Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Miksi ajattelemattomasti tehty koe voi vaarantaa todella monen ihmisen turvallisuuden?

Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta sekä myös siitä, miten uskonto sekä monikulttuurinen toimintaympäristö vaikuttaa yksilön kautta globaaliin liiketoiminta- sekä poliittiseen toimintaan. Nykyisin on olemassa sellaisia kanavia kuin YouTube, jossa esitetään sellaista materiaalia, mitä ei koskaan ennen olisi voitu esittää. Tuollaiset filmit ovat saaneet aikaan sen, että ihmiset ovat nähneet asioita, joita heidän ei ehkä olisi pitänyt nähdä, ja osa noista asioista ei varmasti imartele esimerkiksi kosmetologisia tuotteita  tai lääketeollisuuden toimijoita, ja se  että esimerkiksi koe-eläinten oloista sekä niillä tehtävistä testeistä on tehty filmejä, on kuitenkin saanut ihmiset miettimään sitä, että olisiko mahdollista muuttaa tuota prosessia sellaiseksi, että siinä ei tuotettaisi eläimille niin suurta kipua, tai olisiko mahdollista korvata eläinkokeet täysin esimerkiksi soluviljelmillä.

Samoin olen kiinnostunut siitä, kuinka modernit sekä halvat tietotekniset ratkaisut muuttavat maailmaa sekä käsitystämme siitä, miten tietoa pitäisi jakaa. Nykyään myös yksittäiset ihmiset voivat vaikuttaa asioihin enemmän kuin koskaan ennen, ja siksi kun kirjoitetaan tekstiä, niin pitää kirjoittajan tuntea vastuunsa tekemästään työstä. Samalla myös pitää lukijan harjoittaa tarkempaa lähdekritiikkiä kuin koskaan ennen.

Näet nykyään on olemassa myös sellaisia kirjoituksia, jotka ovat todella vaarallisia. Eli kyseessä eivät ole mitkään UFO-kirjat, joissa käsitellään lentokoneita, joita ei löydy mistään katalogeista. Vaan nämä vaaralliset kirjat sekä julkaisut ovat sellaisia, että niissä neuvotaan jättämään lääkitys kesken, mikä vaarantaa ihmisen hengen. Ja kuitenkin siksi pitää muistaa, että avoin media sitten auttaa myös paljastamaan tällaisia toimijoita, jotka voivat esiintyä esimerkiksi lääkäreinä, ja kehottaa potilaitaan jättämään lääkityksen. Ja jos tuollainen henkilö pystyy vakuuttamaan toisen ihmisen siitä, että hän on laillisesti sekä toimiva sekä kyseisen ammattikunnan eettisiä sääntöjä noudattava lääkäri, niin silloin tuollainen näennäistieteen harjoittaja  voi aiheuttaa todella vakavia asioita, eli murhata potilaansa ilman ajatustakaan  siitä, että hän hyvin todennäköisesti joutuu vastuuseen teostaan.

Sekä myös samaistetaan esimerkiksi lääkkeiden huumaava eli “viihdekäyttö” tarpeellisiin lääkkeisiin, ja aina pitää lääkityksestä puhuttaessa kehottaa henkilöä kääntymään oman lääkärinsä puoleen, jos hän aikoo lääkitykseen tehdä muutoksia. Mutta samoin pitää ymmärtää, että tarpeeton lääkkeiden syönti on myös vaarallista. Jos yliopiston nimissä julkaistaan rasistisia kirjoituksia, niin ne ovat paljon vaarallisempia kuin jonkun skinheadin huutamat iskulauseet.

Samoin pitää muistaa se, että yhtään eläintä ei saa vahingoittaa tieteen nimessä ilman hyvää syytä. Ja myös kaikki tutkimukset pitää viedä läpi ilman, että millekään eläimelle ei aiheuteta turhaa kipua tai kärsimystä. Tässä kuitenkin sen verran sanon, että tietenkin jos pöydälleni laskeutuu kärpänen, niin sen sitten surmaan, mutta en sitä tieteen nimessä tee. Ja kun aletaan tehdä esimerkiksi kosmetiikkaa koskevia kokeita, niin ne pitäisi tehdä soluviljelmien avulla, koska noin saadaan tehtyä tutkimusta, missä kaikki solut on kasvatettu tarkoin määrätyissä olosuhteissa, ja ne vastaavat geneettisesti toisiaan. Eli soluviljelmissä kasvatettujen sarveiskalvon solujen kasvuympäristö on täysin kontrolloitu, eikä tuohon solukkoon vaikuta esimerkiksi mekaaninen rasitus.

Ihmisillä tehtäviin lääketieteellisiin kokeisiin pitää kuitenkin suhtautua paljon vakavammin kuin eläimillä tehtäviin kokeisiin, ja jos koe-eläimiä valitaan, niin itse olen sitä mieltä, että bananaanikärpänen on eettisesti paljon parempi valinta koe-eläimeksi kuin korkeampi eliö kuten nisäkäs, jos tuollainen valinta pitää tehdä. Jos vaikka Ebola-testeissä käytetty koe-eläin karkaa jostain biologisesta testilaboratoriosta, niin silloin varmasti on edessä tilanne, mistä on tehty monia elokuvia. Kuitenkaan kukaan ei ole koskaan miettinyt tarkasti sitä, mitä tapahtuu kun esimerkiksi viruksia ruiskutetaan johonkin apinaan. Tuon eläimen elimistössä saattaa tapahtua reaktioita, jotka saavat tuon viruksen muuttumaan aivan toisenlaiseksi, ja silloin edessä voi olla katastrofi. Toki myös banaanikärpäsiin istutettu virus saattaa karata ihmisten keskuuteen, joten siksi näitä kokeita pitää miettiä todella tarkasti.

Ja ennen kuin lääkkeitä aletaan myydä ihmisille, niin niiden pitää käydä läpi monimutkainen hyväksymisprosessi, jossa näiden valmisteiden turvallisuus sitten varmistetaan. Kuitenkin tieteen harjoittamiseen kuuluu elämän kunnioittaminen, ja jos ihminen ei tajua sitä, että lyödessään kärpäsen hengiltä, niin hän surmaa elävän olennon, niin silloin ei kyllä hyvin mene. Ja jos hän sitten surmaa pikkulapsia tieteen nimessä, niin silloin hän on täysin moraaliton henkilö.

Mutta jos tieteen tekijä ei tajua, mitä tapahtuu jos hänen laboratoriostaan karkaa esimerkiksi muuttunutta AIDS-virusta kantava apina, tai että hänen “loistavat” kokeensa luovat vaikkapa tappajakoiran kadulle, niin silloin ei kyllä voida puhua mistään mukavasta asiasta, ja itse kyllä kauhulla ajattelen, miten esimerkiksi raivotautia poteva jyrsijä käyttäytyy. Samoin koiran käytös voi muuttua erittäin häiriintyneeksi, jos sen nuoruudessa tuolle eläimelle aiheutetaan tuskaa, ja kuka sitten katsoo, että tuollaista koiraa ei toimiteta vahingossa löytöeläimille tarkoitetulle eläinklinikalle lopetettavaksi. Samin vaaratilanteita saattaa tulla silloin, jos joku vaikkapa tekee sellaista, että hän näyttää hoidettaville apinoille väkivaltaelokuvia, jolloin ne oppivat sitten sellaista, mitä niiden ei varmasti haluta oppivan, ja tuosta asiasta on tehty loistavia kauhuelokuvia.

Eli jos tuo kokeen eli esimerkiksi taistelukoiran kouluttaja käyttää huolimatonta henkilökuntaa, niin nuo alaiset saattavat toimittaa tuon eläimen löytöeläinasemalle lopetettavaksi, ja sitten joku pikkulapsi käy siellä hakemassa sen sieltä lemmikiksi. Ihminen joka ei tiedä omistavansa koiran, jota ehkä on käytetty taistelukoirana on tilanteessa, missä hän saattaa päästää sen kotipihalleen vapaana liikkumaan, ja silloin se voi muuttua hyvin vaaralliseksi.Ja koiratappelut ovat lain mukaan eläinrääkkäystä, mistä seuraa automaattisesti kotieläinten pitoa koskeva kielto. Sekä toivottavasti myös psykiatrinen sairaanhoito, jotta kyseinen ihminen ei sitten tee samaa uudelleen, ja syy tähän käytökseen sitten saadaan selville. Näet jokainen sarjamurhaaja on jossain elämänsä vaiheessa osoittanut julmuutta myös eläimiä kohtaan.

pimeakronikka.blogspot.fi 

Median puolueettomuus sekä toimiva ja demokraattinen lainsäädäntö ovat yhteiskunnallisen toimintamme kulmakiviä, ja puolueeton media takaa sen, että kaikki ihmiset saavat äänensä kuuluviin

Moniarvoinen sekä kaikkia osapuolia kuunteleva journalismi on ollut aina sellainen asia, mikä kuuluut tietenkin perinteisesti maamme kulttuuriin, mutta kun ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että media ei enää sitten palvelekaan kaikkien ihmisten päämääriä, niin eteen on tullut sananvapauden rajoittamiseen tähtäävää toimintaa, joka on selvästi päämäärä- sekä tarkoitushakuista haukkumista, missä nimenomaan julkisuuden henkilöihin kohdennetaan aivan ala-arvoista kielenkäyttöä, joka tarkoitus on ikään kuin vain saada ihmiset pelkäämään sitä, että he kirjoittaisivat jotain tiettyjä henkilöitä vastaan. Tuo alatyylinen journalismi on sellaista, että toimittajia arvostellaan aivan toisten asioiden kuin heidän työnsä pohjalta, ja esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät potkut ovat olleet sellainen asia, mitä on tiettyjen henkilöiden mielestä syytä puolustella. Samalla tavoin aikoinaan arvioitiin esimerkiksi J. Edgar Hooverin työtä FBI:n päällikkönä.

Eli monissa FBI:ä (Federal Bureau of Investigation) käsittelevissä kirjoissa nostetaan esiin Hooverin väitetty suhde hänen varamieheensä Clyde Tolsoniin, mikä ei mitenkään liity hänen toimintaansa FBI:n päällikkönä. Kuitenkin Hooverista ai muutenkaan mitään hyvää muka ole löytynyt, kun hän sitten aikoinaan puhdistui USA:n mafiasta, niin jostain syystä hänen työtään liittovaltiossa ei olla arvioitu kuin tiettyjen salakuuntelujuttujen eli lähinnä COINTELPRO- ohjelman kannalta, missä kuuntelua kohdennettiin liittovaltion sekä rotuerottelua kannattavien tai harjoittavien osavaltioiden tuomareihin, joiden epäiltiin antavan puolueellisia neuvoja Ku Klux Klanille.

Tuo kuuntelu kohdentui siis puhelinkoppeihin, joita epäoltiin hyödynnettävän huume tai asekaupassa, ja sitten tehtiin päätös siitä, että yleisen puhelimen  eli puhelinkioskien kuunteluun ei tarvinnut kysyä lupaa. Kuitenkin noissa nauhoissa oli keskusteluja, jotka käsittivät asianajajien sekä tuomareiden välistä keskustelua, mikä koski meneillään olevia kansalaisoikeuskanteita, missä poliisien epäiltiin pahoinpitelevän todistajia, ja tuomareiden sitten vapauttavan heitä, koska todisteita ei haluttu kuunnella tai katsella.

Mutta kun puhutaan sananvapaudesta, niin se sama asia koskee myös toimittajia, jotka tekevät usein hyvin tärkeää työtä paljastaessaan valtion väärinkäytöksiä. Syy miksi tuo trollaaminen kohdentuu nimenomaan julkisuuden henkilöihin, johtuu siitä, että tuolloin kyseisellä toiminnalla on paljon suurempi vaikutus, kuin sillä että trollaaminen kohdentuisi ”naapurin perttiin”, koska jos uhkaaminen kohdentuu vaikka tunnettuun poliitikkoon, tehdään siitä paljon helpommin juttu internetiin tai paperilehteen, ja tuolloin trollaaja saa esiin haluamansa varoittavan esimerkin, jotta muut sitten osaisivat häntä pelätä, ja tietenkin kansanedustajat sekä poppitähdet ovat varsin hyviä kohteita trollaamiselle, koska heihin kohdentuvalla uhkaamisella on suurempi vaikutus kuin siihen, että tavallisia ihmisiä lähdetään uhkailemaan, ja kansanedustajia voidaan tuolloin painostaa säätämään sananvapautta rajoittavia lakeja.

Samoin tunnettujen toisinajattelijoiden nimissä voidaan lähettää uhkauksia esimerkiksi venäjän presidentille, jotta venäjän viranomaiset sitten ryhtyisivät toimiin tuota ehkä hyvinkin kiusallista toimijaa vastaan.  Ja tietenkin myös KGB:llä on ollut suomalaisia ilmiantajia, jotka ovat ehkä ilmiantaneet toisinajattelijoita neuvostoaikaan, ja tuollainen toiminta on saattanut viedä jonkun taiteilijan sitten vuosiksi vankilaan. Tuo on tietenkin hiukan kiusallista joillekin suomalaisille, jotka ovat ehkä houkutelleet ystäviään ansaan, koska ”heidän oli pakko” viedä heidän antamansa kirjoitukset KGB:n paikalliseen päämajaan, jotta tuo ”toveri” sitten saadaan vietyä asianmukaiseen kuntoutukseen Siperian metsätyömaille. Ja toki tuollainen loistava valtiota tukeva  toiminta sai aikaan sen, että tuo henkilö palkittiin vodkalla sekä savukkeilla,

Kun puhutaan Yleisradiosta sekä muista valtiollisista mediakanavista, niin mielestäni sen alistaminen poliittiseen kontrolliin on hiukan kyseenalaista, koska se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku poliittinen päättäjä käyttää asemaansa estääkseen häntä koskevan kiusallisen tiedon pääsemisen julkisuuteen. Eli tuolloin kyseessä on erittäin ikävä sensuurin muoto, josta ei olla paljoa puhuttu. Tuolloin mediatalon johtoasema antaa mahdollisuuden tehdä puolueellisia juttuja, joissa poliittisia kilpakumppaneita panetellaan tehokkaasti esittämällä esimerkiksi väitteitä siitä, että nämä ovat jotenkin toimineet valtion etua sekä hyvää mediatapaa vastaan.

Moniarvoisen median toiminta on sellaista, että jokaista osapuolta kuunnellaan sekä yhdessä että erikseen, ja uutisoinnissa noudatetaan sellaista kielenkäyttöä, että se on lapsille sopivaa kuunneltavaa, eikä pidä sisällään mitään ihmeellisiä uhkauksia tai vihjailuita kirjoittajien muuhun toimintaan. Eli uutisen ideana ei ole sellainen toiminta, että siihen vedetään kaikki kirjoitelman kohteen ennen tekemät asiat sekä teot, vaan uutisen tarkoitus on pohtia juuri sitä asiaa, mitä otsikossa sanotaan.

Samoin mediassa käytävän keskustelun ei ole tarkoitus antaa siellä toimiville ihmisille julkaisualustaa esimerkiksi tappokäskyille tai muulle yllytykselle laittomaan toimintaan. Eikä myöskään ole tarkoitus tehdä ohjelmia, missä välitetään esimerkiksi jengeistä kriittiseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden yhteystietoja tai ajoneuvojen rekisteritunnuksia, joiden avulla sitten saadaan aikaan sellainen ilmiö, että tuon henkilön auto syttyykin sitten palamaan. Eli tuon takia pitää jonkinlaista sensuuria kuitenkin olla, jotta kaiken maailman mustapilottiset sekä kommandopipoa ja maihinnousukenkiä käyttävät henget eivät sitten pääse irti, kun joku katsoo noita ohjelmia, missä kriittisesti keskustellaan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta sekä ihmisten työn vastaanottovelvollisuudesta ja hänen velvollisuuksistaan valtiota sekä työnantajia kohtaan ja muusta hyvin näkyvästä toiminnasta, mitä näemme eri ostoskeskuksissa sekä muissa julkisissa tiloissa joka päivä.


espoonmetsa.blogspot.fi