Skip to main content

Olemme siirtymässä yhteen totuuteen pyrkivästä tutkimuksen mallista monen ratkaisun malliin, jossa ei ole olemassa selkeästi oikeaa tai väärää ratkaisua


Maailma on muuttunut monisäikeisen totuuden kodiksi, jossa ei enää pyritä tai edes voida pyrkiä yhteen absoluuttiseen totuuteen. Ei ole enää mahdollista väittää jotain totuutta suoraan oikeaksi tai vääräksi.Tässä kirjoitelmassa sana "totuus" kattaa myös hypoteesit, ja muut asiat, joita yleisesti pidetään totuutena.  Eli aina pitää muistaa se, että jonkun ilmiön takana saattaa olla useita asioita, jotka saavat aikaan saman tuloksen. Ja toki on olemassa se malli, missä ei samoilla välineillä saada samoja tuloksia, jolloin kokeen sarjoittaminen sekä sitä kautta empiirisyys kärsii. Eli tämän takia tieteen tekijät ovat uusien haasteiden edessä. Kun puhutaan siitä, että ennen oli tapana esittää kaikista asioista yksi, ja ainoa oikea teoria, niin tästä ollaan onneksi päästy eroon. Tämän huomaa silloin kun keskustellaan esimerkiksi oman aurinkokuntamme synnystä.

Ennen oli tärkeää esittää teoria, jonka mukaan planeetat saivat alkunsa Auringon ympärillä olevan kaasu- ja pölykiekon osien tiivistyessä, mutta nykyään hyväksytään se, että vaikka kaikki maailmankaikkeuden planeetat syntyvät kaasu- ja pölypilvien tiivistyessä, niin esimerkiksi muutamien  aurinkokuntamme ulompien planeettojen syntyminen saattaa toisen tähden ympärillä, josta Aurinko sitten on siepannut sen omaksi kiertolaisekseen. Eli ohittaessaan esimerkiksi punaisen kääpiötähden, niin aurinko on siltä ryövännyt ehkä Neptunuksen, Pluton sekä mahdollisesti Uranuksen. Mutta pääosin planeetat sitten ovat syntyneet Auringon ympärillä, tai kaikki planeetat ovat peräisin toisten tähtien ympäriltä. Sitten tietenkin voidaan saivarrella siitä, onko Pluto planeetta vai kääpiöplaneetta, ja tuosta asiasta voidaan sitten pitää erittäin pitkiä symposiumeja.

Esimerkiksi CERN:issä työskennellään erittäin pienten partikkelien sekä suurten energiatasojen parissa, että sitä on vaikea käsittää, mutta samalla tarvittava mittaustarkkuus on niin suuri, että teoriassa jopa kuun asema maahan nähden saattaa vaikuttaa mittaustuloksiin. Samoin supernovien räjähdysten aiheuttamat gravitaatioaallot saattavat täristää maapalloa niin, että ne vaikuttavat suurta tarkkuutta vaativiin mittauksiin.  Eli siksi pitää muistaa, että tuossa tapauksessa ei tietenkään kaksi koetulosta ole täysin yhteneviä.

Kuitenkin koe sinällään voi olla täysin oikein tehty. Mutta tuo kuvitteellinen tutkija ei kuitenkaan vain ottanut kuun asemaa taivaalla huomioon, tai sitä että joku tähti räjähtässään lähettää gravitaatiopulssin läpi universumin, mikä sitten taivuttaa CERN:in kiihdytinputkea niin, että koetulokset eivät ole vertailukelpoisia silloin, kun tarvitaan äärimmäistä tarkkuutta. Ja samalla voidaan kysyä, että olisiko hänen tämä asia pitänyt huomioida? CERN sijaitsee maan sisällä olevassa luolassa, jotta se olisi mahdollisimman turvallinen. Ja kukaan ei ole miettinyt esimerkiksi gravitaatioaaltojen vaikutusta tuon synklotronin asemaan vaikutusta tutkimukseen. Jos joku supernova on tuon tärinän aiheuttaja, niin silloin kyseessä on ainutkertainen tutkimusasetelma, joka saattaa antaa ainutkertaisen tuloksen, tai ainakin tutkija saattaa niin väittää, jos yksi tässä mielikuvituksen tuottamassa kokeessa saatu tulos poikkeaa merkittävästi muista koesarjan tuloksista

 Eikä tuota aina huomata tutkimusryhmän taholta. Joten tämä asia pitää aina huomioida tutkimustuloksia arvioitaessa, vaikka se ei toki tee tuosta ainutkertaisesta tapauksesta sellaista, että sitä voidaan pitää empiirisen tutkimuksen kriteerejä täyttävinä asioina. Ja toista supernovaa ei ehkä räjähdä samassa suunnassa koskaan, joten tämän taakse voi jokainen tutkija aina vetäytyä. Eli hän voi sanoa, että tuon poikkeaman aiheutti joku tietyllä suunnalla ja tietyllä teholla räjähtänyt supernova, mitä ei ehkä aivan pian tapahdu uudestaan. Tähän voi sitten vedota myös väitöstilaisuudessa, kun joku kiinnittää huomiota tuohon poikkeavaan mittaustulokseen.

Comments

Popular posts from this blog

Schrödinger's cat: and the limits of that idea.

"In quantum mechanics, Schrödinger's cat is a thought experiment concerning quantum superposition". (Wikipedia, Schrödinger's cat). But the same thing can use as model for many other thought experiments.  Sooner or later, or at least in the ultimate end of the universe, the Schrödinger's cat will turn into wave movement. The information that this cat involved exists but the cat does not exist in its material form. The information doesn't ever vanish. It just turns its shape.  We are all trapped in the universe and time. The universe is the space that is entirety to us. There are no confirmed other universities. But the multiverse is a logical continuum for the expanding galactic megastructures.  The problem with natural things is this. They are black and white. They exist or do not exist. Could there be something, that exists and not exists at the same time?  Scrödinger's cat is thinking experiment about case their cat is not dead or not alive. But in this...

The string theory offers a new way to calculate Pi.

"Scientists discovered a new series for pi through string theory research, echoing a 15th-century formula by Madhava. By combining Euler-Beta Functions and Feynman Diagrams, they modeled particle interactions efficiently. Credit: SciTechDaily.com" (ScitechDaily, String Theory Unravels New Pi Formula: A Quantum Leap in Mathematics) People normally think that. The pi is the ratio of the circumference circle's circumference to the circle's diameter. The Pi is a mathematical constant 3.14159..., the endless decimal number. The Pi is interesting because developers can use that decimal number to make the encryption algorithms stronger.  The idea is that the encryptions program hides the message's original ASCII numbers by multiplicating those numbers with some decimal number. Or the system can add some numbers to those ASCII numbers.  "Aninda Sinha (left) and Arnab Saha (right). Credit: Manu Y" (ScitechDaily, String Theory Unravels New Pi Formula: A Quantum Le...

There are always more than three actors in the real world.

"An international research team is advancing precision timekeeping by developing a nuclear clock using thorium isotopes and innovative laser methods, potentially transforming our understanding of physical constants and dark matter. (Artist’s concept.) Credit: SciTechDaily.com" (ScitechDaily, Unveiling the Thorium Nuclear Clock and Its Time-Twisting Secrets) From Three-body problem... There are no pure three-body systems in nature. There are always more than three components in the system. For making real three-body systems we must separate those three bodies from the environment. Otherwise, there are stable effects. But nobody can predict some effects like distant supernova explosions or sun eruptions.  And one of those things that affect all bodies is time. When radioactive materials decay. That affects the stability and symmetry of the object.  Energy levels affect the existence of things like neutrons. The thorium atom clocks are next-generation tools for time measurement....