Elämä on kehittymistä sekä kasvamista

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/elama-on-kehittymista-seka-kasvamista.html

Kimmo Huosionmaa

Tässä tänään taas olin käymässä upeassa Porvoon kaupungissa, ja siellä ryhdyin miettimään sitä, että kuka onkaan se paras johtaja introvertti vai ekstrovertti ihminen, ja sitten ryhdyin oikeastaan miettimään sitä, että onko introvertilla paremmat sosiaaliset taidot kuin ekstrovertilla. Tuolloin mieleeni palautui eräs vanha totuus, josta emme juuri koskaan kuule kenenkään puhuvan tai kirjoittavan.

Vaikka kuinka me haluaisimme, niin emme ole missään nimessä täydellisiä ihmisiä, ja kaikissa meissä on luonteen piirteitä, joita meidän vain pitää kehittää, tai joita meidän ei ole hyvä esitellä muiden ihmisten nähden. Yksi näistä tavoista tietenkin on nenän kaivaminen, joka ei ole mitenkään erityisen mukavaa katsottavaa, ja se joka tämän tavan on opetellut, saa aina välillä sellaisia vähän tuimia vilkaisuja pöydässä istuessaan. Mutta onneksi itse tuon tavan pystyn peittämään. Kuitenkin on asioita, joita me jokainen voimme oppia ihmisiltä, ja yksi noista asioista, on se, että sekä ekstro- että introvertin pitää elämässään opetella muutamia perusasioita, kun keskustellaan sosiaalisista taidoista.

Ekstrovertin pitää opetella sellainen asia, että myös muut ihmiset saattavat haluta ottaa osaa keskusteluun, ja vaikka hän niin mielellään pitää puheita ja seurustelee ihmisten kanssa, niin silloin tällöin olisi varmaan mukava kuunnella jotain muutakin henkilöä kuin tuota ekstroverttia ihmistä, joka tietenkin on hyvin mielissään siitä, että hän saa olla kaiken huomion keskipisteenä. Ekstroverteillä ihmisillä on joskus sellainen vähän ikävä tapa esimerkiksi puuttua toisten keskusteluun tulemalla kahden keskustelevan henkilön väliin, sekä ikään kuin komentamaan toista seuraamaan itseään. Tuo tapa saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä hiukan loukkaava, sekä myös aiheuttaa sen, että joku seurueesta lähtee etsimään takkia naulasta ja lähtee kotiin valitellen väsymystä.

Tuo henkilö saattaa oikeasti kuvitella, että hänet on pudotettu pois seurasta, ja siksi hän poistuu tuosta paikasta kotiinsa, ja tämä henkilö ei ehkä myöskään kauaa kyseisessä työpaikassa jatka, koska hän saattaa jo kotona ilmoittautua työnvälitykseen. Syynä tähän on se, että tuollainen hiljainen henkilö ei sitten jaksa jatkuvasti olla seinäkoristeena työpaikalla. Ja tietenkin kun puhutaan ekstrovertin ihmisen toiminnasta, niin hänen on hyvä opetella hieman hillitsemään itseään, sekä miettimään sanomisiaan, koska hän saattaa hiukan loukata jotain muuta, kun tuollainen hyvin ulospäin suuntautunut henkilö ei ehkä sitten aina muista katsoa toisen ilmettä, kun hän rupeaa innoissaan esittelemään ajatuksiaan muille ihmisille.

Toisaalta kun puhutaan introvertista ihmisestä, niin silloin tietenkin mieleen tulee sellainen "hiljainen hissukka", joka ei sosiaalisissa suhteissa pärjää. Mutta kuten tiedämme, niin sosiaalisia taitoja voi aina kehittää, eli introvertin ihmisen pitäisi vain uskaltaa avata suunsa kokouksissa, ja siihen tietenkin voi työympäristö antaa tukea. Eli esimerkiksi tiimin vetäjä voi aina kokouksessa pyytää, että jokainen kokoukseen osallistuja kertoo hänelle oman mielipiteensä päätettävistä asioista. Tuollainen toiminta on tietenkin sitä niin sanottua rakentavaa kokousten pitämistä, ja tietenkin myös introvertti persoonallisuus voi myös yrittää ottaa osaa keskusteluun myös firman pikkujouluissa. Samoin tietenkin olisi hyvä, että tuollaisen hiljaisen henkilön huomioiminen tapahtuisi niin, että hänkin voi tuntea osaavansa jotain.

Kun keskustellaan rakentavan ilmapiirin luomisesta, niin kun tuollainen hiljainen ihminen tekee työtään, niin tietenkin häneltä olisi hyvä pyytää raporttia siitä, mitä tuollainen asiantuntija sitten oikein on tehnyt. Kun ihminen jää yksin työpaikallaan, niin se tietenkin laskee kynnystä siihen, että hän alkaa rikkoa työyhteisöään vastaan, eli antaa luottamuksellisia tietoja jollekin, joka ei niitä saisi nähdä. Tietenkin maassamme on muutamia ihmisiä, joiden mielestä työpaikka ei ole kuin niille, jotka ovat niitä ulospäin suuntautuvia ekstroverttejä varten, eikä työyhteisö ole heistä mikään terapia-paikka, mutta tietenkin tuollainen asia aiheuttaa aika nopeasti rekrytointia koskevia paineita, kun se viidestoista harjoittelija sitten marssii ulos talosta.

Keskusteltaessa siitä, että työpaikalla pitää työt tehdä hyvin, niin tietenkin se, että ihminen kokee jäävänsä yksin sekä kokee työhön tulon epämiellyttäväksi kokemukseksi, saa aikaan sen, että työt eivät varmasti suju mitenkään hyvin. Ja jos ihminen voi työssään pahoin, niin silloin tietenkin hän saattaa pelätä avun pyytämistä tai peittää epäonnistumistaan niin, että hän saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Tuollainen virheen peittely voi johtaa siihen, että kyseinen henkilö sitten esimerkiksi virittää sulakkeiden ympärille tinapaperia, josta voi seurata tulipalo tai kuolemaan johtava sähköisku. Tai jos henkilö ei uskalla apua pyytää esimerkiksi jonkun esineen nostamiseen, niin hän saattaa silloin tuhota esimerkiksi lattioita todella pahasti.

Positivismi on asia, mistä ei koskaan puhuta tarpeeksi. Kun ihminen voi töissä pahoin, niin hän voi tehdä korjaamatonta vahinkoa yhtiön maineelle, mikäli hän käyttäytyy huonosti tai menee humalassa asiakastapaamiseen. Tuolloin sitten kaikki ihmettelevät, miten tuollainen "Pentti" sitten sellaisen tempun teki, että koko talo esimerkiksi ui vedessä? Mutta jos tuo mies ei ole koskaan edes saanut muuta kuin huonoa palautetta, niin silloin hän saattaa ajatella kaikkien työsuhteiden kuitenkin menevän karille, mikä ei varmaan ole mikään kovin hyvä juttu työyhteisölle.

Nimittäin jos tuo työläinen tekee vahinkoa, niin silloin tietenkin hän on korvausvelvollinen, ja mikäli hän jättää töihin tulematta, niin silloin hänet voidaan erottaa. Mutta mitään työsuorituksia kyseinen käytäntö ei sitten eteen tuo. Eli jos vaikka putket on kiristetty huonosti tai työ jätetty kesken, niin siihen pitää silloin saada miehet tekemään tuota työtä, eikä mitään työtehtäviä tule sillä tavoin tehtyä, että työnvälitys vetoaa siihen lakiin, joka sanoo että tarjottu työ on otettava vastaan. Jos mies ei työhön tule, niin tietenkin se tuo hänelle karenssin. Mutta yhtään putkea ei sillä tavoin liitetä. Joten siksi tästä asiasta kirjoitan.

Koskaan ennen historiassa ei yksittäisellä ihmisellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta saada aikaan yhteiskunnallista turbulenssia

Muutos yhteiskunnassamme on nopeampaa kuin koskaan ennen, ja muutoksen saamiseksi tarvitaan todella vähän työtä. Tämä perustuu vanhoihin verkkomarkkinoinnin lainalaisuuksiin, joissa jokainen verkossa toimiva yhtiö tai muu toimija saa täsmälleen saman näkyvyyden kuin muutkin toimijat, ja tuon takia vain hänen sanomansa merkitys on tärkeää. Muuten esimerkiksi raha ei merkitse verkkojulkaisemisessa niin paljoa kuin perinteisessä paperille tehtyyn painotuotteeseen perustuvassa markkinoinnissa. Ja jopa yksittäinen henkilö voi rakentaa kotisivut, joten tietoverkossa tapahtuvassa markkinoinnissa ei tarvita mitään muuta kuin yksi henkilö, joka osaa asiansa.


Mutta toisaalta verkkomarkkinoinnissa korostuu dynaaminen muutos, mikä tarkoittaa sitä, että markkinoinnissa käytettävää  aineistoa on jatkuvasti päivitettävä, ja sen takia ihmisten rooli tässä markkinoinnissa sitten korostuu. Yleensä verkkomarkkinointia tehostetaan esimerkiksi YouTuben kaltaisilla avoimilla julkaisualustoilla esitetyillä filmeillä tai vastaavilla materiaaleilla, joihin on liitetty ohjauslinkkejä tuolle markkinointisivustolle. Tuota tekniikkaa kutsutaan keräileväksi markkinoinniksi, eli tukijulkaisujen kautta ohjataan klikkauksia tuolle kotisivustolle, missä on tarkemmin esillä tuotetta markkinoitavien yhtiöiden yhteystiedot, sekä tiedot siitä, miten tuotetta tilataan. Tuolla tavoin sitten saadaan aikaan valtava näkyvyys ja sitä mukaan myös kiinnostus tuotetta kohtaan kasvaa automaattisesti. Ja kun puhutaan aatteista sekä asenteista, niin ne ovat myös tuotteita.


 En usko että esimerkiksi turkistarhauksen vastustajat sekä eläinten oikeuksien puolustajat  koskaan olisivat olleet niin tehokkaasti esillä tuomassa omaa kantaansa esille asioista tai että he mitenkään edes olisivat päässeet esiin mediassa, mikäli heillä ei olisi ollut käytössään tehokasta sosiaaliseen mediaan perustuvaa verkostoa, jossa useiden julkaisualustojen päälle rakennettuja julkaisuja voidaan linkittää sujuvasti toisiinsa, eli vaikka tietenkin Twitteri on rajoittanut julkaisujen pituutta, niin silti varsinainen julkaisu voidaan tehdä esimerkiksi Bloggeriin tai muille vastaaville julkaisualustoille, ja sitten Twitteriin laitetaan vain linkki noille sivuille, jossa voidaan julkaista esimerkiksi melko tarkkoja selvityksiä tuosta asiasta.


Ja samoin filmimateriaali voidaan ladata suoraan YouTubeen. Siinä sitten yhdistyvät erilaiset julkaisut sekä niiden rajapinnat  mukavasti toisiinsa. Tuollainen toiminta saa aikaan valtavan turbulenssin yhteiskunnassa, eli kyseessä on “fraktaaliefektiksi” kutsuttu ilmiö, missä ihmiset sitten jakavat noita linkkejä toisilleen aiheuttaen valtavan pyörteen, eli kyseessä on “perhosefektin” muunnos. Perhosefekti tarkoittaa tilannetta, missä perhosen siiven lyönti amazonasin sademetsässä saa aikaan pyörteen, mikä vahvistuu kunnes syntyy pyörremyrsky.


Tuo efekti ei ehkä toimi amazonilla, koska siellä puut vaimentavat pyörteen, mutta jos tuo tapahtuu veden päällä, niin silloin voi tuloksena olla trooppinen hurrikaani. Jos maapallo olisi nesteen peittämä planeetta, niin silloin tuo pyörremyrsky voisi kestää jopa satojen vuosien ajan. Maapallolla kiinteän maan aiheuttama kitka lopulta estää pyörremyskyn jatkumista ikuisesti. Kuitenkin kaasuplaneetoilla, missä kitkaa on äärettömän vähän voi pyörremysky jatkua jopa tuhansia vuosia, kuten esimerkiksi Neptunuksessa on käynyt. Perhoefekti on äärimmäisen voimakas hyvin järjestäytyneissä rakenteissa, ja sen takia esimerkiksi asevoimat suhtautuu häiriköintiin erittäin jyrkästi. Näet tällaisessa ryhmässä, jonka toiminta perustuu yhdenmukaisuuteen pienikin häiriköinti on äärimmäisen näkyvää, ja se voi tempaista koko ryhmän mukaansa.


Mutta tietenkin myös terroristit sekä muut vastaavat epädemokraattiset tahot voivat hyödyntää tuota sosiaalisen median verkostoa toiminnassaan. Eli sähköpostien sekä muiden julkaisualustojen yhdistäminen sujuu myös tietyiltä henkilöiltä kuten noilta Irakin sekä syyrian taistelijoilta. Samalla myös tiedusteluviranomaisten sekä poliisien toiminta tehostuu, ja he voivat käyttää verkossa olevia kotisivuja ansana, kun etsitään fanaatikkoja. Eli tuollainen kotisivu voidaan naamioida esimerkiksi jonkun äärijärjestön ylläpitämäksi, ja siinä saatetaan pyytää lahjoitusta tuon järjestön toiminnan tukemiseksi, ja kun raha kilahtaa tilille, niin silloin viranomaiset sitten näkevät sen, kuka on tuollaisen väkivallan tukija, ja osaavat sitten suunnistaa hänen kotiovelleen. Samoin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi terrori-iskujen sekä muun väkivallan ja huume- sekä ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä.



Verkossa voidaan huomaamattomasti kysellä, että onko jollain aikomuksia lähteä kouluun ase mukana, tai sitten hankkia tietoja kotibileistä, joissa ehkä on tuollainen huumekauppias mukana, ja sitten voi poliisi käydä piipahtamassa tuolla juhlissa. Eli terrorismin torjunta sekä muun järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu on kaksiosaista, ensin tuo kohde on löydettävä ja sitten vasta voidaan iskuryhmä lähettää matkaan. Tuohon kohteen paikallistamiseen voidaan tehokkaasti käyttää internetiä, sekä esimerkiksi uhkaavien puhelinsoittojen tekijöiden matkapuhelimiin asennettuja haittaohjelmia, joilla puhelinten GPS-laitteet otetaan hallintaan, ja sillä tavoin SWAT löytää kohteensa kadulta. Samoin nuo haittaohjelmat muuttavat puhelimet salakuuntelulaitteiksi, joiden avulla voidaan myös ihmisiä kuvat puhelimen haltijan tietämättä. Ja nykyiset äänen käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot saavat myös erittäin heikot äänitykset muuttumaan selkeiksi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi