Pykriitti sekä teräsjää mahdollistavat uuden sukupolven itsestään häviävien rakenteiden valmistuksen

Juuan Nunnanlahdessa on työn
alla maailman korkein jääkatedraali.
(Lähde: Stora Enso)

Pykriitti on yksi maailman halvimmista komposiittimateriaaleista, ja sen koostumus on sahanpurua sekä jäätä. Aineen tarkka koostumus on 14% sahanpuruja sekä 86% vesijäätä, mutta tuo koostumus ei ole kovin tarkkaa. Tuo aine on kuuluisa siitä, että Toisen Maailmansodan aikaan Britannian hallitus sekä merivoimat ajattelivat rakentaa pykriitista lentotukialuksia, jotka olisivat erittäin huokeita ja helppoja sekä nopeita tehdä. Kuitenkin tuo suunnitelma jäi jostain syystä toteuttamatta, kun Britannian hallitus sai sitten apua USA:lta sen liityttyä Toiseen Maailmansotaan. Kuitenkin tuollainen pykriitista tehty lentotukialus voisi olla aivan hyvin toimiva ratkaisu, jos sitä hiukan modifioidaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pykriitti

Eli tuolloin normaalit laivat muodostaisivat veteen jäälauttoja, joita voidaan käyttää meren pinnalla uivina lentokenttinä, ja tuo tarvittava kylmyys saataisiin aikaan sillä, että ilmaa johdetaan kylmäkoneen läpi, ja jäähdytetään erittäin kylmäksi, jolloin sen avulla voidaan luoda lentokenttä ikään kuin tyhjästä. Tuo jäähdytyslaitteisto voidaan asentaa vaikka sukellusveneeseen, jolloin esimerkiksi arktiselle alueelle kyetään valmistamaan kelluva tukikohta ikään kuin tyhjästä. Ja jos tuon tukikohdan valmistamiseen käytetään nestemäistä typpeä, niin silloin tietenkin tuloksena on teräsjää, joka kestää taistelukoneiden painon. Mutta tietenkin jäästä tehdyt lentotukialukset tai laivat voivat olla erittäin käyttökelpoisia, kun lentokoneille tehdään valemaaleja merelle, mutta tietenkin tuota veden kiinteää olomuotoa voidaan hyödyntää esimerkiksi salaisia laitteita esittävien pienoismallien rakentamisessa, eli jos joku sitten yrittää varastaa tuota pienoismallia, niin silloin se vain sulaa käsiin, jolloin siitä ei sitten enää kukaan saa mitään mittoja otettua.

Jäästä tehdään pienoismalleja tai muita esineitä samalla tavoin kuin muistakin aineista, eli tuohon prosessiin voidaan käyttää 3D-printtereitä, ja tuolloin jään avulla voidaan sitten laitteita kalibroida. Eli kun noilla printtereillä aletaan tuottaa koneen osia, niin silloin jäätä voidaan käyttää mallikappaleiden luomiseen, niin jokaista koekappaletta ei tuolloin tarvitse tehdä metallista, vaan jäästä tehtyjen kappaleiden avulla voidaan tuota konetta säätää, niin että vasta lopullinen kappale tehdään metallista.

Tuo säästää rahaa sekä raaka-aineita, mutta jäästä tehdyn mallin valmistaminen vaatii tietysti kylmätilat, jotta se saadaan pysymään kasassa. Kun pykriitista tehtyjä malleja ajatellaan, niin tuon aineen avulla voitaisiin luoda valtavan suuria diodraamoja, johonkin tilaan, ja kun näyttely on ohi, niin silloin tuo diodraama tai lavaste voidaan sulattaa pois ilman sen suurempia kustannuksia. Tuolla tavoin voidaan esimerkiksi lavasteiden kustannuksia pienentää todella paljon. Tarvitaan vain muotti, johon kaadetaan vettä ja sahanpuruja, ja sitten tuo seos jäädytetään levyksi, jonka jälkeen se voidaan sitten työntää johonkin tilaan. Tuota lavastetta voidaan sitten viilentää kylmällä ilmalla, ja kun sitä ei enää tarvita, niin riittää että kylmälaitteista katkaistaan virta, jolloin tuo elementti sitten sulaa pois, kun sitä ei enää tarvita.

Ja sitten täytyy vain sahanpurut lakaista pois, eikä tällöin synny mitään erityistä jätettä, vaan kaikki voidaan laittaa normaaliin muovikassiin, ja käyttää vaikkapa uusien jäästä tehtyjen elementtien valmistukseen. Kun puhutaan pykriitin kaltaisista materiaaleista, niin ehkä siitä tehtyjä esineitä ei voitaisi käyttää muuten kuin esimerkiksi valemaalien valmistuksessa tai viihdekäytössä, mutta tuolla aineella voisi olla erittäin suuri käyttökelpoisuus silloin, kun tehdään esimerkiksi avaruustutkimusta. Tuollainen jäästä tehty levy voidaan asentaa esimerkiksi avaruusaluksen pinnan suojaksi, jolloin se tarjoaa lisäsuojan, kun alus palaa ilmakehään.

Tuolloin pykriittiä voidaan ruiskuttaa esimerkiksi Sojuz-kapselin ulkopinnalle, jolloin se antaa lisäsuojaa aluksen kuumentuessa, ja ehkä muutaman sekunnin lisäsuoja sitten voisi keventää tuon kapselin lämpökilven kuormitusta niin, että alus voidaan käyttää uudelleen. Eli monta kertaa käytettävä avaruusalus ei välttämättä muistuta mitään lentokonetta, vaan se voi olla aivan perinteinen alus, jonka osat palautetaan maahan perinteisesti laskuvarjolla, ja sitten se laitetaan takaisin yhteen. Kun ajatellaan pykriittiä nopeasti muotoiltavana sekä halpana aineena, niin sitä voitaisiin sitten hyödyntää myös esimerkiksi ohjusten tai kertakäyttöisiksi tarkoitettujen RPV-lennokkien valmistamisessa.

Tuolloin valmistetaan lennokki tai ohjus tuollaisesta itsestään häviävästä materiaalista, ja sitten tuo laite lähetetään esimerkiksi jonkun kuljetuskoneen jäähdytyslaitteilla varustetusta rahtitilasta. Tuollainen RPV tietenkin sulaa hyvin nopeasti, joten siksi siitä ei jäisi mitään jälkiä, ja tietenkin sen mikropiirit voidaan valmistaa siten, että nekin hajoavat hyvin helposti. Ja tietenkin tuollainen RPV voisi käyttää vetyramjetia lentämiseen, eli kuten kaikki tietävät, niin nestemäinen vety on hyvin kylmää, joten sen avulla tuollainen jäästä tehty lennokki voisi kestää vähän pidemmän aikaa, ja kun tuo laite on tehnyt tehtävänsä, niin sitä ei enää olisi, jolloin todisteet sulavat kirjaimellisesti käsiin.

Jos ajatellaan esimerkiksi jäästä tehtyä RPV:tä, niin tietenkään sitä ei voida tehdä monta kertaa käytettäväksi. Kuitenkin tuollainen esimerkiksi “Firebeeta” muistuttava jäästä tehty lennokki voidaan valmistaa huomaamattomasti esimerkiksi lentävän C-130 “Hercules” kuljetuskoneen takaosassa valamalla tuota pykriittiä elektronisten komponenttien sekä moottorin ympärille, ja sitten sen polttoainesäliöt täytetään nestemäisellä vedyllä, ja tuollainen kone sitten on erittäin helppo hävittää tehtävän jälkeen. Ja jos koneen piirilevyt korvataan äärimmäisen ohuella metallilankaverkolla, niin silloin siinä tarvittavat elektroniset komponentit tuhoutuvat myös RPV:n  hajotessa joko kitkan tai maahenkilöstön rungon sulatukseen käyttämien soihtujen toimesta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Radio-ohjattavien lennokkien käytöstä tarkkailussa

Radio-ohjattavien helikopterien sekä muiden lentolaitteiden käyttöä ihmisten kotien kuvaamisessa on pidetty erittäin suurena uhkana yksityisyyttä kohtaan. Ne voidaan varustaa esimerkiksi infrapunakameroilla, joilla esimerkiksi aseet näkyvät ihmisten vaatteiden läpi. Ja infrapunavalossa näkee todella hyvin myös ikkunoiden läpi, vaikka huoneissa olisi pimeää. Noissa välineissä voi olla tietenkin laser-mikrofoni, jolla asuntoja voidaan salakuunnella erittäin tarkasti.

Mutta kun noiden välineiden käyttöä pohditaan tarkemmin, niin todellisuudessa niitä ei kovin avoimesti kannata kuitenkaan lennättää ympäriinsä, koska tuollaista lentävää laitetta voidaan aina seurata esimerkiksi kiikareilla tai toisilla UAV-laitteilla, ja voihan tietenkin noilla vartijoilla olla käytössään ihan oikea helikopteri, jolla he voivat varjostaa tuollaista lentävää UAV:tä sinne, mihin se laskeutuu. Ja jos lennokkia on omalta pihalta lennätetty, niin silloin voi tulla jäätävä keskustelu tuosta aiheesta, koska tuolloin kiikarien avulla voidaan noiden lentolaitteiden lähetyspaikka havaita.

 Mutta jos noilla vartijoilla on toinen UAV tai muu helikopteri, niin he voivat nähdä tuon lennättäjän rekisteritunnuksen, jos hän on laitettaan lennättänyt esimerkiksi niin, että hän on matkustanut paikalle autolla, niin silloin hän voi joutua hyvin vakaviin vaikeuksiin noiden asioiden kanssa.Näet jos on tullut kuvattua valtion aluetta, jota ei saa kuvata, niin silloin voi päälle kaartaa sellainen UH-60 "Black Hawk", josta sitten hyppää ulos muutama mukava SWAT-poliisi kyselemään syytä lennätykseen. Valtiolla on myös käytössään radiosuuntima laitteita, joiden avulla noiden RPV:n ohjaussignaalin lähtöpaikka voidaan paikallistaa. Kirjainyhdistelmä RPV(Remotely Piloted Vehicle) tarkoittaa yleensä normaalia radio-ohjattavaa lennokkia ja UAV yleensä kattaa kaikki miehittämättömät ilma-alukset.

Joskus joissakin laitteissa on merkintä (A)UAV taas merkitsee Autonomous UAV:tä, ja monesti näiden autonomisesti toimivien laitteiden hankinta sinällään on siviileille mahdotonta, mutta tilanne on muuttumassa. Näet esimerkiksi kännyköiden GPS-laitteita sekä laskentakapasiteettia voidaan hyödyntää tällaisessa laitteessa. Ja tuolloin tarvitaan oikeasti vain sellainen kännykkäsovellus, mikä kykenee kommunikoimaan UAV:n oman lentotietokoneen kanssa, ja tuollainen ohjausyksikkö voidaan liittää UAV:iin USB-johdolla, joten joka nörtin oma autonominen lentolaite on sitten täyttä totta.   Mutta kuitenkin tuollainen lennokki voi olla autonominen, jolloin se ei sitten tarvitse jatkuvaa ohjaussignaalia, mutta noiden välineiden akilleen kantapää on GPS-laite, jota ne käyttävät navigointiin.

Ja silloin maassa oleva tarkkailija vertaa tuon UAV:n käyttäytymistä taivaalla siihen tietoon, mitä GPS-satelliittien paikantimet antavat, ja tuolla toiminnalla tuo lentolaite paikannetaan, jonka jälkeen satelliitit löytävät sen paikan, mihin UAV-laskeutuu. Ja joissain GPS-laitteissa on sellainen ominaisuus, että ne voidaan etäkäytöllä kytkeä olemaan auki, jolloin nuo valvojat saavat tietää, mihin tuota laitetta sitten viedään, ja seurauksena voi olla kotitarkastus. Tuollaista laitetta käytetään myös tilanteissa, joissa noiden lentolaitteiden tarkoitus on paikallistaa maastossa olevia loukkaantuneita. Silloin tuollainen lentolaite lasketaan näiden loukkaantuneiden viereen, minkä jälkeen pelastusryhmä voi suunnata tuohon pisteeseen. Tuollainen UAV voidaan muuten varustaa imukupilla, jolloin se voidaan laskea esimerkiksi ajoneuvon päälle, jolloi tuon kohteen liikkumista voidaan valvoa erittäin tarkasti.

Tarkalleen ottaen GPS-järjestelmiä on maailmassa kolme, eli Eurooppalainen Galileo, Amerikkalaisten NAVSTAR sekä Venäläisten GLONASS. Noiden järjestelmien eroa ei normaalisti havaitse, mutta kun tarkkoja ollaan, niin joissakin osissa maailmaa voidaan muiden paikannusjärjestelmien kuin esimerkiksi NAVSTAR:in toiminta estää radiohäirinnän avulla, jolloin tietenkin mikään muu kuin NAVSTAR:ia käyttävä paikannuslaitteisto ei toimi, ja tämä tietenkin rajoittaa autonomisten UAV-laitteiden toimintaa. Samoin normaalien radio-ohjattavien lennokkien eli RPV:n toimintaa voidaan rajoittaa radiohäirinnän avulla, jolloin niiden toiminta vaikeutuu.

Tietenkin  UAV:n voi joku pudottaa normaalilla haulikolla, ja tuolloin sen valmistusnumeroita voidaan käyttää maksajien jäljittämiseen. Nämä valtiolliset toimintamallit ovat kuitenkin niitä mukavampia, näet jos UAV:tä on käytetty esimerkiksi huume- tai laittoman asekaupan kuvaamiseen, niin silloin voi edessä olla paljon pahempi tilanne, ja tuolloin nämä kuvat kannattaa viedä suoraan poliisille. Näet jos tuollainen UAV on kuvannut asuntoa, jonka pöydällä on rynnäkkökivääreitä sekä kokaiinia, niin silloin voi olla edessä erittäin vakava tilanne, jos noita kuvia yritetään käyttää esimerkiksi kiristykseen.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

"Foo-hävittäjät" ja muita outoja valoja taivaalla sekä merellä

“Foo-hävittäjä” on eräänlainen valoilmiö, joka ikään kuin seuraa lentokonetta sen lentäessä pimeällä. Havaintojen mukaan kyseessä on pienikokoinen plasmapallo tai jonkinlainen valokaari, joka pyörii lentokoneen ympärillä. Sitä pidetään joissakin piireissä meteorologisena tai fysikaalisena ilmiönä, jossa lentokone ensin varautuu staattisella sähköllä, ja sitten se peittyy plasmakerroksella. Tuo ilmiö saisi sitten aikaan sen, että salamoiden tuhansien asteiden läpötilaan kuumentama vesipisara, joka on muuttunut plasmapalloksi alkaa ikään kuin seurata tuota lentokonetta.

Kyseinen ilmiö on sikäli erikoinen, että siitä on melko paljon kuvia, ja tätä epäillään sähköiseksi häiriöksi, koska tuon ilmiön aikana eivät lentokoneiden viestijärjestelmät toimi kunnolla. Toisin sanoen kyseessä olisi ilmailuun liittyvä “elmon tuli”-ilmiö, jollainen tavataan joskus laivoilla. “Elmon tuleksi” kutsutaan siis laivan mastojen väliin ilmestyvää valokaarta, joka hohtaa erittäin kirkkaana, ja koska ukonilmalla laiva varautuu sähköllä, niin esimerkiksi “lentävää hollantilaista” pidetään yksinkertaisesti sähköisen ilmiön aikaansaamana hohteena laivojen rungossa, jolloin kyseessä ei sitten ole mikään kovin yliluonnollinen ilmiö.

Kuitenkin Toisen maailmansodan aikana “Foo-hävittäjiä” alettiin tutkia tarkemmin, koska tuolloin ilma-ase alkoi olla yksi sodan ratkaisijoista. Tuolloin myös vihollisen teknistä osaamista hiukan liioiteltiin, ja siksi näihin ilmiöihin alkoi tulla kaiken maailman mystiikkaa. Liittoutuneiden piireissä alkoi kiertää huhuja siitä, että Saksalla olisi ollut käytössään valtava “Zeppelin-ilmalaiva”, joka olisi kyennyt vetämään B-17 pommikoneen sisäänsä, ja kaappaamaan sen miehistön.

Tuolloin huhut liikkuivat noiden pommikoneiden miehistöjen parissa, että nämä “valopallot” olisivat muistuttaneet taskulamppuja, ja että koneiden ulkopuolella olisi ollut miehiä. 1940- ja 50-luvuilla alkoi ilmailu tulla kaikille tutuksi, joten tuo legenda jättimäisestä “Zeppelinistä” alkoi muuttaa muotoaan, ja “Kylmän sodan versio” tästä laitteesta on tarina siitä, että Neuvostoliitolla tai Venäjällä on käytössään valtava “Backfire”-pommittaja, joka pystyy ottamaan lentokoneen jonkinlaiseen kammioon.

Tämän legendan takana on muuten sellainen ilmalaiva tyyppi, jota kutsutaan lentäväksi lentotukialukseksi. Näitä illaivoja, joiden nimet olivat “USS Akron” sekä “USS Macon”, joka kykeni huoltamaan hävittäjäkoneita, ja tuota “Maconia” pidetään maailman ensimmäisenä lentävänä lentotukialuksena, ja se itse on innoittanut monia tieteistarinoita. Ne oli varustettu viidellä Curtiss F9F “Sparrowhawk”-hävittäjällä, ja kuten varmaan arvaatte, niin noiden ilmalaivojen kohtaloksi koitui se, että niiden tullessa käyttöön ei tekniikka ollut aivan sitä, mitä sen olisi pitänyt olla, jotta projekti saataisiin viedyksi kunnialla läpi, joten nuo ilmalaivat sitten tuhoutuivat tuulenpuuskan takia.

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Macon_(ZRS-5)

Mutta monet ihmiset eivät tiedä, että muissakin ilmalaivoissa oli lentokoneita, joiden tehtävänä oli viedä viesti ilmalaivan saapumisesta maihin. Ja esimerkiksi “Hindenburgissa” oli yksi Heinkel -kaksitaso tätä tehtävää varten, joten liittoutuneet pelkäsivät tätä välinettä osittain aiheesta. Kun tässä puhutaan seuraavaksi Saksan aseista, niin tietenkin vastaavia huhuja kulki myös akselivaltojen puolella. Kun puhutaan iskusta New Yorkiin, niin silloin 1940-luvulla ajateltiin, että joku ilmalaiva olisi vienyt “Ju-87 Stuka” syöksypommittajia allaan lähelle esimerkiksi jotain USA:n telakkaa, ja sitten nuo koneet olisivat tehneet iskun tuohon kohteeseen. Ideana olisi ollut se, että tuollaisen korkealla lentävän ilmalaivan alle olisi ripustettu syöksypommittajia, ja kun alus olisi tullut iskuetäisyydelle kohteestaan, niin miehistö olisi siirtynyt noihin koneisiin, ja suorittanut tehtävänsä.

Tuossa “Zeppelinissä” olisi ollut remmiahtimella varustetut dieselit, sekä paineistettu gondoli, joka olisi suojannut noita miehistöjä tehtävän ajan. Pommit olisi voitu ripustaa Stukiin jo valmiiksi maassa, ja sitten koneet olisi vain pudotettu operaatioon. Nuo syöksypommittajat olisi voitu varustaa ilokaasulaitteistolla, joka olisi sitten antanut niille hyvin suuren lentokorkeuden, ja tietenkin miehistöjen palauttaminen olisi ollut mahdollista joko niin, että syöksypommittajat olisivat lentäneet ilmalaivassa oleviin koukkuihin, jonka jälkeen miehistö olisi siirtynyt takaisin kuljetusvälineenä toimivaan ilmalaivaan.

Tai sitten he olisivat voineet hypätä Stukista mereen, josta U-veneet olisivat noutaneet heidät takaisin. Samanlaisia suunnitelmia epäiltiin Neuvostoliitolla olevan USA:n suhteen, ja tietenkin myös länsimailla ajateltiin olevan vastaavia välineitä. Ja joissakin tarinoissa tuo ilmalaiva olisi ollut amerikkalainen, ja koneena olisi “Helldriver” sekä kohteena joku tarkoin valittu kohde Saksassa tai Japanissa. Kuten tiedämme, niin legendat elävät edelleen, ja aina välillä tuollaisia “Foo-Hävittäjiä” nähdään ilmassa. Uusin versio noista koneista on sellainen, että lentokoneeseen kiinnittyy kolme kauko-ohjattavaa “dronea”, jotka on varustettu superliimaan perustuvalla kiinnittimellä, joiden avulla ne sieppaavat kohteen hallintaan.

Kyseinen liima on sellaista, että se kuivuu myös tyhjiössä, ja nuo “dronet” olisivat oikeastaan maalilennokkien muunnoksia. Tarinoiden mukaan niiden toiminta olisi sellaista, että ne laukaisevat lentokoneeseen erittäin voimakkaan sähköiskun, joka saa sen elektroniikan pettämään, ja sitten ne vain peittävät kohteidensa turbiinien ilmanotot, jolloin moottorit saadaan sammumaan, ja sitten vain yksi noista koneista asettuu “uhrin”päälle tai sen alapuolelle,  ja muut ottavat siivistä kiinni, ja vievät sen “pikku lennolle”.

Niissä tietenkin pitää olla kääntyvät suihkuputket, jotta ne voivat ohjata tuota “uhriaan”. Eli nuo koneet toimivat “remoran” eli laivakalan tapaan, ja tämä telakoituminen sitten saisi aikaan sen, että ohjaimet tuntuvat jäykiltä. Ja ehkä tuollaisia koneita olisi joillakin ilmavoimilla käytössään sellaista tilannetta varten, että sen koneita vaurioitetaan lennon aikana, jolloin nämä välineet saadaan pelastettua sekä lentäjien yritys loikata estetään. Mutta tietenkin teorioita tästä asiasta voidaan hyvällä omallatunnolla esittää vaikka kuinka paljon, joten tietenkin nämä asiat varmaan kiehtovat kaikkia ihmisiä, jotka haluavat näistä asioista jotain tietää.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Turvallisuuspolitiikka on edennyt oikeaan suuntaan, toisin sanoen se on muuttunut asiaksi josta voidaan keskustella myös julkisesti

Nyt kun meidän turvallisuus- ja sotilasasasioita koskeva yhteistyömme USA:n kanssa on edennyt puolustusta koskevaan julkilausumaan asti, niin voidaan kyllä sanoa se asia, mitä Alpo Rusi on tuonut jo esille, eli kaikkea näistä hyvinkin yksityiskohtaisista sopimuksista ei ehkä koskaan paljasteta kaikelle kansalle myöskään Suomessa. Kun puhutaan siitä, että Venäjä paljastaa esimerkiksi "Iskander"-ohjuksen (SS-26 "STONE" )kesken harjoituksia USA:n vakoilusatelliiteille tai että Venäjän hävittäjät saapuvat maamme ilmatilaan, niin tietenkin nämä asiat kiinnostavat ihmisiä.

Ja samalla myös puhutaan siitä, että maamme johto on viemässä maatamme kohti länsimaihin keskittyvää turvallisuusjärjestelmää, niin samalla kuitenkin voidaan kysyä sitä, että pitääkö tuo puolustussopimus tai miksi sitä nyt kutsutaan sisällään esimerkiksi tiedusteluyhteistyö UKUSA:n kaltaisia järjestelyjä, mitkä tarkoittavat lähinnä kiinteiden ELINT eli elektronisen tiedustelun asemien rakentamista maahamme. Vaikka Norjaan sijoitetut ELINT-asemat voivat tehokkaasti valvoa esimerkiksi Murmanskiin sijoitetun laivaston viestiliikennettä, ja samalla myös äänittää Venäjän ilmapuolustuksen sekä laivaston lähettämiä tutkasignaaleja, joiden avulla sitten DIA:n asiantuntijat luovat vasta-algorytmejä joita käytetään esimerkiksi B-52 pommikoneiden elektronisen sodankäynnin- eli erilaisissa häirintälaitteissa, joilla tutkien sekä hävittäjien viestintälaitteiden toimintaa häiritään.

Nuo algorytmit ovat oikeastaan eräänlaisia sävelmiä, joilla tutkan radiosäteilyä ohjataan lentokoneiden ohi, niin että siitä ei saa kaikua. Tuo laitteisto siis lähettää tutkiin radiolähettimien avulla "vastamelua", jolla se työntää lentokoneeseen kohdistettavat radioaallot sivuun. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjän laivaston yksi päätelakoista sijaitsee Pietarissa, missä valmistetaan esimerkiksi osa sen lentotukialuksista sekä ydinsukellusveneistä, ja nuo veneet ajavat sitten Vienan kanavien kautta Murmanskiin, ja tämän takia esimerkiksi tiedusteluyhteistyö Suomen kanssa kiinnostaa varmasti USA:aa erittäin paljon.

Näet Suomen alueelta voisivat operoida esimerkiksi uuden sukupolven MAV:t (Miniature Aerial Vihicle) eli kääpiökokoiset tiedusteluvälineet, joilla sitten voidaan tunkeutua esimerkiksi Pietarin telakan katettuun allashalliin ja kuvata siellä olevia välineitä, ilman että vakoojan tarvitsee soluttaa noita pienois- VTOL-koneita tuon telakan lähelle. Jos nuo MAV:t voisivat operoida suoraan Suomen puolelta, niin silloin ei olisi vaaraa siitä, että vakooja jäisi kiinni tuosta toiminnasta. Toki tuollaisia "X-helikoptereita" voidaan pudottaa esimerkiksi tiedustelukoneesta, ja niiden avulla voidaan kuvata noiden hallien sisällä tapahtuvaa toimintaa, ja kun ne ovat sitten tarpeeksi kauan olleet hallissa sisällä, niin sitten ne lähtevät ulos, ja purkavat massamuistinsa sisällön esimerkiksi GSM-datana johonkin matkapuhelimeen, tai aluevesirajalla odottavaan vakoulualukseen.

Tai sitten se käyttää suoraan satelliittiyhteyttä, eli tarkoitusta varten muunnettua GPS-laitetta, joka voidaan erittäin kapealla kaistanleveydellä toimiessaan saada kuuluvaksi myös kiertoradalla olevista ELINT-satelliiteista. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi paras siksi, että sitä käytettäessä ei kukaan joudu vaaraan. Tuo välineistö toimii siten, että lentäessään tuon välineen yli lähettää satelliitti sille herätyssignaalin, mikä saa sen purkamaan massamustinsa sisällön, mutta toki GSM:n käyttö on myös mahdollista. Kyseisen datan purku voidaan tehdä sellaiseksi, että puhelin purkaa sen verkkoon, niin että se upottaa tiedot noihin kuviin stelogisin menetelmin, mikä tarkoittaa sitä, että nuo UAV:n lähettämät kuvat upotetaan toisissa kuvissa oleviin tyhjiin koodialueisiin, ja kun tuo data on lähetetty GSM-verkon kautta, niin sitten tuo kuva tai tallenne häviää myös puhelimen muistista, eli tiedosto joko pyyhitään kokonaan pois tai sitten se korruptoidaan, jotta tämä data muistuttaa virheellistä tiedostoa, jolloin vakooja voi sen poistaa huomaamatta. Suomen saaristo tarjoaisi enemmän maskia tuon laitteen operoinnille kuin Viron avoin rannikko, ja toki maamme rannikolla voisi myös esimerkiksi tiedusteluryhmä operoida huomaamatta, ja käyttää vaikkapa onkivavaksi naamioituja antenneja ohjatessaan noita MAV:tä.

pseudotiedetta.blogspot.fi