Miksi jotkut opiskelijat joutuvat osallistumaan toimintaan, mikä sotii heidän vakaumustaan vastaan? (Jotta he tuntevat miltä tuntuu toimia omaa tahtoaan tai identiteettiään vastaan)

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1832640333433715&id=881002288597529

Kimmo Huosionmaa

Yllä on artikkeli, missä kysytään, miksi sukupuolen tutkimuksen opiskelijat joutuivat osallistumaan mielenosoitukseen mahdollisesti vastoin tahtoaan? Syy tähän lienee se, että sukupuoli-identiteetti on melko arka asia, josta tuskin vielä nykyäänkään uskalletaan keskustella vapautuneesti. Tähän mielenosoitukseen pakolaisten palauttamista vastaan oli siis osallistuttava ilman, että opiskelijan tahtoa kysyttiin. 

Syy tähän lienee se, että kurssin vastuu-opettajat halusivat, että heidän opiskelijansa joutuivat tekemään sellaista asiaa julkisesti, mikä ei ollut välttämättä heidän vakaumuksensa mukaista. Tämä mahdollisesti oman henkilökohtaisen vakaumuksen vastainen toiminta on hieman samanlaista, kuin tilanne missä henkilö joutuu toimimaan ehkä julkisesti oman seksuaalisen tai sukupuolisen identiteettinsä vastaisesti. Sukupuolen tutkija joutuu toimimaan hyvin aran asian kanssa, ja siksi on hyvä, että he joskus joutuvat käymään vähän sellaistakin läpi, mikä ei ole heidän oman vakaumuksensa mukaista tai muuten heistä itsestään kiusallista. On ikävää, kun jotkut näkevät erityisesti sukupuolivähemmistöt kohteina, joille on kiva käydä soittamassa poskea ja näyttämässä kuinka kovia sitten osataan olla. Eli ehkä tämän takia ei opiskelijoiden tahtoa kysytty, kun he lähtivät osoittamaan mieltä.

Sukupuoli-asioista voidaan keskustella muuten ilman sen suurempia raivokohtauksia tai väkivallalla uhkaamista, joten varmaan tällainen asia sitten on herättänyt huomiota. Kun jostain seksuaalisesta vähemmistöstä kirjoitetaan tai puhutaan, niin joskus aina olen huomannut sen, että jos joku on vähän toista mieltä, kuin valta-virtaa seuraavat ihmiset, niin silloin on edessä tekstejä, joissa sitten esitellään väkivaltaa ratkaisuksi kaikkeen. Eli niissä sitten kaikki erilaiset opetetaan pesäpallomailoilla sekä kivääreillä olemaan samaa mieltä kuin nämä suuret mielipiteen muokkaajat, joiden mielestä kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin he itse. 

Eli osa ihmisistä herättelee sellaisia harhaluuloja, että esimerkiksi kaikki seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt olisivat oikeasti samanlaisia. Tai heidän suuntautumisensa oman identiteettinsä suhteen olisi täysin samanlaista. Ja kuten olemme monesti huomanneet, niin myös vähemmistöihin kuuluvat miehet sekä naiset ovat joskus aivan yhtä “järkeviä” kuin niin sanotut valtaväestöön kuuluvat ihmiset ovat. 

Kun ajatellaan esimerkiksi sukupuoli-identiteettiä, niin tietenkin yhteiskunta muovaa sitä, mikä on oma roolimme yhteiskunnassa riippumatta siitä, mihin ruumiiseen olemme syntyneet. Ja tässä sitten hiukan muistelen, että jos sukupuoli-identiteettimme on oikeastaan se mikä me olemme, niin tietenkin on olemassa vähintään neljä sukupuolta. Perinteinen mies- ja naissukupuoli ovat ne mitkä näkyvät päälle. Sitten tulee vielä transsukupuolisuus suuntaan tai toiseen. 

Transsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilö on joko nainen miehen ruumiissa tai päinvastoin mies naisen ruumiissa.  Siihen kuuluu jossain tapauksissa leikkaus, missä sukuelimet muutetaan kirurgisesti toisen sukupuolen vastaaviksi elimiksi, ja tämä muuten sekoitetaan transvestismin. Transvestiitti tarkoittaa henkilöä, joka haluaa pukeutua vastakkaisen sukupuolen asuihin kun hän on intiimisti toisen kanssa. Eli transvestismiin ei juurikaan kuulu halua “sukupuolen korjausleikkaukseen”, kuten asia kauniisti ilmaistaan. 

Kuitenkin kun puhutaan sukupuoli-identiteetistä sekä sukupuolisesta suuntautumisesta, niin silloin tällöin joku kertoo että ainoat seksuaaliset vähemmistöt ovat homoseksuaalit, mikä ei muuten oikeastaan pidä paikkaansa. On olemassa paljon muitakin asioita, jotka saattavat tuntua ihmisistä “hieman erikoisilta”, ja jos oikein tarkkaan ajatellaan, niin nämä asiat voivat olla hyvin kiusallisia myös niille, jotka ovat periaatteessa heteroseksuaaleja. Vai onko joku ehkä kysynyt  puolisoltaan, että miten olisi esimerkiksi käsiraudat sängyssä, tai ehkä rakastelu hississä tai voisiko toinen pukeutua pehmoleluksi? Nämä asiat sitten voivat olla hyvin kiusallisia niille, joilla on näitä taipumuksia. 

Kun keskustellaan siitä, miksi jostain ihmisestä tulee huonosti käyttäytyvä punkkari, niin mitä itse ajattelet siitä, että et saisi koskaan mitään kiitosta tai positiivista palautetta yhtään mistään mitä teet? Kauanko viitsisit edes yrittää käyttäytyä hyvin, kun tuloksena on aina huutoa sekä tuomitsevia silmäyksiä? Jos ei kukaan muuta kuin anna negatiivista palautetta, niin silloin kyllä ihminen jossain vaiheessa muuttuu sellaiseksi, että hän ei edes enää yritä käyttäytyä normien mukaan.  

Tässä vain sitten tarkoitin näitä yleisimpiä asioita. Ja kun palataan sukupuolen tutkimukseen, niin nykyään eivät työt enää määräydy sukupuolen mukaan. Eli monilla miehillä on aivan samalla tavoin naispuolisia esimiehiä ja työtovereita, joiden käytös sekä luulot “miehisestä osaamisesta” ovat hieman epärealistisia. Tuolla tarkoitan sitä, että moni nainen huutaa hädissään “Mikaa” apuun joutuessaan esimerkiksi hyökkäyksen kohteeksi tai kantamaan raskaita esineitä. 

He eivät ymmärrä sitä, että tällä miespuolisella työkaverilla ei ehkä ole sen enempää valmiuksia puuttua tähän ongelmaan kuin hänellä itsellään. Eli nykyään mies voi olla naista heikompi, tai siitäkään ei puhuta, että kaikki miehet eivät osaa kiinnittää esimerkiksi hyllyä seinään. Ja jos nainen harrastaa “fitnessiä” niin silloin hän saattaa olla miestä heikompi, eikä kukaan mies varmaan halua olla työpaikan epävirallinen turvamies, varsinkaan jos hänellä ei ole koulutusta tuon tehtävän hoitamiseen. 

Yhteiskunta muuttaa meidän käsitystämme sukupuolisuudesta melko paljon. Ja esimerkiksi nykyään naisia taitaa olla lääkäreinä melkein enemmän kuin miehiä, kun taas muutama kymmenen vuotta sitten tilanne oli se, että naiset toimivat sairaanhoitajina sekä miehet lääkäreinä. Sukupuolen tutkimus on oikeastaan varmaan monille outo tutkimuksen ala, jossa joudutaan keskustelemaan asioita, jotka ovat oikeastaan monille vieraita. Mutta samalla osa noista asioista on sellaisia, että niiden avulla ihminen on ikään kuin poistettu omasta toveripiiristään. 

Eli joskus ainakin itselleni on tullut sellainen käsitys, että esimerkiksi homoseksuaalien piireissä on joitakin ihmisiä pakotettu osallistumaan “Pride”-kulkueeseen, vaikka he eivät sitä ole halunneet tehdä. Tuo pakottaminen on tapahtunut pelottelemalla yhteisöstä pois sulkemisella. Eli joskus ikään kuin olisi toisia pakotettu istumaan kaikki vapaa-aikansa niissä nahkatakkia käyttävien miesten paikoissa, eikä heille ole sallittu muuta elämää. 

Tässä muuten tarkoitan sitä, että ei se seksuaalisuudesta puhuminen ole kaikille aivan niin helppoa, kuin annetaan ymmärtää. Ja noissa piireissä on osaa ihmisistä pakotettu pukeutumaan ikään kuin jonkun pukukoodin mukaan. Sekä ainakin joidenkin elokuvien pohjalta olen päätellyt, että ennen tuohon piiriin kuului yliseksuaalinen asennoituminen kaikkiin asioihin. Mutta samalla tietenkin voidaan puhua myös väkivallasta sekä siitä, mikä rooli sukupuolella on näissä asioissa. 

Kun keskustellaan väkivallasta, niin usein se ymmärretään vain miesten ongelmaksi. Nainen ottaa kotonaan turpiin, kun mies on väkivaltainen. Kuitenkin naiset saattavat pahoinpidellä miestään esimerkiksi pesäpallomailalla tai sitten uhkaavat miestään sillä, että veli tai uusi siippa tulee mukaan tähän tappeluun. Samoin naiset ovat joissain tapauksissa kertoneet uudelle siipalleen, että heidän entinen poikaystävänsä on pahoinpidellyt heitä, ja sitten on haettu kotoa kättä pidempää tai sitten käyty vähän opettamassa naisten kunnioitusta kaverien kanssa. Ja noista asioista voidaan lukea Alibista. Eli naisen isku ei muka tee kipeää kun se iskeytyy miehen kasvoihin. Tähän kuuluu joskus sellainen törkeä nöyryyttäminen kavereiden edessä, ja joskus myös uhkailu sekä pilkkaaminen ovat tällaisessa tapauksessa hyvin yleistä. 

Kun keskustellaan sukupuolisuhteista, niin aina välillä kysyn itseltäni, “miksi naiselle ei sallita useita partnereita, miehelle ne ovat ikään kuin plussaa vain?”. Tämä asia varmasti on tullut monille ihmisille eteen, kun he kohtaavat normaaleja ihmisiä. Miksi tämä asia on edelleen sama kuin ennen? Samoin nykyään naiset voivat mennä upseerin virkaan, ja kuitenkin he odottavat että heille availlaan ovia työpaikoilla. Eli eikö olekin mukavaa tämä tasa-arvo, kun naisista ⅔ pääsee AUK:hon, jotta he saavat hyvän kokemuksen asevoimista. Mutta oletteko koskaan tavanneet miespuolista osastonhoitajaa sairaalassa? Eikä monissa työpaikoissa ole helppoa olla mies, jonka pitäisi hakea oikeutta kohdattuaan seksuaalista häirintää. Tämä sama asia, joka oikeuttaa miehen hankkimaan esiaviollisia seksikokemuksia kuitenkin tekee tilanteen, missä hän kokee seksuaalista häirintää sellaiseksi, että hän ei ehkä osaa omaa intimiteettiään puolustaa. 

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/miksi-jotkut-opiskelijat-joutuvat.html

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihmiset eivät olisi sosiaalisia

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihminen ei olisi sosiaalinen. On melkeinpä ironista todeta, että ihminen joka ei omaa ollenkaan sosiaalisia taitoja omaa kuitenkin usein loistavan ystäväpiirin. Vaikka ihminen olisi kuinka omaan napaansa tuijottaja, joka ei mistään mitään välitä, niin hän voi sitten tietenkin olla hyvin puhelias. Ja mitäpä tuollainen täysin ilman sosiaalisia taitoja tai sosiaalista omaatuntoa elävä ihminen muiden puheista mitään välittää. Tärkeintä on sellainen asia, että tuollainen henkilö saa oman asiansa sanottua, ja mitäpä muiden sanomisilla sitten on mitään väliä, kun henkilö sitten kuitenkin tietää osaavansa ja tietävänsä kaiken muita paremmin.


Se että hän sattuu loukkaamaan jotain toista henkilöä on tuolle "yli-ihmiselle" täysin yhdentekevä asia, koska kukaan ei hänelle mitään merkitse. Tuossa tapauksessa kyseessä on usein kaveripiirin pomo, jonka ympärillä halutaan näyttäytyä. Yleensä tuollainen komenteleva henkilö on isoveli- tai sisko, joka on saanut olla yksi vanhemmista, ja jakaa rangaistuksia muille sisaruksilleen. Tuo aiheuttaa hänelle helposti sellaisen asenteen, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja tietenkin kaikki työ minkä voi teettää muilla myös teetetään aina jollain toisella henkilöllä. Koska tuollainen henkilö on ikään kuin kokenut saaneensa muiden komentamisesta positiivista palautetta, niin hän mielellään sitten  myös komentelee muita.


Mutta hänen "antipersoonallituutensa" tai käänteinen persoonansa on henkilö joka on karkea sekä eristäytyvä. Ja tietenkin tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epäsosiaalinen, eli hän ei viitsi edes enää osallistua mihinkään keskusteluihin, ja se saattaa sitten antaa tuosta ihmisestä hiukan omituisen kuvan.  Toki tässä vaiheessa voimme kuitenkin hiukan puolustaa tuollaista ihmistä, koska hän on sitä, mitä yhteiskunta sekä hänen yhteisönsä ovat hänestä muokanneet, ja jos ihminen ei koskaan saa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteistaan, niin hän ei niitä sitten halua myöskään hankkia, eli sellainen ihminen on yhteiskunnan luomus, jolla ei ehkä ole niin monia hienoja muistoja, että hän niitä viitsisi jakaa muille. Eli en usko että kymmenistä työpaikoista potkittu ihminen sitten haluaa kaikkia asioita käydä edes läpi. Eikä esimerkiksi aina kaveripiiristä jätetyllä henkilöllä ole mitään puhuttavaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät liity työhön.


Sosiaaliset taidot voivat kehittyä vain sellaisessa ympäristössä, missä ihminen saa asiallista palautetta siitä, että hän osallistuu keskusteluihin ja tuota tietenkin kutsutaan "kasvatukseksi". Mutta jos ihminen saa vain negatiivista palautetta kaikesta sosiaalisesta toiminnastaan, niin silloin hän muuttuu sellaiseksi, että tuota henkilöä ei enää kiinnosta se, miten hän nyt sitten käyttäytyy, kun siinä sitten aina tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän saa vain negatiivista palautetta.


Samoin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa se, että henkilö saapuu humalassa tilaisuuteen, missä ei ole soveliasta esiintyä humalassa. Alkoholisteilla on usein erittäin suuret kaveripiirit, vaikka he eivät koskaan erityisen loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Mutta erittäin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa sellainen asia, että ihminen ei kykene ollenkaan keskustelemaan asioista toisen kanssa tasa-arvoisesti, vaan hänellä pitää aina olla jonkinlainen etulyöntiasema toiseen henkilöön nähden, eikä esimerkiksi kykene kommunikoimaan ollenkaan, ellei hän sitten ole esimerkiksi omassa kotonaan kavereidensa ympäröimänä, eikä tällainen henkilö kykene ollenkaan sitten muutenkaan ottamaan toisten ihmisten kantaa huomioon.


Tuollainen henkilö joka ei missään vaiheessa kykene tasa-arvoiseen keskusteluun sitten turvautuu kaiken maailman alatyylisiin esityksiin, missä sitten käydään vähän vihjailemaan siitä, että kuinka paljon suhteita tuolla "väittelijällä" on. Eli mikään ei estä sitä, että tuollainen sosiaalisia taitoja omaamaton henkilö varastaa tai muuten huijaa haltuunsa esimerkiksi toisen henkilön päiväkirjaa tai urkkimasta toisen ihmisen sosiaalisen median sisältöä tietoonsa. Se antaa mukavan vallan tunteen, kun ihminen saa lukea toisen mietteitä, ilman että hänen täytyy asiasta mitään mielipidettä sanoa. Ja tietenkin urkinta kulkee osana sosiaalista osaamattomuutta, mikä ilmenee siinä, että toiseen nähden ylemmyyttä osoittava henkilö sitten kysyy kaikki asiat toisen vanhemmilta.


Siinä vasta tuntuu hyvältä, kun kaikki mahdolliset asiat sitten käydään vanhempien kanssa läpi, vaikka toinen on täysi-ikäinen ja kypsä päättämään omista asioistaan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemätön henkilö on sellainen. että hän ei pysty tajuamaan milloin toisen ihmisen alistaminen on mennyt liian pitkälle. Silloin kun ihminen suuttuu jostain, niin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut ihminen lähtee yleensä hakemaan psykiatria paikalle, koska hän haluaa noissa tapauksissa sitten tehdä seurueen päätöksiä tekevään ryhmään vaikutusta, sekä osoittaa sitten myös alistumista ryhmän johtajan määräyksiin. Tuolloin saattaa sitten olla tapana ottaa psykiatriin tai poliisin  yhteyttä, kun "omat keinot eivät riitä". Kyseisissä tapauksissa sitten tietenkään kyse ei ole usein muusta kuin tarpeesta miellyttää muita ihmisiä, sekä osoittaa se, että itsellä ei ole tarpeellista neuvotella oikeasti mistään asiasta.


Tuollainen ihminen on sikäli hyvin ärsyttävä sen takia. että hänen mielestään "neuvottelukyky" tarkoittaa sitä, että toisen  pitää antaa aina kaikessa periksi. Jos toinen sitten ei mukaudu kaikessa toisen tahtoon, niin silloin tämä itseään johtajan asemaan asettanut henkilö loukkaantuu. Poliisina työskennellessään hän lähestyy asiakastaan usein yhtiön työnjohdon kanssa, jolloin tilanne muistuttaa jotain "Wrestling"-matsia, ja tuolla tavoin kyseinen henkilö sitten näyttää muille, mistä päin tuulee. Eli hän hakee silloin vain sosiaalista yliotetta saapuessaan paikalle työmaan johdon kanssa, jolloin toinen voidaan erottaa välittömästi, jos hänen vastauksensa ei miellytä. Samoin tuo henkilö saattaa tarjota sitten lahjuksia siitä, että hänen kanssaan ollaan samaa mieltä. Eli hänen perässään kävelevät hännystelijät sitten saavat aina jotain "kivaa", kun he sitten jatkuvasti myötäilevät tuota pomoaan, ja tietenkin oman aseman eli alaisten menetyksen pelko saa heidät tottelemaan pomoaan jokaisessa mahdollisessa asiassa.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Sosiaalinen vuorovaikutus on mahdollisuus saada palautetta omista vahvuuksista

Kun ihminen esiintyy, tai kohtaa muita ihmisiä, niin hänen pitää aina pyrkiä ottamaan selvää siitä, että millaisia ihmisiä hänen yleisönsä käsittää. Eli jos esityksen tilaa joku yhteisö, niin ei varmasti ole mikään suuri vaiva käydä heidän kotisivuillaan, jotta voidaan sitten miettiä millä tavoin heidät sitten hurmataan suuren hetken koittaessa. Jos ihminen tutustuu asiakaskuntansa erityispiirteisiin, niin silloin hän säästyy monilta ikäviltä palautteilta, joita sitten laitetaan menemään illansuussa sähköpostilla tuolle esiintyjälle.Mutta kun puhutaan omista vahvuuksista ja niiden tunnistamisessa, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että meillä on lajityypillinen tapa toimia,ja ihminen pyrkii aina olemaan sosiaalinen.

Joten tarve vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa on myötäsyntyinen ominaisuus. Yksin oleminen on tietenkin joskus aivan hyvä asia, mutta yksinäisyys sekä yksinolo eivät ole mitenkään toisistaan riippuvia asioita, vaan ihminen voi olla valtavan toveripiirin ympäröimä, mutta samalla hän voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Tämä tapahtuu silloin, kun hän ei koe mitään yhteenkuluvuutta tai jaa samoja harrastuksia kuin kaverinsa, ja tuossa tilanteessa ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä on näennäisesti paljon kavereita.

Yksinäisyyden tunne on subjektiivinen kokemus, ja sitä ei kukaan muu kuin henkilö itse ei sitä pysty arvioimaan. Eli toisin sanoen ihmissuhteiden laatu ratkaisee sen, tunteeko ihminen olevansa ystävien ympäröimänä vai onko hän oikeasti yksinäinen. Eli jos hänen keskustelunsa rakentuvat siihen, millainen sää on sinä päivänä kyseessä, niin silloin hän varmasti on hiukan poissa toveripiirinsä keskustasta.

Yksinäisyys on hyvä renki mutta huono isäntä, ja yksinäistä ihmistä joskus käytetään törkeästi hyväksi, eli hänelle tarjotaan maksullisia terapioita, joissa hän saa avautua jollekin terapeutille 45 minuuttia kerrallaan, ja noista keskusteluista ei hänelle mitään apua ehkä olekaan. Kuitenkin vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on tärkeää, ja varsinkin työpaikalla ihminen leimautuu helposti epäsosiaaliseksi, jos hän ei koskaan kommunikoi muiden työtovereiden kanssa.

Ja kuitenkin on aina hyvä muistaa sellainen asia, että kukaan ei voi päivässä muuttaa työyhteisöä tai henkilön identiteettiä, vaikka sellaista joskus haluaisimme tehdä. Eli emme voi odottaa sitä, että kaikki olisivat samanlaisia kuin me itse, tai sitten haluaisivat muuttua meidän itsemme kaltaiseksi. Kaikki ihmiset ovat aluksi muutosta vastaan, kuten olemme huomanneet, mutta muutos alkaa aina siitä, että joku asia otetaan puheeksi.

Vaikka alkuun vastaus olisi jyrkkä "ei", niin silti yön yli nukuttuamme  saattaa muutos olla ainakin osittain myös päättävien tahojen mielestä hieno asia, ja ehkä he sitten pyytävät tämän ehdottajan pieneen palaveriin, jossa hän saa rakentavasti esittää oman näkemyksensä asioista ilman pelkoa siitä, että hänelle nauretaan. Ja ainahan voidaan sanoa, että monille historian suurmiehille on naurettu, ennen kuin he sitten ovat tehneet suuria asioita, kuten George Washington johtaessaan amerikan armeijaa sen itsenäisyystaisteluissa sekä Thomas Edison esitellessään hehkulamppunsa.

Persoonallisuus on sitä, mitä ihminen on, eli hänen esiintymisensä, pukeutumisensa sekä myös puhetapansa ovat osa persoonallisuutta, ja meidän on vain pakko myöntää, että jokaisen meidän persoonassamme on asioita, joista joku ei varmasti pidä. Mutta kaikista ihmisistä voi opetella pitämään, tai ainakin hyväksymään hänen mielipiteensä jostain asiasta, mikäli se ei ole vahingoksi muille. Kun annetaan palautetta, niin pitää aina muistaa se, että negatiivinen palaute jää ikävä kyllä aina kaikille mieleen, koska se on osa lajityypillistä eloonjäämistä varten kehittynyttä toimintaa. Eli jos luolamies teki jotain, mikä ärsytti hänen toveriaan, niin se saattoi merkitä poistamista ryhmästä, joten siksi tuo negatiivinen palaute tallentuu ihmisen muistiin niin tehokkaasti. Tämä on siksi, että ihminen osaisi sitten jatkossa välttää tuota käytöstä. Kun kerromme jotain asioita toisille, niin voimme itse päättää sen, mitä ja miten tapahtumista kerromme. Ja samoin voimme myös arvioida sitä, mitä toinen meille kertoo, ja samalla voimme miettiä hänen motiivejaan. Eli aina pitää kysyä sitä, "miksi joku kertoo vaikkapa hyvin henkilökohtaisia asioita ventovieraalle"?

Hän voi aloittaa keskustelun vaikka kertomalla avioerostaan tai muusta vastaavasta asiasta, ja tuolloin pitää aina miettiä tuon ihmisen motiiveja. Yksi hyvä tapa saada toinen henkilö puhumaan ohi suunsa on se, että on tunnustavinaan tälle jotain henkilökohtaista. Tuon asian tietäminen olisi voinut säästää monia ihmisiä esimerkiksi koulukiusaamiselta. Ei ole mikään erikoinen asia, että joku kiusaaja on esimerkiksi kahden kesken esittänyt olevansa homo, ja sitten kun toinen on hänelle uskoutunnut, niin seurauksena on ollut pilkkaamista tai muuten ikäviä asioita. Ja samoin pitää miettiä sitä, että miksi joku kertoo esimerkiksi tekemistään rikoksista kaikelle kansalle? Onko hänen tarkoituksensa vain sitten trollata muita kertomaan autovarkauksista tai muista teoista yleisesti, vai miksi tuollainen henkilö sitten kertoilee noita juttuja esimerkiksi jossain oppilaitoksessa ilman että siihen puututaan opettajien toimesta? Eli kaikkia esiintyjiä kohtaan pitää olla kriittisiä, ja myös omaa itseä pitää voida arvioida kriittisesti, niin että myös omia virheitä ei koskaan tee toistamiseen ainakaan samassa paikassa. Jos joku suututtaa toisia, niin silloin tuota toimintaa ei kannata jatkaa, oli se banderollien heiluttaminen tai nenän kaivaminen.Tai ainakaan tuolloin ei siitä ryhmästä tule itselle ystäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi