Poliittinen sofismi nostaa taas päätään, eli maisteritason tutkintoa vaaditaan maksulliseksi suureen ääneen

(Lehtikuva)

Taas eräs professori on ilmoittanut, että hänen mielestään maisteritason tutkinto pitäisi tehdä yliopistossa maksulliseksi, ja tästä sitten on mediassa esitetty valtava "mainos", jossa tuota ajatusta oikein taas mainostetaan suurena saavutuksena. Tästä nähdään miten media ohjaa poliittista elämää maassamme, eli tämän kaltaisista asioista poliitikot pitävät mielellään puheita. Kun poliittinen päätöksentekokoneisto toimii, niin se koostuu kuitenkin yksilöistä, joiden pitää ajatella omaa työpaikkaansa, mikä tietenkin vaikuttaa päätöksenteon objektiivisuuteen, koska poliitikon pitää saada oikeita ääniä taakseen, ja tietenkin tunnettavuus on silloin tärkeää. Tällöin toimittajat jotka tuovat poliitikon ajatuksia ihmisten tietoon ovat ennen olleet tärkeitä tuttavuuksia, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi presidenttiin kohdentuva pilkka, mikä on tietenkin aiheuttanut närkästystä saattaa olla pikemminkin toimittajaan kohdentuvaa huomauttelua, josta sitten mennään suutuspäissään tekemään juttu lehteen.

Ja tuolloin saattaa teitenkin vähän puurot sekä vellit mennä sekaisin, eli toimittajat joskus kytkevät itsensä suoraan tuohon poliittiseen instituutioon. Eli joissakin tapauksissa on toimittajan kohdalla käynyt niin, että   häneen itseensä kohdistuva kritiikki tai pilkka muuttuu lehtijutussa presidentin pilkkaamiseksi. Esimerkiksi legendaarista lehtimiestä Simo-Pekka Nortamoa syytettiin joskus tällaisesta toiminnasta, eli hän kuulemma koplasi omia lehtijuttujaan Kekkosen politiikkaan, ja jos joku sitten oli jossain asiassa Nortamon kanssa eri mieltä, niin silloin Nortamo saattoi esittää nuo kommentit ulkopoliittisen linjan arvosteluna, ja tämä saattoi viedä virkamieheltä jopa viran.  Tai niin ainakin Nortamon mukaan oli tapahtunut.

Poliittisen muutoksen huomaa siitä, että esimerkiksi poliitikot voivat avoimesti esittää sellaisiakin malleja, että esimerkiksi huumeiden käyttö kriminalisoitaisiin vain laittoman katukaupan osalta, ja rekisteröity narkomaani saisi annoksensa apteekista. Ennen tuollaiset puheet olisivat varmasti aiheuttaneet huomautuksia sekä vastalausemyrskyn maamme konservatiivisissä piireissä. Samoin kansanedustajien henkilökohtaiset ongelmat eivät enää aiheuta erotusta eduskunnasta, vaikka hän heräisi moottoripyöräjengin päämajasta kovassa krapulassa.

Vaikka kansanedustaja tai kunnallispoliitikko on melkein koskematon istuessaan eduskunnassa tai kunnanvaltuustossa, niin aina välillä hän on kuitenkin velvollinen mittauttamaan kannatuksensa vaaleissa, joiden tuloksesta riippuu hänen jatkokautensa tuolla päätöksentekokoneistossa, ja siksi hänen pitää saada mahdollisimman moni ihminen äänestämään itseään vaaliuurnilla. Se että joku puolue vetää teltat täyteen ihmisiä, tai saa kahvittelijoita oman vaalikoppinsa eteen, ei kuitenkaan tuo sille yhtään ääntä. Ja vaaleissa on sikäli ikävä asia, että vain uurniin pudotetut äänestysliput ratkaisevat vaalin tulokset, eikä mikään kadulla sanottu enää siellä ole sitovaa.

Siksi poliitikko on oikeastaan suuri sofisti, joka on olemassa vain siksi, että hän saa kansan enemmistön eli "suuren keskiluokan" taakseen. Muu on sitten toisarvoista, koska vain se ryhmä joka saa eniten ääniä pääsee eduskuntaa. Suomessa noudatetaan suhteellista vaalitapaa, mikä tietenkin nostaa puoluekannan merkitystä, koska äänet annetaan maassamme ensisijaisesti puolueelle, ja siksi ehdokasasettelu on äärimmäisen tärkeä osa vaalia. Eli jokaiseen vaalipiiriin pitää ideaalisessa asetelmassa saada ääniharava, joka vetää ääniä tuolle listalle, josta valitaan sitten edustajat sinne instanssiin, mitä kyseiseen vaaliin kuuluu. Ja äänten lasku perustuu siihen, että listan eniten ääniä saanut henkilö saa vertailuluvukseen koko listan äänimäärän, ja muut sitten seuraavat perässä, niin että seuraavaksi eniten ääniä saanut saa puolet, ja niin edelleen.

Se miksi maamme poliitikot ovat huolissaan nimenomaan akateemisten ihmisten tutkintojen hinnoista, on se että enin osa maamme kansalaisista ei ole akateemisesti koulutettuja. Eli perinteiselle kouluttamattomalle työväestölle luvattiin perinteisessä politiikassa paljon asioita, koska työläiset olivat suuri yhteneväinen ryhmä ihmisiä, ja työväki peri sotaveteraanien paikan poliittisessa toimintaympäristössä, koska heitä oli helppo kutsua vappuparaateihin. Puhuttaessa koulutetusta työvoimasta eli asentajista, insinööreistä sekä merkonomeista ja muista kouluja käyneistä ihmisistä, niin silloin tietenkin tuo koulutus on henkilön itsensä kannalta hyvä asia. 

Mutta työnantaja ei ehkä asiaa aivan sillä tavoin näe, koska koulutettu työläinen ei ole niin riippuvainen työpaikastaan kuin kouluttamaton. Samoin asentaja ei tarvitse niin paljon ohjausta työssään, ja siksi hän tekee välitason työnjohdosta tarpeettoman. Mutta koulutetussa työvoimassa on myös poliitikkojen kannalta ongelmia, koska heitä ei esimerkiksi ole kovin helppoa provosoida huutamaan iskulauseita vappuparaateissa kuin koulunsa keskeyttäneitä henkilöitä. Kun puhutaan median suhteesta politiikkaan, niin tietenkin myös toimittajilla on poliittinen kantansa erilaisiin asioihin, ja se tietenkin näkyy esimerkiksi lehtikirjoittelusta.

Ja tietenkin poliittiseen kielenkäyttöön kuuluu maassamme sellainen asia, että kaikki mikä on poliitikon tai toimittajan mielipiteen vastaista leimataan helposti populismiksi, mikä tarkoittaa sitä, että äänestäjiä pyritään liikaa miellyttämään. Kun puhutaan puoluelehdistöstä, niin silloin tietenkin mieleen tulee heti joku "Demari" tai vastaava poliittisen liikkeen äänenkannattaja, mutta yleensä ei tule mieleen että moni maamme huipputoimittaja oli ennen poliittisesti sitoutunut, ja tietenkin se sävytti lehtikirjoittelua. Samoin maamme poliittiseen kulttuuriin kuului ennen se, että henkilö joka arvosteli poliittisia instituutioita kuten presidenttiä tai eduskuntaa kutsuttiin kertausharjoituksiin, jossa hänelle kerrottiin selvästi, että maamme poliittinen johto sekä puolustusvoimat ovat kaiken arvostelun yläpuolella. Toki presidentti on maamme johtaja jolla on tietyt valtaoikeudet, mutta hänelläkin varmasti on oma poliittinen kantansa asioihin, samoin kuin kaikilla muillakin ihmisillä Suomessa on.

Itsestäni olisi mukavaa olla täysin objektiivinen jokaista asiaa kohtaan, mutta kuten tiedämme, niin myös minulla on omat mielipiteeni asioista, ja myös minä itse saan ottaa asioihin kantaa kuten haluan. Eli myös minulla on oma poliittinen kantani asioista, sekä olen myös vain ihminen, eikä nykyään enää pyritä edes politiikassa ainoaan oikeaan totuuteen, mikä on tietenkin edesauttanut esimerkiksi poliittisen keskustelun kehittymistä maassamme, ja jos politiikkaan tulee väriä, niin siitä tulee kiinnostavaa. Jolloin ehkä se sitten saa aikaan sen, että joku nuori saa päähänsä lähteä tuohon toimintaan mukaan, tai ainakin käy vaaliuurnalla antamassa äänen jollekin poliittiselle henkilölle, joka siellä on ehdolla. Samoin sana on Suomessa vapaa, ja myös esimerkiksi poliittiset vaihtoehtoryhmät voivat kirjoittaa omia mielipiteitään esimerkiksi blogeissa, eli missään nimessä maailmaa ei muuteta sillä, että viranomaisia mennään heittelemään kivillä tai käyttädytään väkivaltaisesti kaduilla. Se vain luo oikeutuksen murskata väkivalta voimalla.

pseudotiedetta.blogspot.fi