Olemme siirtymässä yhteen totuuteen pyrkivästä tutkimuksen mallista monen ratkaisun malliin, jossa ei ole olemassa selkeästi oikeaa tai väärää ratkaisua
Maailma on muuttunut monisäikeisen totuuden kodiksi, jossa ei enää pyritä tai edes voida pyrkiä yhteen absoluuttiseen totuuteen. Ei ole enää mahdollista väittää jotain totuutta suoraan oikeaksi tai vääräksi.Tässä kirjoitelmassa sana "totuus" kattaa myös hypoteesit, ja muut asiat, joita yleisesti pidetään totuutena. Eli aina pitää muistaa se, että jonkun ilmiön takana saattaa olla useita asioita, jotka saavat aikaan saman tuloksen. Ja toki on olemassa se malli, missä ei samoilla välineillä saada samoja tuloksia, jolloin kokeen sarjoittaminen sekä sitä kautta empiirisyys kärsii. Eli tämän takia tieteen tekijät ovat uusien haasteiden edessä. Kun puhutaan siitä, että ennen oli tapana esittää kaikista asioista yksi, ja ainoa oikea teoria, niin tästä ollaan onneksi päästy eroon. Tämän huomaa silloin kun keskustellaan esimerkiksi oman aurinkokuntamme synnystä.
Ennen oli tärkeää esittää teoria, jonka mukaan planeetat saivat alkunsa Auringon ympärillä olevan kaasu- ja pölykiekon osien tiivistyessä, mutta nykyään hyväksytään se, että vaikka kaikki maailmankaikkeuden planeetat syntyvät kaasu- ja pölypilvien tiivistyessä, niin esimerkiksi muutamien aurinkokuntamme ulompien planeettojen syntyminen saattaa toisen tähden ympärillä, josta Aurinko sitten on siepannut sen omaksi kiertolaisekseen. Eli ohittaessaan esimerkiksi punaisen kääpiötähden, niin aurinko on siltä ryövännyt ehkä Neptunuksen, Pluton sekä mahdollisesti Uranuksen. Mutta pääosin planeetat sitten ovat syntyneet Auringon ympärillä, tai kaikki planeetat ovat peräisin toisten tähtien ympäriltä. Sitten tietenkin voidaan saivarrella siitä, onko Pluto planeetta vai kääpiöplaneetta, ja tuosta asiasta voidaan sitten pitää erittäin pitkiä symposiumeja.
Esimerkiksi CERN:issä työskennellään erittäin pienten partikkelien sekä suurten energiatasojen parissa, että sitä on vaikea käsittää, mutta samalla tarvittava mittaustarkkuus on niin suuri, että teoriassa jopa kuun asema maahan nähden saattaa vaikuttaa mittaustuloksiin. Samoin supernovien räjähdysten aiheuttamat gravitaatioaallot saattavat täristää maapalloa niin, että ne vaikuttavat suurta tarkkuutta vaativiin mittauksiin. Eli siksi pitää muistaa, että tuossa tapauksessa ei tietenkään kaksi koetulosta ole täysin yhteneviä.
Kuitenkin koe sinällään voi olla täysin oikein tehty. Mutta tuo kuvitteellinen tutkija ei kuitenkaan vain ottanut kuun asemaa taivaalla huomioon, tai sitä että joku tähti räjähtässään lähettää gravitaatiopulssin läpi universumin, mikä sitten taivuttaa CERN:in kiihdytinputkea niin, että koetulokset eivät ole vertailukelpoisia silloin, kun tarvitaan äärimmäistä tarkkuutta. Ja samalla voidaan kysyä, että olisiko hänen tämä asia pitänyt huomioida? CERN sijaitsee maan sisällä olevassa luolassa, jotta se olisi mahdollisimman turvallinen. Ja kukaan ei ole miettinyt esimerkiksi gravitaatioaaltojen vaikutusta tuon synklotronin asemaan vaikutusta tutkimukseen. Jos joku supernova on tuon tärinän aiheuttaja, niin silloin kyseessä on ainutkertainen tutkimusasetelma, joka saattaa antaa ainutkertaisen tuloksen, tai ainakin tutkija saattaa niin väittää, jos yksi tässä mielikuvituksen tuottamassa kokeessa saatu tulos poikkeaa merkittävästi muista koesarjan tuloksista
Eikä tuota aina huomata tutkimusryhmän taholta. Joten tämä asia pitää aina huomioida tutkimustuloksia arvioitaessa, vaikka se ei toki tee tuosta ainutkertaisesta tapauksesta sellaista, että sitä voidaan pitää empiirisen tutkimuksen kriteerejä täyttävinä asioina. Ja toista supernovaa ei ehkä räjähdä samassa suunnassa koskaan, joten tämän taakse voi jokainen tutkija aina vetäytyä. Eli hän voi sanoa, että tuon poikkeaman aiheutti joku tietyllä suunnalla ja tietyllä teholla räjähtänyt supernova, mitä ei ehkä aivan pian tapahdu uudestaan. Tähän voi sitten vedota myös väitöstilaisuudessa, kun joku kiinnittää huomiota tuohon poikkeavaan mittaustulokseen.
Comments
Post a Comment