Tällaista ei voi tapahtua... eli sarjamurhaaja tai sarjahukuttaja pääsi pakoon

Tässä en muuten sitten käsittele vain liitteenä olevassa jutussa ollutta tapausta, vaan yleisesti näitä äärimmäisen vaarallisia rikollisia. Sarjamurhaaja on vaarallisin rikollinen mitä yhteiskunta koskaan voi kohdata. Heidän tekojaan ei voi mitenkään puolustella, ja vaarallisen heistä tekee se, että näiltä ihmisiltä puuttuu sosiaalinen omatunto. He eivät tunne tehneensä mitään väärää. Nämä ihmiset ovat usein hyvin viehättäviä, ja osaavat manipuloida ihmisiä. Sen takia heidän  olemuksensa sekä viaton esiintymisensä varmasti menevät joskus tuomareihin läpi, ja seurauksena saattaa olla sellainen virhe, että hänet päästetään vapaaksi, vaikka sitä ei pitäisi tehdä.

Sarjahukuttaja on siis vapaalla jalalla, koska hänen piti päästä hoitamaan eläimiään. Siinä vasta syytä päästää ihminen vapaaksi, kun häntä murhasta epäillään, että hän ei tule tutkintaa vaarantamaan. Tuolla tavoin on maamme oikeusistuin taas katsonut asiakseen näpäyttää Keskusrikospoliisia siitä, että meillä asiat pitää osoittaa tarkasti tototeen, ja kun tuollaista sarjahukuttajaksi epäiltyä ei ilmeisesti voida pitää vaarallisena, niin silloin tietenkin hänet pitää vapauttaa vastaamaan vapaalta jalalta tuohon syytteeseen. Maassamme ei näet sarjamurhaajaa voi olla olemassakaan, vaan tästä henkilöstä on turvallisempi käyttää tietteliä "sarjahukuttaja", niin kaikki ymmärtävät, että varsinaisia sarjamurhaajia ei maassamme sitten olekaan.

On vain sarjahukuttajia, sarjapuukottajia, ja ai niin sarjapotkijoita, jotka nakkikioskeilla kerran toisensa jälkeen mätkivät neniin jotain onnetonta, joka oli heidät kiilannut jonossa. Kukaan kavereilleen glykolia viinan seassa tarjoillut henkilö ei kuitenkaan ole saanut jostain syystä tietteliä "sarjamurhaaja", vaikka noilla henkilöillä voi olla jopa satoja uhreja, eikä ketään muistaakseni ainakaan julkisuudessa käsitellyissä jutuissa ole tuomittu siitä, että hän olisi myynyt kaliumkloraatilla terästettyä amfetamiinia kavereilleen, tai muuten piikittänyt narkomaaneja hengiltä, mikä tietenkin olisi sarjamurha tai jopa massamurha.

Maamme viranomaisilla sekä lehtimiehillä olisi kyllä syytä katsoa hiukan peiliin, kun näistä asioista puhutaan. Se että olemme suomalaisia ei tarkoita sitä, että maassamme ei voisi sarjamurhaajia olla. Kun televisiossa käsitellään näitä ihmismielen ikäviä asioita, joista saamme sitten kuulla jostain Internetistä tai hyvin kaukana kirjaston perältä löytyvistä kirjoista, niin silloin tulee heti mieleen se ikuinen kommentti "tällaista ei voi tapahtua". Tuo oli yhteen aikaan viranomaisten suusta kerrottu asia joka kerta, kun joku puhui tällaisista äärimmäisen kammottavista rikollisista, joiden toiminta on ollut erittäin raakaa sekä laskelmoivaa.

Samoin ihmisiä on ikään kuin kehotettu ottamaan yhteyttä mielenterveyspoliklinikkaan jos joku näistä asioista puhuu, ja sen takia maassamme ei sitten varmaan kukaan ole ottanut kovin helposti yhteyttä poliisiin, jos on esimerkiksi kuullut jostain henkilöistä, jotka ovat menneet jollekin tilalle, eivätkä koskaan tulleet takaisin. Sarjamurhaaja on rikollinen, joka ei tunne armoa. Hän ei lopeta tekojaan sillä, että tapauksista vaietaan. Se mikä hänestä tekee niin hirvittävän vaarallisen, on se että tuollainen henkilö ei tarvitse erityistä motiivia näihin tekoihin. Hän tappaa puhtaasti mielihyvästä, ja erityisesti alkoholistit sekä muut syrjäytyneet ovat tuollaisen rikollisen kohteena.

Alkoholistit ovat ihmisiä, joita on helppo vihata, ja siksi sarjamurhaaja saattaa valita juuri heitä kohteekseen. Tuollainen henkilö saattaa olla ikään kuin sellaisen ajatuksen vallassa, että hän on joku "järjestysmies", joka poistaa yhteiskunnasta ihmisiä, joiden hän kokee olevan itsensä alapuolella. Me suomalaiset olemme ihmisiä, ja kuten varmaan nyt huomaamme, niin myös täällä voi tapahtua sellaista, että keskuudessamme elää hirviöitä, kuten tästä kontiolahden jutusta olemme huomanneet.

Ja kun puhutaan noista sarjapotkijoista sekä glykolin tarjoajista, niin heillä voi olla vaikka kuinka monta uhria hyvänsä. Mutta varmasti olemme huomanneet jostain syystä sellaisen asian, että tässä maassa on vallalla sellainen "toverihenki", että se kukoistaa vahvana monissa instansseissa, ja olisiko noiden Kontiolahden sarjahukuttajan jutussa tuomareina toimineiden henkilöiden tarkoitus ollut vähän "näpäyttää" KRP:tä, ja ryhtynyt viilaamaan pilkkua, kun tätä miestä tuotiin  tuomiolle.

 " Hovioikeus vaikuttaa halunneen näpäyttää keskusrikospoliisin ylikomisariota liian ympäripyöreistä perusteluista.

”- vangitsemisvaatimuksen tueksi annetut tiedot ovat niukkoja ja ylimalkaisia.”

Ylikomisarion mukaan esitutkinta oli vielä kesken, mutta tutkinta valmistuisi ajallaan - eikä maanviljelijän karjalla olisi hätää. Oikeus kuitenkin kaipasi konkreettista näyttöä.

”Paikkatutkimuksen tulosten on kerrottu tukevan rikosepäilyä, mutta tutkimuksen tuloksia ei ole esitelty oikeudelle.”

”Vuosien 2010 ja 2014 tapahtuneiden hukkumiskuolemien osalta ei ole esitetty mitään konkreettista selvitystä siitä, millä konkreettisella menettelyllä Seppänen olisi aiheuttanut seurustelukumppaninsa ja uimaan lähteneen henkilön kuoleman.”.

(HS.fi)

Mutta sitten pääsi tuo rikollinen vapaaksi, ja seuraavaksi sitten saavat kaikki taas häntä pelätä. Kun puhutaan sarjamurhaajista, niin silloin tietenkin asia on niin, että he ovat viehättäviä ihmisiä, joiden puheita on helppoa uskoa, ja jos esimerkiksi puhutaan glykolin tarjoamisesta, niin toki tuollainen rikollinen on silloin uskottava jos joku tuollaisia aineita joisi. Eli puhdasta pahuutta ei maassamme tunnisteta tarpeeksi hyvin, ja eihän Seppänen sitten ketään ilmeisesti glykolilla tappanut, mutta huumasi sekä hukutti heidät. Mutta syy tähän pilkun viilaamiseen saattoi johtua eräästä toisesta tapauksesta, missä eräs hurmaava mies oli sitten päätynyt vastoin yleistä mielipidettä tuomiolle.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/rikostoimittajan-kommentti-taman-vuoksi-sarjahukuttajan-pakomatka-oli-mahdollinen-silkkaa-pahuutta-ei-tunnisteta/6268410

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/sarjahukuttaja-yha-vapaana-poliisi-saanut-useita-vihjeita/6268474


http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vapaana-oleva-sarjahukuttaja-herattaa-pelkoa-kontiolahdella-moni-tunsi-hanet-ja-tiesi-vakivaltaisuudesta/6268132

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Mietintä kenttätutkimuksen ongelmista sekä tutkimuksen suoritustavasta, mikä vaikuttaa väistämättä tutkimustulokseen

Kuvituskuvaa
Kuva I 

Tutkimuksen sekä tutkimusongelman käsittelystä kannattaa mainita sen verran, että missään nimessä tehtävää ei kannata jättää pelkkien teemahaastattelujen varaan, koska ihmiset saattavat muistaa myöhemmin sanoneensa jotain muuta, kuin mitä haastattelija on merkinnyt muistiin, ja silloin tietenkin tehtävässä vaadittava tutkimuksellisuus kärsii. Hyvin tehty tutkimustyö tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa käytetään sellaisia lähteitä, joiden kiistäminen on vaikeaa. Ratkaistaessa tutkimusongelmia tärkeitä on muistaa se, että tutkimuskohde ei välttämättä ole mikään moraalisesti hyväksyttävä asia, eikä oikea elämä ole mikään ”Korkeajännitys”-sarjakuva , jossa on selkeästi hyvä ja paha puoli. Eli kuten tiedämme, niin saattaa olla niin, että mitään ”oikeaa” puolta ei edes löydy, kun jotain ongelmaa lähdetään käsittelemään. Ja aina pitää muistaa se, että tutkijoille kerrotaan paljon sellaista, mikä ei ole edes totta. Toisin sanoen oletteko koskaan kuulleet sellaisesta tilanteesta, että esimerkiksi Iranin SAVAK:in eli valtiollisen poliisin virkailija soittaa liittymästä, mistä puhelun vastaanottaja saa puhelimeensa tekstin "SAVAK soittaa" puhelun ,missä kysytään vastaanottajalta, että luottaako tämä SAVAK:in rehellisyyteen sekä oikeudenmukaisuuteen, ja samalla ilmoitetaan, että puhelu äänitetään. Mitä vastauksia kuvittelette saavanne, jos tuollaisen tempun teette? Uskaltaako kukaan siellä sitten sanoa muuta kuin sanan "kyllä"? 

Tutkimusongelmissa pitää aina kysyä, että miksi joku toimija toimi, juuri niinkuin silloin toimittiin, mistä sitten seurauksena saattoi olla vaikkapa uutisjuttu jostain kauheasta asiasta. Samoin kaikkia asioita mitä tutkija oikeasti sattuu ajattelemaan ei tarvitse laittaa paperille. Eli tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusraportissa ei tarvitse käydä jokaista maailmassa tapahtunutta villieläimen hyökkäystä tai kuulusteluhuoneessa tapahtuvaa ylilyöntiä läpi yksityiskohtaisesti, koska se sitten tuo eteen sellaisen asian, että noiden tutkielmien pitäisi olla helposti luettavia, ja siksi kannattaa myös välttää yksityiskohtaisia kuvauksia esimerkiksi lääketieteellisistä traumatologiaan kuuluvista asioista, vaan tuollaiset kuvaukset voi jättää raportin liitteeksi, koska niiden kuunteleminen saattaa olla hyvin raskasta sekä järkyttää perheen pienimpiä.Tutkija ei koskaan myöskään saa antaa muiden tehdä tekstejää, koska se voi aiheuttaa sen, että tutkimus hylätään tai että kirjoittaja sitten kirjoittaa tekstin vääristellen totuutta tai kaunistellen omaa näkemystään.  

Kun puhutaan raskaasta esityksestä, niin tietenkin liian pitkä esitys saattaa olla hyvin ikävä asia, ja samoin tilanne missä esimerkiksi pyydetään toista kertomaan itsestään viisi hyvää tai huonoa asiaa vierustoverille saattaa tehdä muuten tehtävästä kammottavan. Vai kuvitteleeko kukaan, että esimerkiksi joku koulukoti- tai muun laitosmenneisyyden omaava kuuntelija haluaa noita asioita käydä läpi. Enkä usko että kenetäkään ihmisestä on mukavaa selittää täysin vieraalle ihmiselle, mikä on itsessä hyvää tai huonoa.

Tämä tarkoittaa sitä, että joidenkin ihmisten kertomus omista hyvistä puolista saattaa toisesta vaikuttaa rurhalta kehumiselta, ja tietenkääm kenellekään tuntemattomalle ei kukaan halua paljastaa itsestään asioita, joita hän muutenkin salaisi. Joskus tietojenkäsittelijät paneutuvat niin omaan erikoislaansa kuuluvaan termistöön, että unohtavat täysin sen, että normaali ihminen ei ehkä jaksa kuunnella listaa alan termejä, joista monet tuovat raporttiin punaista viivaa. Mutta kun puhutaan erittäin hyvästä tavasta saada normaali ihminen vaivautuneeksi,on lähteä suoraan haukkumaan jotain ihmisryhmää kuten adoptiolapsia, koska nämä henkilöt eivät mitenkään ole vastuussa omasta kohtalostaan, vaan päätöksen tuosta asiasta on tehnyt kunnan sosiaalitarkastaja.

Myöskään missään tutkimusongelmissa ei koskaan mennä sellaiseen paikkaan, missä tutkimuskohde pääsee vaikuttamaan muistiinpanojen sisältöön. Eli kuten varmaan kaikki ymmärsivät, niin jos tutkija menee poliisiautoon missä tahansa maailman maassa tekemään tutkimuksia, niin hän näkee vain sen, mitä hänelle halutaan näyttää. Sama tietenkin koskee mitä hyvänsä asiaa, eli totta kai esimerkiksi teollisuuslaitoksen työntekijät ovat täysin tyytyväisiä työoloihinsa, kun vieressä seisoo laitoksen omistajan edustaja, joka saattaa erottaa työntekijän, koska tämä vaarantaa liiketoiminnan sekä toimii yhtiön etua vastaan.

Ja toki myöskään itseä ei tarvitse saattaa tilanteeseen, että joutuu sitten esimerkiksi jossain rajoilla vaikeuksiin tai pidätetyksi,kun on tutkija sattunut kysymään vääriltä ihmisiltä heidän mielipidettään jostain asioista. Tutkimuskohdetta ei koskaan saisi myöskään vaarantaa sillä, että tutkija julkaisee heidän nimensä tai yhteystietonsa, jos näiden henkilöiden haastattelu koskee valtion johdon kannalta ikäviä asioita, kuten esimerkiksi valtion tai sen edustajien harjoittamaa mielivaltaa. Sama koskee tietenkin myös vaikkapa erilaisia yrityksiä ja muita organisaatioita, jotka eiivät aina ole valtiollisia Samoin on hyvä muistaa se, että konflikteissa on aina kaksi puolta, josta kumpikaan ei ehkä puhu täysin totta.

Eli kun puhutaan sellaisista sotarikosten klassikoista, kuten Santiagon tai Shanghain palo- sekä kaasupommeilla tapahtuneista pommituksista, niin silloin pitää miettiä sitä, että tiesivätkö lentäjät pudottaneensa terroripommeja pitkin kaupunkia. Eli espanjan sisällissodassa tuhotun Santiagon sekä Madridin kaupungin kohdalla voidaan kysyä, että vaihdettiinko nuo Heinkel 5i:n pudottamat pommit eletronetallia siältäviin räjähteisiin ilman, että lentäjille kerrottiin tätä. Eli kuvittelivatko Kondori-legioonan sotilaat, että he pudottivat normaaleja palopommeja, mutta elektronmetalli teki pommista niin kuuman, että syntyi tulimyrsky, jossa koko kaupungin väki kuoli. HE 51 käyttämä verraten pienikokoinen pommi saattoi olla tarkoitettu kemiallisen aseen kuljettamiseen, mutta saattaa olla niin, että sitä ei ehkä uskallettu käyttää, joten pommit piti täyttää elektronilla, jotta niiden tarkoitus olisi voitu salata. Sama koskee Shanghain pommitusta.

HE-51 Kondor-legioonan väreissä
Espanjan sisällissodaan aikaan
Kuva II

Toisin sanoen kysymys kuuluu, että tiesivätkö nuo ”Betty” pommikoneiden lentäjät heidän napalm-pommien sisältävän todellisuudessa tappavaa kemikaalia. Sotarikos eroaa normaalista rikoksesta vain sen tapahtumaympäristön sekä laajuuden osalta. Eli niitä koskee sama metodologia kuin niin sanotttuja normaalejakin rikoksia. Tuolloin tutkijan pitää tietenkin kysyä sitä, että ketä tuo teko sitten hyödytti, eli hyödyttikö noiden kohteiden terroripommitus enemmän Francoa vai kansainvälistä rykmenttiä? Ainakin teko sai aikaan kansainvälisen arvosteluryöpyn, joka kohdistui Francoon ja hänen miehiinsä, joita syytettiin sitten erittäin vakavasta rikoksesta, vaikka ketään ei tuosta teosta koskaan tuomittu. 

Samoin pitää miettiä sitä että onko tuossa rikoksessa mitään näyttöä siitä, että teko on tahallinen, tai että onko olemassa mitään todellisia todisteita siitä, että esimerkiksi jonkun verilöylyn teki se, mikä on tekijäksi mainittu? Eli onko alueelta otettu kiväärinhylsyjä sekä niistä sormenjälkiä sekä DNA-testejä sekä onko ruumiista kaivetuista luodeista otettu rihlakuvaa, joka todistaa sen, että jotain tiettyä asetyyppiä on käytetty näissä teoissa. Eikä ketään suoraan tarvitse lähteä tuomitsemaan yhtään mistään, koska noiden tekojen käskijät istuvat usein muualla kuin tekopaikalla, jotta he eivät sitten saa pahaa mainetta noista hyvin ikävistä asioista.

kimmonsivu.blogspot.fi