Mietteitä urbaaneista legendoista ja siitä miten legenda syntyy: Käsittelyn kohteena Candymanin legenda

Monet urbaaneista legendoista ovat kamalia, ja niitä kerrotaan toisille vain silloin, kun on laskuhumala, ja odotetaan vesisateessa kyytiä. Osa niistä on syntynyt tietenkin Hollywoodin ansiosta, tai niiden pohjalta tehdyt elokuvat ovat vahvistaneet noita myytteja. “Candyman” on kauhuelokuva eräästä vanhasta yliopiston myytistä, jollainen on lähes jokaisella kampuksella maailmassa. Tuon elokuvan “Candymanilla” on aika vähän tekemistä sen urbaanin legendan kanssa, mikä kertoo kampuksella vaanivasta sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa sen perusteella, että he sanovat kolme tai elokuvaversiossa viisi kertaa hänen nimensä. Siis tuossa myytissä kerrotaan, että ei riitä se, että uhri sanoo sanan “Candyman” viisi kertaa peräkkäin, vaan hänen pitää sanoa “Candymanin” pastorilta nimi.

Eräiden tarinoiden mukaan alkuperäinen “Candyman” olisi ollut Josef Mengele eli “Kuoleman enkeli” tai Herta Oberhauser-niminen natsilääkäri, mutta tuosta asiasta on hiukan epäselvyyttä. Kuitenkin voidaan sanoa, että urbaaneja legendoja on aina ollut olemassa, mutta ne eroavat kalevalalaisesta mytologiasta vain siinä, että niitä näitä urbaaneja legendoja kerrotaan ravintoloissa sekä huoltoasemilla, kun taas kalevalalaisia legendoja välitetään runonlaulajien toimesta eteenpäin, eli niiden esitysten ympäristö on erilainen.

Alkuperäisessä legendassa tuo “Candyman” on epäpätevän lääkärin kiduttama mies, ja erään tarinasta kerrotun version  mukaan tuo uhri oli epäpätevästi tehdyn kauneusleikkauksen tai onnettomasti päättyneen psykoterapian uhri. Tuossa myytissä henkilön pitää myös saada viisi merkkiä, jonka jälkeen neljäs kerta vie hengen. Eli tämä on jokaisen tästä aiheesta tehdyn kauhuelokuvan juoni. Ensin joukko nuoria vähän “pelleilee” kaverinsa kustannuksella, ja sitten seuraa sellainen asia, että kyseinen sairaan pilan kohde ikään kuin pimahtaa tuosta tempusta.

Eli tuo kertomuksen lääkäri oli kyseisen miehen tai naisen opiskelutoveri, joka sitten päätti antaa kaverilleen vähän terapiaa. Toisin sanoen houkutteli hänet plastiikkakirurgin pöydälle tai psykiatrin vastaanotolle, ja ryhtyi tekemään toimenpiteitä, joihin hänen taitonsa eivät sitten riittäneetkään, ja joidenkin versioiden mukaan syynä oli se, että leikkaava lääkäri unohti antaa puudutteen tuon operaation aikana. Seurauksena tuo potilas tai uhri meinasi sitten kuolla kipushokkiin, ja myöhemmin tuo mies tai nainen sitten palasi kampukselle pahat mielessä, ja tämä tarina pitäisi merkitä lapulla “kuinka yhteisö tekee rikollisen”.

Joissain versioissa “Candyman” on nainen, joka sitten lähti kokeilemaan kaverinsa kanssa mielenterveyslääkkeitä, ja sitten lähti kontrolli pois, jolloin tuo tyttö tai poika tappoi joidenkin tarinasta kerrottujen versioiden mukaan oman sisarensa tai poikaystävänsä ajamalla hänet kuoliaaksi autolla. Toisessa versiossa tuo lääke pantiin salaa hänen juomaansa, jolloin hän ei pystynyt hallitsemaan ajoneuvoaan. Se että tämä kirjoitus on hiukan sekava, johtuu siitä, että olen kuullut niin monta versiota juuri tästä kyseisestä tarinasta, ja monesti tarinan kertoja ei ole ollut parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa, joten jotta tämä kirjoitus ei niin kauheasti venyisi ja rönsyilisi, niin tässä alussa on hiukan tuollaista hapuilua. Kun puhutaan urbaaneista legendoista, niin silloin tietenkin kyseessä on suusta suuhun kulkeva kertomus, joka muistuttaa jotain “rikkinäisen puhelimen leikkimistä”.

Tiedättehän tuon lasten leikin, jossa tarinaa kuljetetaan korvasta korvaan, ja jossa joku sitten munaa itsensä lopullisesti, eli hän räkäisee toisen korvaan, mikä saa aikaan hyvän olon koko loppupäiväksi. Toki eräässä versiossa “Candyman” surmaa uhrinsa noilla laajenevilla vaahtokarkeilla, jotka ratisevat kun niitä syö.

Puhuttaessa makeisista, niin ne eivät ole mitenkään muuten kuin hampaille vaarallisia, mutta jos henkilön oksennusrefleksi salvataan, ja hän syö noita vaahtokarkkeja, niin silloin tuo kehittyvä vaahto ei pääse vatsasta pois, ja tuloksena on erittäin ikävä tilanne, koska tuo paine saattaa halkaista vatsalaukun. Ja muuten asetoniyhdisteet kuten amfetamiini saavat esimerkiksi mehiläiset sekä ampiaiset pistämään. Se taas on elokuvaversion metodologia, missä “Candyman” taas on kuolleen orjan haamu.

Elokuvaversion “Candymanin” väitetään perustuvan tarinaan erääseen salaseuraan pyrkineestä henkilöstä, joka sitten sidottiin metsään puuhun erään pilan päätteeksi, ja sitten juopuneet opiskelijat eivät muistaneet, mihin hänet panivat, tai he eivät huomanneet ampiaispesää. Kyseessä oli salaseuraan ottamis- tai sitouttamisrituaali, jossa henkilön piti olla ikään kuin orjana noille henkilöille, ja sitten hänet vietiin metsään, mistä hänet sitten piti aamulla hakea pois. Tai eräässä versiossa ampiaispesä heitettiin tuon opiskelijan huoneeseen.Mutta kuten elokuvassa, niin puussa oli ollut ampiaispesä, jossa olleet ampiaiset sitten olivat tuon onnettoman tappaneet, mutta oli miten oli, niin tämä ei mikään mukava tarina ole.

charelesfort.blogspot.fi

Mietteitä kuolemasta sekä vanhenemisesta, ja muistakaa että ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa puhua surusta tai kuolemasta, koska ne ovat jokaiselle henkilökohtaisia kokemuksia

Eräiden ihmisten mukaan suomalainen toivoo kauniin kuoleman, ja ehkä joku toivoo, että hänestä tulisi kuuluisa sekä tärkeä henkilö, joka auttaa useita ihmisiä. Sillä mittapuulla, että joku on tehnyt kuolemansa jälkeen todella paljon hyvää koko ihmiskunnalle sekä erityisesti syöpätutkimukselle, on henkilö nimeltään Henrietta Lacks 1920-1951), joka kuoli kohdunkaulan syöpään poikkeuksellisen nuorena. Ja hänestä otetusta näytteestä on eristetty syöpätutkimuksessa käytetty helasolukanta, jota koko maailma pitää syöpätutkimuksen kannalta oleellisimpana solulinjana, mitä maailmassa on koskaan ollut. 

Henrietta Lacks joka kuoli hyvin nuorena. on ehkä tavallaan maailman pisimpään elänyt henkilö. 1950-luvulla helasolut  ovat kaikki hänestä otettuja, joten hän on elänyt solujensa kautta erittäin pitkään, ja siksi mielestäni hänet pitää muistaa juuri tällaisen asian takia. Vaikka hän itse oli kuollut, niin kuitenkin hänen perintönsä tutkimukselle sekä tieteelle on ollut korvaamatonta kohdunkaulansyövän tutkimuksen kannalta. Ja siksi tuo henkilö teki sen,mitä voidaan pitää erittäin altruistisena tekona, eli lahjoitti ruumiinsa sekä kasvainsolujaan tieteelle, jotta muut voisivat elää.

Eutanasia eli onko ihmisellä oikeus lopettaa omat kipunsa tai muut kärsimyksensä on ikuinen kysymys lääketieteessä sekä lainsäädännössä. Eli kysymys on siitä, että saako lääkäri avustaa kuolevaa potilastaan kuoleman nopeuttamisessa esimerkiksi määräämällä tälle tappavan annoksen unilääkettä sekä oksennusrefleksiä lamaavaa lääkettä, jolloin potilas voi itse lopettaa omat kärsimyksensä. Kyseessä on tuolloin passiivinen eutanasia, jossa potilaan on itse otettava tuota lääkettä, ja sitten on olemassa aktiivinen eutanasia, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen lääkäri voi antaa potilaalleen kuolettavan pistoksen Nykyisen lainsäädännön mukaan hän tekee tällöin murhan. Eutanasian väärinkäyttö on mahdollista ja siksi asiasta voidaan ja pitää voida keskustella.Kuitenkaan sitä ei saisi missään nimessä käyttää esimerkiksi psykiatristen potilaiden murhaamiseen. 

Kun puhutaan eutanasian väärinkäytöstä, niin silloin lääkäri voi esimerkiksi uskotella potilaalleen, että hänellä on jokin kivulias sairaus, ja sitä kautta sitten esittää hänen tahtovan eutanasiaa. Kun keskustellaan tuon menetelmän käytöstä esimerkiksi masennuspotilaiden tappamiseen, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että onko tuolloin edes muusta kuin potilaan läheisten tahdosta ja sen toteuttamisesta. Eli jos maassamme aletaan puhua etanasian laillistamisesta, niin sen käyttö on rajattava ehdottomasti sellaisiin potilaisiin, joilla on parantumaton syöpä tai muu vastaava sairaus, vaikka itse kyllä uskon, että joissain tapauksissa saattaa edessä olla sellaisia tilanteita, missä "Murphyn laki" iskee. Eli jos potilas on saanut kuolettavan pistoksen, niin silloin saattaa aamulla edessä olla uutinen, missä kerrotaan, että tuohon kasvaimeen olisi uusi hoito keksitty. 

Lampipolyyppi voi periaatteessa olla ikuinen. Kantasolujen avulla voidaan luoda olio, joka elää ikuisesti. Koska se voi muuttaa kaikki solunsa kantasoluiksi. Tuollainen ajatus on olemassa, että ehkä me ihmiset sitten kantasolujen avulla muutamme itsemme kuolemattomiksi, mutta se että todella tekisimme näin, ei ehkä kuitenkaan ole mikään hyvä ajatus, 

Kuolema ei ole vain tragedia vaan myös helpotus. En usko että kukaan haluaa elää ikuisesti. Kuolema kuitenkin puhdistaa ihmisen, koska sen jälkeen hän ei enää kärsi. Jos ihminen eläisi ikuisesti, mutta hänen läheisensä kuolisivat, niin tuolloin voidaan puhua myös siitä, kuinka raskasta kuolema on elävän kohdata. Eli kuten voidaan sanoa, niin toiset silloin tuomitaan elämään. Ja kuinka ihminen voi seurata sitä, kun hänen toverinsa vanhenevat sekä lopulta  poistuvat keskuudestamme. Eli kuten jossain elokuvassa tapahtuu niin montako vaimoa ihminen voi menettää, ja montako sukupolvea hänen editseen kulkee, ennen kuin hän lopulta ei tuota ikuista elämää enää kestä. 

Miltä näyttää kuolema? Kun esimerkkinä käytetään esimerkkinä mielikuvitustapahtumaa eräästä elokuvasta, joak on valitettavan usein ollut kuitenkin todellisuutta monen rintamamiehen perheessä. Miksi elokuvan päähenkilön Hakalan veljeä ei saanut käsikirjoituksen mukaan näyttää elokuvan "Talvisota" hautauskohtauksessa? Mitä ihmeellistä tuossa ruumiissa oikeasti muka olisi ollut? Toki kranaatti tappoi hänet, mutta kuitenkin voidaan kysyä, että miksi ruumista ei näytetty? Kranaatti tietenkin surmasi uhrinsa sekunnissa, mutta miksi Hakala sanoo kuolinsyyksi luodin sydämessä?  Eli oliko hänet teloitettu? Toki tuo on vain elokuvaa, mutta omaisilla on oikeus tietää, mitä heidän sukulaiselleen on tapahtunut.Vaikka kyseessä on fiktio, niin kuitenkin sitä voidaan käyttää keskustelun herättäjänä, eli tuolloin simuloidaan tilannetta, missä suku ei saa nähdä ruumista. Mutta kun puhutaan kuolemasta esimerkiksi meidän yhteiskunnassamme, niin me kohtaamme sen yleensä melko steriilissä ympäristössä. Vain poliisit kohtaavat kuolemaa kotona, vaikka jossain Syyriassa tämä tilanne on erittäin yleinen, ja siellä kuollaan kaduilla.

Mutta kun mietitään lääketiedettä sekä vanhenemista, niin lääketiede on saanut aikaan sen, että emme enää kohtaa vanhuutta niin kuin ennen. Televisiossa esitetty dokumentti Kekkosen viimeisistä päivistä aiheutti varmasti ihmisissä melkoisia tunnekuohuja, mutta samalla se näytti kaikille sen, että jokainen ihminen tarvitsee apua viimeisinä elinvuosinaan. Eli meistä jokainen vanhenee joskus, ja silloin edessä on sellainen paikka, että meistä saattaa tulla samanlaisia. Mutta kun puhutaan genomien käytöstä sikiöseulonnoissa, niin silloin varmasti mennään välillä sellaiselle alueelle, että siinä on kyseessä muutakin kuin ihmisen oikeus valita se, kenet hän synnyttää, ja toki naisella on lain mukaan oikeus hankkia abortti.. Nämä ovat erittäin vaikeita asioita, joita vanhempien pitää miettiä erittäin tarkasti, ja niillä voidaan sitten loukata ihmisiä erittäin syvällisesti. Näet vaikka lakikirjassa lukee jotain, niin se ei tarkoita sitä, että lakikirja muuttaa ihmisten mielipiteitä mistään asiasta.

Surutyö on siteiden katkomisen prosessi. Ja suru etenee kohti viimeistä vaihetta. Eli se on dynaaminen prosessi, mikä kasvattaa ihmistä, vaikka se on vaikeaa myöntää. Kun suru etenee loppuaan, niin se ikään kuin kuluttaa itsensä loppuun. Lopulta ihminen ei jaksa enää surra, vaan hyväksyy sen mitä on tapahtunut. Suru on menetyskokemus, mistä ei ehkä koskaan pääse yli, mutta se hellittää kun ihminen hyväksyy sen lopullisuuden, että toinen ihminen ei koskaan enää kävele sisään ovesta sisään, ja toki joku toinen voi olla toista mieltä näistä asioista..Se tarkoittaa sitä, että kuoleman ja surun kokemus on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen asia, eikä ole olemassa mitään yleistä kaavaa siitä, mikä on oikea tapa surra. Eli jokainen varmasti tietää sen, että itsekään en ole siitä varma, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kun puhutaan esimerkiksi kehitysvammaisista, niin joka päivä vastaan tulee tapauksia, joiden elämä on varmasti säilyttämisen arvoinen asia, eli he nauttivat elämästään täysin siemauksin, ja missään tapauksessa ei kehitysvamma tarkoita mitään CP-vammaista, kuten yleensä ymmärretään, vaikka niin halutaan joskus esittää. Ja muistakaa nyt sitten että ihmisillä on tunteet, ja niitä pitää aina kunnioittaa, ja vaikka meille esitellään lääketiedettä, joka voi muuttaa ihmisen kuolemattomaksi, niin samalla kuitenkin puhutaan jatkuvasti siitä, että onko esimerkiksi ADHD-nuorilla oikeus käydä koulua, vaikka elämme 2000-luvulla ja meillä pitäisi olla maailman parhaat terapeutit sekä koulutusohjelmat. Samalla yhteiskuntamme julistaa ympäriinsä liberaaleja näkemyksiään, mutta kuitenkaan esimerkiksi ADHD:diagnoosin saaneiden ihmisten koulunkäyntiä sabotoidaan jatkuvasti erilaisilla ohjelmilla, joissa heihin kohdistetaan erilaisia ennakkoluuloja. 

pseudotiedetta.blogspot.fi

Marsin siirtokunnat sekä muut vastaavat hankkeet ovat ehkä jossain vaiheessa ajankohtaisia

Marsiin tullaan ehkä perustamaan siirtokuntia jo 2030-luvulla, tai ainakin ensimmäisiä ihmisiä voidaan ehkä tuolloin lähettää tutkimaan punaista planeettaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että tekniikkamme kyllä riittää tuon operaation läpiviemiseen, mutta kuitenkaan yksikään valtio ei halua menettää miehiään tuossa ohjelmassa, joka voi olla erittäin antoisa projekti. Tämä projekti tulee sitten joskus maksamaan yhtä paljon, kuin kaikki tähän mennessä tehdyt avaruusprojektit yhteensä, ja tietenkään raha ei yksin ratkaise mitään, vaan myös poliittinen aspekti pitää ottaa huomioon. Toiselle planeetalle ei varmasti tulla viemään minkään valtion lippua yksinään, ja vaikka joku sitten vakavissaan tuollaiselle lennolle lähtisi, niin silloin sen pitää antaa jotain konkreettista Maapallon tieteelle.

Tuohon yli kaksi vuotta kestävään projektiin ei varmasti lähdetä sen takia, että jonnekin Marsin kukkuloille nostetaan lippu liehumaan, vaan siihen pitää olla jotain muuta syytä. Kun tutkimusaluksia lähetetään jonnekin toiselle planeetalle, on noilla lentäjillä edessään aivan vieras maailma. Ja se että johonkin tuollaiseen projektiin oikeasti lähdetään mukaan, on aivan eri asia kuin keskustella siitä kavereiden kanssa tuopin ääressä. Miljoonat ihmiset ovat kertoneet tuopin ääressä tai haaveilleet nuoruudessaan lähdöstä esimerkiksi Himalajalle tai johonkin muuhun eksoottiseen paikkaan asumaan paikallisten ihmisten kanssa tai kiipeämään Moun Everestille. Tällaisesta asiasta on hiukan erilaista puhua, kuin tehdä todella tällainen teko. Monet ihmise eivät koskaan tätä suunnitelmaansa toteuta, eivätkä edes siitä vakavissaan puhu.

Se että joku pyytää lähtemään mukaan johonkin simuloituun kokeeseen, missä henkilöt viettävät ikkunattomassa huoneessa vuoden on aivan eri asia kuin lähteä lennolle Marsiin, koska tuo koe voidaan lopettaa välittömästi, mikäli joku saa tuossa huoneessa jonkun kohtauksen. Tilanne aluksessa voisi muuttua kamalaksi, jos joku lentoon osallistuvista astronauteista iskee esimerkiksi päänsä niin, että tarvitaan erikoiskirurgia, joka osaa poistaa aivoista luunsiruja sekä tyrehdyttää verenvuodon. Jos jotain tällaista sitten tapahtuu kaukana avaruudessa, niin silloin on varmasti ilme melko vakava, koska tuolla avaruusaluksessa ei varmasti ole käytössä tehostetun hoidon huoneita sekä osastoja, joissa traumapotilaita normaalisti hoidetaan .

Vaikka toki osa leikkauksista voidaan suorittaa Maasta etänä, jos alus vain olisi riittävän lähellä Maata, jotta kirurgin sekä leikkausrobotin välinen datayhteys saadaan toimimaan. Mutta Marsin lähellä olevan aluksen sekä Maassa olevan kirurgin välillä on tietenkin aikaviive, joka riippuu planeettojen välisestä etäisyydestä. Se on 3-22 minuuttia, mikä tekee tuon leikkausrobotin ohjaamisen mahdottomaksi. Toki voidaan kehittää tekniikka, jossa kirurgille lähetetään skannattu hologrammikuva tuosta leikattavasta potilaasta, ja hän tekee leikkauksen ruohon kuvaan, ja sitten tuo operaatio lähetetään datasiirtona tuolle alukselle, jossa tietenkin on oma lääkäri mukana. Mutta riittääkö aluksen lääkärin taidot sitten tuollaiseen leikkaukseen on avaruudessa elämän ja kuoleman kysymys, ja siellä ei ole ambulanssia oven takana, jos jokin menee vikaan. Eikä Marsin kiertoradalta pääse niin vain takaisin Maahan, vaan operaatio pitää suorittaa siellä kaukana.

Tuolla kuvitteellisella interplanetaarisella avaruusaluksella pitää tietenkin olla mukana henkilö, joka osaa hoitaa avomurtumia, jos joku joutuu vaikka kieppuvaan liikkeeseen tuolla aluksessa, ja katkoo tuolloin kätensä. Tai sitten hän toki voi kaatua Marsin pinnalla, ja katkoa luitaan. Tulipalon vaara tietenkin on aina olemassa, joten aluksen kaasuseos pitää säätää sellaiseksi, että tuli ei siellä pääse leviämään, ja tietenkin on aina olemassa palovamman vaara, jos joku kojepöytä sattuu hajoamaan. Tulen takia aluksen kaasuseoksen pitää olla lähellä maan ilmakehän kaasuseosta, jotta tuli ei siellä leviäisi räjähdysmäisesti. Samoin aluksessa voi syntyä infektio eli joku voi saada siellä tulehdustaudin, johon pitää löytyä antibiootteja.

Samalla täytyy muistaa se, että aluksen elossapitojärjestelmä saattaa perustua biotekniikkaan, missä esimerkiksi UV-lampun alla ravintoliuoksessa kasvavat levät hoitavat yhteyttämällä aluksen hiilidioksidin poiston sen ilmasta. Ja jos antibiootti tuhoaa nuo levät, niin silloin aluksen miehistö on varmasti pulassa. Tässä käsiteltiin lennon uhkakuvia sairastelun, tapaturmien sekä muiden vastaavien asioiden valossa, eikä puututtu mitenkään esimerkiksi mikrometeoriitteihin tai vastaaviin uhkiin. Samoin sosiaaliset ongelmat varmasti vaivaisivat miehistöä koko lennon ajan, ja avaruudessa ei aluksesta pääse pois, jos kahden henkilön välit alkavat kiristyä. Tuo Mars-tukikohta voi olla sitten jo valmiina planeetan pinnalla, kun ihmiset laskeutuvat sinne.

Eli robotit rakentavat tuon ehkä ilmapallojen tapaan ilmalla muotoonsa puhallettavista komponenteista koottavan aseman valmiiksi, ja sitten vain miehistön täytyy siirtyä sinne, kun he ovat päässeet planeetan pinnalle. Tuo asema toimitettaisiin siis Marsiin erityisten putkien sisällä, ja sitten vain nuo komponentit täytetään paine-ilmalla, kun miehistö saapuu perille. Mutta valtava etäsyys tekee tuon lennon suorittamisen melko työlääksi, koska painottomuudessa astronautti menettäisi huomattavan osan lihaksistaan, mikäli aluksessa ei olisi pyörimisliikkeeseen perustuvaa painovoimaa, joka tekee siitä sellaisen, että lihaksilla on työtä tuon avaruuslennon ajan.

elainasiaa.blogspot.fi

Mietelmä rikoksen, taiteen sekä tekniikan suhteesta ja siitä, että omaperäisiä rikollisia on melko vaikeaa saada kiinni

Kuvituskuvaa

Rikolliset ovat aina pyrkineet olemaan luovia tehdessään rikoksia, koska jos he takertuisivat samaan kaavaan, ja toistaisivat kaavamaisesti tekojaan, niin silloin tietenkin heidät saataisiin helposti kiinni jo tekopaikalta. Nykyaikaisen tekniikan avulla poliisi saakin suurimman osan rikollisista kiinni melko lyhyessä ajassa, mutta nykyään uusi tekniikka mahdollistaa uuden tyyppiset rikokset, joissa voi olla vaarana se, että esimerkiksi rikollinen pääseekin kuin koira veräjästä. Esimerkiksi tietokoneiden kuvankäsittelyohjelmien avulla voi rikollinen poistaa itsensä rikospaikalta otetuista filmeistä esimerkiksi korvaamalla vaikkapa ryöstön yhteydessä otetun valvontavideon sisältävän tiedoston toisen päivän tallenteella, ja tuon hän voi sitten tehdä esimerkiksi tietomurron vartiointiliikkeen serverille, ja sen takia nuo asiat pitää tutkijoiden huomioida sekä mm. tarkistaa tiedoston luontipäivämäärä aina kun noita filmejä katsotaan.

Mutta rikollinen voi tehdä muutakin kuin vain vaihdella tiedostoja palvelimilta, ja tämä uuden tekniikan käyttö liittyy juuri yhtenä rikostutkimuksen kulmakivistä pidettyyn sormenjälkitunnistukseen, mikä on käytössä muutamissa biometrisissä tunnistimissa. Aina välillä rikolliset ovat yrittäneet harhauttaa poliisia esimerkiksi painamalla sormenjälkiä rikospaikalle irtileikatuilla käsillä, ja itse olen joskus miettinyt, että miten monta rikollista on tuon takia päässyt pakoon. Tarvitaan vain hyvät suhteet ruumishuoneelle, niin tuollaisen kuolleen ihmisen käden voi joku sitten tilata, ja tuolloin hän voi rikospaikalle käydä jättämässä jonkun kuolleen puliukon sormenjäkiä. Mutta tästä on olemassa myös moderni menetelmä, joka ei vaadi aivan yhtä paljon pahoinvointilääkkeitä, kuin ihmisen käden leikkaaminen irti.

 Eli nykyaikaisen tietokoneen ohjaaman CNC-kaivertimen avulla voidaan pinnoilta otettu sormenjälki kopioida kumileimasimeen tai hansikkaaseen, niin että ensin tuo sormenjälki otetaan tavallisella sormenjälkiteipillä, ja sitten se skannataan tietokoneen muistiin. Tuon jälkeen kyseinen jälki kopioidaan hiukan vanhanaikaista levysoittimen vartta muistuttavalla tietokoneen ohjaamalla kaivertimella kuminpalaan tai jos käytössä on laserkaiverrin, niin sillä voidaan henkilön sormenjälki kopioida vaikka kumihansikkaaseen, jolloin rikollinen voi sitten lavastaa jonkun tekijäksi omaan tekoonsa. Ja nykyaikainen rikollinen on todella ovela. Hänellä on mahdollisuus hankkia lähes rajattomasti tietoa Internetistä.

Eli myös DNA-testiä voidaan harhauttaa esimerkiksi ottamalla jonkun ihmisen ihosoluja tetrimaljaan, ja kasvattaa niitä siellä, jonka jälkeen noita soluja voidaan kylvää rikospaikalle, jotta toinen ihminen näyttäisi rikolliselta. Mutta myös esimerkiksi käsien sekä silmien siirroissa piilee pieni riski, mikä koskee nimenomaan kansallista turvallisuutta. Eli vaikka biometrinen tunnistin tunnistaa sen, että raajassa tai silmässä liikkuu veri, niin silti siinä ei olla otettu huomioon sitä, että joku henkilö saattaa olla hyvin epätoivoinen, ja antaa tehdä itselleen esimerkiksi käden tai silmän siirron, vaikka kyseisessä operaatiossa vaaditaan normaalisti korkeatasoisen kirurgisen osaamisen lisäksi voimakasta immunologista lääkitystä, joka estää elimistöön siirrettyyn kudokseen kohdistuvan hylkimisreaktion. En myöskään tiedä oikeasti että olisiko tästä edes kenellekään mitään hyötyä, mutta otan tämän asian kuitenkin esille.

Eli esimerkiksi kloonattuihin siirtoelimiin liittyy sellainen uhkakuva, että joku esimerkiksi kloonaa USA:n tai Venäjän presidentin silmän tai käden ja siirtää sen jollekin arabiterroristille. Ja vaikka tuon siirteen elinaika ihmisessä olisi ehkä pari viikkoa tai korkeintaan kuukausia, niin voidaan sanoa että eräässä Bond-elokuvassa esitelty tapaus voisi olla mahdollinen, missä joku sitten esiintyy presidenttinä ja antaa atomiaseen laukaisukoodit tietokoneille. Kuitenkin epäilen että hän ei tuota asetta pystyisi laukaisemaan. Kuitenkin tuollainen fanaatikko voisi olla sikäli vaarallinen, että hän saattaisi päästä esimerkiksi lainvalvojien keskustietokoneille, ja kopioida noita tietoja Internetin kautta jossain Afganistanissa olevalle kannettavalle tietokoneelle, joka on satelliittipuhelimen välityksellä yhteydessä Internetiin. Tuolloin voisi esimerkiksi islamistien pariin soluttautuneiden henkilöiden identiteetti paljastua, ja tällainen teko olisi kyllä aivan mahdollinen. Mutta kuten sanoin, niin tämä vaatii korkean tason kirurgista osaamista, vaikka siirrettä ei edes haluttaisi saada toimivaksi, ja toki tuo siirre eläisi ihmisessä vain muutamia kuukausia. Kuitenkin sen verisuonet pitää kiinnittää niin, että kyseinen henkilö ei sitten kuole verenhukkaan, ja että tuo siirre ei turhaan herätä huomiota.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Nanotekniikka tuhoaa kohta superbakteereja, ja se saattaa avata uusia tuulia myös syövän hoidoille sekä elimien siirroille.

Alla on linkki uutiseen, joka saattaa muuttaa maailmaa. Tuossa uutisessa kerrotaan siitä, kuinka eräs 25 vuotias malesialaistaustainen nainen on keksinyt molekyylin, joka voi tuhota superbakteereita. Eli kyseessä on artikkelin mukaan nanokone, joka rei-ittää bakteerien seinämiä, ja samalla tuhoaa niiden elinmahdollisuudet. Tuon artikkelin esittelemä supermolekyyli on sellainen, että vain tietyt bakteerit syövät sen, ja sitten tuo kone ikään kuin muuttaa muotoaan minikokoiseksi stressipalloksi tai vappuhuiskuksi, joka sitten tuhoaa tuon solun erittäin tarkasti. Tekniikka perustuu siihen, että tähän nanomolekyyliin liitetään aine, joka saa tietyn solun syömään sitä, ja sitten tuo väline vain puhkoo sen proteiinikuoren. Kun puhutaan tästä tekniikasta, niin se saattaa mullistaa esimerkiksi syövän hoidon, ja tarjota hoitomahdollisuuksia myös normaaleihin infektioihin.

Eli teoriassa voidaan luoda nanokoneita, joita asennettaan meidän elimistöömme jo valmiiksi esimerkiksi lähtiessämme matkalle, ja tuolloin ne voivat puolustaa elimistöämme tehokkaasti ja myrkyttömästi. Tuollainen nanotekniikkaan perustuva keinotekoinen immuunipuolustus voisi tuoda mullistuksen myös immuunikadon eli AIDS:n hoitoon sekä myös siirtoelinkirurgiaan, missä ihmisen immuunipuolustus joudutaan lamaamaan tai sitten hän joutuu odottamaan siirrettä erittäin pitkään, koska jos kaikki solutyypit eivät ole samoja kuin hänellä itsellään, niin tuloksena on hylkimisreaktio, mikä tuhoaa siirtoelimen.

Jos ihmiselle voidaan luoda keinotekoinen immuunipuolustus siksi aikaa, kun hänelle saadaan hankittua siirrettävä elin, joka täyttää kaikki kriteerit, niin silloin hänen elämänsä varmasti helpottuisi. Tuolloin voitaisiin käyttää henkilön omista elimistä otettuja kantasoluja uusien elinten valmistamiseen esimerkiksi kloonaamalla. Tämä voisi tapahtua siten, että esimerkiksi syövän tuhoaman maksan soluja otetaan elatusmaljaan, ja tuosta preparaatista sitten poistetaan syöpäsolut, jonka jälkeen nuo terveet solut tai niistä valmistettu maksa siirretään takaisín ihmiseen. Mutta ongelmana on sitten käytettävissä oleva aika, joka ei varmasti ole mikään kovin pitkä. Luuytimen kanssa voidaan menetellä samoin, eli syöpäpotilaasta otetaan luuydintä, josta sitten poistetaan kaikki syöpäsolut.

Tämän jälkeen henkilön syöpää sairastava luun ydinkudos tuhotaan, ja tuo puhdistettu luuydin siirretään häneen takaisin. Mutta tuolloin henkilön immuunipuolustus menee erittäin huonoon kuntoon, joten esimerkiksi nanontekniikkaan perustuva keinotekoinen immuunipuolustus helpottaisi tuollaisen potilaan elämää huomattavasti. Ja ehkä tällainen molekyylien tutkimus sitten lopulta avaa tietä siihen, että ihminen voidaan siirtää uuteen ruumiiseen. Se nimittäin vaatisi immuunipuolustuksen täydellistä lamauttamista, jotta tuo hermokudos ei joutuisi hylkimisen kohteeksi, ja toki nuo nanoinstrumentit voivat tappaa myös syöpäsoluja ihmisen ruumiista yhtä tehokkaasti kuin ne tappavat bakteereja.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/25-vuotias-keksi-ratkaisun-yhteen-maailman-suurimmista-terveysuhista-tehokkaampi-kuin-antibiootit/6092470

elainasiaa.blogspot.fi

Epähumaaneja ajatuksia epähumaaneista ihmisistä ja heidän teoistaan.

“Das Labyrinth” on Walther Schellenbergin teos siitä, millaista oli työ RSHA Amt.  VI:n Auschländish SD:n ja myöhemmin Hitlerin tiedustelun palveluksessa, ja kuten tiedämme, niin sodan lopulla tuo SS:n ulkomaan tiedusteluosasto oli pääosassa, kun Kolmannen valtakunnan aarteita siirrettiin “turvaan” eteläiseen amerikkaan, mistä ne piti sitten kanavoida takaisin kotimaahan eli Eurooppaan, missä sitten nuo entiset natsit ottaisivat ne uudelleen käyttöön rakentaessaan uutta “reich”iä, mikä olisi perustunut Hileriläiseen ajattelutapaan, ja tuolloin kehitettiin ajatus, mistä käytetään nimeä “Das Mosaik”. Tuo suunnitelma oli kammottavuudessaan sekä mielikuvuutuksellisuudessaan kammottava, ja en tiedä että olisiko kukaan edes oikeasti ajatellut tuon operaation toimivuutta. Sitä pidetään yleisesti enemmänkin neuvostoliiton tiedustelun propagandaosaston kehittämänä mielikuvitusoperaationa, jonka tarkoitus oli yksinkertaisesti vaikeuttaa USA:n asetekniikan kehitystä.

Tarinan mukaan MOSAIK-suunnitelma  perustui siihen, että että USA:aan solutettaisiin joukko RSHA:n kenttätoimintaan kouluttamia natsitiedemiehiä, joilla olisi mukanaan tarvittavia toimintavälineitä.  Sitten nuo koulutetut henkilöt olisivat ottaneet USA:n komentojärjestelmän haltuunsa, ja aloittaneet Neuvostoliiton vastaiset toimet USA:n asevoimien avulla. Toisten henkilöiden mielestä koko MOSAIK:in tarkoitus oli se, että jonkun amerikkalaisen kenraalin lähelle soluttautuisi natsiagentti, joka sitten olisi käyttänyt muunneltua sähköshokkikojetta modifioidakseen tuon miehen ajatusmaailmaa. Tai sitten koko juttu on vain mielikuvituksen tuotetta, joten muistakaa että maailmassa on paljon asioita, joita on suurenneltu esimerkiksi viihdeteollisuuden toimesta, joten esimerkiksi aivojen siirtoon pitää aina suhtautua varauksella.

Nämä tarinat tietenkin ovat hiukan mielikuvituksellisia, mutta kuten tiedämme,niin ihmisillä on tapana uskoa sitä, mitä he haluavat. Ja monille USA:n tavallisille kansalaisille esimerkiksi PAPERCLIP merkitsi sellaista, mitä he eivät olisi ehkä nielleet ollenkaan. Näet osa tuosta natsien kaksostutkimuksesta palveli aikoinaan ajatusta siitä, että luodaan sikiön jakamisella identtiset kaksoset, ja toinen sitten lähetetään kohdevaltioon, ja hänet kasvatetaan normaalissa perhe-idyllissä. Ja toinen taas kasvatettaisiin natsien WEREWOLF-koulutuskeskuksessa, missä hänet sitten koulitaan natsiaatteen vankkumaton kannattaja, minkä jälkeen toinen kaksonen vain surmataan, ja tuo henkilö sitten ottaa tuon surmatun henkilön paikan.

Se merkitsi sitä, että USA:n asevoimat värväsi palvelukseensa henkilöitä, jotka olivat kehittäneet itseasiassa koko Hitlerin asevoimien varustuksen, ja joista monilla oli tunnollaan kammottavia rikoksia ihmisyyttä vastaan. Kun puhutaan esimerkiksi natsilääkäreiden toiminnasta keskitysleireillä, niin tuota toimintaa ei varmasti olisi missään lääkärien symposiumeissa katsottu kovin hyvällä. Mutta kuten tiedämme, niin jotkut asevoimien miehet näkivät noissa sotarikollisten tekemissä kokeissa potentiaalia myös länsimaiden asevoimien kannalta. Yksi mikä noita miehiä kiehtoi oli ajatus aivojen siirrosta henkilöltä toiselle, ja tuota tekniikkaa oli kokeiltu apinoilla, jotka toki kuolivat hyvin nopeasti. Eräät neuvostoliiton lääkärit olivat myös miettineet sitä mahdollisuutta, että joltain henkilöltä voitaisiin siirtää aivot toiselle, ja myös siellä oli tehty kokeita, jotka sivusivat tuota asiaa.

Eli siellä oli siirretty koirien päitä toiselle eläimelle, ja tulokset olivat olleet ehkä joidenkin mielestä lupaavia. Tuo aivojen siirto tarjosi neuvostoliiton salaiselle poliisille mahdollisuuden luoda täydellinen agentti. Tai sitten erittäin pahoin vahingoittunut kosmonautti voitaisiin pelastaa, jos hänen päänsä saataisiin siirrettyä toiseen ruumiiseen. Tuo tietenkin olisi voinut tehdä esimerkiksi SPETSNAZ-operaattorista rohkeamman, ja se varmasti kiinnosti KGB:tä, joka ei kovin humaani koskaan ole ollut. Mutta tämä alla oleva filmi sitten kertoo siitä, kun koiralta siirrettiin pää toiseen ruumiiseen, mutta jos KGB olisi pystynyt vaihtamaan ihmisen aivot toiseen henkilöön, niin silloin se olisi voinut tehdä sellaisen asia, että esimerkiksi kaapata USA:n presidentin, ja sitten vaihtaa jonkun uskollisen kommunistin aivot tämän presidentin omien aivojen tilalle.

Jos puhutaan siitä, että tuollainen leikkaus olisi mahdollinen, niin se varmasti olisi ollut yksi maailman suurimmista sensaatioista. Mutta kuten tiedämme, niin nämä miehet olivat suuria individualisteja, joiden toimintatavat eivät aina vastaa sitä, mitä sanomme humaaniksi tavaksi toimia. Noiden henkilöiden kuten Josef Mengelen toimintatapaa leimaa suuri individualismi sekä tavaton julmuus ihmisiä kohtaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että jos joku onnistuu siirtämään ihmisen aivot toisen henkilön pään sisään, niin hän tietenkin olisi maailman suurin nero, mutta samalla tuon leikkauksen ongelma on siinä, että se on erittäin vaativa, mutta myös äärimmäisen epähumaani tapa toimia. Joten en usko että tuollaiseen kokeiluun irtoaisi lupia mistään lääkintöhallitukselta maailmassa.

Kuitenkin tuo paljon puhuttu aivojen siirto voidaan teoriassa tehdä niin, että siinä hyödynnetään samaa tekniikkaa, kuin sydämen siirroissa sekä selkähermon liitäntäleikkauksissa, joita tehdään selkärangan katkeamisen yhteydessä. Ongelma on tietenkin tekniseltä kannalta siinä, että immuunipuolustus hylkii tuota siirrettä, ja siksi se pitäisi lamata. Henkilön elinaika tietenkin lyhentyy, ja hän kuolisi ehkä hyvinkin pian erilaisiin infektioihin, mutta joidenkin Internet-sivujen mukaan apinat, joilla tuota leikkausta kokeiltiin olisivat eläneet neljä päivää tuon leikkauksen jälkeen. Mutta kuten tiedämme, niin se että oliko noita tekniikoita kokeiltu ihmiseen on jäänyt selvittämättä. Kuitenkin kun mietitään esimerkiksi neuvostoliiton "unikoetta", niin silloin voidaan sanoa, että tuo koe, missä ihmisen unikeskus tuhottiin, jolloin he sitten valvoivat, kunnes aivojen välittäjäaineet loppuivat ja nuo ihmisraukat kuolivat sitten tuolloin tuskallisella tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Brain_transplant

Koirakokeesta kertova video: https://www.youtube.com/watch?v=MEwbfnCpKA4

Unikokeesta kertova video https://www.youtube.com/watch?v=MEwbfnCpKA4

pseudotiedetta.blogspot.fi