Koulujen oppitunneilla tallennetuista videoista hiukan lisää, eli oppitunnit ovat oppimista varten.

Kun oppitunneilla tallennetaan videoita, ja niitä laitetaan sitten Internetiin, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että niissä ei näy kuin se, mitä kuvaaja videoissa haluaa näyttää. Kun puhutaan oppituntien tallentamisesta, niin luokissa olevat valvontakamerat tallentaisivat koko tilanteen puolueettomasti nauhalle, ja tämä tietenkin parantaisi ihmisten oikeusturvaa. Mutta kun mietitään sitä, että miksi OAJ tai ainakin jotkut opettajat ovat tuota oppituntien tallentamista vastaan, niin silloin kyllä tulee mieleen se, että onko heillä joku ramppikuume tai vain tottumattomuutta esiintyä kameroiden edessä.? Mutta kun puhutaan näistä raivokohtauksia esittävistä videoista, niin niissä näkyy vain se viimeinen tilanne, eikä sitä että heitettiinkö opettajaa jollain esineellä tai syljettiinkö hänen päälleen, Eli puhun tässä nyt yleisesti tämän koulaitoksen asioista, enkä vain yhdestä tapauksesta.

 Kun puhutaan tallenteista sekä todistusarvosta yleensä, niin jos näiden tallenteiden kanssa lähdetään oikeuteen, niin silloin tietenkin jotkut aloittavat sellaisen leikin, missä he jatkuvasti utelevat, että "kumpaa mahdetaan uskoa", opettajaa vai oppilasta, tai uskoisiko oikeus mahdollisesti oppilasryhmää, jonka vanhemmat ovat kunnanvaltuustossa? Tai ehkä tuomari sitten uskoo mieluummin opettajaa, jonka aviomies on pankinjohtaja, lakimies, upseeri tai kunnan sosiaalitoimen johtaja. Se mitä tuomari että oikeudessa istuvat lautamiehet näkevät on tuollainen filmi, missä ehkä käydään kiinni tai käytetään kovaa kieltä. Kun puhutaan siitä, että tuomari tai lautamiehet uskovat jotain tai eivät usko, niin silloin unohdetaan se, että heidän pitää perustella uskomisensa tai uskomatta jättämisensä, eli siksi kannattaa vähän varoa näitä oikeudenkäyntejä ihan oikeasti. Kun tuomari antaa tuomion, niin silloin saattaa olla niin, että kumpikin osapuoli saa tuomion.

Toinen osapuoli siitä, että hän heitteli ehkä jollain esineellä opettajaa sekä loukkasi tämän kunniaa, mutta myös opettaja voi saada sitten siitä silti seuraamuksia. Laissa on nimittäin pykälä, jonka nimi on "hätävarjelun liioittelu", ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi itsepuolustustilanteessa toki voidaan mennä liian pitkälle. Esimerkiksi karateiskun antaminen kurkkuun voidaan tulkita liioitelluksi itsepuolustukseksi, jos toinen käy haastamaan riitaa, ja haastamaan tämän karatea osaavan henkilön tappeluun, joka päättyy tähän iskuun, mikä voi surmata ihmisen ellei häntä intuboida välittömästi. Mutta nyt sitten taas menin toiseen asiaan, eli palataan koulumaailmaan. Jos oppitunnit tallennetaan, niin siinä sitten näkyy myös sellainen, että onko hälinä siellä yleistä.

Kuitenkin oppitunnit ovat sitä varten, että niissä istutaan hiljaa ja koulujen tarkoitus on opettaa myös noudattamaan yleisiä sääntöjä. Mikäli jotkut oppilaat meluavat, niin siitä sitten pitäisi antaa rangaistus, ja mielestäni pitää myös vanhempiin ottaa yhteyttä tuollaisessa tapauksessa, missä meluaminen on jatkuvaa. Kun mietitään tilannetta, missä oppilaat meluavat sekä heittelevät opettajaa pullonkorkeilla, niin silloin on saattanut käydä niin, että opettaja on antanut kurin hellittää, ja sitten on edessä tilanne, missä sen palauttaminen on todella vaikeaa. Eli tuolloin pitää muistaa se, että oppilailla on saattanut olla paljon sijaisia, jotka eivät ole välittäneet pitää kuria, ja sijaisten kohdalla kouluyhteisön pitäisi heitä kyllä tukea, ja rohkaista hakemaan rehtori tai muu opetuksen esimies paikalle, jos luokassa on häiriöitä.

Oppilaat oppivat joskus sellaista, että sijaisille saa ikään kuin aukoa päätään, ja jos tuota jatkuu pitkään, niin silloin käy niin, että tilanne saattaa lopulta karata käsistä. Ja silloin kurinpalautus on todella vaikeaa. Sama koskee tietenkin tilannetta, missä joku yksittäinen henkilö luokassa saa tehdä enemmän kuin toiset. Kurinpidon tulee olla yhteneväistä, ja jos yhden oppilaan kohdalla aletaan lipsua, niin silloin muutki alkavat "ottaa tästä oppilaasta mallia". Eli kuten ollaan monesti todettu, niin silloin tulee mieleen, "että kun yksi saa tehdä jotain, niin muidenkin pitää saada". Kuitenkin koulu lapsen oikeus, ja hänellä on oikeus oppia siellä asioita. Ja siksi myös kurinpito on erittäin tärkeä osa opettajan työtä. Toki oppilaille pitää tehdä selväksi, että he käyvät koulua itsensä takia, ja vain hyvät numerot takaavat heille pääsyn haluamaansa ammatilliseen tai yliopistolliseen koulutukseen, joista jälkimmäiseen mennään yleensä lukion tai ammattikoulusta ja lukiosta koostuvien yhdistelmäopintojen kautta, ja ehkä sitten he joskus tulevat luokan eteen opettamaan muita ihmisiä. Ja silloin näitä asioita on hyvä miettiä ihan itse.

Tässä tuulahdus menneiltä ajoilta Mötley Crüe ja Smoking in the boys room: https://www.youtube.com/watch?v=5oVBvxA0mm0

elainasiaa.blogspot.fi

Koulun tarkoitus on valmentaa ihmisiä yhteiskunnan jäseniksi sekä opettaa heille itsenäistä elämää sekä ajattelua

Kuvituskuvaa
(Perusopetus.fi)
Kuva I

Taas ovat koulut alkaneet, ja vanhemmat tietenkin toivovat lapsensa menestyvän siellä, joten siksi tässä alkuvaiheessa tulee varmasti joillekin vaikeuksia käsittää, että vaikka peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa työskentelee ylityöllistetty opettaja, niin kuitenkin sen tehtävänä on lapsen itsenäistymisen tukeminen. Tuon takia ei ole hyvä, että vanhemmat seisovat koulun pihan ympärillä koko päivän tai tuovat eväitä sekä kotiin unohtuneita kirjoja kouluun. Koulun henkilökunta on kaikesta huolimatta pätevistä  kasvatustieteitä lukeneista ihmisistä valittu joukko, jonka tehtävänä on arvioida lapsen kykyä käydä koulua sekä elää yhteiskunnassa.

Kuten kaikki ammattilaiset, niin myös koulujen opettaja tarvitsee tilaa pystyäkseen tekemään arvioita siitä, että millaista tukea lapsi tulee tarvitsemaan koulussa. Eli tähän tukeen kuuluvat erilaiset koulun sekä yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut, kuten terveydenhoitajan ja muiden vastaavien ihmisten antamat palvelut, ja samoin vanhempainilloissa olisi tietenkin hyvä tavata lasten ja nuorten vanhempia, jotta heidän kanssaan voidaan puhua erilaisista asioista, joista yksi on tietenkin se, jos lasta on kotona opetettu jotenkin alistamaan heikompiaan.

Tämä tarkoittaa tietenkin tyttöjen tukasta vetämistä ja muuta vastaavaa toimintaa, ja samalla sitä, että jos nuori koko ajan keskustelee toisten kanssa kesken oppituntia, niin silloin on kyllä joku vikana. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että opettajien tehtävänä on arvioida oppilaita, niin silloin otetaan huomioon se, että pystyykö oppilas kuulemaan mitään muuta, kuin mitä hän itse haluaa kuulla. Samoin ei ole mitenkään toivottavaa se, että vanhemmat seisovat koulun pihoilla ja hakevat lapsiaan koulusta jatkuvasti, koska se ei kasvata heidän itsenäisyyttään, vaan pikemminkin opettaa lapsia siihen, että häntä palvellaan jatkuvasti. Se tuo sitten tietenkin ongelmia myöhemmässä elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö saattaa muuttua naiiviksi sekä kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä vain hyvää.

Maailmassa on miljoonia esimerkkejä ihmisistä, joiden on annettu ymmärtää, että he ovat jotenkin erityislahjakkaita esimerkiksi musiikaalisesti. Ja näitä muusikonalkuja sitten kuunnellaan kaiken maailman talenteissa sekä idolseissa, joissa sitten ei saatu palaute ehkä kuitenkaan ole kaikkein mukavinta. Mutta toki se että joku alkaa itkeä oman esityksensä jälkeen voi johtua kovan paineen sekä henkisen latauksen purkautumisesta eikä niinkään aidosta pettymyksestä. Mutta tietenkin olisi parempi saada aitoa palautetta myös omasta esiintymistaidosta, jotta pettymys sitten suuren yleisön edessä ei niin paha olisi. Kuitenkin palauttetta annettaessa voidaan käyttää myös sitä laimeampaa kieltä, ja kaikkea ei tarvitse sanoa aivan suoraan. Eli siinäkin tilanteessa pitää olla asiallinen, koska jos annettu palaute on kovin kovasanaista, niin ei sinne valintatilanteeseen kukaan uskalla tulla. Ja sama koskee ihan jokaista asiaa elämässä.

Kuitenkin kun puhutaan kasvatuksesta, niin silloin pitää ensin tehdä arvio siitä, mitkä ovat tuon kasvatettavan tarpeet, ja samalla pitää muistaa se, että koskaan ei saa luvata liikaa. Toisin sanoen koulun tehtävänä on antaa oppilaalle tietoja sekä mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan siten, kuin yhteiskunta vaatii, mutta se että oppiiko oppilas mitään, riippuu myös hänestä itsestään. Eli opettaja ei voi eikä saa luvata hänelle mitään lukiopaikkoja tai yliopistollista ammattia, ennen kuin oppilas sitten saapuu kouluasteensa viimeiseen arviointiin, missä sitten hän saa numeronsa. Mutta se tietenkin vaatii sitä, että hän osallistuu opetukseen. Syy miksi esimerkiksi kaunokirjoituksesta joskus huomautetetaan, johtuu siitä, että oppilaan nimestä ei ehkä saa mitään selvää, vaikka hän osaisi lukea saapuessaan kouluun. Jotkut oppilaat osaavat jo lukea melko sujuvasti, mutta kirjoittaa he eivät välttämättä osaa saapuessaan koulun pihalle.

Eli se osaako lapsi tämän taidon riippuu siitä, että onko hänelle luettu kotona paljon ääneen, niin että hän näkee samalla tekstin, mitä luetaan. Tuolla tavoin lapsi voidaan opettaa lukemaan jo noin 6,5 vuoden iässä, ja tuolloin lapsen kehitys on erittäin nopeaa. Ja mikäli hän osaa lukea saapuessaan kouluun, niin silloin tietenkin hänellä on paremmat edellytykset kuin muilla muuhunkin oppimiseen. Ja opettajan ei silloin tarvitse käyttää niin paljon aikaansa hänen kanssaan. Jos opettaja on kaiken aikaa yhden lapsen vieressä, niin se saattaa sitten aiheuttaa leimaamista muiden luokan jäsenten taholta, koska tietenkin luokassa on muitakin ihmisiä, joille opettajan pitää antaa huomiotaan. Suurryhmissä on näet sellainen ongelma, että niissä on muitakin ihmisiä, kuin yksi henkilö, joka vie opettajan kaiken ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi