkuvasti, jos ei siitä ole ilmoituista tehty.

Tällaista on näet sattunut, että jossain häissä tai muualla on ollut muka väkivaltainen ja aiheuttanut vahinkoa, mutta mitään dokumenttia ei tuosta tapauksesta kuitenkaan ole. Jos toinen ihminen lyö toista, niin itse luulisin, että tuollainen asia sitten käydään läpi oikeudessa, jos siitä sitten on jotain kustannuksia. Eikä vain levitellä tuota juttua ympäriinsä. Kuitenkin välillä noissa salaperäisissä tappeluissa on ollut sellainen ulottuvuus, että siinä on henkilö ikään kuin kutsuttu hakattavaksi, ja sitten jääty alakynteen.

Tai oikeastaan eiväthän kaikki ihmiset tee pahoinpitelyitä nyrkeillä tai potkuilla, vaan siihen voidaan käyttää myös glykolia tai hampurilaiseen laitettua polttoöljyä, jota tarjotaan ihmiselle ikään kuin sovinnon eleenä. Siinä sitten hyvältä tuntuu, kun tilanteen turvallisuuden takaa joku serkku tai vastaava, mutta kun sovinnon malja juodaan, niin siinä sitten on tarjolla glykolia, joka sitten surmaa ihmisen. Vai miksi joku tulee paikalle hakattavaksi? Välillä tuntuu siltä, että sosiaaliset taidot ovat asia, jotka pitää aina välillä harjoitella vähän jokaisen omalla tahollaan.

Kun puhutaan sosiaalisista rikoksista, niin aivan niin huonoja ihmisten sosiaaliset taidot eivät ole, että hän tulee johonkin paikkaan omien vihamiesten kutsumana, ja luottaa noiden ihmisten vilpittömyyteen. Ei se että toinen levittelee uhrinsa edessä käsiään ja pitää silmänsä aivan auki tee hänestä vilpitöntä. Ainakaan jos tuo “sovinto” tehdään suuren kaveripiirin edessä, niin silloin kyllä on syytä olettaa toisen olevan jotenkin vilpillinen, koska silloin saattaa jollain olla pahat mielessä.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Sosiaalinen vuorovaikutus on mahdollisuus saada palautetta omista vahvuuksista

Kun ihminen esiintyy, tai kohtaa muita ihmisiä, niin hänen pitää aina pyrkiä ottamaan selvää siitä, että millaisia ihmisiä hänen yleisönsä käsittää. Eli jos esityksen tilaa joku yhteisö, niin ei varmasti ole mikään suuri vaiva käydä heidän kotisivuillaan, jotta voidaan sitten miettiä millä tavoin heidät sitten hurmataan suuren hetken koittaessa. Jos ihminen tutustuu asiakaskuntansa erityispiirteisiin, niin silloin hän säästyy monilta ikäviltä palautteilta, joita sitten laitetaan menemään illansuussa sähköpostilla tuolle esiintyjälle.Mutta kun puhutaan omista vahvuuksista ja niiden tunnistamisessa, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että meillä on lajityypillinen tapa toimia,ja ihminen pyrkii aina olemaan sosiaalinen.

Joten tarve vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa on myötäsyntyinen ominaisuus. Yksin oleminen on tietenkin joskus aivan hyvä asia, mutta yksinäisyys sekä yksinolo eivät ole mitenkään toisistaan riippuvia asioita, vaan ihminen voi olla valtavan toveripiirin ympäröimä, mutta samalla hän voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Tämä tapahtuu silloin, kun hän ei koe mitään yhteenkuluvuutta tai jaa samoja harrastuksia kuin kaverinsa, ja tuossa tilanteessa ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä on näennäisesti paljon kavereita.

Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus, ja sitä ei kukaan muu kuin henkilö itse ei sitä pysty arvioimaan. Eli toisin sanoen ihmissuhteiden laatu ratkaisee sen, tunteeko ihminen olevansa ystävien ympäröimänä vai onko hän oikeasti yksinäinen. Eli jos hänen keskustelunsa rakentuvat siihen, millainen sää on sinä päivänä kyseessä, niin silloin hän varmasti on hiukan poissa toveripiirinsä keskustasta.

Yksinäisyys on hyvä renki mutta huono isäntä, ja yksinäistä ihmistä joskus käytetään törkeästi hyväksi, eli hänelle tarjotaan maksullisia terapioita, joissa hän saa avautua jollekin terapeutille 45 minuuttia kerrallaan, ja noista keskusteluista ei hänelle mitään apua ehkä olekaan. Kuitenkin vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on tärkeää, ja varsinkin työpaikalla ihminen leimautuu helposti epäsosiaaliseksi, jos hän ei koskaan kommunikoi muiden työtovereiden kanssa.

Ja kuitenkin on aina hyvä muistaa sellainen asia, että kukaan ei voi päivässä muuttaa työyhteisöä tai henkilön identiteettiä, vaikka sellaista joskus haluaisimme tehdä. Eli emme voi odottaa sitä, että kaikki olisivat samanlaisia kuin me itse, tai sitten haluaisivat muuttua meidän itsemme kaltaiseksi. Kaikki ihmiset ovat aluksi muutosta vastaan, kuten olemme huomanneet, mutta muutos alkaa aina siitä, että joku asia otetaan puheeksi.

Vaikka alkuun vastaus olisi jyrkkä "ei", niin silti yön yli nukuttuamme  saattaa muutos olla ainakin osittain myös päättävien tahojen mielestä hieno asia, ja ehkä he sitten pyytävät tämän ehdottajan pieneen palaveriin, jossa hän saa rakentavasti esittää oman näkemyksensä asioista ilman pelkoa siitä, että hänelle nauretaan. Ja ainahan voidaan sanoa, että monille historian suurmiehille on naurettu, ennen kuin he sitten ovat tehneet suuria asioita, kuten George Washington johtaessaan amerikan armeijaa sen itsenäisyystaisteluissa sekä Thomas Edison esitellessään hehkulamppunsa.

Persoonallisuus on sitä, mitä ihminen on, eli hänen esiintymisensä, pukeutumisensa sekä myös puhetapansa ovat osa persoonallisuutta, ja meidän on vain pakko myöntää, että jokaisen meidän persoonassamme on asioita, joista joku ei varmasti pidä. Mutta kaikista ihmisistä voi opetella pitämään, tai ainakin hyväksymään hänen mielipiteensä jostain asiasta, mikäli se ei ole vahingoksi muille. Kun annetaan palautetta, niin pitää aina muistaa se, että negatiivinen palaute jää ikävä kyllä aina kaikille mieleen, koska se on osa lajityypillistä eloonjäämistä varten kehittynyttä toimintaa. Eli jos luolamies teki jotain, mikä ärsytti hänen toveriaan, niin se saattoi merkitä poistamista ryhmästä, joten siksi tuo negatiivinen palaute tallentuu ihmisen muistiin niin tehokkaasti. Tämä on siksi, että ihminen osaisi sitten jatkossa välttää tuota käytöstä. Kun kerromme jotain asioita toisille, niin voimme itse päättää sen, mitä ja miten tapahtumista kerromme. Ja samoin voimme myös arvioida sitä, mitä toinen meille kertoo, ja samalla voimme miettiä hänen motiivejaan. Eli aina pitää kysyä sitä, "miksi joku kertoo vaikkapa hyvin henkilökohtaisia asioita ventovieraalle"?

Hän voi aloittaa keskustelun vaikka kertomalla avioerostaan tai muusta vastaavasta asiasta, ja tuolloin pitää aina miettiä tuon ihmisen motiiveja. Yksi hyvä tapa saada toinen henkilö puhumaan ohi suunsa on se, että on tunnustavinaan tälle jotain henkilökohtaista. Tuon asian tietäminen olisi voinut säästää monia ihmisiä esimerkiksi koulukiusaamiselta. Ei ole mikään erikoinen asia, että joku kiusaaja on esimerkiksi kahden kesken esittänyt olevansa homo, ja sitten kun toinen on hänelle uskoutunnut, niin seurauksena on ollut pilkkaamista tai muuten ikäviä asioita. Ja samoin pitää miettiä sitä, että miksi joku kertoo esimerkiksi tekemistään rikoksista kaikelle kansalle? Onko hänen tarkoituksensa vain sitten trollata muita kertomaan autovarkauksista tai muista teoista yleisesti, vai miksi tuollainen henkilö sitten kertoilee noita juttuja esimerkiksi jossain oppilaitoksessa ilman että siihen puututaan opettajien toimesta? Eli kaikkia esiintyjiä kohtaan pitää olla kriittisiä, ja myös omaa itseä pitää voida arvioida kriittisesti, niin että myös omia virheitä ei koskaan tee toistamiseen ainakaan samassa paikassa. Jos joku suututtaa toisia, niin silloin tuota toimintaa ei kannata jatkaa, oli se banderollien heiluttaminen tai nenän kaivaminen.Tai ainakaan tuolloin ei siitä ryhmästä tule itselle ystäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Esimerkki sosiaalisesta osaamattomuudesta: kaveri kysyy remonttimietoverilltaan lainaa remonttia varten

Sosiaaliset taidot ovat hyvin tärkeitä elämässä, ja ne kehittyvät ajan myötä. sosiaalisiin taitoihin kuuluu empaattisuus että kyky huomioida toisten ihmisten tunteita, ja myös se että henkilö pystyy arvioimaan omaa käytöstään sekä sitä, että milloin hän menee liian pitkälle. Kuitenkin on olemassa henkilöitä, joiden sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole mitenkään kovin pidettyjä ihmisiä lähipiirissään. Narsistit ovat tietenkin luku sinällään, mutta he ovat yleensä niin keskittyneitä omien mielihalujensa täyttämiseen sekä toisten kiusaamiseen, että heillä ei kuitenkaan yleensä myöhemmällä iällä kovin suuria toveripiirejä ole.

Toki he saattavat tuota toveripiiriään suurennella, koska nämä ihmiset haluavat sitten tehdä muihin ihmisiin vaikutusta sillä, että kuinka monta lakimiestä tai pastoria sekä tietenkin upseeria he tuntevat, mutta muuten ei noiden ihmisten oikea tuttavapiiri mikään kovin suuri ole. Ja nämä henkilöt tietenkin määräilevät mielellään muita, eli jos heillä joku kaverisuhde muihin joskus on muodostunut, niin se ei yleensä kovin pitkäikäinen ole. näet narsistilla on yleensä tapana komennella muita tekemään kaiken, ja itse he vain istuvat lepolassessa karjuen käskyjä. Toki työpaikalla narsisti tekee aina  niin, että työtehtävät tulevat hänen itsensä kautta, jotta tuo henkilö voi sitten päteä kavereidensa edessä sillä, kuinka suuri pomo hän sitten oikeastaan on. Ja he saattavat usein toveripiirinsä raivon partaalle leuhkimalla sillä, että kuinka monta olutpulloa he näiden tuttavien kanssa ovat ovat juoneet. Tuollainen kyllä osoittaa ikävällä tavalla sen, että henkilö ei tajua, että toisilla ihmisillä on vaitiolovelvollisuus työstään ja siihen kuuluvista asioista.

Se että noilla ryyppyreissu kokemuksilla leuhkitaan avoimesti varmasti ei tee hyvää noiden ihmisten uralle, tai sille mikä kuva muille noista henkilöistä syntyy. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös ystäväpiirin ihmisten arvostaminen sellaisena, kuin mitä he ovat. Eli myös heidän osaamisensa sekä ammattitaitonsa on asioita, joita kyllä hiukan sopii kunnioittaa. ja jokainen meistä haluaa tulla arvostetuksi myös osaamisensa ja taitojensa kautta. Eli mitä mieltä te itse olisitte, jos vaikka olisitte remontteja tekevä henkilö tai kokki, jonka kuullen puhutaan siitä, että kuinka paljon joku remonttimiehen tekemä remontti maksaa, ja teiltä sitten pyydetään vain lainaa, jotta tuo remontti saadaan tehtyä? Tai miltä tuntuisi olla työtön kokki, joka kutsutaan juhliin, jonne pitopalvelu tuo kaiken?

En tiedä että kokevatko nämä kaksi ammattiryhmää tuollaista, mutta mikrotukihenkilöt välillä saavat oikein todella raivokohtauksia tuollaisista puheista, kun he sitten saapuvat vieraisille jonkun luokse, niin silloin aletaan puhua siitä, kuinka nuo henkilöt käyttävät koneensa jossain tukipalvelussa, jotta heidän ei tarvitse tuota tuttavaansa pyydellä mihinkään. Ja sitten tietenkin perässä tulevat henkilöt, joiden mielestä esimerkiksi laitoksessa tai jossain tukiasuntolassa asuvan tuttavan tietokone on sellainen, mihin saa kuka hyvänsä kurkistaa. Ja tuon henkilön omaa osaamista ei muutenkaan missään edes yritetä huomioida, vaan kun suku tulee kylään, niin silloin tietenkin "Mikko katsoo sitä konetta", ja siinä sitten tietenkin käydään kaikki kirjoitukset ja valokuvat läpi, ja arvatkaa vain onko tuo sitten nöyryyttävää?

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joiden mielestä ketään ei esimerkiksi saa kuvata ilman lupaa, mutta samalla he jakavat jatkuvasti lastensa alastonkuvia Internetissä,  ja tietenkin esimerkiksi toisen vesirokkokuvan jakaminen voi vaikuttaa hyvin mukavalta ajanvietteeltä, mutta voidaan sanoa niin, että lapsista ei ehkä tuon kuvan näyttäminen ole kovin mukavaa, kun he muistavat tuota "ihanaa lastentautia", ja sitä kuinka vesikello puhkesi kädestä. Kun puhutaan esimerkiksi valokuvien katselusta ylipäätään, niin on toki hienoa katsoa kuvia, joissa on niitä "todellisia ystäviä" lasi kädessä seisomassa, tai kuinka puolet jostain matkasta menee sitten siihen, kun lasten kanssa pyöritään jossain kauppahalleissa koko päivän, ja sitten tietenkään ranta ei ole mikään todellisen aikuisen oleskelupaikka, vaan silloin istutaan baareissa. Mutta tietenkään ihmisten ei noita asioita tarvitse mitenkään huomioida, kun heillä vain itsellään on hauskaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Elekieli on pääosassa viestintää harjoitettaessa

Elekieli on tärkeä osa kommunikointia, ja oikeastaan äänensävyt sekä se, miten me toimimme sosiaalisessa tilanteessa kertoo siitä, että mitä mieltä me muista ihmisistä sekä erityisesti keskutelukumppanistamme olemme, ja muutamia asioita pitää aina käydä läpi, eli on ihmisiä jotka huutavat toiselle esimerkiksi, jos tämä unohtaa lajitella jätteet ravintolassa. Se kielii siitä, että toinen tapaamisen osapuoli noudattaa ennalta sovittua kaavaa, jolloin hän tietenkin saattaa joutua paniikkiin, mikäli kaikki ei suju ennalta sovitun kaavan mukaan. Tiukka sääntöjen noudattaminen kielii epävarmuudesta, ja jos henkilön on opeteltava jokainen sanansa ennakolta, niin pienikin häiriö rikkoo kaavan, ja saa tämän henkilön ehkä unohtamaan tämän ratkaisevan repliikin.

Puhelimen räpeltäminen kielii välinpitämättömyydestä seurustelukumppania kohtaan.Tämä myös osoittaa alentumista sekä ylemmyyden tunnetta, jota on joskus vähän vaikea olla huomaamatta. Tuo käytös on erittäin ikävää, ja sitä yleensä tehostetaan ikään kuin keskustelemalla työasioista, ja varsinkin jos seurustelukumppani asuu jossain laitoksessa, niin silloin saattaa keskustelukumppani ikään kuin vetäytyä työasioiden taakse, jotta hänen ei tarvitse oikeasti keskustella tuon tuttavansa kanssa. Ja samalla kun toinen haluaisi hiukan jutella, niin tämä itseään toisen yläpuolella pitävä henkilö sitten saattaa katsella omaa almanakkaansa, ja osoittaa pienillä eleillä toiselle, että hän ei tätä elämäänsä oikeasti kaipaa. Myös sellaiset kommentit kuin, "sinähän olit jo lähdössä" kertovat suuresta alentumisen tunteesta.

Eli tässä tapauksessa sellaiset kommentit, kuten "me menemme sinne konserttiin muiden kavereiden kanssa, ja sinä et niihin kuulu", kertovat toiselle, että keskustelun toinen osapuoli pitää itseään toista parempana, ja että hänellä sitten on se "todellinen kaveripiiri", mihin hän sitten oikeasti haluaa kuulua. Ja toki tuo ylemmyyden tunne osoitetaan siten, että tämän keskustelukumppanin kanssa käydään toki MacDonaldsissa mutta missään diskoissa tai vastaavissa ei tietenkään koskaan eden näyttäydy tuo henkilön kanssa, jolle sitten osoitetaan peukalolla huomaamatta, milloin hänen on aika poistua. 

Komentelu osoittaa tarvetta määräillä. Samoin julkinen komentelu tottumusta määräämiseen.Jos ihminen komentelee toisia tekemään kaiken, niin hän ei omaa itsekritiikkiä, tai häntä ei koskaan ole kehoitettu esimerkiksi avaamaan itse ikkunoita. Itsekritiikki kehittyy vain toisilta tulevan palautteen kautta.Jos ihmisen jokainen inahdus toteutetaan, ja hänen jokainen tekonsa hyväksytään, niin hänestä kasvaa henkilö, joka uskoo kaiken tekemänsä olevan oikein.Toisaalta ylikriittinen sekä alentuva suhtautuminen johonkin henkilöön saattaa tehdä hänen itsetunnostaan selvää.Mutta jos tuollainen täysin maahan lyöty ihminen saa kerran kehuja, niin hän varmasti sitten nousee ylös, jos hän vain pääsee kannustavaan ympäristöön, missä hän oppii sitten kehittämään omia valmiuksiaan sekä hyödyntämään omaa osaamistaan.

Vaikka joku ryhmä olisi sopinut, että jollekin henkilölle jatkuvasti annetaan vain huonoa palautetta, niin silloin voi tuo palaute menettää tehonsa, jos kyseistä henkilöä ei olla tunnistettu työpaikallaan, ja sitten häntä aletaan kehua. Tuolloin tietenkin tulee ilmi, että haukkuminen on ollut vain sovittua toimintaa. Puheen sävy paljastaa henkilön mielentilan. Eli falsettiin nouseva hätääntynyt ääni kertoo ihmisen olevan peloissaan.Samoin jos jengin johtaja näyttää merkkejä kuten kolme sormea alaspäin, niin hän silloin komentaa muita toimimaan puolestaan. Pääsy hänen pöytäänsä merkitsee pääsyä sisäpiiriin ja sanat en ole sinua kutsunut, eikä kukaan muu ei tietääkseni ole antanut kutsua merkitsee sitä, että tämä henkilö on jengin johtajana itseään pitävä taho.Jengin johtaja mielellään osoittaa valtaansa käskyttämällä muita. Samoin jos johonkin pöytään pääsee vain joku tietty kaveripiiri, niin silloin varmasti noilla henkilöillä on salattavaa. 

elainasiaa.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi