Ajatuksia Stanislaw Lemin kirjasta "Voittamaton", ja siitä mitä nanotekniikka sekä ohjattu evoluutio voivat olla pahimmillaan

Yllä: Andrei Surnovin taulu "Swarm"  kuvaa nanokoneparvea

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Olen monesti ennenkin hyödyntänyt Stanislaw Lemin kirjaa "Voittamaton" kun kirjoitan robotiikasta. Vaikka kyseessä on melko tuntematon romaani, niin siinä olevat ajatukset esimerkiksi antimateria-aseista sekä nanokoneista ja tekoälystä ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Nuo Lemin "mainiot koneet" eivät ole mitään kilttejä palvelijoita, vaan tekoälyllä varustettuja laitteita, jotka kehittävät spontaanisti itseään sekä muuttavat olemustaan jatkuvasti.



Tuo kirja saa sitten aikaan selkäpiitä karmivia kuvia siitä, mitä tekniikka sekä tiede voivat väärissä käsissä saada aikaan. Eli kysymys mikä koko kirjan ajan leijuu ilmassa, on se, että onko tuo alus itse tuhonnut tämän planeetan oman elämänmuodon, jotta se voisi korvata sen ihmisellä?  Tuolla aluksella voisi tietenkin olla käytössään evoluutiomalli, jonka avulla se sitten valmistaa sellaisia koneita, joita tämä kone sitten tarvitsee tehtävän onnistumiseksi.



Ja jos tuollainen tehdas valmistaa nanotekniikan avulla valmistetuista koneista koostuvia ryhmiä käyttäen hyväksi esimerkiksi tietoja muurahaisista tai hyttysistä, niin silloin tuo tehdas taistellessaan niitä vastaan varmasti kehittää esimerkiksi ydinkäyttöisen "muurahaiskarhun" tai sitten jonkinlaisen robotti-version lihansyöjäkasveista, jotka sitten houkuttelevat noita robottihyönteisiä  ansaan, missä ne sulatetaan mikroaalloilla noiden robottikasvien "ravinnoksi". Eli tällaista voisi olla se kuuluisa tietokonepohjainen evoluutio, mistä tuo kirja sitten kertoo. Ja tällainen laite sitten voi varmasti muodostaa uhan koko ihmiskunnalle.



Tuo mies oli ammentanut tähän opukseen sellaisen määrän erilaisia aseita, että minua oikein hirvittää ajatella, että joku aseasiantuntija on ehkä myös lukenut tämän kirjan, kun esimerkiksi Pentagon on noita nanotekniikkaan perustuvia aseitaan lähtenyt kokeilemaan. Kuitenkin tuon miehen kirjoittamat kirjat edustavat satiiria, eli niissä on ollut tarkoitus irvailla valtaa pitäville henkilöille. Ja itse ihmettelen, miksi hänen kirjoissaan ei esiinny sellaista kiristykseen tarkoitettua välinettä, joka kuitenkin olisi erittäin toimiva ainakin teoriassa.



Tuo väline olisi ajastimella toimiva konekivääri, joka laukaisee tietyn ajan välein uraanista tai plutoniumista valmisetetun luodin uraanista tai plutoniumista tehtyä levyä vasten, ja sitten kun noita luoteja on ammuttu tähän puskurilevyyn tarpeeksi, niin seurauksena on ydinräjähdys. Tuollainen laite voisi tietenkin olla esimerkiksi Pohjois-Korean johdon mielessä, kun se haluaa panna vauhtia neuvotteluihin. Ja siitä saataisiin sitten tietenkin loistava välikuva, kun tuo ajastimella toimiva ase laukaisee kerran toisensa perään  luoteja tuohon levyyn, ja kun kriittinen massa saavutetaan alkaa hallitsematon ydinreaktio, joka sitten ilmenee ydinräjähdyksen ja sienenmuotoisen pilven muodossa.



Mutta kun palataan sitten takaisin tähän kirjaan "Voittamaton", niin silloin tietenkin voidaan tehdä sen juonesta hyvin ikävä johtopäätös. Eli tuo kirja olisi voitu kirjoittaa niin, että siinä tuo tähtienvälinen alus "Voittamaton" itse asiassa taistelisi oman itsensä luomaa asetta eli nanokoneista koostuvia parvia vastaan. Kirjan juoni on melko yksinkertainen, siinä maan ihmisten rakentama tähtienvälinen risteilijä "Voittamaton" saapuu tutkimaan oudolle planeetalle kadonneen sisaraluksensa "Kondorin" tuhoutumista. Ja siellä se sitten kohtaa nanotekniikkaa käyttävien keinotekoisten hyönteisten parven. Tämä tieteiskirja käsittelee keinotekoista evoluutiota, eli siinä koneen tekevät spontaania tuotekehitystyötä luoden nanonokoneita, jotka muistuttavat "mustaa pilveä" koska niiden tarkoitus on estää muita automaatteja saamasta valoa aurinkopaneeleihinsa.



Tuosta sitten olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että olisiko niin, että Voittamaton on oikeastaan taistelussa omia luomuksiaan vastaan, ja ehkä se sitten olisi tuhonnut ensin  koko planeetan pinnan noiden nanotekniikkaan perustuvien  hyönteisten avulla, Lem on siitä hyvä kirjailija, että hän antaa lukijan päätellä paljon noista asioista itse, eli hän ei tuossa  kirjassa kerro miksi "Kondor" ja "Voittamaton" olivat tuolle planeetalle laskeutuneet. Mutta kirjan viimeinen repliikki "kuin se olisi ollut oikeasti voittamaton" on selkäpiitä karmiva. Eli olisiko tuo alus sittenkin tuo "Kondor", joka sitten olisi "kloonattu" Von Neumann-teknologialla, ja joka on ensin tuhonnut planeetallisen elämää nanokoneilla.



Ja tämän jälkeen alus on ikään kuin muuttanut itsensä romuksi, sekä kloonannut itsensä sekä miehistönsä, jotta planeetan pinnan tulittaminen antimaterialla olisi miehistölle helpompaa. Tietenkin tuo osa poistetaan aluksen lokikirjasta jotta miehistö voi olla paremmalla mielellä. Tuossa kirjassa muuten kuvataan tilanne, missä paikalle tuodaan valtava avaruusalus, joka sitten toimii samalla tukikohtana, kun se alkaa muuttaa planeettaa Maan kaltaiseksi.



Ja sitten alus voi tuhota kaikki korkeammat olennot  nanokoneilla, mutta sitten ennen kuin setlementtiä aletaan rakentaa, niin silloin pitää myös kaikki bakteerit ja virukset tuhota tuolta planeetalta, jotta ne eivät tartu ihmiseen. Tähän sitten kannattaa ilmeisesti käyttää antimateria-pommeja, eli "Tellerin pommia", joka voi toki olla hyvin pienikokoinen. Eli jokaisella miehistön jäsenellä voisi olla tuollainen ehkä kiväärin luodin tai termospullon kokoinen pieni antimateriapommi. Tuo pommi olisi sellainen, että antimateriaa pidetään erossa sen rungosta magneeteilla. Lemin kirjassa esitellään tietenkin antimateriaa kohteeseen syöksevä ionitykki, joka voisi muuttaa koko planeetan pinnan laavaksi. Tuo alus tietenkin on varustettu 3D-printterillä, joka sitten luo kaikki mahdolliset laitteet, mitä sen luojat vain tarvitsevat.



Eli jos ajatellaan, että tuollainen pienikokoinen antimateriapommi, jossa on muutama mikrogramma antimateriaa olisi mahdollista toteuttaa, niin silloin riittäisi se, että pommin kyljessä oleva luukku avataan, jolloin materia vain annihilaation antimateria-atomien kanssa.  Tuolloin antimateria pääse kosketukseen materian kanssa ja muuttuu energiaksi. Tämän kauhistuttavan pommin koko voisi olla hyvin pieni, koska antimaterian tehosta kertoo jotain sellainen tieto, että gramma antimateriaa riittää tuhoamaan koko Maapallon. Ja jos oikein lähdetään spekuloimaan tuollaisen "Tellerin pommin" olemusta, niin periaatteessa se voidaan ampua kohteeseen myös tavallisella tykillä, eli siksi tällaisia laitteita kannattaa hiukan varoa.



Tuon aineen kuljettamiseen vaaditaan tietenkin magneettinen astia, ja antimaterian uljetus voisi tapahtua suprajohtavien käämien varassa toimivien magneettien avulla. Suprajohtavuus tarkoittaa sitä, että sähkövirralla ei ole lainkaan vastusta, ja tuolloin sähkö kulkee periaatteessa äärettömän kauan virtapiirissä, koska tuo alhainen lämpötila estää virtapiirin johdinten atomien värähtelyn, ja silloin johtimessa ei ole vastusta. Ja tietenkin tällaista suprajohtavuutta voidaan hyödyntää "superakkujen" valmistuksessa, jotka perustuvat suprajohtavuuteen eikä kemiallisiin prosesseihin. Nuo suprajohtavuuteen perustuvat akut ovat siis oikeastaan pelkkiä rautalankoja, jotka on laitettu termospulloon ja jäädytetty niin kylmäksi, että niissä virta kulkee ilman vastusta, jolloin siihen voidaan pumpata sähkövirtaa, mikä säilyy suprajohtavassa tilassa ikuisuuden.



Tai tarkemmin sanottuna niin kauan kunnes tuota akkua taas aletaan lämmittää, jolloin sen sisällä olevassa kelassa kiertävä sähkö sitten taas alkaa kohdata varausta. Noilla suprajohtavuuteen perustuvilla akuilla on sikäli paljon suurempi kapasiteetti kuin normaaleilla, kemialliseen reaktioon perustuvilla akuilla on. Nimittäin suprajohtavaan akkuun voidaan varastoida myös dataa, koska siinä kiertävä sähkövirta säilyttää "muotonsa".



Tällaisia massamuistien sekä akkujen yhdistelmiä kehitetään jatkuvasti, ja vaikka Maan pinnalla ne saattavat vaikuttaa hiukan kömpelöiltä, niin kuitenkin jossain Kuiperin kehälle lähetetyssä luotaimessa tällainen väline voisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, koska siellä lämpötila on vain vähän yli absoluuttisen nollapisteen. Eli siellä on suprajohtavuus ikään kuin spontaania toimintaa, johon ei tarvita mitään energiaa tai erikoisvälineitä. Joten tuolla kaukana lentävä luotain on oikeasti suprajohtavassa tilassa, missä sen virrankulutus on erittäin pientä. Tuolla avaruudessa on sellainen ongelma, että siellä lentävä avaruusalus on jatkuvasti sähkömagneettisen säteilyn kohteena, jolloin sen runko varautuu sähköllä, joka ei kuitenkaan voi poistua salaman muodossa, vaan alus voi sitten varautua äärimmäisellä varauksella. Ja tuon takia aurinkokunnan rajalle tehtvä tutkimusmatka on niin vaikea. Näet jos alus varautuu liian kovalla sähkövarauksella ja se palautetaan maan pinnalle, niin silloin se kehittää plasmaa sekä salamoita, kun tuo varaus purkautuu ilmakehään



Periaatteessa suprajohtavien astioiden avulla voitaisiin jollekin avaruusalukselle toimittaa sähköä kuten bensiiniä voidaan kuljettaa ämpärissä. Tuossa melko hupaisassa skenaariossa avaruuteen lähetetään suprajohtavia akkuja, jotka sitten vain telakoidaan siihen alukseen, johon halutaan toimittaa energiaa. Ja tuollaisen laitteen ongelma oikeassa elämässä on sitten se, että osuessaan johonkin kohteeseen, se toimii kuin äärimmäisen voimakas sähkölamaaja, joka voi sitten tuhota kohteen täysin.



Jos tällaista välinettä ajatellaan tarkemmin, niin jos tuohon kappaleeseen varataan tarpeeksi sähköä, ja se syöstään jonkun planeetan ilmakehään, niin silloin se voi muuttaa tuon planeetan koko kaasukehän plasmaksi. Temppu perustuu siihen, että avaruudessa sähkövirta ei pääse poistumaan kappaleesta, niin silloin se voi varata itseensä erittäin kovia sähkövirtoja, jotka sitten purkautuvat planeetan ilmakehässä, ja jos tuo ilmakehään saapuva kappale jää leijumaan jonkun alueen yläpuolelle, niin se toimii  kuin valtava ukkospilvi,  jolloin se purkaa sähkövaraustaan kuten ukkospilvi tekee.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta-voittamaton-seka-siita-mita-nanotekniikka-seka-ohjattu-evoluutio-voivat-olla-pahimmillaan/

http://marxjatalous.blogspot.fi/p/ajatuksia-stanislaw-lemin-kirjasta.html

Nanotekniikka sekä terrorismin vastainen sota

Robottiperhonen

Nanohyönteisiä voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi esimerkiksi terrorismin torjunnassa, ja nämä pienet tiedustelulennokit voivat muistuttaa ulkonäöltään vaikkapa “Suruvaippa”-nimistä perhosta. Nämä perhoset ovat mustia, joten myös noiden robottien päälle voidaan asentaa hyvin ohut piistä valmistettu aurinkopaneeli, joka sitten antaa tuolle keinotekoiselle perhosen jäljitelmälle sähkövirtaa sen operoidessa tuolla toiminta-alueellaan. Kyseinen hyönteinen voidaan toimittaa kohteen haltuun esimerkiksi aseen patruunaan pakattuna, ja kun sen sisällä oleva hyvin pieni inertia-navigointilaite sitten havaitsee liikkeen pysähtyneen, niin silloin tuon patruunan päässä oleva luoti vain rullautuu irti, ja päästää kyseisen nanohyönteisen operoimaan.

Tuo laite voisi tietenkin käyttää erittäin kehittynyttä kommunikaatio-laitteistoa, ja ensitöikseen kun se ryömii laatikosta ulos, niin sen valomittarit ohjaavat tuon laitteen auringon valoon, mistä se sitten saa energiansa, ja vaikka aurinkoa ei olisi, niin se voisi saada tarvitsemansa käyttövoiman induktiovirtana sen jalkojen kautta, eli se vain käyttäisi samaa tekniikkaa kuin mitä käytetään eristeen läpi mittaavissa induktiomittareissa, joilla mitataan johtimien jännitettä lähes kaikkialla. Kun tuo nanoperhonen sitten lentää esiin, niin se voi kommunikoida esimerkiksi satelliittien tai UCAV-lennokkien kanssa, niin että sen operaattorit voivat sitten seurata tuon keinotekoisen perhosen liikkeitä missä vain, ja ohjata sen heitä kiinnostavaan paikkaan.

Tietenkin tuon robottihyönteisen sähkön tarve on niin pieni, että se voisi myös saada tarvitsemansa sähkövirran esimerkiksi voimakkaiden tutkien avulla, jotka indusoivat sen moottorien tarvitseman sähkön langattomasti, jos ne sattuvat olemaan sisätiloissa. Jos tuon laitteen halutaan tekevän iskuja, niin tietenkin silloin voidaan käyttää hyväksi sen jalkoja, joilla voidaan nostaa pieni määrä tehokasta räjähdettä kohteen pään lähettyville, jolloin hänet voidaan eliminoida hyvin tehokkaasti. Noiden nanohyönteisten tehtävänä on tietenkin erityisesti tiedustelu, eli nämä välineet tunkeutuvat vastapuolen päämajoihin, sekä kuvaavat ja äänittävät jokaisen siellä tapahtuvan liikkeen.

Toki joku voisi esimerkiksi kuvitella suruvaippaa mukavaksi eläimeksi, joten nuo nanohyönteiset voidaan tietenkin muotoilla esimerkiksi torakoita muistuttaviksi välineiksi, joiden tarkoitus on kuvata sekä äänittää vastapuolen suunnitelmia, ja paljastaa ammus- sekä asevarastoja, jonka jälkeen niihin voidaan suunnata täsmäase iskuja. Kuitenkin kaikkein pelottavin mahdollisuus olisi se, että nämä hyönteiset sitten varustetaan esimerkiksi risiinipistoksia antavilla  injektiolaitteilla, joiden avulla voidaan toteuttaa salamurha-operaatioita.

Eli niiden avulla voidaan sitten myös terroristien johtajia eliminoida tehokkaasti. Tuollaisia nanohyönteisiä voi olla monenlaisia, ja osa niistä voi muistuttaa hyttystä, joka sitten kerää vastapuolelta esimerkiksi DNA-näytteitä, joilla terroristeja voidaan tunnistaa. Tai sitten niillä voi olla kuljetettavana viruksia, jotka aiheuttavat kohteen immuunipuolustuksen tuhoutumisen, mikä johtaa varmasti kovaan kuumeeseen sekä taistelijan kyvyttömyyteen toimia. Tuon HIV-viruksen tarkoitus on sitten saada vihollisen taistelijoiden taistelukyky laantumaan, jotta heidät voidaan ottaa helpommin vangiksi, kun hän viruu maassa lähes 40 asteen kuumeessa.

Tietenkin terroristeja vastaan taistellaan myös toimittamalla heille aseita sekä patruunoita, joihin on asetettu GPS-paikantimia, joiden avulla niiden sijoituskohteet voidaan paikallistaa erittäin tehokkaasti. Mutta tietenkin näiden välineiden lisäksi voivat terroristit saada sitten myös oikeita patruunoita, joissa saattaa olla liian tehokas räjähde, mikä sitten saa aikaan sen, että noiden rynnäkkökiväärien koneisto hajoaa. Ja myös INFO-OP voidaan laittaa käyntiin, mikä tarkoittaa sitä, että johonkin länsimaahan muodostetaan “valesoluja”, joiden tarkoitus on sitten tehdä tuosta toiminnasta uskottavampaa. Noiden valesolujen tarkoitus on tarjota terroristeille uskottavalla tavalla esimerkiksi kranaatteja, joista osassa voi olla radiosytytin, joka saa nuo ammukset räjähtämään käsiin.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Olisiko osa UFO-sieppauksista totta? Mutta miksi joku niitä sitten tekisi?

Ihmisen kehitys määräytyy siitä, miten häntä lapsena on kohdeltu, ja siksi on hyvin tärkeää, että vanhemmat osaavat olla tarpeeksi kovia, mutta samalla heidän pitää opettaa myös pehmeitä arvoja. Mutta myös kriittistä suhtautumista erilaisiin asioihin olisi myös uskallettava opettaa. Jos joku ihminen lainaa esimerkiksi paranormaaleja ilmiöitä käsittelevän kirjan, niin se ei tarkoita, että hänet sen takia esimerkiksi laitetaan mielisairaalaan. Tai ainakaan en usko, että mielisairaalaan joutuu siitä, että henkilö lainaa kirjan julkisesta kirjastosta. Kun toista lähdetään oikeuteen viemään, niin silloin pitää muistaa se, että tuomioistuimen päätökset eivät useinkaan ole ihmiselle mieleisiä. Eikä ainakaan Suomessa yksikään tuomari ole toisille mieliksi tuomioita jaellut.

Sekä myös muistettava sellainen ehkä hyvin erikoinen asia, että aina pitää ajatella asioista loppuun asti, ennen kuin ihminen lähtee tekemään mitään päätöksiä yhtään mistään asiasta. Tämä kirjoitelma ei pyri ottamaan tieteellistä kantaa eräisiin ilmiöihin, vaan on ainoastaan omaksi huvikseni kirjoitettu. Se  uskooko ihminen esimerkiksi UFO:ihin tarkoittaa sitä, että jokainen tapaus pitää aina ottaa erikseen, eikä ihminen saa koskaan turhaan ryhtyä yleistämään yhtään mitään.  

Leikitäänpä sellaisella asialla ja ajatuksella, että joku ihminen on nähnyt humanoideja, niin se ei suoranaisesti tarkoita, että hän valehtelisi. Hän voi olla “se maailman ainoa” ihminen, joka on oikeasti nähnyt toiselta planeetalta kotoisin olevia olentoja, ja vaikka miljoonat muut ihmiset valehtelisivat, niin silti tuo henkilö voi olla se ainoa oikea, joka puhuu totta näistä asioista. Mutta sitten tietenkin tulee mieleen se, että miten me tuon yhden henkilön sitten löydämme miljardien ihmisten joukosta.

Siinä tulee eteen se pulma, että meidän pitäisi sitten kuulustella kaikkia maailman ihmisiä valheenpaljastimen avulla, ja se sitten on melko turhauttavaa puuhaa. Toki tuossa kokeessa voisi sattuma puuttua peliin sikäli, että ensimmäinen haastateltava olisi tuo maailman ainoa asiasta totta puhuva henkilö. Tai sitten joku kuitenkin väittäisi, että hän vain huijasi valheenpaljastinta, jotta voisi läpäistä tuon testin.

Kaikkein tärkein asia, minkä vanhempien sekä koulujen tulisi ihmiselle opettaa, on se, että kaikkeen mitä sanotaan pitää suhtautua kriittisesti. On olemassa ryhmä ihmisiä, joita kutsutaan ammattiskeptikoiksi, ja jotka ovat lähes yhtä hassunkurisia, kuin ne foliohattuja käyttävät erilaisiin rajatietoa käsitteleviin asioihin uskovat ihmiset pahimmillaan ovat. Näille ammatti-skeptikoille on muodostunut sellainen pakkomielle, että heidän pitää todistaa vääräksi kaikki mahdolliset rajatila-kokemukset.

He saattavat kustantaa jonkun taikurin tai silmänkääntäjän matkan vaikka Havaijille, jos hän selittää esimerkiksi omaavansa kyvyn liikutella esineitä ajatuksen voimalla, mutta sanoo tarvitsevansa tämän kyvyn todistamiseen  kuukaItse kyllä uskon vakaasti, että esimerkiksi aaveet voivat olla esimerkiksi vain jokin takauma, mikä johtuu siitä, että olemme usein nähneet jonkun ihmisen tietyssä kohdassa, ja siksi aivot ikään kuin luovat tuon kuvan siksi, että me ihmiset olemme tottuneet näkemään tietyn kuvion tietyssä kohdassa.

Tuo voisi selittää osittain sen, että me usein näemme aaveita esimerkiksi juuri läheisen kuoltua, koska me ehkä menemme silloin hänen kotiinsa ensimmäistä kertaa vuosiin, ja mieleen tulvahtaa muistoja siitä, mitä läheisen kanssa olemme kokeneet. Tuolloin saattaa menetyksen tuoma suru luoda mieleemme hallusinaatioita, joita voimme pitää ehkä hyvinkin todellisen henkilön tuntuisina. Ja muistakaa, että olemme hyvin väsyneitä tuolloin, koska suurimmalla osalla ihmisistä on läheisen kuoltua univaikeuksia. Näin ollen se saa sitten ehkä myös nämä muistikuvat muuttumaan mielessämme todellisiksi.

Tässä pitää huomauttaa siitä, että vaikka näkisimme hallusinaatioita, niin kuitenkin nuo asiat ovat silloin meille itsellemme todellisia. Muut eivät näe noita mielen luomia hahmoja, mutta itse emme niitä ehkä erota oikeista. Muuten sekin asia pitää muistaa, että osa muistikuvista tulee mieleemme tuntoaistin kautta, ja siksi ihminen saattaa tuntea myös esimerkiksi lämmintä hengitystä tai jopa läheisensä käden ympärillään. Ja ehkä joku ristiveto sitten tuntui myös hyvin erilaiselta kuin yleensä. Kuitenkin voidaan myös hyvällä syyllä olettaa, että olisi olemassa teoreettisi olentoja, jotka elävät neljännessä ulottuvuudessa.

Tätä asiaa en ole muuten itse ideoinut, vaan sen on aikoinaan esittänyt Raamatun sekä Britannian kansalliseepoksen Beowulfin kirjoittajien lisäksi joukko astrofyysikoita, joiden mielestä tuollainen aave voisi olla olento, joka elää toisessa ulottuvuudessa ja saapuu sitten meidän ihmisten eteen esimerkiksi madonreiän lävitse. Tai sitten aave on kotoisin tulevaisuudesta, ja matkaa luoksemme tuon singulaarin kautta. Se voisi tietenkin selittää sen, miksi jotkut valvontakamerat ovat tallentaneet aaveiden kuvia.

Mutta kun puhutaan ihmisen tekemistä aaveista, kuten huoneissa leijuvista medusoista, jotka on luotu hologrammikuvilla, niin silloin tietenkin pitää ottaa huomioon se, että nämä efektit on verraten helppoa luoda hologrammi-projektorilla. Tuolloin kyseisiä kuvia voidaan käyttää aivan pelkän viihteen vuoksi, tai sitten niitä voidaan käyttää esimerkiksi psykologiseen sodankäyntiin tai painostukseen tilanteissa, missä esimerkiksi murharyhmä tutkii väkivaltaista kuolemantapausta. Tuolloin voivat lainvalvojat esimerkiksi käyttää tuosta murhatusta otettuja valokuvia luodakseen oikeaa henkilöä esittävän  hologrammin, jota näytetään kaduilla. Se saattaa pelästyttää murhaajan todella pahasti, ja saada hänet tekemään virheitä. Kuitenkin myös hologrammeja voidaan käyttää ihmisen suojeluun, eli kohteena olevan henkilön kuvia heijastetaan hänen vie                                                                                                                                                                                                              Toki esimerkiksi tuosta leijuvasta medusasta voidaan tehdä hyvinkin aidon tuntuinen, jos siihen kohtaan missä hologrammi sijaitsee suunnataan mikroaalto, joka sitten polttaa hologrammiin koskettaneen ihmisen  kättä kuten oikeakin medusa tekisi, ja noin tuon olennon olemassaolo muuttuu uskottavammaksi. Tässä seuraavaksi on vuorossa pelkkää mietintää, ja itse olen sitä mieltä, että tällainen toiminta voisi olla vaikka hallituksen agenttien työtä.

Tai sitten tuo asia on pelkkää tarua, ja tässä sitten haluan muistuttaa, että mitään näyttöä ei ole olemassa humanoidien vierailusta maan pinnalla. Kun puhutaan sellaisista asioista kuin “Alien kontaktit”, niin niiden yhteydessä ihmiset kuvailevat valtavaa kättä, joka tuntuu vain ilmestyvän johonkin puun oksalle, ja itse kyllä uskon, että kyseessä voisi olla esimerkiksi nanokoneiden muodostamasta silikonista, joka voisi ottaa useita erilaisia hahmoja tai muotoja.

Tuollainen nanotekniikan avulla toteutettu silikoni voisi koostua silikoni-molekyylistä, johon on lisätty rautaa sekä siihen upotetuista pienistä ohjausyksiköistä, joiden magneeteilla säädellään tuon “ameban” muotoa sekä muita ominaisuuksia. Nuo ohjausyksiköt voisivat muistuttaa esimerkiksi pieniä palloja, joihin sitten on laitettu mikropiirejä sekä magneetteja, joiden avulla  ne sitten ohjaavat tuon silikonimassan käyttäytymistä.

Ja ehkä tuota nano-silikonia käytetään myös ihmisen hermoston lamauttamiseen, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että mitä noiden “iskujen” tekijät ovat sitten noista ihmisistä halunnut. Tuolloin pitää tuo väitetyn abduktion kohde profiloida, jotta “sieppauksen” syy saadaan selville Ja jos hän on jotenkin poikkeuksellisen ahjakas, niin silloiin tuon abduktion suorittajat voivat olla toimijoita, jotka haluavat hänen perimänsä, jotta voisivat tehdä näistä ihmisistä klooneja. Mutta keitä he sitten ovat, onkin toinen asia. Se mistä nuo salaperäiset “oliot” ovat on jäänyt selvittämättä.

Kuitenkin noissa väitetyissä kohtaamississa tavattua  teknologiaa jäljennetään tai mallinnetaan huippu-salaisissa tukikohdissa ympäri maailmaa , joiden toiminta ei kuitenkaan niin kamalan salaista ole. Mutta se mikä näissä salaperäisissä “kohtaamisissa” pistää silmään on se, että nuo “olennot” eivät käyttäydy mitenkään erityisen väkivaltaisesti. Joidenkin ihmisten mielestä kyseessä on esimerkiksi jokin hallituksen valvonnassa toimivista ryhmistä, jotka keräävät esimerkiksi DNA-näytteitä, kun taas joidenkin ihmisten mielestä kyseessä voisi olla esimerkiksi extra-terrestriaalinen toimintaryhmä, joka tutkii ihmisten käytöstä jotain asiaa varten. Tai ehkä se sitten haluavat liittää meidän DNA:tamme omansa. Mutta tämä nyt vain on sellaista mietintää päivän ratoksi, ja älkää nyt niin kamalan ahdasmielisiä olko tällaisten asioiden takia.

https://sites.google.com/view/abductiot/etusivu

Http://abductiot.webnode.fi

Einsteinin-Rosenin siltojen käyttö tähtienvälisessä matkailussa on vasta teoreettisella tasolla, mutta teoriassa noita madonreikiä voitaisiin käyttää myös vihamielisten planeettojen hallintaan

Kuvituskuvaa

Taas on tulossa uusi versio elokuvasta “Alien”, ja sen nimeksi tulee “Alien Covenant.” Sana “Covenant” merkitsee muuten englanniksi sitoumusta tai sopimusta. Oikeastaan sanakirjan mukaan sillä on useita eri merkityksiä, joten tässä sitten viittaan elokuvaan sen englanninkielisellä nimellä. Tuossa elokuvassa sitten esitellään joukko uusia erikoisefektejä, joiden toteutus varmasti vaatii todella paljon tietotaitoa. Tässä sitten pohditaan noiden erikoisefektien yhteyttä siihen, mitä kutsumme nimellä “futurologia”, eli tulevaisuuden teknisen sekä sosiaalisen kehityksen analysoimiseksi sekä uusien keksintöjen kautta yhteiskuntaan kohdistuvien vaikutusten ennakoimiseksi kehitetty tiede .

Noissa elokuvissa on muuten muutamia loistavia floppeja, kuten se että vaikka ihmiset tietävät alienin tarttuvan isäntäänsä iskemällä sikiön tuovan olion ihmisen tai muun uhrin kasvoille, niin missään vaiheessa noille miehille tai naisille ei olla jaettu mitään turvaverkkoja, joilla he sitten suojaisivat kasvonsa tuota oliota vastaan. Ja näin ei sitten sikiötä voisi siirtää uhrin kurkkuun sekä sitä kautta heidän vatsaansa. Tällaiset pienet virheet varmaan naurattavat joitain ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa etsiä erilaisia floppeja elokuvista, joita markkinoidaan suurella rahalla kaikelle kansalle.

Kun mietitään esimerkiksi elokuvan TV-trailerissa näytetystä valtavasta skorpionin pyrstöä muistuttavasta telakointiasemasta, niin jos tätä rakennelmaa mietitään siltä kannalta, että joskus tulevaisuudessa ihmiskunta ehkä matkustaa tähtiin ja perustaa sinne tukikohdan, niin tietenkin tuollaisessa tukikohdassa pitää ottaa huomioon sellainen asia, että esimerkiksi avaruusalus voisi levittää sinne tappavia viruksia tai bakteereja, joten siksi se pitää ensin ottaa ikään kuin roikkumaan ilmaan. Samoin jos aluksen toiminta perustuu siihen, että siitä itsestään tehdään sähkömagneettinen “musta aukko”, niin silloin tietenkin tuo sähkövoiman siirtämiseen käytettävän järjestelmän pitäisi olla sen verran järeää tekoa, että se kestää energian pumppaamiseen alukseen, jonka massa kasvatetaan tuolloin riittävän suureksi singulaarin aikaansaamiseksi.

Kun kappaleen massa kasvaa tarpeeksi, niin silloin se ikään kuin putoaa pois meidän tuntemastamme 3-ulotteisesta universumista neljänteen ulottuvuuteen, jolloin se voisi matkustaa valtavan pitkiä matkoja “madonreikien” eli Einstein-Rosenin siltojen avulla. Ja vaikka matka madonreiän kautta tähdeltä toiselle ei onnistuisikaan, niin silti aluksen massan kasvattaminen olisi markan kannalta edullista, koska mitä painavampi alus on, niin sitä hitaammin aika sen sisällä kulkee. Syy miksi emme kuitenkaan ole oikeasti koskaan kokeilleet tuota mustaan aukkoon sekä singulariteettiin perustuvaa matkailua on se, että jos onnistumme luomaan tarvittavan energian, jotta voisi syntyä tuo keinotekoinen musta aukko, niin silloin saattaisi käydä niin, että emme ehkä sitten pääsisikään takaisin Maahan. Jotta tuo mielikuvituksellinen matka voisi onnistua odotusten mukaisesti, niin silloin tietenkin meidän pitäisi luoda sama energiamäärä tuolla kaukana, jotta alus voisi palata maan pinnalle.

Tähän liittyy sellainen ongelma, että jos lähdemme siitä, että tuollainen madonreikä voisi muodostua, niin meidän täytyy myöntää sellainen mahdollisuus, että emme ehkä voisi kuitenkaan kontrolloida madonreikiä mitenkään.  Koko teoria matkailusta avaruuden madonreiän kautta  perustuu siihen ajatukseen, että kaksi mustaa aukkoa laitetaan värähtelemään samalla taajuudella, jolloin ne voisivat muodostaa tuon kuuluisan Einsteinin-Rosenin sillan universumin läpi. Eli tuolloin luodaan sähkömagneettinen singulaari, joka laitetaan värähtelemään samalla taajuudella kuin joku taivaalla oleva tunnettu musta aukko. Ja jos tuo teoria on totta, niin silloin nuo mustat aukot muodostavat sillan toistensa väliin, jota pitkin alus voisi matkata toisella tähdelle. Mutta todellisuudessa maailmankaikkeudessa voi olla miljoonia mustia aukkoja, jotka värähtelevät samoilla taajuuksilla, ja tuolloin voi käydä niin ikävästi, että alus joutuu väärän mustan aukon läheisyyteen. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että alus putoaa vaikka tulikuumaan tähteen.  

Madonreikä itsessään on tietenkin olemassa oleva ilmiö, mutta se että voidaanko koskaan luoda tarpeeksi tehoa siihen, että tuollainen ihmisen luoma tunneli läpi maailmankaikkeuden siinä mittakaavassa, että avaruusalus voisi sen läpi matkata on puhtaasti spekulaatiota. Kuitenkin kaikkialla avaruudessa on madonreikiä, jotka ovat pienempiä kuin kvarkit, mutta kuitenkin niiden pituus voi olla niin suuri, että ne ulottuvat  vaikka toiselle puolen tunnettua maailmankaikkeutta jolloin ne ovat miljoonia valovuosia pitkiä.  Tuohon matkustustapaan liittyy sitten yksi perustavanlaatuinen ongelma. Nimittäin jos tuollainen sähkömagneettinen musta aukko jää ikää kuin auki planeetan kaasukehään, niin se saattaa imeä sen kaasukehän lävitseen, jolloin koko planeetta on vaarassa menettää kaasukehän, koska tuollainen musta aukko voi muuttua sellaiseksi, että se ikään kuin alkaa ruokkia itseään tuon painovoimakeskipisteen  ympärillä olevassa siirtymäkiekossa tapahtuvan ydinreaktion avulla. Eli tuollainen sähkömagneettinen musta aukko ei muuten kuin syntytapansa perusteella poikkea luonnollisista mustista aukoista.  

Sähkömagneettinen musta aukko synnytetään esimerkiksi pumppaamalla lasereilla tai elektronitykeillä johonkin kappaleeseen, jonka painovoima nostetaan silloin sille tasolle, että valokaan ei pääse sen pinnalta karkuun. Ja kätevin tapa tietenkin on pumpata tuohon kappaleeseen elektroneja, jotka saavat kappaleen painon nousemaan erittäin suureksi, mutta tietenkin tuon keinotekoisen mustan aukon muodostumiseen kuluu oma aikansa, ja siksi meidän pitää sitten vielä kehittää tehokkaampia tapoja tuottaa sähköä kuin nykyään. Eli tätä laitetta tuskin tullaan rakentamaan ennen kuin ihmiskunta saa käyttöönsä tehokkaan fuusioreaktorin. Ja sitä tuskin koskaan rakennetaan muualle kuin jonnekin Saturnuksen taakse, jotta se ei sitten vetäise maan ilmakehää lävitseen.

Tilanne milloin tuollainen musta aukko sitten riistäytyisi hallinnasta voisi olla edessä silloin, kun singulaari alkaa puristaa ympäröivää materiaalia kasaan aiheuttaen sitten spontaanin ydinfuusion, missä happi ja typpi-atomit alkavat yhtyä vapauttaen valtavasti energiaa. Samoin jos tuon kuvitteellisen madonreiän läpi saapuu avaruusalus valon nopeudella, niin silloin voi käydä niin, että planeetan kaasukehässä alkaa tapahtua ydinfuusio, joka sitten polttaa planeetan pinnan tulikuumaksi, ja jos alus törmää lisäksi palneetan pintaan, niin se hajoaa välittömästi ionipilveksi.  Kun pohditaan sitä, millaisia aluksia tuolloin tulevaisuudessa ehkä tullaan käyttämään, niin yksi mahdollisuus olisi tietenkin sellainen, että aluksen pinnalle valmistetaan eräänlaisesta nanoteknologian avulla valmistetusta silikonipohjaisesta yhdisteestä koostuva kerros, jossa tuohon materiaaliin on liitetty rauta-atomeja.

Kyseinen materiaali reagoi silloin magneettikenttään, jolloin sen muotoa voidaan muutella tarpeen mukaan, ja silloin voisi ihmisen käytössä olla aluksia, jotka muuttavat muotoaan, kuten joissain SciFi-elokuvissa tapahtuu. Tuollaisia lentolaitteita, joiden pinta muuttaa tarvittaessa muotoaan ilmeisesti kehitetään tällä hetkellä jossain AREA-51:n kaltaisessa huippusalaisessa laitoksessa, ja jos sellainen lentokone, joka on päällystetty muodoltaan mukautuvalla polymeerilla voidaan joskus toteuttaa, niin silloin tuota laitetta voidaan pitää uutena ilmailun vallankumouksena.

Kuitenkin jos palataan taas noihin interstellarisiin matkoihin, niin kun tuollaisen matkan jälkeen avaruusalus laskeutuu planeetan pinnalle, niin sen runkoon on varastoitunut valtavasti energiaa, joka sitten tietenkin pitää purkaa johonkin, koska jos tuollainen valtavan voimakkaalla sähkövarauksella varustettu laite laskeutuu jonkun kappaleen pinnalle, niin se purkaa varauksen tuohon kappaleeseen, mikä voi sitten aiheuttaa räjähdyksen sekä totaalisen tuhon.  Samoin jos tuollainen alus sitten lähestyy planeettaa hiukan liian kovalla nopeudella, niin silloin käy niin, että koko planeetta tuhoutuu tuon kappaleen aiheuttaman iskuenergian johdosta. Sama koskee myös singulariteettia, eli jos tuota madonreikää pitkin lähetetään kappale, niin saattaa olla niin, että se ilmaantuu toisesta mustasta aukosta valon nopeudella, jolloin kokonainen planeetta voi tuhoutua. Jos esimerkiksi humanoidi olisi oikeasti olemassa, niin se saattaisi ehkä esittää ajatuksia siitä, että lajien välille voidaan valmistaa tuollainen madonreikä.

Mutta tuon saman kuljettimen avulla voidaan planeettaa hallita hyvin tehokkaasti. Eli jossain skenaarioissa missä käsitellään vieraan älyn sekä ihmisen välisiä suhteita, on esitetty, että alien saattaisi hallita valloittamiaan alueita tällaisen laitteiston avulla. Tuossa maailmanlopun hypoteesissa humanoidit pelottelevat ihmisiä sillä, että he laittaisivat vaikka kiviä tulemaan tuollaisen singulaarin läpi, jolloin iskuenergia  tuhoaa koko planeetan.  Tämä on se syy, miksi esimerkiksi “Stargatea” ei oikeasti kannata ryhtyä rakentamaan, ennen kuin ihmiskunta on varmistunut siitä, että sen toisessa  olevilla mielikuvituksen luomilla. olioilla on myös meitä ihmisiä kohtaan  kohtaan hyvä tahto. Näet jos tuon singulaarin läpi syöksyy esimerkiksi tiiliskiven kokoinen kappale lähes valonnopeudella, niin silloin seuraukset olisivat varmasti kammottavia.  

http://kvanttimatkailua.webnode.fi

Pyörivien magneettikenttien ongelmista sekä käytännön sovelluksista, joilla voidaan parantaa esimerkiksi vankiloiden turvallisuutta

Pyörivien magneettikenttien ongelmana on se, että ne kuumentavat metalliesineitä erittäin voimakkaasti, ja siksi niiden vaikutusalueella pitää metalliesineet riisua pois päältä. Mutta esimerkiksi metalliset housunnapit sekä sormustimet ja kellot voivat aiheuttaa tuolloin vakavia palovammoja, jos niitä ei muisteta riisua. Samoin silmälasien ruuvit voivat kuumentua niin paljon, että sangat lähtevät irti muovin sulaessa. Myös tekonivelet voivat aiheuttaa tuolloin ongelmia, ja siksi suurjännitteen kanssa työskenteleviltä pitää aina muistaa kysyä noista asioista, ja tietenkin myös amalgam-paikat voivat tuolloin kuumentua niin, että  hampaaseen syntyy palovammoja. Mutta noita pyöriviä magneettikenttiä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi vankiloissa, joissa väkivalta on päivittäisenä ongelmana.

Tuollainen sähkökenttä saa aikaan sen, että esimerkiksi vankien taskuissa olevat metallinpalat kuten veitset sekä rautalangat alkavat kuumentua, ja tuolloin henkilöt sitten joutuvat ne heittämään pois. Vankiloissa ongelma on siinä, että vangeilla ei ole ehkä muuta kuin aikaa miettiä kostoa, ja tuolloin esimerkiksi rautalangan pätkiä voidaan hioa teräviksi sellin lattiaa vasten, ja noita välineitä voidaan käyttää silloin veitsinä. Kuitenkin pyörivä magneettikenttä aiheuttaa sen, että tuo rautalanka sitten alkaa kuumentua, ja tällöin se paljastuu, kun henkilön iho alkaa palaa rautalangan hehkuessa tulipunaisena. Tuollaisella radiolähettimellä voidaan estää osittain myös suolistoon piilotettujen metallisten kapseleiden eli "könttien" tuominen vankilaan.

 Eli kyseessä on äärimmäisen epähumaani menetelmä, missä henkilö altistetaan magneettikentälle, ja jos hänen suolistossaan on jotain metallista, niin silloin tuo esine alkaa kuumentua. Pyörivässä magneettikentässä työskentelevällä henkilöllä ei saa olla yhtään metalliesinettä vaatteissaan, koska se aiheuttaa silloin äärimmäisiä vaaratilanteita. Tuollaista suunnattua radio- tai EMP-aaltoa voidaan käyttää myös esimerkiksi taistelukentän aseena. Tuolloin viholliseen suunnataan tuollainen väline, ja sitten magneettikenttä aiheuttaa sen, että tuliaseiden patruunat alkavat lämmetä, ja sitten käy niin, että aseiden lippaat ja muut ampumatarvikkeet räjähtävät. Samoin metallisia kypäriä eikä esimerkiksi TST-varustusta voida silloin käyttää, mikäli siinä on metalliesineitä.

Jos viholliseen suunnataan tuollainen voimakas EMP-väline, niin silloin tietenkin heidän viestilaitteensa sekä ohjusten suuntausleketroniikka hajoaa, ja tuolloin esimerkiksi olkapäältä ammuttavista IT-ohjuksista tulee hyödyttömiä kapistuksia. Tuon takia EMP-asetta voidaan käyttää sekä offensiivisesti että defensiivisesti. Sillä voidaan tuhota kohti tulevia lentokoneita, tai pudotella lennokkeja taivaalta, mutta samoin nuo lentokoneet voivat hyödyntää EMP-aseita hyökätessään kohteisiin, tai tuhotessaan vihollisen datakeskuksia tai vahingoittaessaan sähkönjakelua. Eli lentäessään vihollisen alueella voi lentokone suunnata voimajohtoihin lasersäteitä, joilla se yksinkertaisesti leikkaa johdot poikki, ja samoin melko pienitehoinen lasersäde on kuitenkin tehokas, jos se suunnataan vaikka ammusvarastoon tai öljynjalostamoon, jossa se voi saada aikaan erittäin voimakkaan räjähdyksen.

Kun puhutaan EMP-aseiden kehittämisestä, niin sitä perustellaan sillä, että noin voidaan luoda aseita, jotka jättävät ihmisen henkiin, mutta niiden vaikutuksesta voi silti aiheutua huomattavia vaurioita infrastruktuurille, kun esimerkiksi radioaaltojen  kuumentamat ammukset tai polttoaineastiat räjähtävät. Kuitenkin EMP-aseiden avulla voidaan tehokkaasti torjua esimerkiksi nanohelikopterien tai nanokoneiden iskuja, koska ne joko estävät nanokoneiden kommunikaation toistensa tai tukiasemien kanssa, tai sitten ne kuumentavat noita äärimmäisen pitkiä hiiliketjuita saaden en hajoamaan , jolloin molekylaariset nanokoneet voidaan tuhota ennen kuin ne pääsevät ihmisen sisään, ja alkavat esimerkiksi rikkoa solujen rakenteita.

Kun magneettien avulla ohjattavia fullereeniin liitettyyn rauta-atomiin perustuvia nanokoneita päästetään  ilmaan, niin silloin niitä voidaan ohjata magneettikenttien avulla, jolloin armeijalla on vastassaan eräänlainen tappava savupilvi, jonka osaset sitten menevät ihmisen sisään, ja alkavat tuhota kohteen elimistöä esimerkiksi puhkomalla soluseiniä, niin toki noiden koneiden toiminta voidaan lamata hajottamalla niitä EMP-pulsseilla. Nämä magneettiiin reagoivat savuhiukkaset voidaan kiihdyttää magneettien avulla äärettömän suuriin nopeuksiin, jolloin ne ikään kuin pyyhkäisevät viholliset pois edestään muuttamalla heidät pölyksi. Kuitenkin EMP-aseet voivat lämmittää noita hiukkasia niin, että ne hajoavat, jolloin niiden toiminta vaikeutuu, koska jos rauta erotetaan hiilestä, niin silloin nuo koneet eivät pysty lentämään ilmassa. Ja tuolloin ehkä sitten niiden kyky tuhota sotilaita laskee.

pimeakronikka.blogspot.fi

Arthur C. Clarken ja Gentry Leen "Kehto" (Cradle, 1988) pitää sisällään 440 sivua turhaa tekstiä, ja joskus olen ajatellut, että kirjan sekavuus on tarkoituksellista.

Tässä sitten esitellään muuta kuin viktoriaanista kirjallisuutta. Arthur C. Clarken sekä Gentry Leen yhdessä kirjoittama kirja "Kehto" (Cradle , 1988)  pitää sisällään melkoisen määrän tekstiä, joka ei kenenkään mielestä kuulu itse kirjaan ollenkaan, ja tätä kirjaa voidaan pitää tuon melko upeita tieteisromaaneja kirjoittaneen Arthur C. Clarken onnettomimpana romaanina, jossa pääosan työstä on tehnyt Gentry Lee, ja tuokin työ olisi monen mielestä saanut jäädä tekemättä. Eli kirjan puolivälin jälkeen alkaa sitten ikään kuin uusi teos, joka tarjoaa loistavia kuvakulmia siihen, mitä teknologia ehkä jossain vaiheessa sitten tulee olemaan. Tuolloin kirjan puolivälin jälkeen humanoidien avaruusalus laskeutuu Maan pinnalle, ja tuo keskuuteemme tietenkin superihmisiä, joita he ovat sitten luoneet jollain ioniteknologialla, jossa ionitykin avulla voidaan koota synteettinen DNA-joka sitten on siirretty ihmisen alkioon.

Tuo tekniikka perustuisi kuulemma siihen, että ionitykeillä ammutaan noita ionisoituja DNA-molekyylin partikkeleita tilaan, missä magneettikentät pysäyttävät ne juuri oikeassa kohdassa, ja sitten niistä voidaan latoa keinotekoinen DNA, jolla voidaan korvata mikä tahansa perimäaines. Tuo perimäaines toimitetaan Maahan eräänlaisen atraimen muotoisen objektin sisällä, ja sitten tuo atrain alkaa kasvaa kokoa. Eli melko kehittynyttä nanoteknologiaa on tuossa kirjassa esillä. Mutta kuten tiedämme, niin tieteistarinoihin kuuluu veret seisauttava tekninen ilotulitus, joka tietenkin pitää sisällään monipuolisesti erilaisia teknisiä vempaimia, joista tietenkin upein on tuo kuvitteellinen avaruusalus, joka pystyy jäljittelemään mitä tahansa muotoa, mitä sen ympäristöstä löytyy, ja jostain kumman syystä ei kukaan ole kirjassa selittänyt, että miten tuo olisi mahdollista?

Eli itse olen arvellut tuon kuvitteellisen avaruusaluksen olevan eräänlaisella kumimaiselta vaikuttavalla eli elastisella hiilikuitumatolla päällystetty, laite, jonka varsinaisessa pinnassa on sitten pieniä tappeja. Noiden tappien tarkoitus on tehdä aluksen pintaan ikään kuin kohoumia tai kuoppia, jotta se sitten pystyisi sulautumaan paremmin ympäristöönsä. Samoin tuo joustava pintamateriaali on päällystetty nanoteknologiaa käyttävillä kameroilla, joiden avulla aluksen keskustietokone saa sitten hyvän kuvan siitä, miltä sen ympäristö näyttää, ja tietenkin tuo pinta on päällystetty nanoledeillä, joilla siihen saadaan tehtyä millainen kuva hyvänsä, ja siksi tuo alus ehkä sitten luojansa mielikuvituksessa kykenee muuttamaan muotoaan miksi se haluaa, ja tietenkin Clarken luomassa aluksessa on paljon robotteja sekä muita mukavia laitteita, joista osa muistuttaa ikään kuin muurahaisia.

Kirja on tietenkin hyvin pitkä sekä se sisältää paljon turhaa kuvausta, jollainen ei mielestäni kuulu SciFiin. Mutta kun päästään tuohon tekniikan puoleen, niin silloin tietenkin meno muuttuu todella paljon, mutta kuten varmaan olette joskus huomanneet, niin tuon kirjan esittelyt ovat yleensä olleet hyvin laimeita, eli niissä kuvaillaan kirjan "sisältävän kuvauksen ihmisen sekä alienin kohtaamisesta, sekä viestintätekniikan kehittymisestä  seuraavan kuuden vuoden aikana". Eli ainakaan noista arvostelijoista ei kyseinen kirja ole mitään erityisen miellyttävää luettavaa, mutta jos haluaa hypätä yli ne vähän yli 400 sivua turhaa tekstiä, niin kirjan lopun voi lukea novellina, joka on oikeastaan ihan mukavaa SciFiä, ja varmasti siitä huomaa että paljonko sitten tästä on mestarin kirjoittamaa, ja kumpi on aloittelijan luomaa.

Eli yhdessä kohtaan kirjan meno muuttuu, ja siitä tulee ihan kelvollista luettavaa. Ja jos kirjan lopun sitten jostain löytää, niin sen voi lukea novellina. Sen loppu olisi pitänyt julkaista erikseen, koska niin erilainen se on muuhun kirjaan nähden. Ja tämä kirja on muuten niin sekava, että itse olen kyllä yllättynyt siitä, miten kustannustoimittaja on sen päästänyt läpi, eli joskus minulle on tullut sellainen ajatus, että kirjasta on tahallaan tehty sekava sekä vaikeasti luettava kaikkine avaruusalusta vartoivine valaineen sekä viestintäteknologian kehittymisineen sekä henkilöiden yksityiselämän ruotimisineen.

kirjabloggaus.blogspot.fi

NASA:n uudet nanotekniikkaa käyttävät luotaimet tulevat mullistamaan avaruustutkimuksen

Tämä on oikeastaan jatkoa vähän aikaisemmin kirjoittamalleni tekstille, jossa mietitään radio- tai mikroaalloilla lentävän avaruusaluksen toimintaa. Mutta kun mietitään sitä, että mitä jos vaikka esimerkiksi avaruusalusta halutaan vauhdittaa ulos aurinkokunnasta laserin avulla, niin silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä ensin pitää rakentaa valtava ehkä yli 100 km. pitkä, mahdollisesti ydinvoimaa käyttävä laser, joka sitten suunnataan aluksen perässä olevaan peiliin, ja tuo laite sitten ampuu avaruusaluksen pois aurinkokunnasta. Kyseinen alus on vain yläkuvassa kuvatun aurinkopurjeen muunnos, missä lasersädettä käytetään työntämään aurinkopeiliä pois aurinkokunnassa.

Tuossa välineessä tietenkin on sellainen pieni ongelma, että sen rakentaminen onnistuisi jo nykyisin käytössä olevalla tekniikalla niin, että tuo laser kootaan avaruudessa rakennusmoduulien avulla, niin että tuo valtava laite valmistetaan toisiinsa telakoiduista elementeistä, joista sitten voidaan kasata vaikka kuinka pitkä laser, mutta saattaa olla niin, että tuollainen laser mielletään sotilasvälineeksi, joka ei ehkä kuitenkaan saisi ainakaan YK:ssa mitään kovin lämmintä vastaanottoa. Kyseinen laser olisi varmasti maailman kiistellyin kapine, ja en usko että kaikki uskoivat laserin olevan muuta kuin maailman hallintaan tarkoitettu väline.

Kuitenkin tuollaisella laserilla voidaan ampua avaruusaluksia pois aurinkokunnasta sekä tuhota myös Maapalloa uhkaavia asteroideja. Mutta tuo laser tai maser eli mikroaaltojen taajuudella toimiva laser voisivat toimia niin, että ne työntävät aluksen pois aurinkokunnasta, ja samalla sen jarrutusta ajatellen aluksen rungon kylmenemistä voidaan hyödyntää sekä mikroaalto- että ionimoottoreita ajatellen. Eli sen runko olisi pluton takana suprajohtavassa tilassa, jossa sähkövirta kiertäisi siinä loputtomasti, ja tuolla tavoin voitaisiin aluksen vaatiman jarrumoottorin tarvitsemaa energiaa varastoida tehokkaasti, ja toki tuon aluksen sisälämpötila lasketaan myös niin alas, että sen elektronisten komponenttien sähkönjohtimien värähtely sekä sitä kautta vastus muuttuu niin pieneksi kuin mahdollista.

Tuolloin aluksen reaktoria ei tarvitsisi käyttää niin suurella teholla, kuin ilman tätä energiaa keräävää järjestelmää, mikä sitten vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle avaruusaluksella voidaan lentää, ja jos puhutaan siitä, että luotaimen tehtävä kestäisi ehkä satoja vuosia, ja ehkä vasta sen rakentaneen sukupolven lapsenlapset näkisivät tuon välineen saapuvan jonkun tähden lähistölle, jossa ehkä on sitten jonkinlaisia planeettoja, niin silloin sillä kuinka suurella teholla reaktoria täytyy käyttää on merkitystä, koska myös esimerkiksi plutonium kuluu lopulta loppuun. Ja kuten varmaan arvaatte, niin matkaan olisi mukavinta käyttää robottialusta, jonka toiminnasta huolehtii kehittyneellä tekoälyllä varustettu suprajohtava supertietokone, jolloin ihmisiä ei tuohon tehtävään tarvitse uhrata. Tuolloin alus voisi lentää erittäin pitkälle, ja sen nopeus voidaan nostaa erittäin korkeaksi, koska kaikki sen polttoaine olisi käytettävissä jarrutukseen, joten suurin ongelma on siinä, että millaisen planeetan lähelle me luotaimen voisimme lähettää on tärkeä asia.

Eli tällaista laitetta ei turhaan maasta ammuttaisi, mikäli siihen ei olisi mitään todellista syytä, joka voisi tuoda meille mullistavaa tietoa universumista. Sen paino ei ehkä olisi kuin pari sataa kiloa, ja tuo väline varmasti hyötyisi siitä, jos jarrutuksesta vastaisi mikroaaltomoottori.  Mutta on olemassa toinenkin tapa lähestyä tuollaista avaruusalusten ongelmaa, ja se voisi olla noin gramman painoisten luotainten parven lähettäminen pois Aurinkokunnasta. Nuo nuppineulan pään kokoluokkaa olevat luotaimet voidaan ampua matkaan tavallisella raketilla, niin että niitä lähtee kerralla miljoonia. Kun ne ovat päässeet Maapallon kiertoradalle tai sen ulkopuolelle, niin silloin langrangen pisteeseen sijoitettu laser alkaisi työntää tuota parvea kohti Aurinkokunnan ulkoalueita. Toki tuohon työntöön voidaan käyttää myös maassa olevien radioteleskooppien muodostamaa radioaaltoa, mutta tuo laite ei ole kuitenkaan läheskään niin tehokas kuin laser, joka teoriassa voisi kiihdyttää tuon luotainparven jopa 25% valon nopeudesta.

Vaikka noiden nanoluotainten mikropiirit on integnoitu, ja muutettu nanotekniikkaa käyttäen niin pieniksi kuin mahdollista, eikä  niiden radiolaitteiden teho ole mikään kovin suuri, niin silti erittäin tehokkailla teleskoopeilla voidaan niihin pitää yhteyttä. Ja koska kyseessä on luotainten ryhmä, niin silloin tehtävän läpivieminen ei riipu siitä, jos yksi luotaimen partikkeli tuhoutuu. Noissa luotaimissa käytettävä nanotekniikka olisi niin pientä, että niiden mikropiirien transistorit rakennettaisiin ionitekniikalla niin pieniksi, että transistorit koostuisivat kolmesta atomista, ja niiden johtimet olisivat vain hiiliatomiketjuita, joten kyseiset luotaimet voidaan puristaa hyvin pieneen kokoon.

Aiheeseen liittyvä filmi https://www.youtube.com/watch?v=LtPBqJ8XmWQ


vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Isaac Asimovin "Alaston Aurinko" on kirja, joka herättää varmasti ajatuksia siitä, mitä robotiikka voi pahimmillaan olla

Isaac Asimovin kirja "Alaston Aurinko" on toisenlainen kuvaelma roboteista, kuin mitä hänen muut robottikuvauksensa, joissa koneilla on tarkat säännöt siitä, miten niiden pitää toimia. Eli ne eivät saa vahingoittaa ihmisiä, ja muutenkin ne ovat erittäin tarkasti kontrolloituja. Kuitenkin tuossa kirjassa "Alaston Aurinko" esitellään planeetta nimeltään "Solaria", joka on kehittänyt käyttöönsä linnunradan tehokkaimman aseen, eli robottien massa-armeijan. En juurikaan muista kirjan juonta ollenkaan, mutta tämän päivän asevoimien toiminta muistuttaa erittäin paljon juuri tuon kuvitteellisen "Solaria"-planeetan toimintaa.

Nykyään kehitellään esimerkiksi ihmistä muistuttavia terminaattoreita, joista koostuva asevoima voi olla tappavampi ase, kuin mikään, mitä on koskaan ennen rakennettu, ja samoin monilla asevoimilla on nykyään käytössään robottihävittäjiä sekä automatisoituja rynnäkkökoneita, joista kuuluisa "Predator" tai X-47B ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Eli myös Venäjällä on käytössään näitä taistelulennokkeja, joista osa on aivan varmasti tavallisia SU-27 hävittäjäpommittajia, joiden ohjaaja on korvattu tietokoneilla.

 Itse olen aivan varma siitä, että myös F/A-18 Hornetista sekä ainakin A-10 Thunderboltista on olemassa jo nyt täysin operationaalisen käyttöön soveltuvat robottiversiot, ja tämän takia tuo kauan sitten kirjoitettu romaani on erittäin ajankohtainen. DARPA on varmasti kiinnostunut muuttamaan maailman tehokkaimmat taistelukoneet roboteiksi, koska tuolloin ei tarvitse kehittää uusia aerodynaamisia ratkaisuja, vaan riittää että koneiden tietokoneet muutetaan tehtäviin sopiviksi. Ja oikeastaan vain Predatorin lennonhallintajärjestelmä pitää siirtää tuohon uuden sukupolven taistelukoneeseen, joka on takuulla kuolettavampi kuin miehitetty versionsa.

Tai oikeastaan molemmista robottilentokoneista on olemassa myös kuvia. On muistettava se, että kaikki asevoimat paljastavat varusteistaan vain sen, mikä näkyy päälle, eli se mitä ihmiset eivät näe on usein yhtä tärkeää. Tähän kokonaisuuteen tietenkin kuuluu myös suojatut datalinkit, sekä muut asiat, joita ei juurikaan paljasteta. Vaara on siinä, että joku kaappaa käyttöönsä tuollaisen robottihävittäjän, ja sitten esimerkiksi tulittaa sillä matkustajakoneita. Eli kuten huonoissa vitseissä kerrotaan, niin joku hakkeri saattaa kuvitella pääsevänsä pelaamaan jotain ilmasotapeliä, ja sitten hän ottaa tietämättään käyttöönsä jonkun robottihävittäjän, ja hyökkää sen avulla vaikka Valkoiseen taloon tai Kremliin.

QA-10 

Kun ajatellaan robottien massa-armeijan rakentamista, niin silloin edessä voi olla tilanne, jossa sotaan lähdetään hyvinkin helposti, koska omia ihmistappioita ei tällöin tule, ja nuo robotit voivat operoida keskeytyksettä eivätkä ne pelkää mitään tai ketään. Tämän takia esimerkiksi taktisen rynnäkkökoneen muuttaminen UCAV:iksi (Unmanned Combat Aerial Vehicle) on erittäin kannattavaa, koska tietokoneet eivät osaa epäonnistua, ja tuo lentokone suorittaa aina tehtävänsä loppuun, eikä se välitä jos siihen tulee osumia, ja tuo robottikone voi lentää vaikka laivoja päin, eikä sen lentäjä vahingoitu mitenkään. Toki tuo saattaa vaikuttaa raukkamaiselta, mutta sota on sellaista toimintaa, missä toimitaan siten, että omat tappiot minimoidaan ja vihollisen tappiot maksimoidaan. Eli oikeassa elämässä sota ei ole peliä, missä leveliä voidaan uusia, vaan jos luoti osuu, niin siitä ei sitten nousta ylös kuten tietokonepelissä tehdään.

Kuitenkin kun mietitään Asimovin kirjassa esiintyvää planeettaa, niin silloin mieleeni tulee eräässä kirjassa mainittu "Plan solaria", jota johdettiin Roscoe Hillerkoetterin toimesta, eli olisiko joku sitten kopioinut tuon Asimovin kirjan planeetan suoraan Pentagonin operaatioon, ja tarkoittiko tuo mahdollisesti sitä, että Pentagon oli kehittämässä uusia robottiaseita jo tuolloin 1950 ja -60-luvuilla, jolloin otettiin myös ensimmäiset robottivakoulukoneet käyttöön. Nykyaikaiset robotit eivät oikeastaan tarvitse kovin paljoa tietojenkäsittelykapasiteettia, ja niiden ohjelmointi perustuu eräänlaiseen kognitio-oppiin. Eli jos nykyaikainen tiedustelu- tai tutkimusrobotti kadottaa esimerkiksi datayhteyden tai GPS-signaalin, niin ne osaavat silloin peruuttaa kohtaan, missä ne saavat taas kiinni signaalista. Niiden inertia-laite näet äänittää noiden välineiden liikkumisen, ja jos ne esimerkiksi hylyn sisuksia tutkiessaan jäävät ilman datayhteyttä, niin silloin ne ohjaavat itsensä ulos inertian sekä tietokoneen tallentaman liikkumiskartan perusteella.

Samoin robottivakoilukone suorittaa tehtävänsä Inertian varassa, ja vasta kun kone on turvallisesti lähellä tukikohtaansa, avaa se viestiyhteytensä, jotta operaattorit voivat sitten purkaa sen tehtävälokin. Se ettei tuo kone törmää muihin lentäviin laitteisiin varmistetaan sillä, että se lentää normaaleja lentokoneita korkeammalla. Kuitenkin myös ihmisen näköisiä robotteja tullaan varmasti käyttämään taisteluissa, ja myös nanotekniikkaan perustuvat tappavat yliäänen nopeudella liikkuvat pölymyrskyt ovat tulevaisuuden aseita, joilla pyyhkäistään edestä kokonainen perinteinen asevoima muutamassa minuutissa.

Kun mietitään Asimovin roolia esimerkiksi laivaston erikoissodankäynnin jaoksen kanssa, niin saattaa olla niin, että Hillerkoetter tai hänen alaisensa käyttivät hänen kirjojaan innovaation luojana uude sukupolven taistelukoneille, joiden käyttö ei vaarantaisi ihmishenkiä. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että nämä robottien massa-armeijat ovat todella tehokkaita, johtuu siitä, että niiden käyttäjän ei tarvitse tuhota koko infrastruktuuria, kuten ydinpommien kanssa tapahtuu. Jos valtioon hyökkää robottiarmeija, niin silloin sinne jää jotain valloitettavaakin. Ja tiedetään, että sekä USA:lla että Venäjällä on käytössään myös robottitankkeja, joiden kehittämisessä Neuvostoliitto oli hiukan USA:aa edellä 1980-luvulla, mutta uskoisin että ero on tästä tasoittunut.

Kun puhutaan noista nanotekniikkaan perustuvista aseista, niin voidaan luoda esimerkiksi aseita, jotka käskyn saatuaan tukkivat vihollisen aivoverisuonia, tai sitten ne voivat kantaa mukanaan pieniä plutoniumin paloja, ja kun tuohon metalliseen vedessä leijuvaan pölypilveen pudotetaan magneetti, niin silloin ne alkavat vetäytyä kokoon muodostaen kriittisen massan. Tuo tuomiopäivän ydinase voidaan tehdä siten, että fullereenimolekyyliin liitetään plutonium- sekä rauta-atomeja, ja kun magneetti sitten alkaa vetää niitä puoleensa, niin syntyy ydinräjähdys. Eli tuon kaltaisia välineitä voidaan tällä hetkellä tehdä esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tai AREA-51:n toimesta, ja jos niihin ei varuduta, niin silloin voi edessä olla kauhun hetkiä. Samoin jos joku asiaton taho kaappaa nuo välineet haltuunsa, niin silloin voi myös eteen tulla itku. Toki robotteja vastaan voidaan taistella EMP-pulsseilla sekä tietokoneviruksilla, mutta kuitenkin, jos tuo kone on päässyt irti, niin silloin sattaa edessä olla hyvin vakavia asioita.

Puuvilla mihin on liitetty hämähäkinseitin tuottoa ohjaava geeni voivat tulevaisuudessa tuottaa raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin

Tetragnatha-lajin hämähäkin seittiä puussa Pakistanissa
(Kuva I)

Geenimanipulaatio voi mahdollistaa esimerkiksi puuvillakasvin luomisen, joka tuottaa hämähäkin seittiä teollisuuden tarpeisiin. tämä tapahtuisi siten, että hämähäkinseitin tuotantoa ohjaava geeni siirretään puuvillaan, mikä mahdollistaa sitten luonnon vahvimman materiaalin tuotannon samalla tavoin, kuin miten puuvillaa tuotetaan. Kyseistä materiaalia voidaan käyttää esimerkiksi maailman vahvimpien köysien valmistamiseen, ja noista köysistä voidaan tehdä tulenkestäviä peittämällä ne esimerkiksi asbestimaalilla. 

 Mutta samalla geeenimanipulaation avulla voidaan luoda puolukka, joka tuottaa tyräkkikasvien risiinimyrkkyä, mikä avaa uusia kiehtovia, mutta samalla myös hirvittäviä mahdollisuuksia esimerkiksi tuhoeläinten torjunnan kannalta. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että viljoja suojeltaisiin liittämällä niihin esimerkiksi juuri tyräkkien risiini-myrkyn tuotantoa ohjaava geeni, niin silloin voidaan puhua hybridilajista, joka olisi vaaraksi koko luonnolliselle eliökannalle, koska tuo laji olisi sellainen, että eläimet eivät tunnistaisi sitä vaaralliseksi, ja silloin ne söisivät tuota myrkkyviljaa sekä kuolisivat pois, mikä avaa kauhistuttavia näkymiä siihen, mitä geenimanipulaatio voi tuoda tullessaan.

Mutta jos puhutaan siitä, että tähän kuvittelliseen hybridilajiin siirretään vielä muutamia komponentteja, niin seurauksena saattaisi olla supervilja, joka pelastaisi maailman ihmiset. Eli siihen liitettäisiin geeni, joka ohjaa puiden lakastumista, ja ”pienellä” manipulaatiolla sekä nanotekniikkaa hyödyntämällä voidaan teoriassa luoda tuollainen myrkkyvilja, joka sitten puhdistuu myrkyistä ennen sadonkorjuuta. Tämä kuitenkin on tällä hetkellä puhdasta teoriaa, mutta kuten tiedämme, niin tällainen superlaji voi päästessään vapaaksi luonnossa surmata kokonaisen eläinpopulaation.

Mutta kuten tiedämme, niin tällaista tutkimusta tehdään jatkuvasti ympäri maailmaa, ja biotekniikan sekä genetiikan valvonta on hyvin vaikeaa. Ja ollaan kehittämässä uusia viljoja, joihin on liitetty esimerkiksi speltin eli alkuviljan geenejä, jotta ne tarvitsevat vähemmän hoitoa. Samoin hukkakauraa ja syötävää kauraa ollaan risteytetty keskenään, jotta saadaan pidempää kortta kasvattavaa viljaa, joka nousee rikkakasvien yläpuolelle. Samoin savannien heinän geenejä ollaan varmasti laboratorioissa liitetty viljeltävään vijaan, jotta saadaan aikaan erittäin hyvin kuivassa ilmastossa kasvavia ravintokasveja, ja myös esimerkiksi kaaliin ollaan liitetty tupakan nikotiinia tuottavia geenejä, mutta se mitä varten tuo asia tehtiin, on jäänyt itseltäni hiukan hämäräksi. Jos tuollainen nikotiinia tuottava keräkaali pääsee luontoon, niin se voi siellä aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen, jos esimerkiksi perhonen syö sitä ja kuolee.

Perhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä, ja jos niiden toukat kuolevat, niin silloin täpahtuu ikäviä asioita. Eli vaikka kaaliperhonen on toukkana tuoheläin, niin toki se sitten aikuisena pölyttää kukkia. Mutta tätä nikotiinikaalia voidaan käyttää ansana, joka surmaa nuo toukat. Kuitenkin tässä sitten pitää aina käyttää harkintaa, että kannattaako tällainen toiminta ollenkaan, ja miettiä sitä millaiset seuraukset tästä sitten on koko ekosysteemille. Mutta kun puhutaan siitä, millaisia mahdollisuuksia kasvien sekä eläinten yhdistämisellä on esimerkiksi teollisuudella, niin mieleeni tulee heti hämähäkki, jonka seitti on maailman vahvinta materiaalia. Kuitenkin tuo eläin on vaikeasti käsiteltävissä myrkyllisyytensä sekä pienen kokonsa takia, ja samalla se tuottaa hyvin vähän seittiä, joten seitistä tehdyt luotiliivit sekä köydet ovat hiukan kalliita.

Joten kannattaa luoda puuvilla, joka tuottaa tuota ainetta. Tietenkin hämähäkinseitin tuotantoon voidaan käyttää sellaisia hämähäkkejä, jotka kehittävät todella paljon seittiä, ja näitä ovat erityisesti eräät kollektiivisesti elävät, valtavia seittimääriä kutovat hämähäkit (Tetragnatha-lajit) , joiden seittiä sitten vain kerätään puista (Kuva I) , ja muuten nuo hämähäkinseitin käsittelyprosessin toimenpiteet ovat samanlaisia kuin puuvillan kudonnassa. Tuosta materiaalista voidaan valmistaa luodinkestäviä liivejä sekä erittäin vahvoja käysiä, joita voidaan käyttää esimerkiksi lentotukialusten pysäytysverkoissa. Tai verkoissa joilla RPV/UCAV-lennokit kerätään talteen operaatioalueillaan. Ja sitten nuo lennokit voidaan lähettää katapultin avulla taas lentoon.

Nuo varusteet voivat olla sähkökäyttöisiä, ja niiden toiminta perustua tavalliseen akkuun, jotka ladataan aurinkopaneelilla tai dieselgeneraattoreista, jos valovoima ei riitä aurinkopaneelien toimintaan. Mutta kun puhutaan siitä, että tuota hämähäkin seittiä pitäisi valmistaa teollisesti yhtä helposti kuin puuvillaa, niin silloin voidaan hämähäkinseitin tuottoa ohjaava geeni siirtää tuohon kasviin, joka tuottaa pääosan vaatteisiin käytettävistä luonnonmateriaaleista. Jos tuo geeni liitetään puuvillakasviin, niin silloin saadaan aikaan hämähäkin seittiä tuottava hybridipuuvilla, jonka avulla voidaan tuottaa tuota erittäin vahvaa materiaalia todella helposti sekä tehokkaasti. Kyseisen menetelmän avulla tuotettu seitti ei ole sen vaikeammin kerättävissä kuin normaali puuvilla, joten tuollaisen tekniikan avulla kyseistä materiaalia voidaan tuottaa teollisesti.  

Hämähäkkien tapoja sekä niitä jäljittelevien robottien valmistamista

Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) on juoksuhämähäkki, joka kaikessa erikoisuudessaan on oikeastaan melko hyvä saalistaja, vaikka ei juurikaan verkkoa kudokaan. Sen erikoisuus ovat suhteettoman pitkiltä vaikuttavat jalat, joilla hämähäkki tarraa saaliiseensa ennen kuin syö sen. Osa noista hämähäkeistä saalistaa lähes pelkästään jaloillaan, joissa myös on myrkkypistimet. Nämä juoksuhämähäkit kutovat kuitenkin rihmaa, jolla ne kiinnittävät esimerkiksi munia ruumiiseensa, jotta ne eivät joutuisi kilpailijoiden ravinnoksi.

 Mutta kun puhutaan esimerkiksi hämähäkkien leviämisestä, niin osa noista pikku pedoista lentää ilmavirtausten mukana erittäin kauas, ja susihämähäkkien tiedetään lentäneen jopa toiselle mantereelle ilmavirtausten kuljettamana. Eli kehittyessään aikuisiksi nämä hämähäkit sitten loppusyksystä nousevat maitohorsmien sekä muiden korkeiden kasvien latvoihin ja alkavat sitten kehrätä silkkirihmaa, johon tuuli tarttuu ja saa hämähäkin kohoamaan erittäin korkealle, eli tarinan mukaan sellainen on mäjähtänyt jopa matkustajakoneen tuulilasiin sen lentäessä yli kymmenen kilometrin korkeudessa.

Noilla pienillä juoksuhämähäkeillä on sellainen tapa, että ne ikään kuin lepuuttavat jalkojaan, ja tällä tavoin ne esittävät olevansa kuolleita. Kun paikalle tulee sitten kärpäsiä syömään noita raatoja, niin hämähäkki tarraa siihen kiinni, ja imee uhrinsa kuiviin ilman mitään seremonioita. Syy miksi noita lukkeja löytyy nyt sitten seinien pinnoilta löytyy, on siinä että ne esittävät olevansa surviaissääskiä, ja kun toinen sääski sitten tulee parittelemaan, niin se saattaa törmätä ikävä kyllä tällaiseen hämähäkkiin joka sitten syö sen.

NASA on kehittämässä sellaista robottia, jonka toiminta perustuu juoksuhämähäkin rakenteeseen, eli siinä olisi pitkät nivelikkäät jalat, joilla tuo nanonoteknologiaa hyödyntävä laite voisi liikkua vieraan planeetan pinnalla. Kyseinen laite olisi hyvin pienikokoinen, jotta se voisi liikkua tehokkaasti, ja siinä voisi  olla varuteenaan tuollainen nanomateriaalista eli äärettömän ohuista metallilangoista tehty antenni, johon tuon planeetan tuulet voisivat tarttua, ja lennättää tuota pientä robottia pitkiäkin matkoja esimerkiksi Venuksen tai Titanin kaasukehässä. Tai sitten siinä voisi olla pieni vinssijärjestelmä, millä se sitten vetää itsensä jyrkillä rinteillä kiven päälle, jotta tuo kone voisi havainnoida ympäristöään tarkemmin.

Tällaisella robotilla voisi olla myös sotilaallisia tehtäviä. Se voisi tunkeutua huomaamattomasti taloihin, ja sitten valvoa ihmisten toimintaa huomaamattomasti seiniltä. Eli tuollaisten nanorobottien ulkonäkö voisi muistuttaa juuri tällaista juoksuhämähäkkiä, ja jos niillä on tuollainen vinssi, niin se voivat vetää itsensä katonrajaan, ja mennä tarkasti esimerkiksi kirjoituspöydän päälle, ja seurata sitä, mitä tietokoneen näytöllä tapahtuu. Tai sitten jos oikein pelottavia järjestelmiä aletaan suunnitella, niin tuollainen nanohyönteinen voi antaa kohteelleen botuliinipistoksen. Toisin sanoen USSOCOM tai SPETSNAZ voivat tällä hetkellä kehitellä teknistä versiota tuosta Araknofobia-elokuvien kauhuhämähäkistä.

elainasiaa.blogspot.fi