Mietelmä maailman tuhovoimasimmista aseista, joiden rinnalla jopa "kuolemantähti" vaikuttaa lasten lelulta

Taitelijan näkemys HAVE STING projektin
ratatykistä. Tuon välineen magneetti- eli Gauss-rata
voitaisiin vetää sisään kun tuo ase
lähetetään kiertoradalle 

Taistelusateliitteja eli ”kuolemantähtiä” koskevia tutkimuksia on tehty sekä USA:ssa että Neuvotoliitossa vuosikausia. Ja hakkeri Gary McKinnon toi aikoinaan osaltaan esiin tuollaisten salaisten sekä tuhovoimaisten avaruusasemien sekä taisteluvälineiden olemassaolon. Kyseessä ovat ensinnäkin MIR-aseman kaltaiset välineet, joihin on joko asennettu pommeja tai ohjuksia sekä ratatykkejä tai muita aseita, joita uskotaan yleensä olevan olemassa vain esimerkiksi jossain tieteiselokuvissa. Toinen tapa toteuttaa noita avaruushävittäjiä on rakentaa pieniä sukkuloita, joilla voi lentää esimerkiksi vain yhden tai kahden hengen miehistö, ja niiden ulkonäkö voi olla hyvin paljon esimerkiksi F-35 JSF:n näköinen.

Noiden pienoishävittäjien lisäksi on kehitetty mm. valtavaa automatisoitua ratatykkiä, jonka koodinimi olisi ollut ”HAVE STING”, ja joka olisi kiihdyttanyt ammuksen 56 000 kilometrin tuntinopeuteen. Tuollaisella välineellä olisi voitu tuhota kokonaisia kaupunkeja. Kyseisen ase olisi toteutettu siten, että avaruuteen olisi ammuttu ydinreaktori, joka olisi keittänyt nestevetyä sekä happea, joilla se olisi sitten kiihdyttänyt turbogeneraattoria, joista saatavaa sähkövirtaa olisi käytetty tuon aseen gauss-kiihdyttimessä, joka kiihdyttänyt ammuksia sellaiseen nopeuteen, että kineettinen energia olisi tuhonnut ehkä kokonaisia kaupunkeja. Tuo väline sitten hylättiin liian utopistisena, ja tuon reaktorin lähettämistä kiertoradalle pidettiin liian riskialttiina.

Tuota asetta vastaan kehitettiin "Polyus"eli massiivinen laserase, joka kuitenkaan ei koskaan ehtinyt kiertoradalle, koska sen kantoraketti hajosi ennen aikojaan. "Polyuksen" kaltaisten avaruusaseiden ongelmana on rekyyli, jos käytetään esimerkiksi tykkiä tuon välineen tuholaitteen ampumiseen. Tuolloin se pitää varustaa moottoreilla, joilla kompensoidaan tykin aiheuttamaa rekyyliä, jotta tuo väline pysyisi oikealla radalla.  Rekyylin takia nuo taistelusatelliitit pitää varustaa laserseilla, jotta rekyylin vaikutus niiden lentorataan saadaan eliminoitua. Muuten tuo laite lähtee hyvin helposti kieppumaan avaruudessa. 

Tuosta satelliittista on myöhemmin kaavailtu aurinkoenergiaa hyödyntävää versiota, joka perustuu siihen, että aurinkoenergiaa käytetään noiden magneettien Ja tietenkin myös natsien ”SONNENGEWEHR” joka olisi 100m laajuinen peili voidaan nykyään toteuttaa erittäin tehokkaasti, nimittäin vaikka natseilla ei iloksemme ollut mahdollisuutta rakentaa tuollaista valtavaa avaruuteen sijoitettua peiliä, joka olisi koonnut valtavasti auringonvaloa yhteen kohtaan, ja tuolloin kyseinen peili olisi kyennyt polttamaan maassa olevia kaupunkeja tuhkaksi. Myös ohuella heijastavalla pinnalla pinnoitetulla mylar-polymeerilla voidaan tuollainen "Sonnengevehr" toteuttaa tehokkaasti, ja sitten sitä voidaan käyttää myös muita satelliitteja vastaan. Eli tuolloin tätä parabolista aurinkopeiliä käytetään kreikkalaisen polttopeilin tavoin. Uudemman mallin tuosta välineestä kehitti myöhemmin samainen ”Star Wars”-ryhmä, joka vastasi sitten ”Have Sting”-projektista. Tuossa uudemmassa versiossa avaruuteen lähetettäisiin sitten tuhansia normaaleja peilejä useilla satelliiteilla, jota voidaan ampua mannertenvälisillä ohjuksilla kiertoradalle.

"Polyus" -satelliitti

Tuolloin kyseessä on "Sonnengewehrin" hajautetusta mallista, jossa sadat tai tuhannet ehkä noin 2,0 metrin läpimittaisilla peleillä varstetut satelliitit sitten suuntaisivat nuo valonsäteet samaan pisteeseen, jolloin tuo laite kuumentaisi kohteen todella kuumaksi. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin Neuvostoliitto oli osittain oikeassa USA:n avaruussukkulan suhteen, eli mikään avaruusalus ei ole puhtaasti siviiliväline,vaan toki myös tuon avaruussukkulan lastitilaan voidaan asentaa ydinkärkiä. Mutta avaruudessa voidaan testata sellaisia välineitä, joiden tuhovoima riittää kokonaisen planeetan murskaamiseen. Tuollainen väline voisi olla se legendaarinen ”Tellerin pommi”, eli antimateriasäliö, joka ammutaan jotain planeettaa päin, jolloin sen tuhovoima voisi tuhota kokonaisen planeetan.

Toki antimateria ioneja voidaan käyttää myös ionitykissä, joka ampuu jupiterin kokoluokan planeetan tai repiä jopa tähden kappaleiksi. Tuollainen antimateria-ionitykki olisi samanlainen kuin normaali ionimoottori tai ionitykki, paitsi että se toimittaa kohteeseen antimateriaa, kun tavallinen ionitykki sitten ampuu kohteeseen normaaleja ioneja. Ionimoottorin muuttaminen ionitykiksi käy käden käänteessä, eli tarvitaan kaksi sisäkäistä ionikanavaa eli hiukkaskiihdytintä, joista toisesta ammutaan positiivisesti- ja toisesta negatiivisesti varattuja ioneja. Ja myös antimateriaa voidaan muodostaa hiukkaskiihdyttimellä siten, että hiukkaskiihdyttimessä liikkuvien hiukkasten varaus muutetaan vastakkaiseksi. Tällaiset välineet ovat joidenkin ihmisten mielestä kuitenkin kohtuuttoman tuhovoimaisia, joten niiden rakentamiseen kyllä on puututtu.

Näitä välineitä jostain syystä kuitenkin ideoidaan jatkuvasti sekä USA:n että muiden maiden asetekniikan asiantuntijoiden päiden sisällä. Mutta se mikä sitten kuitenkin on mielestäni hiukan outoa, on se että tällaisten aseiden kehittely on yleisesti tunnettua toimintaa. Ja samoin McKinnonin varastamissa tiedostoissa on mainintoja ”maan ulkopuolisista virkailijoista” (Non-terrestrial officials), joten mielestäni tuon termin merkitys olisi hyvä selvittää. Eli tarkoittaako se mahdollisesti USA:n ulkopuolella asuvia asekehitykseen osallistuvia tiedemiehiä? Noiden asiantuntijoiden kotimaa voi olla esimerkiksi joku USA:lle vihamielinen maa, ja siksi heistä ehkä käytetään tuollaista nimeä.

Mutta toisaalta tuo asia voisi tarkoittaa myös esimerkiksi kloonaamalla tuotettuja tutkijoita tai mitä tahansa muuta tuolta väliltä. Eli oletteko koskaan ajatelleet esimerkiksi sitä, että joku henkilö osoittaisi jo nuorena intoa sekä osaamista vaikka avaruustekniikan tai tietojenkäsittelyn saralla, ja hän sattuisi asumaan vaikka Intiassa tai Pakistanissa. Tuolloin hänen vanhempansa voitaisiin jäljittää, ja heidän sukusolunsa varastaa. Eli esimerkiksi kappale tuon henkilön isän kivestä sekä äidiltä otettuja munasoluja takaisi sen, että asiantuntijat voivat luoda tuon ydintiedemiehen kopion. Tuolla tavoin voidaan sitten tehdä ”aivovarkaus”, ja tuo keinosiemennyksen avulla luotu henkilö voidaan sijoittaa sellaiseen kouluun, missä häntä kannustetaan opiskelemaan esimerkiksi insinööritieteitä tai matematiikkaa, jonka jälkeen hänet sitten voidaan kouluttaa ydinfyysikoksi.


https://www.youtube.com/watch?v=CHThgtqRfY8

pimeakronikka.blogspot.fi

Teleskoopit sekä vastavakoilun, asetekniikan ja astronomian yhdistäminen

Kuvituskuvaa
Kuva I

Satelliitteihin kohdistuva tiedustelutoiminta on erittäin helppoa, koska siinä tarvitaan vain teleskooppeja, joita voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuten meteoriittien etsimiseen. Yleensä ihmiset kuvittelevat, että NORAD valvoo taivasta tutkalla, mutta todellisuudessa satelliittien sekä kiertoradalle mahdollisesti sijoitettujen FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)-välineiden eli lähinnä satelliitteihin sijoitettujen ydinaseiden tunnistaminen on kuitenkin helpointa tehdä kaukoputkien avulla, koska tällöin satelliittista saadaan visuaalinen kuva, jota insinöörit voivat sitten tutkia, ja yrittää sitten selvittää, että onko tuohon satelliittiin liitetty jokin tappoväline kuten vetypommi. Toki myös tappajasatelliitti paljastuu valokuvista, koska siinä olevat ohjukset sekä kohteentunnistusvälineet näkyvät kuvissa.

Samoin tappajasatelliitti paljastuu usein siksi, että sillä on tehtävään nähden tarpeettoman suuri määrä antenneja, koska tuo satelliitti tarvitsee tehtävänsä edellyttämiin monimutkaisiin radan muutoksiin erittäin tehokkaita kommunikaatiolaitteita, jotka sitten takaavat tehtävän onnistumisen. Joskus tappajasatelliitti naamioidaan avaruusromuksi, mutta silloin siinä on usein esimerkiksi suppuun vedettyjä lautasantenneja. Noiden antennien tarkoitus on taata satelliitin moitteeton toiminta kriisitilanteessa, ja jos lautasantenni on auki, niin mikrometeorit voivat vahingoittaa sitä, jolloin sen avulla ei voida sitten tositilanteessa hoitaa tehtävän edellyttämää suuritehoista kommunikaatiota. Tuon satelliitin toimintaa voidaan häiritä ECM-eli elektronisilla häirintäjärjestelmillä, joiden avulla sen digitaalista viestintää häiritään, ja tuolloin satelliitti ei saa tarvitsemiaan ohjauskoodeja.

Epäilty neuvostoliiton  tappajasateliitti
Kuva II

Mutta tietenkin nuo tappajasatelliitit eli FOBS-laitteet voidaan tehdä sellaisiksi, että ydinpommi sijaitsee itse satelliitin rakenteen sisällä, jolloin tämä väline on todella vaarallinen, koska sen avulla voidaan tehdä nopea yllätyshyökkäys johonkin suurkaupunkiin. Tai jos kyseessä on EMP-ase, niin silloin se voidaan yllättäen räjäyttää kohdevaltion yllä, jolloin sen viestintälaitteet sekä tutkat ja muu elektroniikka tuhoutuu sekunnissa. Ja tuo EMP-satelliitti voidaan naamioida vaikka sää- tai tietoliikennesatelliitiksi, ja sijoittaa jopa vuosia aikaisemmin leijumaan tuohon pisteeseen. Ja kun operaatio aloitetaan, niin satelliitti saa sitten digitaalisen laukaisukoodin, jolla sen vetypommi räjäytetään.

Eli tuo vetypommi voidaan asentaa esimerkiksi sääsatelliitin sisään, ja kaikkein ikävin asia on se, että tämä STEALTH-tappajasatelliitti voi toimia normaalina sääsateliittina kaiken aikaa, jolloin epätavallinen kommunikaatio ei paljasta sitä. Samoin nuo satelliitin sisään asennetut vetypommit eivät näy ulkoapäin katsottuna. Kun puhutaan sää- tai tietoliikenne satelliiteista, niin nämä välineet sijaitsevat usein stationäärisellä radalla, jolloin satelliitti sijaitsee kaiken aikaa samassa asemassa Maapalloon nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi ihanteellinen asema esimerkiksi EMP-tappajasateliitillle, joka sitten kriisin sattuessa räjäytetään, ja EMP-pulssi tuhoaisi silloin suuren joukon kommunikaatiosatelliitteja, joiden avulla esimerkiksi strategiset ohjussukellusveneet, eli SLBM-laivueet saavat saavat laukaisukoodinsa, sekä ohjusten taistelukärjet saavat kohteensa. Samoin taktiset ydinaseet saavat noiden satelliittien avulla ohjeensa ja muutenkin noiden aseiden toiminta on samanlaista kuin merivoimien strategisten aseiden toiminta.

Satelliitteihin piilotettu ydinase kuitenkin paljastuu sen gammasätelyn takia, ja silloin voidaan käyttää gammasensoreita sen paljastamiseen. Eli kauas kuuta kiertavälle radalle voidaan lähettää gammakameralla varustettu satelliitti, joka sitten näkee kiertoradalle sijoitetut ydinaseet erittäin helposti. Ongelma on sitten siinä, että jokainen maailman satelliitti on periaatteessa tappajasateliitti, eli ne voidaan ohjata hyvin nopeasti toista satelliittia päin, jolloin molemmat tietenkin tuhoutuvat. Mutta jos mikä vain kappale ohjataan esimerkiksi FOBS-asetta vastaan, niin se tuhoaa kohteen täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisessa satelliitissa voi olla "tappo-optio", mikä tarkoittaa sitä, että siihen kytketään vain riittävän suurella polttoainekapasiteetilla varustettu raketti-osa, joka sitten mahdollistaa radanvaihdot, ja satelliitti voi silloin toimia muissa tehtävissä, ennen kuin se lähetetään "kamikaze"-tehtäviinsä.

kimmonsivu.blogspot.fi