Thinking about the shape of the god and nanotechnology

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/thinking-about-shape-of-god-and.html

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/thinking-about-shape-of-god-and.html

The writing about Stanislaw Lem's book "Solaris"

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/the-writing-about-stanislaw-lems-book.html

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/the-writing-about-stanislaw-lems-book.html

Kirjoitelman kohteena tällä kertaa on kuvitteellisen Solaris-planeetan nestemäinen olio. Voisiko tuollainen yksinäinen ehkä nano-koneista koostuva ameba olla olemassa?

Kirjailija Stanislaw Lemin luoma fantasiaplaneetta Solaris ja sen nestemäinen jättiläismäinen ameba kuuluvat tieteiskirjallisuuden klassikoihin, ja tuossa klassisessa tarinassa eräs astronautti laskeutuu omituiselle planeetalle, missä on vain yksi olento hänen itsensä lisäksi. Tuo olento on valtameren kokoinen ameba, joka tarinan jatkuessa paljastuu älylliseksi olioksi. Kun mietitään tuollaisen elämänmuodon mahdollisuutta, niin tietenkin se saattaa olla niin erikoinen, että sen fysiologisia prosesseja ei voitaisi edes kuvitella olevan millään maapallon pinnalla esiintyvällä elämän muodolla.

Kuitenkin esimerkiksi kasvit muuttavat epäorgaanista ainesta sellaiseen muotoon, että ne voivat sitä hyödyntää, ja tuo epäorgaanisen aineen muuttaminen tapahtuu usein itseasiassa sienen kautta. Eli kasvi elää symbioosissa sienirihman kanssa, joka ensin muuttaa maaperän kivennäisaineet aminohapoiksi, joita se käyttää omissa prosesseissaan, mutta sitten tietenkin sieni tarvitsee energiaa, ja sen tähden se on solminut symbioottisen suhteen kasvien kanssa, jotka luovuttavat sille sokereita.

Vastapalvelukseksi sieni sitten luovuttaa solukkoaan kasville, joka saa näin valmiita ravintoaineita omien solujen muodostumiseen sekä myös turvaa kaikkia matoja sekä muita pieniä eliöitä vastaan. Mutta kuitenkin ongelmia tulee sitten eteen siinä, että tuo legendaarinen jättiläisameba on omalla planeetallaan yksin, ja tietenkin silloin voidaan sanoa, että laji ei ole mitenkään erityisen elinkelpoinen. Tai se ei ole elinkelpoinen maailmassa, jonka me tunnemme. Näet lajien selviytyminen vaatii meidän planeetallamme mahdollisuutta geneettiseen muunteluun. Tätä muuntelua on myös ihmissuvun sisällä, koska esimerkiksi tumma ihonväri suojaa ihmisen soluja tai tarkemmin ottaen DNA:ta voimakkaalta ultraviolettivalolta.

Mutta kuitenkin jos tuollainen yksin planeetallaan elävä ameeba sitten olisi olemassa, niin toki tuon olion perimä joutuisi ainakin tuon planeetan keskustähden säteilyn piiriin, jolloin sen perimä varmasti olisi alttiina vaurioille, jotka voisivat koitua tuollaisen olion kohtaloksi. Eli vaikka mitään luonnollisia vihollisia ei tuolla oliolla sitten olisikaan, niin sen perimä kuitenkin jossain vaiheessa rappeutuisi, niin että sen elinmahdollisuudet vähenisivät. Tai sitten kyseessä voisi olla oikeastaan polyyppi-yhdyskunnan kaltainen olio, jonka olisi joukko itsenäisesti toimivia olioita, jotka muodostaisivat sitten valtavan makro-kokonaisuuden. Tuollainen yhdyskunta-eliö voisi olla teoreettisesti vaikka ikuinen.

Tuolloin sen jokainen solu toimisi erikseen yksilönä, mutta kuitenkin tuo toiminta olisi aina kohdennettu yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Tuollainen eliöyhteisö voisi olla olemassa jollain planeetalla, mutta sen ongelma olisi se, että jos se kohtaa esimerkiksi viruksia sekä muita bakteereja, niin silloin nämä vieraat oliot voivat teoriassa tuhota tuon yksinäisen ameeban melko nopeasti. Näet jos olento on yksin jollain planeetalla, niin silloin sille ei kehity mitään immuunipuolustusta. Ja silloin sen päivät ovat luetut, koska jos sen solumassan seassa alkaa liikkua viruksia, niin tuollainen olento varmasti kuolisi, koska virukset tarttuisivat sen jokaiseen soluun

Mutta varsin mielenkiintoisen ajatuksen olen myös tuollaisesta nestemäisestä jätistä muodostanut. Se ei ehkä olisi samalla tavoin elävä kuin esimerkiksi maapallolla tavattavat amebat sekä meduusat. Tuollaisen olion alkuperä voisi aivan hyvin olla pii-pohjaisissa nanotekniikkaa hyödyntävissä koneissa, joiden tarkoitus voisi olla esimerkiksi jonkin kuvitteellisen humanoidien aluksen vaurion korjaamista varten luodun järjestelmän osa, jonka tuo hypoteettisen aluksen miehistö olisi ehkä hylännyt. Tuolloin aluksen runkoon tullut vaurio voitaisiin korjata nano-koneiden muodostamalla tahnalla, joka itsekseen etsii vaurioita, ja sitten peittää ne tällä melko paljon liimaa muistuttavalla magneettikenttien avulla ohjattava silikonilla.  

Tuollainen piistä sekä raudasta koostuva nanotekniikkaa hyödyntävä "älymassa" voidaan varustaa sen sisään upotetuilla ohjaus-yksiköillä, jotka ohjaavat tuota massaa eteenpäin. Piistä koostuvat nanokoneet voidaan valmistaa hyvin pienissä tuotantolaitoksissa, ja niistä käytetään nimeä "ferrosilikaatit", eli kyseessä on piipohjainen molekyyli, joihin on liitetty rauta-atomeja. Kyseinen aine muistuttaa siis ulkoisesti melko paljon silikonia, mutta on sitä paljon käyttökelpoisempaa. Ja tuon massan sekaan on upotettu noita magneetteja, joilla muotoa ohjataan paikasta toiseen.  

Ja jos tuo kuvitteellinen nano-koneryhmä olisi sitten hylätty jollekin planeetalle, niin se voisi kasvaa niin suureksi, että lopulta nuo nanokoneet peittävät koko taivaankappaleen. Syy tähän voisi olle se, että jos noiden koneiden tuotantoyksiköt kulkevat mukana, niin silloin tuo kone saattaisi saada päähänsä alkaa kasvamaan.

Nuo tuotantoyksiköt eivät välttämättä olisi mitään kovin suuria, vaan ne olisivat enemmänkin ehkä sokeripalan kokoisia kemiallisia reaktoreita, joiden tehtävänä olisi valmistaa lisää noita molekyylejä, jotka olisivat tuon nanotekniikkaa hyödyntävän ratkaisun pohjana. Ja tietenkin niiden pitäisi myös valmistaa sellaisia nanokokoisia älysirulla varustettuja sähkömagneetteja, joilla sitten tuota massaa voidaan ohjata.

https://sites.google.com/view/solariskirjoitelma/etusivu

http://solariksenjattti.webnode.fi

Mustat kolmiot sekä niiden yhteys mielikuvitukselliseen TR3B "ASTRA" lentokoneeseen ja "SOLAR WARDEN"-ohjelmaan

Yllä on melko erikoinen pilvikuvio, jonka kuitenkin olettaisin olevan sääilmiö, mutta se sai mieleeni palaamaan erään UFO:ja koskevan tarinan, joka on kummastuttanut minua vuosien ajan, ja se kertoo Belgiassa nähdyistä objekteista, joita voidaan pitää melko luotettavina sekä hyvin dokumentoituina havaintoina lentokoneesta, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Olette varmaan kuulleet puhuttavan “Mustiksi kolmioiksi” kutsutuista UFO:ista (Black Triangle UFO), joita silloin tällöin nähdään myös Suomessa. Tuon lentolaitteen väitetään olevan huippusalainen vakoilukone, joka kykenee leijumaan ilmassa täysin äänettömästi. Tietenkin jotkut noista “Mustista kolmioista” ovat varmasti omituisia pilviä, ja esimerkiksi Lockheed-Martin “Skunk Works”-divisioonan kerrotaan käyttäneen UFO-havaintoja hyväkseen, kun he ovat rakentaneet huippuluokan lentokoneita, joista osa on edelleen salaisia.

Yhdysvalloissa yhtiöiden osastoja kutsutaan divisjooniksi kuten esimerkiksi “Chrysler corporations  racing division” on tuon yhtiön kilpa-autoja valmistava osasto. Viraliselta nimeltään “ Lockheed Skunk Works” on siis “Lockheed-Martin special engineering division”.  Tuollaiset omituiset pilvimuodostelmat sitten saavat aikaan sen, että osa insinööreistä ammentaa niistä innovaatioitaan noita huippusalalaisia lentokoneita piirrettäessä.

Osa näistä havainnoista tietenkin on pelkkiä meteorologisia ilmiöitä, eli esimerkiksi hyvin alhaalla oleviin pilviin yllättäen repeytyvä aukko voi näyttää avaruusalukselta tai lentokoneelta. Noiden mustien kolmioiden väitetään olevan joukko vakoilukoneita, joiden koodinimi on tarinoiden mukaan joko “ TR3 Black Manta” tai “TR3B ASTRA”, joka olisi tuon ensin mainitun koneen evoluutiomalli, jonka saavat käyttöönsä vain kaikkein luotettavimmat  komentajat, jotka tekevät työtään Pentagonissa. Jos tarkemmin ajatellaan, niin tuollainen TR3B voisi hyvin olla eräänlainen “super-predator”-lennokki, jota sen lentäjät eivät edes näkisi ulkoapäin. Sillä sitten eliminoidaan turhat todistajat sekä tietovuodot, joita tuon projektin tai konseptin silminnäkijät voisivat aiheuttaa.

Toisin sanoen sitä lennettäisiin etänä keinotodellisuuden eli VR-lasien sekä pallosimulaattorien avulla, ja tuo laitteisto olisi interaktiivisessa satelliitti sekä Internetin kautta tapahtuvassa yhteydessä tuohon lentokoneeseen. Tarinoiden mukaan sen lentäjät eivät tiedä lentävänsä tuota konetta. Kuitenkin tuon TR3B:n epäillään olevan ydinkäyttöinen lentokone, joka kykenee jopa planeettojen väliseen lentoon, ja siksi sitä ei haluta näyttää missään julkisuudessa. Joten tässä sitten tulee mieleen sellainen asia, että olisiko Bob Lazar aikoinaan työskennellyt tuon koneen tai sen reaktorien parissa AREA-51:llä.  Tuon koneen ydinreaktori olisi itseasiassa kiihdytin, missä fissiomateriaali olisi sulassa tilassa, ja tuota radioaktiivista kappaletta sitten kieputetaan tuossa renkaassa magneettien avulla, jolloin se ei ehtisi polttaa reikää kiihdyttimen ulko-osiin.

Tuossa kiihdyttimessä tai kiihdytinreaktorissa käytetään tarinoiden mukaan erittäin korkeasti radioaktiivista, synteettisesti valmistettua alkuainetta kuten Lawrenciumia tai Einsteiniumia, jotta sen massa saadaan muutettua erittäin pieneksi. Tuollaisen reaktorin teho sekä sen tarjoama toimintasäde olisi valtava verrattuna vetykäyttösiin ramjeteihin, joita tiedetään myös kokeiltavan tuolla nevadan koealuella. Nuo TR3B-koneet ovat ilmeisesti osa PROJECT SOLAR WARDEN-nimistä ohjelmaa, missä USA:n ilmavoimat tutkii mahdollisuutta lentää toisille planeetoille tai ehkä vieläkin pidemmälle kohti tähtiä. Joten olisiko tuo kyseinen lentokone tai super-avaruussukkula sitten oikeastaan sellainen laite, että siihen voidaan asentaa tarunhohtoinen WARP-ajojärjestelmä.

Kun katsotaan noita lentokoneita, joiden tietoja USA jakaa julkisissa kanavissa, niin silloin tietenkin huomaa, että ne ovat todella loistavia laitteita. Joten itse kyllä sitten mietin aina välillä, että mikä mahtaa olla tuon asevoiman todellinen iskukyky, ja mitä se sitten jättää omista varusteistaan kertomatta? Kun mietitään TR3B:n toimintaa, niin sillä olisi varmasti todella paljon kapasiteettia ajateltaessa esimerkiksi toisten planeettojen tutkimusta. Se voisi samalla lentää matallalla planeetan ilmakehässä, mutta tarpeen tullen vetäytyä kiertoradalle. Ydinvoimaa käyttävä raketti ei ole mitenkään erityisen tarkka ajoaineen suhteen, joten reaktorin läpi voidaan pumpata mitä tahansa ainetta, minkä se saa sitten sulamaan.

Tuollaisen ydinkäyttöisen avaruussukkulan reaktoria voidaan jäädyttää pumppaamalla sen läpi polttoainetta, mutta samalla pitää muistaa se, että tuo kone pitää varustaa suurilla jäähdytysrivoilla, joiden avulla se voi siirtää lämpöä avaruuteen. Tuo TR3B on varmasti myös päällystetty LCD-näytöillä, joiden avulla kamerat luovat sen toiselle puolelle kuvan koneen taustasta sekä timantti-lasilla, jolloin se sulautuu taustaansa kuin kameleontti. Kun mietitään tuon TR3B:n mahdollista toimintaa planeettojen välisenä avaruus-sukkulana, niin uskoisin että Stanislaw Lemin kirjassa “Kuoleman planeetta” mainittu “Kosmokator” olisi ehkä toiminut tuon TR3B:n innoittajana. Siinä esitellään avaruusalus, jolla Neuvostoliittolainen miehistö lentää Venukseen, ja löytää sieltä valtavan laseraseen sekä itsensä tuhonneen sivilisaation jäänteet. Tuo kirja on kirjoitettu aikaan, jolloin Neuvostojärjestelmän arvostelemisesta seurasi vankeustuomio.

Siinä esitetään sellainen oikeastaan melko mielenkiintoinen näkemys Tunguskan räjähdyksestä vuodelta 1908, ja sen mukaan alienin avaruusalus olisi lentänyt maan ilmakehään tehtävänään heijastaa Venuksen kuvitteellisen sivilisaation  rakentama valtavan tehokkaan laserin avulla muodostettu säde takaisin Venukseen. Tuossa kirjassa leikitään sellaisella ajatuksella, että venuksen asukkaat olisivat sitten rakentaneet valtavan laserin ensin omaksi turvakseen meteoriitteja vastaan, mutta sitten Venukseen olisi syttynyt sisällissota, ja he olisivat päättäneet käyttää tuota asetta toisiaan vastaan, jolloin heidän olisi pitänyt lähettää lasersäde maahan, josta se sitten olisi ohjattu takaisin tuolle planeetalle.  

Mutta tietenkin tämä on pelkkää luovaa kirjoittamista, mitä Lem on harjoittanut kirjoittaessaan romaaniaan. Olipa tuolla Venuksessa ollut sivilisaatio tai ei, niin silti tuo planeetta on erittäin kaunis näky ilta- ja aamutaivaalla.  Kuitenkin tuon aluksen yhteneväisyydet tämän salaperäisen TR3B.n kanssa ovat melkoiset. Joten ehkä tuo Lockheed-Martinin suunnittelija on sitten hyödyntänyt Lemin kirjaa tehdessään jotain sellaista, mitä koskaan ennen ei olla edes kuviteltu voitavan toteuttaa.  Kun mietitään esimerkiksi “Solar Warden”-ohjelmaa, niin silloin tulee mieleen sellainen projekti, jota kutsutaan nimellä “Starlight Coalition”. Jos tässä nyt sitten ryhdytään oikein hiuksia halkomaan, niin silloin tietenkin voidaan kuvitella, että tuo termi voisi tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat syntyneet ulkoavaruudessa, mutta itse en tätä ehkä kuitenkaan voisi koskaan todistaa.

Kun pohditaan esimerkiksi USA:n ilmavoimien projekteja, niin tietenkin voidaan sanoa, että mikään tekninen väline ei koskaan yksin voita sotia. Mutta kuitenkin heidän toimintansa perustuu siihen, että on tietenkin oltava välineitä, joilla sitten vihollisia haastetaan todellisessa tilanteessa, mutta kuitenkin tuollainen jatkuva salailu sitten tietenkin on erittäin mielenkiintoista, vaikka varmasti tuolla valtiolla on todella suuria salaisuuksia.

Kuitenkin esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat esitelleet uusia hypersoonisia risteilyohjuksia, jotka iskevät kohteisiinsa erittäin suurella nopeudella, ja noiden ohjusten käyttämä tekniikka perustuu samaan WIG (Wing In Ground)-tekniikkaan kuin EKRANOPLAN-koneiden lento. Tuo tekniikka takaa sen, että ohjus voi lentää todella matalalla sekä suurella nopeudella, jolloin sen havaitsemisesta osumaan on todella lyhyt aika. Nykyaikaiset älykkäät komponentit mahdollistavat sen, että risteilyohjus ensin ikään kuin hiipii tietylle etäisyydelle kohteestaan, ja sitten käynnistää RAMJET-eli patoputkimoottorin, joka sitten kiihdyttää sen jopa Mach-6:n nopeuteen.

Tuollaisen aseen torjuminen on todella vaikeaa, koska sen keula on usein muotoiltu sellaiseksi, että tutkat eivät sitä havaitse, ja samoin infrapunajälki on suoraan kohti tulevassa patoputkimoottorilla varustetussa ohjuksessa melko pieni. Joten sen takia nuo aseet ovat erittäin pelottavia laitteita, varsinkin jos sattuu istumaan laivassa, johon on kohdennettu tuollainen huippuluokan älykäs ase. Tuollainen huippuluokan ristelyohjus voidaan ampua ensin ballistiselle lentoradalle, mistä se sitten pudotetaan takaisin ilmakehään.

Tämän jälkeen ohjus voi siirtyä hyvin matalalle lentoradalle, ja oikeastaan se voi toimia kuin joku antipodipommittaja, joka hyppii ilmakehän ulko-osien ja avaruuden välillä kuin joku kivenpala, mikä heitetään veteen ja laitetaan pomppaamaan pintajännityskalvosta. Tuolla tavoin liikkuvan aseen torjunta nimenomaan kineettistä energiaa hyödyntävillä vasta-aseilla on erittäin vaikeaa, ja tietenkin se voi sitten sukeltaa alas, ja edetä maanuoliaisen tavoin kohti kohdettaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_triangle_(UFO)

https://sites.google.com/view/blacktrianle/etusivu