Keskitysleirien ruokavalio eli kun moraali sekä yhteiskunnallinen tarve rangaista rikollisia kohtaavat

Kuvituskuvaa

Auschwitz ei varmaan ole mikään kovin mieltä ylentävä paikka, ja sen brutaalisuuden tuntee moni ihminen maailmassa, vaikka nuoremmalle väelle tuo käsittämätön julmuuden tyyssija ei ole tuttu kuin kirjoista sekä filmeistä. Kuitenkin maailmassa on paljon vankiloita, joiden olot ovat lähes samaa luokkaa kuin natsien keskitysleireillä, ja niistä ei kuitenkaan koskaan puhuta. Abu Ghairabin vankilan olot olivat surkeat, ja vartijoiden toiminta muistutti hiukan WAFFEN-SS:n toimintaa, mutta tuo rikos paljastui vain siksi, että vankila oli amerikkalaisten hallussa, ja nuo vartijat ottivat siellä valokuvia, ja taas saatiin sitten kerrottua maailmalle, kuinka kamala maa USA ja sen imperialistiset johtajat ovat, kun näitä vankeja sähköshokeilla kiduttivat.

Samoin Guanantanamo Bay:ssa sijaitseva erityisvankila on saanut kansainvälisen tuomion, minkä tuo laitos toki ansaitsee. Samoja menetelmiä käytetään toki muissakin vankiloissa, joissa pidetään tavallisia rikosvankeja, mutta nämä tavalliset pidätetyt eivät ketään sitten kiinnosta. Eikä ketään kiinnosta Saudi-Arabian tai Jordanian vankiloissa olevien tuhansien vähintäänkin hepposin perustein tuomittujen toisinajattelijoiden kohtalo. Tai se mitä tapahtuu esimerkiksi Bankok Hilton-nimisessä vankilassa, missä pidetään viranomaisten mukaan huumerikoksista tuomittuja henkilöitä.

Mutta samaan aikaan esimerkiksi Eritreassa on vankiloita, missä vankeja pidetään kuorma-auton konteissa, kunnes he nääntyvät nälkään sekä janoon, ja näistä vankiloista ei tietenkään mitään puhuta. Eikä missään myöskään puhuta mistään muistakaan vankiloista maailmassa, jossa on ihmisillä on tapana tietenkin kutsua itseään sivistyneeksi lajiksi. Kuitenkin yhteiskunnan pitää rangaista ihmisiä, jotka toimivat sen asettamia normeja vastaan, ja siksi kaikilla valtioilla on käytössään rangaistuskoneisto, jota kutsutaan hellämielisesti korrelaatiojärjestelmäksi (correlation system) Tuossa laitoksessa olevilla henkilöillä on takanaan rikoksia, kuten varkauksia sekä väkivallan tekoja, joita heidän pitää sovittaa. Ja toki tuossa järjestelmässä on sellainen periaate, että kukaan ei ole lain yläpuolella. Kun puhutaan pakkolaitoksesta sekä kuritushuoneesta, niin tarkoitetaan vankilaa vankilassa, mihin laitetaan vankeja, jotka tekevät vankeusaikanaan rikoksia. Vankilat ovat kovia sekä pelottavia paikkoja, koska niiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä pysymään erossa rikoksista, ja siinä sitten mennään joskus hyvin pitkälle, ja jotkut vankilat ovat tarpeettoman kovia, ja niissä käytetään terapiaa, mikä vie henkilöltä oma-aloitteisuuden. Eli vartija käskee kaiken aikaa tekemään jotain, ja jos vanki ei tee mitä hän käskee saattaa seurauksena olla esimerkiksi kilvellä painaminen seinää vasten tai sähköshokki sekä isku patukalla vatsaan.

Kun puhutaan siitä, että vankiloissa on huono ruoka tai sitä on liian vähän, niin tuolla toiminnalla on tarkoitus. Vankien pitää olla sen verran heikkoja, jotta he eivät pysty kapinoimaan, tai sitten heitä väsytetään kovalla työllä, joka pitää sisällään peltojen kuokkimista sekä kivien kantoa, Tuon työn tarkoitus on saada vangit niin väsyneiksi, että he eivät sitten päivän päätteeksi harjoita huumekauppaa tai muuta rikollista toimintaa. Siksi vankiloiden ruoka on erittäin huonoa. Kun taas puhutaan siitä, että vankilan tarkoitus on toimia paikkana, josta joskus pääsee poiskin, niin silloin täytyy esimerkiksi ruokailu sovittaa siten, että henkilö ei enää muistele paikkaa hyvällä. Mikäli vanki tekee jonkun asian, kuten vartija on hänelle käskenyt, niin hän saa plussaa. Ja kun plussia tulee tarpeeksi, niin silloin tietenkin vanki siirretään vähemmän rankaisevalle osastolle.

Tuossa käytetään sellaista mallia, että kun vanki tuodaan osastolle, niin hän saa hyvää ruokaa, mutta kun hän lähtee etenemään järjestelmässä, ja vaihtaa osastoa, niin silloin ruoka taas muuttuu huonoksi, jotta hän ei kaipaisi mennyttä aikaa. Yksi pahimpia rikoksia, mitä järjestelmä tuntee, on muuten väärä vala. Eli henkilö kertoo valheita oikeussalissa, ja siitä sitten varmasti seuraa todella kova rangaistus. Toisin sanoen väärän valan tehnyt henkilö joutuu kärsimään sen rangaistuksen, minkä tuo vankilaan joutunut henkilö sitten sai. Väärä vala on hyvin ikävä asia, a noista oikeuskäytännön ikävistä asioista keskustellaan vielä nykyäänkin. Esimerkiksi joissakin maamme sodan ajan rintamalla taaphtuneissa oikeudenkäynneissä, missä henkilö on tuomittu pikaoikeuden päätöksellä kuolemaan kovennetun kurinpito-ohjesäännön sallimalla tavalla, on kyseessä saattanut olla syntipukki, joka on saanut näytellä osansa jossain julmassa näytelmässä, missä komppanian päällikkö on ajanut alaistaan syytteeseen esimiehen vastustamisesta.

Tai en tiedä noista pikaoikeudenkäynneistä, mitä Suomi teki, että oltiinko niissä asiallisempia kuin Saksassa tai USA:ssa, mutta ainakin saksan kenttäoikeudessa "feldkommandantureissa" tuomittiin henkilöitä teoista, joita heidän esimiehensä olivat käskeneet tehdä. Eli kenttäoikeus ammutti esimerkiksi einsatzkomandoja sekä dirlewanger-miehiä heidän omien esimiestensä tekemien ilmoitusten perusteella, eli nuo tuhoamiskomennuskuntien johtajat ilmoittivat alaisensa rikollisiksi ampumiseen, mitä he itse olivat johtaneet, ja syytteenä oli tietenkin siviilien ampuminen sekä poliisina esiintyminen. Näin nämä tuhoamiskomennuskunnan upseerit pääsivät eroon ikävistä todistajista. Vaikka Suomesssa toimintamalli oli hiukan toinen, niin varmasti jossain vaiheessa saattoi käydä niin, että joku sitten kävi tekemässä aiheettomia syytteitä myös suomessa.

Ja jotkut noista tekaistuista syytteistä saattoi johtaa kuolemantuomioon. Se että noita tapauksia on esimerkiksi USA:ssa tullut ilmi on varmasti ollut kamalaa. Eli ihmisiä on laitettu sähkötuoliin, vaikka poliisi on tiennyt hänen olevan syytön, tai niin ainakin median mukaan on tapahtunut esimerkiksi Etelävaltioissa, joissa tuomarien asenne oli rotuerottelun aikaan sitä, että jos musta ampui valkoisen miehen, niin hän sai siitä kuolemantuomion. Ja Etelä-Afrikassa apartheid-hallitus käytti kuolemantuomiota ilmeisesti vain mustia kohtaan.

 Kun puhutaan vaikkapa My Lain verilöylystä, niin voidaan kysyä, että miksi noiden merijalkaväen miesten piti kantaa syytteet, vaikka pääosa tulituksesta ilmeisesti tuli helikoptereista tai AC-47 lentokoneista. On olemassa myös todisteita siitä, että Vietnamissa pidettiin tappokilpailuja, joissa helikopterien konekivääriampujat ampuvat sokkoina pitkin viidakkoa, ja myös AC-47 tykkilaivojen tulenkäyttö oli sellaista, että kone lensi viidakon yllä, ja tulitti kaiken aikaan allaan olevaa kasvustoa, toivoen luotien osuvan Viet-Congin taistelijoihin, ja joidenkin ihmisten mielestä noilla My Lain miehillä oli vain huono onni mukanaan, kun sattui kameramies mukaan, eli mikään ainutkertainen tapaus tuo kuuluisa verilöyly ei liene ollut.

Samoin Neuvostoliiton Afganistanissa käyttämä ilmasta pudotettava sirotemiina, josta käytetään nimeä perhonen (butterfly) ei varmasti ole sodassa hyväksyttävissä oleva väline. Tuollaista miinaa käyttää moni valtiio, ja sen toiminta perustuu siihen, että kaksi siipeä saa tuon aseen pyörimään, ja siten sen nopeus hidastuu. Tuollainen miina pudotetaan lentokoneesta tai helikopterista, ja se on yksinkertaisuudessaan aseiden aatelia. Mutta kun se putoaa maahan, niin silloin moni lapsi on niihin kätensä työntänyt. Toisaalta saattaa olla niin, että esimerkiksi taliban-taisteijat ovat amputoineet lasten käsiä saadakseen myötätuntoa osakseen.

Top 10 brutal prisons on Earth https://www.youtube.com/watch?v=iTEywmm60kY

elainasiaa.blogspot.fi