Kiristikö KGB CIA:han "Operation Paperclipin" yhteydessä liittyneitä SS-miehiä sillä, mitä he ehkä tekivät keskitysleireillä?

On olemassa asioita, joiden kanssa pitää aina olla hiukan varovainen. Yksi niistä on sellainen ajattelutapa, että kaikki asiat ovat ikään kuin mustavalkoisia. Eli tällaiseen ajatteluun kuuluu sellainen asian, että ihminen ikään kuin ajattelee kaikista asioista samalla tavoin kuin muut, tai että joku asia on jokaiselle ihmiselle maailmassa hyväksi. Kun puhutaan rikoksesta tai vastaavasta asiasta, niin silloin tietenkin ihmisille tulee eteen ajatus, että “hovimestari on murhaaja”, mikä on oikeastaan dekkarien klassikko.

Kuitenkin itse olen sitä mieltä, että monissa rikoksissa hovimestari ei ole oikeasti mitenkään loistava tarjokas murhaajan paikalle,koska se ei häntä mitenkään palvele. Hovimestari on näet tuollaisen perheen palkollinen, joka tarkoittaa työsopimusta sekä muita asioita, jotka kuuluvat vain tuollaiselle palkolliselle henkilölle, eli jos hänen palkkaajansa haluavat, niin kyseinen hovimestari saa lähteä talosta saman tien. Eli kuten varmaan arvaatte, niin hovimestari ei tuosta talosta tai muusta omaisuudesta saisi yhtään mitään, joten murha tietenkin on tuossa tapauksessa hyödytön teko, joka vaarantaa myös hänen omat työnhakumahdollisuutensa. Hovimestari saattaa tuntea isäntäväen jokaisen asian, sekä myös tietää asioita, jotka eivät heille olisi eduksi.

Tämän takia palvelusväen esimiehen kanssa pitää tulla jonkin verran kuitenkin toimeen, koska esimerkiksi lapset eivät ehkä osaa varoa tuota henkilöä, joka saattaa olla ikään kuin “kalustoon kuuluva”, ja sitten kertoa hänen kuultensa asioista, joista ei ehkä ole aina hyvä puhua. Kuitenkin olen miettinyt tuota juonta melko paljon, ja saattaisi olla niin, että tuo hovimestari sitten kuitenkin olisi toiminut jonkun muun tahon pyynnöstä kuin omasta tahdostaan. Kun mietitään hovimestarin asemaa esimerkiksi kirjallisuudessa sekä hänen suhdettaan talon isäntäväkeen, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että olisiko isäntäväki ehkä vangittu tuohon taloon.

Tuollainen ajatus romaanin juonesta voisi olla sellainen, että pahikset kuten mafia tai joku ulkomainen tiedustelupalvelu voisivat ottaa jonkun perheen tilan haltuunsa uhkaamalla heitä aseella, ja sitten ottaa nuo maat “omistukseensa”, jolloin nuo onnettomat sitten vain toimisivat “kilpimiehenä” tuossa julmassa leikissä. Kun puhutaan tällaisista kirjailijoiden luomista  tapauksista, niin tietenkin mieleeni tulee heti Frederik Forsythin kirjoittaman “Odessan miesten” Eduard Roschmann ja hänen palvelijansa “Oscar”, joka sitten saattoi saada tehtävän, että hänen pitää sitten hoitaa tuo sotarikollinen pois päivältä, kun häntä ei enää tarvittu. Eli tällä tavoin voidaan luoda ajatus siitä, että oliko tuo Roschmannin yhtiö vain peiteyhtiö, joka kanavoi rakettitekniikkaa koskevaa tietoa esimerkiksi Neuvostoliiton sekä USA:n välillä toimivien asekauppiaiden kanssa.

Eli olisiko tuo kuvitteellinen mies sitten jäänyt kiinni teoistaan, mitä hän teki Riiassa vangituille juutalaisille Neuvostoliiton tiedustelulle, joka sitten olisi alkanut kiristää tuota miestä, jonka tuntomerkkinä on ratsupiiska sekä tapana lyödä vankeja kasvoihin. Kyseinen hahmo on saanut ilmeisesti vaikutteita todellisesta SS-kapteenista nimeltään Christian Wirth, joka toimi pahamaineisen SS- Obergruppenführer eli kenraali Odilo Globocnikin sihteerinä sekä adjutanttina hänen toimiessaan “Aktion Reinhardin” sekä kuolemanleirien  komentajana surmaten erittäin suuren määrän juutalaisia Hitlerin järjestämissä vainoissa. Wirth tunnettiin raakuudestaan, ja hän saattoi lyödä vartijoita tai vankeja kasvoihin ratsupiiskalla, jos nämä eivät noudattaneet SS:n antamia ohjeita. Tuosta hyvin epämiellyttävästä henkilöstä voitte lukea Holocaustista kertovista lähteistä, vaikka itse olen sitä mieltä, että kyseinen epäonnistunut poliisimies saattoi olla osittain pakotettu tuohon tehtävään, ja ehkä häntä oli uhattu sillä, että koko leirillinen vankeja poltetaan elävältä jos hän ei tee noita julmuuksia.

Mutta tietenkin asia on niin, että tuota kapteenia voidaan silti pitää pahuuden ruumiillistumana, eli hän oli kuitenkin melko innokas toteuttamaan saamiaan käskyjä, ja mikään pulmunen hän ei todellakaan ole ollut. Mutta häneen kohdistuva mustamaalaus saattaa johtua siitä, että kyseinen kapteeni oli varsin ikävää seuraa sodan jälkeen, koska hän työskenteli lähinnä noiden kansanmurhaa koskevien asioiden parissa, ja siksi saattaa olla niin, että tuo henkilö olisi ehkä voinut paljastaa erittäin monia muitakin tuossa operaatiossa työskennellyttä henkilöä, joista osa työskenteli sitten sodan jälkeen saksan talouselämässä tai länsimaiden ja ehkä myös neuvostoliiton tiedustelussa.

Ja siksi hänet ehkä sitten sodan lopulla surmattiin, jotta nuo “ei niin näkyvällä paikalla” olleet henkilöt sitten pääsisivät kuin koira veräjästä. Eli oli paljon upseereita, joiden tehtäviin kuului sodan aikana tuohon kammottavaan operaatioon kuuluva “back office”-työ. Eli he eivät seisoneet jokaisessa kuvassa ruumiskasojen keskellä poseeraamassa kameroille, ja siksi he saattoivat päästä kuin koira veräjästä. Noita henkilöitä olivat esimerkiksi paperityöntekijät, jotka pitivät vangeista debit-kredit-kirjanpitoa, millä pidettiin kirjaa siitä, että vangit eivät olleet karanneet, tai sitten lääkärit, jotka valikoivat kaasukammioon menevät henkilöt.

Mutta kun palataan Forsythin kirjaan, niin tuollainen sotarikollinen on erittäin hyvä kiristyksen kohde esimerkiksi tiedustelupalvelulle, ja itse olen myös miettinyt, että painostiko KGB ehkä  CIA:han värvättyjä entisiä SS-miehiä noilla itärintaman sekä kuolemanleirien tapahtumilla, jotta se sitten saisi pumpattua tietoja noista NATO:n tiedusteluoperaatioista varsovan liiton maissa, ja jos tuo henkilö olisi tehnyt vastarintaa, niin KGB olisi silloin voinut vakuuttua siitä, että tuollainen henkilö olisi päätynyt hirteen Israelissa. Mutta pulassa olisi silloin ollut myös tuon henkilön värväämisestä vastuussa ollut upseeri, jonka olisi pitänyt ottaa selvää siitä, millaisen henkilön hän oli CIA:han ottanut. Itse uskon, että “Operation Paperclip” ei varmasti olisi ollut kaikille ihmisille mieleen, koska tuolloin olisi varmasti ollut hiukan kiusallista, että USA:n lentokoneita tai avaruusaluksia suunnittelivat samat miehet, jotka olivat olleet vastuussa V-aseiden kehityksestä, eikä sen yhteydessä varmaan saanut värvätä mitään keskitysleirien vartijoita.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi 

Rakas päiväkirjani... Mietelmä siitä miten päiväkirja korreloi tietoturvan kanssa

Kaikki kunnon päiväkirjat alkavat aina sanoilla "rakas päiväkirjani".  Se tietenkin takaa sen, että kaikki tietävät kyseessä olevan jonkun henkilön päiväkirjan, mutta pieni varoituksen sana vain jokaiselle lukijalle, joka toisen päiväkirjaa lukee tai jäljentää ilman lupaa esimerkiksi valokuvaamalla tai muulla tavoin varastamalla tuota aineistoa. Kuten tiedämme, niin päiväkirjat eivät ole juridisesti sitovia, joten niihin voi kuka hyvänsä sitten kirjoittaa mitä huvittaa.

Samoin on yksinkertaisesti rumaa sekä epäasiallista lukea toisen ihmisen kirjoittamia päiväkirjoja ilman hänen lupaansa, vaikka tuo kirjoitelma sattuisi sitten löytymään kaapin päältä. Netissä olevia julkisia kirjoitelmia voi tietenkin ilman muuta lukea, ja niitä saa aina myös kommentoida, mutta pitää muistaa se, että jotkut saattavat näyttää koko tekstin sekä myös sähköpostiosoitteen, mistä kommentti tulee kaikelle kansalle. Kirjoituksissa ei päiväkirjan pitäjä koskaan ehkä pyri sanomaan mitään, mikä olisi hänen itsensäkään mielestä totta, ja tämä on lainaus muuten omasta päiväkirjastani, joka kylläkään ei mitään kovin dramaattista sisällä.

Päiväkirjojen lukemista kannattaa muuten varoa tai ainakaan noita sisältöjä ei kannata koskaan lähteä levittelemään missään, koska jokainen päiväkirjaksi merkitty kirjanen voi olla oikeasti pelkkää trollausta varten tehty fiktiivinen tutkielma, joka ei ehkä edes pyri mihinkään muuhun, kuin esittämään tietyille henkilöille sellaista materiaalia, että nämä paljastaisivat sen kautta lukevansa muiden päiväkirjoja salaa. Eli kuten tiedämme, niin henkilö voi pitää kahta päiväkirjaa, joista toinen on piirongin päällä pidettävä, ja toista taas pidetään lukitussa laatikossa, ja kummassakin päiväkirjassa voi olla hiukan erilaisia juttuja, ja jos noita asioita sitten alkaa kadulla tulla tuota henkilöä vastaan, niin silloin hän tuon kiristystä varten laaditun kirjeen tai huutelun sisällöstä näkee, että kuinka syvällä lähipiirissä tuo petturi oikeastaan on.

Eli jos henkilö huutelee piirongin päällä olevan kirjan asioista, niin silloin "vuotaja" saattaa olla joku kaveri, joka sitten on noita sivuja jäljentänyt. Mutta jos lukollisen laatikon päiväkirjan sisältöä alkaisi valua häntä itseään kohti, niin silloin kavaltaja olisi perheenjäsen, mikä tietenkin tekee teosta hyvin häijyn tuntuisen. Mutta kuten tiedämme, niin tuota päiväkirjaa lukeva henkilö voidaan paljastaa esimerkiksi jättämällä huoneeseen läppäri päälle ja tarkkailemalla tilaa esimerkiksi etäkäyttämällä tätä läppäriä koulun tai työpaikan koneilla, ja tuo kamera sitten näyttää sen, kuka noita laatikoita sitten tutkii. Mutta kuten tiedämme, niin toisen laatikoiden kaivelu on ikävää toimintaa, jossa sitten luottamus toiseen menee lopullisesti.

Eräs liikemies kuulemma testasi sitä, että avaako joku asiaton henkilö hänen pöytälaatikoitaan tai levitteleekö hän muuten asioita, joita pöytälaatikossa oli sillä, että hän piti kyseisessä laatikossa tekaistua päiväkirjaa, pornovideota sekä tilikirjaa. Siitä mitä noista asioista käytetään lyömäaseena häntä vastaan, tiesi hän, kuka petturi sitten oli, ja mitä hän halusi. Päiväkirjaa voidaan käyttää psykoosia koskevan diagnoosin tukena, lasten huostaanotto tapahtuu helposti pornovideon avulla, ja tilikirjaa voidaan käyttää todisteena oikeudessa, jos hän saa syytteen esimerkiksi sisäpiirin kaupoista tai muista petoksista. Tarinan todenperäisyyttä en tiedä, mutta saattaa olla niin, että näin joku oikeasti toimii. Aina pitää yksityisyyttä kunnioittaa, ja muistaa se, että päiväkirja ei ehkä ole aivan autenttinen näkemys siitä, mitä päivällä on tapahtunut.

pseudotiedetta.blogspot.fi