Miksi nuo UVB-76:n kaltaiset maailman tylsimmät radioasemat asemat soittavat jatkuvasti samaa sävelmää?

Alla on linkki sellaiseen YouTube-videoon, missä esitellään maailman viisi ehkä erikoisinta radioasemaa, jotka ovat milloinkaan olleet käytössä. Ainoastaan UVB-76, joka vaihtoi nimensä vuonna 2010 MDZhB:ksi on hiukan erilainen. Eli se lähettää välillä ertyisen koodin sellaisella asevoimien koodausjestelmällä, mitä kutsutaan nimellä "Monolyth". Tuo radioasema palvelee myös strategisten ydinaseita käyttävien joukkojen viestintää.  Mutta muuten niiden toiminta on ollut lähinnä tiedustelupalvelujen materiaalin toimittamista sekä operatiivisen henkilökunnan toiminnan tukemista palvelevaa lähetystä.

Kun aloitetaan esimerkiksi stasin tai pikemminkin HWA:n  käytössä olleesta "the Gong"-radiosta sekä päädytään Puolassa sijainneeseen "Swedish Rhapsody"-asemaan, niin niiden soittama musiikki on toiminut ikään kuin merkkinä siitä, että nuo agentit ovat osanneet kääntää radionsa oikealle kanavalle. Sitten on tullut välimerkki, jonka jälkeen on tullut sitten numeroita. noiden numeroiden tarkoitus on ollut se, että agentti on löytänyt esimerkiksi varusteiden pudottamista varten määrätyn paikan. Toki kaikki viestit eivät ole koskaan koskeneet kaikkia, ja agentilla on usein annettu kellonaika, jolloin hän sitten voi ottaa kynän ja paperia, joilla hän merkitsee numerot ylös, ja samalla pitää muistaa, että agentilla on yleensä kaksi tai useampi aika, jolloin hän sitten tietää ottaa noita numeroita muistiin, koska aina ei hän tietenkään voi ottaa yhteydenpitovälineitä eli transistoriradiota, jossa on noiden radioasemien taajuudet esiin, koska hän voi esimerkiksi jäädä liikenneruuhkaan, kaupan kassajonoon tai hänellä voi olla vieraita.

Tai sitten hän on saanut sen tallelokeron numeron, johon hänen tehtävää koskevat ohjeensa ovat olleet. Nuo numerosarjat tehtiin siten, että joukko lapsia luki satunnaisen numeron tai numerosarjan, josta sitten tiedusteluväki sitten valitsi tietyt numerot, ja sitten nuo numerot miksattiin oikealle nauhalle, jota käsiteltiin äänen muuntimella. Samalla periaatteella tehdään kuulemma myös ydinaseiden laukaisukoodit, joiden turvallisuus taataan tällä tavoin. Tuo salaus voidaan tietenkin murtaa, jos joku saa käsiinsä nuo numerot, mitä lapset ovat lukeneet, ja tuolloin hän saattaa päästä käsiksi ydinaseisiin. Se miten hän sitten voisi toimia, on sellainen että tuo henkilö voi jollain tavoin kopioida nuo nauhat itselleen esimerkiksi taskunauhurilla, ja sitten suorittaa tietomurto, jonka ansiosta tuo hakkeri voisi päästä käyttämään ydinaseita.


Se mitä numerot tällä kertaa tarkoittavat, on kuitenkin tapauskohtaista. Ja vaikka tuo varusteiden pudotuksen koordinaatit olisivat vihollisen tai vastapuolen tiedossa, niin kuitenkaan se ei niitä voi suoraan hyödyntää, koska radiolla lähetettävät koordinaattipisteet on koodattu niin, että vain se henkilö, jolla on oikea kartta voi sen avulla löytää oikean pudotuspisteen. Eli jotta noita aseita ei toimitettaisi väärään pisteeseen, tai esimerkiksi rikollisten käsiin, lähetetään tuo pudotusalueen kartta toisen ihmisen mukana, kun toinen taas kantoi usein sapluunaa, joka on painettu kuultopaperille, ja joka sitten laitetaan oikean karttapohjan päälle.

 Eli kyseessä on yleensä jonkin alueen ulkoilukartta, ja tuo sapluuna sitten asemoidaan tiettyihin kartassa oleviin ruutuihin, ja tuohon kohtaan pudotuksen suorittava lentokone sitten lentää pudottamaan lastiaan. Se miten kone löytää kohteeseen tapahtuu usein LORAN-laitteella, eli tuolloin lentokone lentää suunnatun radion antaman radiosignaalin mukaan, ja sitten agentti joko painaa nappia omassa radiolähettimessään, jolloin koneen automaattinen pudotusjärjestelmä suorittaa paketin pudotuksen, kun kone lentää hänen ylitseen. Tai sitten kaksi koneen lähtömaan radiolähetintä suunnataan niin, että syntyy "X"-piste, jossa lentokoneen automaattinen pudotusjärjestelmä aktivoituu. Tai sitten jossain tapauksessa agentti meni tuolloin oman radionsa kanssa johonkin kohtaan seisomaan, ja sitten suunnattu radiolähetin kertoi, että mikä on hänen tehtävänsä tuolla kertaa.

Kun puhutaan noista omituisista sävelmistä, mitä radioasemat soittavat jatkuvasti, niin tuolloin kyseessä on "kantoaalloksi" kutsuttu asia, jonka avulla vastaanottaja tunnistaa tuon aseman antaman signaalin. Nykyään noista radioasemista lähtee myös erityisiä sirahduksia, joita kutsutaan "ryöpeviesteiksi", ne pitävät sisällään pakattua informaatiota, joka sitten puretaan vastaanottavan osapuolen tietokoneilla, ja tämä järjestelmä on oikeastaan nykyaikaisen mobiiliteknologian kantamuoto. Eli GSM-puhelimet sitten toimivat vähän samalla tavalla kuin nuo erikoislähetyksiä antavat radioasemat. Niissä viestintä kulkee ilman läpi digitaalikoodina, jossa on vain ykkösiä ja nollia, mikä mahdollistaa erittäin hyvän salausasteen. Ja esimerkiksi ydinasekoodit toimivat oikeastaan vähän samalla tavoin kuin GSM-puhelin, eli ensin tulee radiosta numeroita, joiden perusteella aseoperaattorit sitten valitsevat oikeat kirjekuoret, ja sitten noissa kirjekuorissa olevat numerot syötetään konsolille, josta nuo aseet aktivoidaan.

https://youtu.be/u0F984w4vLQ

pimeakronikka.blogspot.fi

Ajattelemattomuudesta rangaistaan, eli kukaan ei ajatellut, että joku haluaa ydinpommin hinnalla millä hyvänsä

Kun puhutaan tutkimuksesta, jota tehdään veronmaksajien rahoilla, niin voin kyllä kertoa, että tutkijoilla on velvollisuus julkaista nuo tekstinsä, ellei joku sitten sitä varsinaisesti kiellä. Tutkijan työtä säätelee sellainen sääntö, että hänen pitää tietenkin osoittaa väitteensä todeksi, ja siinä tutkimus eroaa filosofian ajattelutavasta, missä pelkkä asian hyvä perustelu riittää siihen, että filosofi saa kuulijansa vakuuttuneeksi. Kuitenkin voidaan sanoa, että jokaisen ihmisen velvollisuus on kertoa maailmalle, jos jokaisella maailman ihmisellä on mahdollisuus päästä käsiksi tekniikkaan, mikä voi vaarantaa jopa miljoonien ihmisten hengen. On paljon asioita, joiden julkistamista pelätään, koska ne vaikuttavat jotenkin erikoisilta, mutta kun luemme esimerkiksi Agatha Christien tai David Morrellin kirjoja, niin ne vilisevät erilaisia murhaohjeita, kuten tuo legendaarinen boomslang-käärmeen myrkyllä tapahtunut salamurha ja Morellin kirjoissa sitten esitellään sellainen kavalkadi erilaisia kung-fu-otteita, joiden tarkoitus on lähinnä surmata tai vahingoittaa toista ihmistä pysyvästi.

Tämän takia olisi todella mukava asiaa, että myös näistä asioista puhuttaisi esimerkiksi koulujen väkivaltaa käsittelevillä luennoilla, Eli pitää muistaa se, että kurkkuun suunnattu karateisku, mikä annetaan sormenpäillä tai kämmensyrjällä on erittäin vaarallinen teko, joka voi vahingoittaa ihmistä pysyvästi. Jos ihminen ei tuota tiedä, niin silloin hän voi olla erittäin vaarallinen lähiympäristölleen, eli kaikkein vaarallisin henkilö on ihminen, joka ei tiedä olevansa vaarallinen, ja käyttää epähuomiossa eli tietämättään vaarallisia otteita. Eikä myöskään ole mukavaa, jos joku sitten erehtyy pitämään esimerkiksi risiinin siemeniä vaarattomana asiana. Itse kyllä hiukan kritisoin sitä, että tuolla samalla nimellä myydään esimerkiksi ulostuslääkkeitä eli risiiniöljyä,

Jos joku sitten erehtyy pitämään risiinin siemenistä uutettua öljyä tuona "risiiniöljynä", niin silloin voi tulos olla vähemmän miellyttävä, Eli aina löytyy joku homeopaatti, joka sitten alkaa kokeilla noita asioita itse, eli hän voi esimerkiksi kokeilla uuttaa tuota öljyä itse noista risiinin siemenistä. Samoin erilaisista muista asioista ei varoiteta ihmisiä tarpeeksi. Yksi niistä on se, että esimerkiksi tavallisia sieniä syötäessä pitää joskus noudattaa erityistä varovaisuutta, eli alkoholi saattaa aktivoida tuon sienen myrkyn niin, että se ryhtyy tuhoamaan maksan soluja. Eikä myöskään ydinpommien valmistusta mitenkään muisteta aina salata. Tuon aseen ongelmana on se, että kun ydinsulkusopimusta tehtiin, niin kukaan ei ottanut huomioon sitä, että lopulta löytyy valtio, jonka johdolla on motivaatiota sekä osaamista tuon välineen rakentamiseen.  

Tuolloin aikoinaan ajateltiin, että jos joku valtio aikoo hankkia ydinaseita, niin se sitten taivutellaan talouspakotteiden avulla luopumaan suunnitelmistaan. Kuitenkaan kukaan ei ottanut huomioon sitä, että tietyissä tietosanakirjoissa opetetaan tuo uraanin rikastusprosessi sekä se, miten räjähdesegmentit pitää asentaa pommin kuoren ympärille. Tuolloin ennen puhuttiin siitä, kuinka vaikeaa ydinaseen valmistus on siksi, että tuo väline vaatii tietyt turvallisuusjärjestelyt, joihin kuuluu monimutkaisten elektronisten komponenttien valmistaminen, ja sellaisten kemiallisten räjähteiden tuottaminen, mitä ei voi laukaista ilman erityisiä kemikaaleja. 

Mutta kukaan ei silloin tajunnut, että kaikki eivät ajattele samalla tavoin kuin muut. Eli tuolloin puhuttiin vaativasta uraanin erotusprosessista, jossa käytettiin huippumyrkyllisiä kemikaaleja kuten uraaniheksafluoridia, joka on erittäin suuri riski sekä työntekijöille että ympäristölle, ja räjähdysvaara noissa rikastusyksiköissä on erittäin suuri, joten prosessi pitää suorittaa erittäin tarkoin valvotuissa oloissa, missä happea ei saa päästä ollenkaan prosessiin, missä uraaniheksafluoridia kuumennetaan sulaan tilaan, ja siinä sitten sentrifugien avulla erotetaan uraani tuosta yhdisteestä. Mutta Pohjois-Koreassa ei kuitenkaan ole mitään pelkoa siitä, että kukaan joutuu vastuuseen, mikäli tuo prosessi sitten päättyy räjähdykseen. Ja työvoimaksi tietenkin kelpaa vaikka joukko poliittisia vankeja, joita ei kukaan sitten kaipaa, vaikka yksikkö sattuisi räjähtämään. Samoin luontoarvot eivät tuossa valtiossa ole koskaan olleet kovin korkealla. 

Eli kun puhutaan Pohjois-Korean ydinohjelmasta, niin sitä ei kukaan ottanut huomioon, että joku tekee ydinpommin niin, että hän leikkaa kasan sähköjohtoja saman mittaisiksi, ja kytkee tuon pommin räjähdesegmentit suoraan noihin johtoihin. Samoin missään ei varmaan muistunut mieleen, että tuon räjähdelinssin voi tehdä myös tavallisesta RDX tai HMX-räjähteestä, jos nyt tuon ydinaseen tekijä ei satu välittämään mitään turvallisuudesta. Myöskään mitään erityisiä turvajärjestelyjä itse kärjen kanssa ei tarvita, mikäli mistään ei tarvitse välittää mitään. Ja laukaisu voidaan hoitaa barometrisytyttimellä tai vaikka herätyskellolla, mikäli digitaalista laukaisinta ei haluta tai osata rakentaa. Myöskään missään ei olla ajateltu sitä, että ydinpommeista voidaan tehdä erittäin voimakkaita lisäämällä niihin litium-kerros, missä sitten tapahtuu fuusioreaktio. Eli tuollainen pommi voi olla hyvin voimakas, vaikka nuo fissiopommit olisivat vain parin kilotonnin luokkaa. 

Tämän takia ei kukaan varmaan koskaan ole miettinyt sitä, että periaatteessa kuka hyvänsä voi hankkia tuon alkupräisen Fermin miiluna tunnetun reaktorin piirrustukset haltuunsa, ja jos toimija on valtiollinen, niin silloin ei tarvitse pelätä sitä, että myöskään kukaan noihin toimiin puuttuisi. Tässä sitten ei olla puhuttu kemiallisista tai biologisista aseista, joita voidaan tuottaa kasapäin esimerkiksi öljynjalostamoksi naamioidussa tuotantoyksikössä, missä noihin säliöihin tehdään botoksiiniviljelmät, joista sitten tuota kemikaalia johdetaan reagoimaan fosforin kanssa, jolloin saadaan aikaan reaktio, mikä johtaa VX:n valmistukseen. Ja tuollainen jalostamo voi tuottaa valtavat määrät tuota kansainvälisillä sopimuksilla kiellettyä kemikaalia, jota voidaan sijoittaa ohjusten kärkiin. 

elainasiaa.blogspot.fi

charelesfort.blogspot.fi

Ihmiset koekaniineina testeissä, jotka käsittelevät biologista sekä kemiallista sotaa

Kun puhutaan maailman vaarallisimmista sotilasoperaatioista, jotka olisivat voineet surmata jopa miljoonia ihmisiä, niin silloin puhutaan todella vaarallisesta asiasta. Jos esimerkiksi biologisen sodankäynnin kokeissa esimerkiksi pernarutolla saastutettu eläin pääsee pois koealueelta, niin tilanne voi olla erittäin kaoottinen. Toisen  Maailmansodan aikaan Porton Down testasi Operation VEGETARIAN yhteydessä esimerkiksi eläimiä sellaisella yhdistelmällä, missä ilmaan ruiskutettiin sekä pernarutto- tai tuberkuloosibakteereja että viruksia samaan aikaan, mikä sitten teki noista koe-eläimistä selvää muutamassa päivässä. Mutta ongelmia tuli nimenomaan tilanteissa, missä noita testejä tehtiin merillä olevilla laivoilla operation CAULDRON:in yhteydessä. Kyseisten kohteiden päällä räjäytettiin biologisia pommeja, joiden sisällä oli korkeasti viraalista materiaalia, eli esimerkiksi pernaruttoa sekä jänisruttoa ja joitakin viruksia.

Kun tuo ammus sitten räjähti, niin nuo eläimet saivat tietenkin tartunnan, ja kuolivat pois. Mutta ongelmia tuli sitten siinä, kun tuo räjähdyksessä vapautunut biomateriaali pääsi sitten tuulen mukana Brittein saarille, ja muutamia ihmisiä sitten altistui noissa kokeissa esimerkiksi viruksilla saastutetulle pernarutolle, mutta nämä henkilöt eivät Porton Down tutkijoiden  mukaan saaneet mitään oireita. USA:lla oli omia vastaavia ohjelmiaan, joissa esimerkiksi ihmisille annettiin LSD:tä sekä muita kemikaaleja kuten BZ- sekä kyynelkaasua. 1970-luvulla USA:n asevoimat testasi kyynelkaasun laajamittaista käyttöä sodassa, koska tuo "non lethal agent" häiritsee vihollisen toimintaa erittäin tehokkaasti.


Ja siksi Edgewood Arsenal niminen laitos alkoi kehittää project WATERBUCKET:issa CS-kyynelkaasusta versiota, joka olisi sopivaa käytettäväksi esimerkiksi rintamilla tai tunnelien puhdistamisessa vihollisista. Mutta noita CS-kaasuja pelättiin, koska joidenkin mielestä, niihin oli ehkä laitettu jotain "mausteita" kuten LSD- tai BZ-psykoaktiiveja sekä ehkä myös opiaatteja, joiden avulla vihollisen taistelumoraalia pyrittiin laskemaan. Se mikä noissa Edgewood Arsenalin kehittämissä koeasetelmassa oli moraalitonta sekä vaarantavaa, oli se että esimerkiksi taisteluharjoituksissa tehtiin kokeita, missä BZ- tai LSD:llä ladattuja pommeja pudotettiin joukkojen päälle. Tuota kemikaalia oli sekä ruudin seassa, sekä erillisissä levittimissä, joita joko irroitettiiin koneista tai sitten ne olivat kiinteitä laitteita, jotka olivat oikeasti samoja, kuin mitä maataloudessa käytetään, ja tuota psykoaktiivia oli lisätty esimerkiksi veteen, johon oli liuotettu ilmeisesti myös kyynelkaasua.

Noiden testien tarkoitus oli kartoittaa mahdollisten tappavien kemikaalien leviämistä, sekä testata sitä, että saako sotilas kaasunaamarinsa päähän, ennen kuin hermokaasu alkaisi vaikuttaa. Mutta testien moraalittomuus sekä pelkkä ajattelemattomuus on noissa kokeissa silmiinpistävää. Näet eikö kukaan tuolla Edgewood Arsenalissa käsittänyt, mitä voi tapahtua jos aseistettu henkilö saa päälleen voimakasta psykoaktiivia, joka aiheuttaa hallusinaatioita. Kun puhutaan esimerkiksi armeijasta ylipäätään, niin tuo paikka on yleensä hyvin traumatisoiva sekä stressaava. Joten nuo operation DORK-nimellä tunnetut testit tietenkin aiheuttivat kyseisiin sotilaisiin välitöntä hallusinaatioiden kehittymistä, mutta kun puhutaan siitä, että mitä jos joillekin puhkesi skitsofrenia kyseisten aineiden takia.

Mutta myöhemmin on saattanut syntyä sellaisia traumoja, joiden laatua ei kukaan osannut ennakoida. Eli jotkut väittävät, että noissa testeissä käytettyihin kemikaaleihin oli lisätty syöpää aiheuttavia formaldehydejä tai bentseniyhdisteitä. Ja ainakin yhden henkilön tiedetään kuolleen tällaisessa testissä, missä ilmaan suihkutettiin radioaktiivisia merkkiaineita operation SEA-SPRAY/LAC yhteydessä, ja kukaan ei ole koskaan selvittänyt sitä, mikä on tuon merkkianeen osuus esimerkiksi syövässä tai epämuodostumissa. Eli katso alla oleva filmi, jos tällainen tiede sekä ihmisten turvallisuus kiinnostaa.

https://www.youtube.com/watch?v=0Vpb1WaAXto

charelesfort.blogspot.fi