Showing posts with label tieteiskirjat. Show all posts
Showing posts with label tieteiskirjat. Show all posts

Wednesday, January 4, 2017

Fred Hoylen Musta Pilvi (The Black Cloud ,1957) edustaa erilaista käsitystä vieraasta älystä


Fred Hoylen kirja Musta Pilvi (The Black Cloud, 1957) on kuvaus meidän aurinkokuntaamme lähestyvästä vierasta älystä, joka on täysin toisenlainen, kuin mitä noissa tieteiskirjoissa yleensä kuvataan. Vaikka tuo kirja on melko vanha, eli ensipainos on otettu jo vuonna 1957, niin se silti on erittäin modernin tuntuinen, ja eihän kirja sinällään koskaan vanhene. Eli tuossa kirjassa kuvailtu äly on eräänlainen hiilenpaloista tai piikuorisista hermosoluista muodostunut musta pilvi, joka kykenee korkeampaan ajatteluun. Vaikka tuollainen ajatus avaruudessa leijuvista piikuorisista hermosoluista on ensivaikutelmalta hiukan absurdi, niin kuitenkin voidaan ajatella niin, että eihän ensimmäisillä maapallon organismeilla ollut myöskään orgaanista humusta, mistä ne rakensivat oman kuorensa, jonka tehtävänä oli suojella niitä esimerkiksi auringon ultraviolettisätelyltä.

Lähdettäessä pohtimaan tuota Hoyle kirjoittamaa kirjaa tarkemmin, ja miettimään sitä millaisessa tilanteessa tuollainen mustan pilven kaltainen äly voisi syntyä, niin kyseessä voisi olla sellainen tilanne, missä esimerkiksi vanha tähti on lopettanut energiantuotantonsa, koska sen fuusioreaktiossa tarvittavat vetyvarannot ovat ehtyneet, ja sitten tähti on räjähtänyt supernovana. Jos oletetaan sen planeetoilla olleen älyllistä elämää, joka kuitenkaan ei ole kehittänyt varsinaisia tähtienvälisiä avaruusaluksia, niin  tuo mielikuvituksen luoma sivilisaatio on voinut olla kuitenkin sellainen, että sillä olisi ollut edistynyttä biotekniikkaa hallussaan, ja kun tuon aurinkokunnan keskustähti on räjähtänyt supernovana, niin nuo olennot ovat geenimanipulaation avulla luoneet sellaisen konsensuksen, missä heidän hermosolunsa säätyisivät kun noiden mielikuvituksen luomie  olentojen kotiplaneetta tuhoutui.

Mikäli nuo kuvitellut olennot olisivat rakentaneet avaruusaluksia, niin toki silloin ongelman olisi ollut se, että niihin osuvat mikrometeorit tuhoaisivat nämä välineet väistämättä, ja tuolloin tietenkin olisi noilla aluksilla pitänyt olla määränpää. Kun puhutaan tuollaisesta äärimmäisestä tilanteesta, missä aurinkokunta tuhoutuu, niin silloin kyse on tietenkin kokonaisen lajin säilymisestä, ja vaikka toisille tähdille voitaisiin lähettää aluksia, jotka sitten geenimanipulaation avulla luovat uuden siirtokunnan pakastetuista alkioista, niin tuollainen tapa asuttaa universumia kuitenkin voi johtaa riitoihin toisten sivilisaatioiden kanssa. Ja jos oletettujen sivilisaatioiden välille syntyy konflikti, niin se voisi alkaa juuri siitä, että tuollaisen kuolleen tähden planeetalta peräisin oleva alus lähestyy toisen sivilisaation hallussa olevaa planeettaa.
Ophiocordyceps unilateralis-sieni ottaa muurahaisen
tai hämähäkin hallintaansa, ja saa sen hakeutumaan
näkyvälle paikalle lehden alapinnalle
(Wikpedia)

Tuo toinen sivilisaatio voi olla teknisesti paljon alemmalla tasolla, mutta sillä voi olla hallussaan vaikka vetypommeja, joilla se on aikonut ampua sitä kohti tulevia komeettoja taivaalta. Tuolloin se saattaa pitää tällaista toiselta tähdeltä peräisin olevaa avaruusalusta uhkana, ja laukaista sitä kohti vetypommeja. Eli vaikka sivilisaatio vaikuttaisi ulkoapäin rauhalliselta, niin se voi kuitenkin kehittää tehokkaita välineitä esimerkiksi komeettojen tuhoamiseen, ja todellisuudessa esimerkiksi avaruusarkki varmasti muistuttaisi sen silmissä tunkeilija, jonka tarkoitus olisi kokonaisen lajin tuhoaminen, eikä niiden ampuminen ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin komeettojen muuttaminen kaasuksi.

Joten tietenkin tuolloin tehtävä varmasti olisi epäonnistunut. Joten tuo Hoylen alkuperäisessä visiossa esitelty  kekseliäs sivilisaatio on vain muuttanut itsensä sellaiseksi piikuorisista soluista koostuvaksi hermosolupilveksi tai -ryhmäksi, joka sitten on lähtenyt matkalle keskustähden antaman kaasupurkauksen voimasta. Tai toki myös hiiliplaneetoilla voi olla elämää, vaikka se olisi ulkoisesti meistä täysin poikkeava. Kuitenkin älyllinen laji varmasti yrittäisi pelastautua tuolta tuhoutuvalta planeetalta, havaitessaan keskustähdessään hälyttäviä muutoksia, jotka ennakoivat sen räjähtämistä, ja vaikka meidän ajattelumme  mukaan tuolloin rakennetaan avaruusaluksia, niin nuo kuvitellut oliot voivat päätyä toiseen ratkaisuun pelastaessaan lajiaan.

Eli he voivat valmistaa tuolloin älyllisiä timanttiin tai äärimmäisen kovaan piikerrokseen pakattuja hermosoluryhmiä, jotka sitten kestäisivät matkan universumissa. Kun nuo pienet alukset laskeutuisivat tai putoaisivat johonkin planeetalle, niin silloin joku äärimmäinen nanoteknologia purkaisi timantin hiiliatomien välillä olevat sidokset. Ja nuo hermosolut voivat tietenkin olla geneettisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden ionipumput mahdollistaisivat tahdonalaiset suunnanmuutokset ja tietenkin ideana olisi se, että nuo älylliset kivenpalat sitten laskeutuisivat tai putoaisivat jollekin planeetalle, ja kaappaisivat sen omia lajeja hallintaansa. Eli kun nuo solut ovat laskeutuneet planeetan kaasukehän läpi, niin ne voisivat sulattaa kuorensa ja muuttua eräänlaisiksi ameboiksi, jotka sitten etsiytyvät sellaisiin lajeihin, jotka vastaavat tarkoitustaan.

Ja silloin tietenkin puhutaan mielenkiintoisesta lähinnä kauhuelokuvissa käsitellyistä painajaisista, joita kutsutaan ruumiinvaltaajiksi. Nuo kuvitteelliset organismit perustuvat maapallolla eläviin sieniin (Ophiocordyceps unilateralis), jotka voivat ottaa esimerkiksi muurahaisen hallintaan siten, että se nousee ruohonkorren päähän, jotta muut eläimet löytäisivät sen paremmin. Näin kyseinen sieni voi sitten siirtyä seuraavaan lajiin. Samaa tekee myös eräs mato, joka saa etanan tuntosarvet muistuttamaan kermajäätelöä, jolloin linnut löytävät sen helpommin, ja tuolloin mato sitten siirtyy tuohon lintuun matkatakseen uuteen elinympäristöön.

Tuo avaruuden älyllinen pilvi voisi tällä tavoin ottaa hallintaan esimerkiksi jossain planeetalla elävän kädellisen kaltaisen olennon, jonka ruumiin avulla se sitten alkaa rakentaa työkaluja sekä muodostaa uutta sivilisaatiota. Eli ehkä me ihmisetkin joskus voimme tehdä oikeasti sellaisia nanokoneita, jotka voivat purkaa timantteja, mutta kuitenkin nämä Hoylen visiot ovat erittäin mielenkintoista luettavaa. Ja ehkä joskus tuhansien vuosien päästä mekin lähdemme täältä planeetalta pois, kun auringon väri alkaa muuttua.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Saturday, October 1, 2016

Maailmanpuu tai Elämänpuu on monissa mytologioissa oleva asia, joka on yleinen muinaisen Lähi-Idän uskonnoissa on innoittanut monia nykykirjailijoita

Maailmanpuu vapaamuurarien
symboliikassa

Maailmanpuu (Yggdrasil, Mirameir, Lerad) tai elämänpuu liittyy olennaisesti viikinkien uskontoon, ja se on puu johon liittyy paljon uskomuksia. Elämänpuu tai maailmanpuu on monissa muissakin uskonnoissa mainittu elämän keskus, joka muinaisessa skandinaavisessa mytologiassa on koonnut ympärilleen kaikki kosmologian yhdeksän maailmaa. Syy miksi tuo myytti on kiinnostanut anropologeja kautta maailman on se, että tuota samaa tarinaa tai puuta kuvataan monissa muissakin uskonnoissa, ja esimerkiksi Kalevalassa tuo ”maailmanpuun” mainitaan olevan ”suuri tammi”, ja Raamatussa siitä käytetään nimeä Hyvän ja pahantiedon puu". 

Tarinan mukaan maailmanpuu nitoo taivaan ja maan yhteen tai kannattaa taivasta. Elämänpuu taas on puu joka antaa ikuisen elämän, mutta koska nuo kaksi asiaa ovat erittäin läheisiä, niin käsittelen niitä nyt sitten yhdessä. Eli koska kyseessä on monissa uskonnoissa mainittu asia, niin silloin tuota tarinaa käytetään jäljittämään sitä, mistä skandinaavit ovat alunperin kotoisin. Yggdrasil on maailmanpuun viikinkikielinen nimi, ja esimerkiksi Odin hirttäytyi siihen tarinan mukaan yhdeksäksi päiväksi, jotta saisi oppia riimujen salaisuudet, ja antoi toisen silmistään, jotta saisi juoda tuon puun alla virtaavasta joesta saadakseen viisauden. Tuo viikinkien uskoon liittyvä tarina on melko sekava, ja sen voi jokainen lukea Wikipediasta.

Kun mietitään sitä, mitä tuo tarina merkitsee esimerkiksi nykyaikaiselle kosmologialle, niin on olemassa kirjoja sekä eräs teoria, missä puhutaan siitä, että kaikki planeetan älylliset oliot voisivat liittyä yhteen yhdeksi valtavaksi olennoksi, joka voisi muistuttaa valtavaa puuta. Tuollainen valtava ja älykäs organismi esitellään eräässä novellissa, missä avaruusalus tekee pakkolaskun vieraalle planeetalle, missä vallitseva äly on eräänlainen puu, joka on samalla valtavat aivot. Tuo organismi tekee kyseisessä kirjassa hedelmiä, joiden avulla se ottaa jonkun olennon haltuunsa. Eli tässä tapauksessa kyseinen olio syö tämän puun hedelmiä, ja sitten sen sisään kasvaa hermoverkko, jonka kanssa puu kykenee kommunikoimaan. Kyseinen tarina on varmasti saanut vaikutteita Raamatun luomiskertomuksesta, missä Aatami sekä Eeva syövät ”hyvän ja pahan tiedon puusta” otettua omenaa, jonka jälkeen he alkoivat hävetä alastomuuttaan.

Tästä puusta syöminen oli kiellettyä, ja tämän teon jälkeen Jumala hääti heidät paratiisista, ja koska käärme oli noita onnettomia tähän tekoon houkutellut, niin silloin sen piti tietenkin jäädä matelemaan maahan, mutta tuossa tarinassa merkillistä on se, että Jumala ei käärmettä tuhonnut. Tämä Vanhan Testamentin tarna on kuitenkin se, minkä takia ihminen vihaa kääremeitä. Tai ainakin ilmentää sitä, mitä ihminen tuntee käärmeitä kohtaan. Kuitenkin tuo Hyvän- ja Pahantiedon puu on oikeastaan sama asia, kun muutkin vastaavat ”elämän puut”, joita on monissa miuissakin mytologioissa. Kun puhutaan siitä, mitä tuo myytti on meille ihmisille antanut, niin sen pohjalta on tehty kuuluisa ”Gaia-malli”, missä planeetan elämänmuoto voisi olla homogeeninen, eli koko planeetan pintaa peittää tuossa maallissa vain yksi eliölaji, joka voisi olla esimerkiksi bakteerimainen.
Yggdrasil
Proosa-Eddan englanninkielisestä
käännöksestä vuodelta
1847

Kun puhutaan siitä, millainen tuo eliö voisi olla, niin ainakin yksi asia on erittäin hyvin tiedossa, eli se voisi olla täysin vailla vastustuskykyä muille organismeille, mutta se ei ehkä tarkoita aivan samaa kuin, että tuo olio olisi vaaraton. Isaac Asimovin kirjassa Nemesis, jossa kokonainen planeetta on yksi valtava eliö. Eli tuossa Asimovin kehittämässä mielikuvitustapauksessa on sellainen malli, että vaikka tuon planeettaa peittävän eliön yksi osa olisi hyvin lyhytikäinen, niin kollektiivisesti se kykenee toimimaan niin, että yhden osan kuolema ei siihen mitenkään vaikuta. Tuossa kirjassa tämä olio on muistaakseni pölymäinen, ja se sitten pytyi tuon olemuksensa takia kommunikoimaan ihmisen kanssa.

Nemesis on tuon suuren tieteiskirjailijan viimeinen työ, jonka hän kirjoitti ennen kuolemaansa. Kun tuota mielikuvituksen luomaa organismia tarkastellaan hyvin tarkasti, niin voidaan miettiä sitä, että mitä Asimov mietti, kun hän oli kuolemassa AIDS:iin, jonka hän oli saanut verensiirrosta? Teoksen yksinäisyyden ja lopullisuuden teema on erittäin kiehtova, ja se varmasti on saanut vaikutteita myös Raamatusta. Kun puhutaan tuosta viikinkien elämän puusta, niin tuo tarina Odinista ja sen rungolla sekä oksilla elävistä eläimistä on saanut jotkut UFO-intoilijat miettimään sellaista mahdollisuutta, että kyseessä olisi tarina avaruusaluksesta, joka laskeutui Maahan. Nuo peurat olisivat jotain maassa käveleviä robotteja ja tarinan linnut sitten erilaisia yhteysaluksia.


Mutta tämä tietenkin on vain sellaista pohdintaa asiasta, josta ei kukaan varmasti koskaan saa aikaan mitään lopullisia tutkimuksia, ja on olemassa ajatus siitä, että kun humanoidi olisi aikoinaan lähtenyt maasta pois, niin se olisi sitten räjäyttänyt oman keskuksensa ehkä syöksemällä niiden kohtiin meteoriitteja, tai muulla tavoin pommittamalla nuo keskukset olemattomiin. Tuosta sitten on kehittynyt sellainen lähes utopian rajoja tavoitteleva ajatus siitä, että tuo dinosaurukset tuhonnut meteoriitti on humanoidien oman keskuksensa tuhoamiseen käyttämä ammus, jolla he peittivät oleskelunsa jäljet maassa. Mutta kuten huomaatte, niin näihin asioihin kannattaa suhtautua melkoisella varauksella. Ja tämä kirjoitelma on tarkoitettu pelkästään pohdinnaksi sekä ajanvietteelliseksi lukemiseksi, eikä miksikään suureksi uuden humanoideja koskevan teorian esittelyksi, eikä tätä kirjoitelmaa tarvitse niin vakavasti ottaa. 


Atoms and diamonds.

“Artistic depiction of circular Rydberg atoms: Using optical tweezers (shown in green), the Rydberg atoms can be precisely trapped and arran...