Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista yhteiskunnan itsenäisiä toimijoita, joten siksi kannattaa hiukan keskustella koulukyytien järkevyydestä

Tänään luin MTV3:sta sellaisesta ”superisästä”, joka saattaa tyttärensä joka aamu kouluun, ja kantaa hänen lelujaan sekä reppuaan. Tuo voi vaikuttaa erittäin mukavalta asialta, mutta ikävä kyllä se ei palvele tytön kehittymistä. Koulun tarkoitus on opettaa lasta noudattamaan sääntöjä, joita yhteiskunta hänelle tulee myöhemmin asettamaan, ja samoin opettaa lapsia itsenäistymään. Eli tuon takia kyseisen isän toiminta ei ehkä ole lapsen kehityksen kannalta mitenkään hyödyllistä, eikä sekään ole järkevä, että kaikki tytön lelut otetaan kouluun mukaan. Tietenkin on varmasti hienoa katsella sitä, kun joku lapsi saa vanhemmiltaan kyytejä kouluun, mutta voin kyllä sanoa, että lapsena luodaan se taitopohja, mikä myöhemmin sitten heijastuu sellaisena asiana, mitä kutsutaan itsenäiseksi elämäksi, joten itse en tätä kyllä aivan sellaisena toimintana pidä, mitä kannattaa ryhtyä suosimaan.

Lapsen kehittymisen kannalta on erittäin tärkeää, että hän oppii toimimaan itsenäisesti jo pienestä pitäen, jotta sitten myöhemmin ei tule elämässä vastaan yllätyksiä. Eli missään nimessä ei ole järkevää tukea sellaista kehitystä, missä lapsi opetetaan luottamaan sokeasti muihin ihmisiiin tai myöskään totutella siihen, että häntä tullaan aina koulun jälkeen hakemaan kotiin omalla autolla. Toki on upeaa olla ihminen, jota palvellaan tuolla tavoin, mutta kuitenkin esimerkiksi liikunta voi jäädä tuolloin paljon vähemmälle, kuin mitä päivän suositus on. Samoin lasten toimintaa pitää ohjata siihen suuntaan, että he eivät pidä mitään vanhemmilta saatua asiaa automaattisesti saatuna etuna, joka siirtyy heille ilman muuta.

Tällä tarkoitan sitä, että jo nuorena täytyy heille opettaa sellaisia asioita, kuin että vanhempien hyvät tulot sekä työstä saadut vapaudet voivat johtua epätavallisista työajoista. Toisin sanoen esimerkiksi aamu- ja iltavuoroja tekevät vanhemmat saattavat ajattelemattomuuttaan viedä lapsen kouluun, ja hakea hänet sieltä pois. Toisaalta jonkun ison firman johtaja saattaa saada joustoa työaikoihin aseman perusteella, mutta tuolloin kyllä lapsen pitää saada hyvin varhain tieto siitä, että päästäkseen kyseiseen asemaan, on vanhempien pitänyt nähdä todella paljon vaivaa sekä opiskelun että työelämän kanssa, ja tuolloin lapsen on hyvä tietää jo varhain, että mikään Mercedes Bentz ei tule kenenkään perheautoksi ilman vaivaa.

Mutta kuten tiedämme, niin koulu on opiskelua varten, ja sinne ei ehkä pitäisi mitään leluja tuoda, koska silloin on vaarana se, että ne hajotetaan siellä. Aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä toisen lelut ovat rikkomista varten, ja siksi tuollaisen isän kanssa pitäisi keskustella siitä, että onko tuo lapsen kouluun tuominen oikeasti sellaista toimintaa, että sitä voidaan pitää hänen myöhempää kehitystään tukevana, eli viekö tallainen toiminta sitten lasta kohti itsenäisyyttä sekä muutenkin siihen suuntaan, mitä yhteiskunta häneltä sitten myöhemmin odottaa. Eli se että lasta kasvatetaan ikään kuin ”laatikossa”, jossa kaikki sosiaaliset suhteet muodostetaan vanhempien kautta, ja kaikki toiminta tapahtuu vanhempien valvonnassa saattavat suojella häntä vastoinkäymisiltä, mutta samalla kyseinen lapsi voi muuttua naiiviksi, ja sitten myöhemmin luottaa liikaa siihen, että muut puuttuvat kaikkeen, mitä hänelle tapahtuu.

Eli hän ei opi sitä, että myös aikuinen voi olla petollinen. Ja tietenkin se, että hän luottaa aikuisiin tai sukulaisiinsa sokeasti voi myöhemmin osoittautua kohtalokkaaksi virheeksi. Luottamusta on helppoa käyttää hyväksi, ja tuosta on olemassa sellaisia esimerkkejä, että paras kaveri on pyytänyt toista ulos leikkimään jotain hippaa tai vastaavaa, missä hänen silmilleen laitetaan side. Ja sitten kun henkilö on saanut merkin, niin hän saa lähteä etsimään muita. Tuolloin kaverit ovat sitten jättäneet tuon lapsen pihaan seisomaan, ja sitten lähteneet jonkun kotiin pelaamaan nintendoa, koska toisen kanssa ei sitten enää haluta olla.

Tuolla tarkoitan sitä, että joskus oma serkku saattaa olla hyvin petollinen, ja se että pääsee johonkin ”nintendo-teamiin” saattaa tietenkin olla niin houkutteleva, että hän tekee jollekin tuon teon. Silloin kyllä puhutaan aseman väärinkäytöstä, eli toisen olisi pitänyt häneen voida luottaa. Samoin tietenkin voi käydä, jos tytön vanhemmat lähtevät ulkomaille, ja pyytävät esimerkiksi serkkua hakemaan tyttöä kotiin koulun jälkeen. Kuitenkin tuolloin voi käydä niin, että serkku ei sitten haekaan tuota lasta kotiin, koska hän katsoo muiden menojen olevan tuota tehtävää tärkeämpiä, ja sillä sitten saa mukavasti ”cranea” omiin kaverisuhteisiin, kun jättää sukulaisen istumaan yksin sateeseen. Tuolloin hän voi sitten kehuskella kaikille, kuinka onneton tai ”tyhmä” tuo serkku sitten on, kun hän on omaan sukulaiseensa mennyt luottamaan. Sillä voi sitten kehuskella kavereille jossain Tullinpuomin Shellin kahviossa tai nintendo pelien lomassa.  

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/isa-pysakoi-autonsa-koulun-viereen-loysi-tuulilasista-koskettavan-viestin/6203828

Koulun tarkoitus on valmentaa ihmisiä yhteiskunnan jäseniksi sekä opettaa heille itsenäistä elämää sekä ajattelua

Kuvituskuvaa
(Perusopetus.fi)
Kuva I

Taas ovat koulut alkaneet, ja vanhemmat tietenkin toivovat lapsensa menestyvän siellä, joten siksi tässä alkuvaiheessa tulee varmasti joillekin vaikeuksia käsittää, että vaikka peruskoulut ovat tasapäistäviä laitoksia, joissa työskentelee ylityöllistetty opettaja, niin kuitenkin sen tehtävänä on lapsen itsenäistymisen tukeminen. Tuon takia ei ole hyvä, että vanhemmat seisovat koulun pihan ympärillä koko päivän tai tuovat eväitä sekä kotiin unohtuneita kirjoja kouluun. Koulun henkilökunta on kaikesta huolimatta pätevistä  kasvatustieteitä lukeneista ihmisistä valittu joukko, jonka tehtävänä on arvioida lapsen kykyä käydä koulua sekä elää yhteiskunnassa.

Kuten kaikki ammattilaiset, niin myös koulujen opettaja tarvitsee tilaa pystyäkseen tekemään arvioita siitä, että millaista tukea lapsi tulee tarvitsemaan koulussa. Eli tähän tukeen kuuluvat erilaiset koulun sekä yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut, kuten terveydenhoitajan ja muiden vastaavien ihmisten antamat palvelut, ja samoin vanhempainilloissa olisi tietenkin hyvä tavata lasten ja nuorten vanhempia, jotta heidän kanssaan voidaan puhua erilaisista asioista, joista yksi on tietenkin se, jos lasta on kotona opetettu jotenkin alistamaan heikompiaan.

Tämä tarkoittaa tietenkin tyttöjen tukasta vetämistä ja muuta vastaavaa toimintaa, ja samalla sitä, että jos nuori koko ajan keskustelee toisten kanssa kesken oppituntia, niin silloin on kyllä joku vikana. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että opettajien tehtävänä on arvioida oppilaita, niin silloin otetaan huomioon se, että pystyykö oppilas kuulemaan mitään muuta, kuin mitä hän itse haluaa kuulla. Samoin ei ole mitenkään toivottavaa se, että vanhemmat seisovat koulun pihoilla ja hakevat lapsiaan koulusta jatkuvasti, koska se ei kasvata heidän itsenäisyyttään, vaan pikemminkin opettaa lapsia siihen, että häntä palvellaan jatkuvasti. Se tuo sitten tietenkin ongelmia myöhemmässä elämässä, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö saattaa muuttua naiiviksi sekä kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä vain hyvää.

Maailmassa on miljoonia esimerkkejä ihmisistä, joiden on annettu ymmärtää, että he ovat jotenkin erityislahjakkaita esimerkiksi musiikaalisesti. Ja näitä muusikonalkuja sitten kuunnellaan kaiken maailman talenteissa sekä idolseissa, joissa sitten ei saatu palaute ehkä kuitenkaan ole kaikkein mukavinta. Mutta toki se että joku alkaa itkeä oman esityksensä jälkeen voi johtua kovan paineen sekä henkisen latauksen purkautumisesta eikä niinkään aidosta pettymyksestä. Mutta tietenkin olisi parempi saada aitoa palautetta myös omasta esiintymistaidosta, jotta pettymys sitten suuren yleisön edessä ei niin paha olisi. Kuitenkin palauttetta annettaessa voidaan käyttää myös sitä laimeampaa kieltä, ja kaikkea ei tarvitse sanoa aivan suoraan. Eli siinäkin tilanteessa pitää olla asiallinen, koska jos annettu palaute on kovin kovasanaista, niin ei sinne valintatilanteeseen kukaan uskalla tulla. Ja sama koskee ihan jokaista asiaa elämässä.

Kuitenkin kun puhutaan kasvatuksesta, niin silloin pitää ensin tehdä arvio siitä, mitkä ovat tuon kasvatettavan tarpeet, ja samalla pitää muistaa se, että koskaan ei saa luvata liikaa. Toisin sanoen koulun tehtävänä on antaa oppilaalle tietoja sekä mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan siten, kuin yhteiskunta vaatii, mutta se että oppiiko oppilas mitään, riippuu myös hänestä itsestään. Eli opettaja ei voi eikä saa luvata hänelle mitään lukiopaikkoja tai yliopistollista ammattia, ennen kuin oppilas sitten saapuu kouluasteensa viimeiseen arviointiin, missä sitten hän saa numeronsa. Mutta se tietenkin vaatii sitä, että hän osallistuu opetukseen. Syy miksi esimerkiksi kaunokirjoituksesta joskus huomautetetaan, johtuu siitä, että oppilaan nimestä ei ehkä saa mitään selvää, vaikka hän osaisi lukea saapuessaan kouluun. Jotkut oppilaat osaavat jo lukea melko sujuvasti, mutta kirjoittaa he eivät välttämättä osaa saapuessaan koulun pihalle.

Eli se osaako lapsi tämän taidon riippuu siitä, että onko hänelle luettu kotona paljon ääneen, niin että hän näkee samalla tekstin, mitä luetaan. Tuolla tavoin lapsi voidaan opettaa lukemaan jo noin 6,5 vuoden iässä, ja tuolloin lapsen kehitys on erittäin nopeaa. Ja mikäli hän osaa lukea saapuessaan kouluun, niin silloin tietenkin hänellä on paremmat edellytykset kuin muilla muuhunkin oppimiseen. Ja opettajan ei silloin tarvitse käyttää niin paljon aikaansa hänen kanssaan. Jos opettaja on kaiken aikaa yhden lapsen vieressä, niin se saattaa sitten aiheuttaa leimaamista muiden luokan jäsenten taholta, koska tietenkin luokassa on muitakin ihmisiä, joille opettajan pitää antaa huomiotaan. Suurryhmissä on näet sellainen ongelma, että niissä on muitakin ihmisiä, kuin yksi henkilö, joka vie opettajan kaiken ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Opetuksen kohdentamisesta sekä oppilaan motivoimisesta

Kuvituskuvaa 
Kuva I

Motivoiminen on tärkeää, ja vain hyvin motivoitunut oppilas pystyy sekä jaksaa käydä peruskoulun läpi, niin että hän pääsee sieltä ulos hyvillä papereilla, ja seuraava askel sitten on lukio tai ammattikoulu, josta pitäisi vielä päästä läpi, jotta henkilö pääsee hyvään työpaikkaan tai jatkamaan opintojaan yliopistoon. Tämä motivaation luominen on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska oppimisen pitäisi olla nuoren henkilön pääasiallista toimintaa koko hänen nuoruutensa ajan. Ja tietenkin myös oppimiseen kuuluu yhteisten sääntöjen oppimisen harjoittelu, ja se että henkilö istuu pulpetissa kännykkä äänettömällä kuuluu oppitunnin henkeen sekä yleiseen käytöstapojen oppimiseen aivan kuten kaikki muutkin asiat koulussa, niin se että henkilö oppii ottamaan toiset huomioon luokassa ja noudattaa yleisiä sääntöjä tietenkin kuuluu osana koulun läpäisyvaatimuksia. 

Ja myös tähän oppimisen kokonaisuuteen pitää oppia motivoimaan oppilaita. Koulun yksi tehtävä on jakaa oppilaille tietoa sekä opettaa heitä soveltamaan oppimaansa käytännön elämässä, ja tuon tietopuolisen opiskelun, mihin sisältyy tiedon etsinnän opettaminen sisältyy myös yleisten käytös- sekä tapasääntöjen oppiminen. Eli myös kotitehtävät sekä itseopiskelu ovat asioita, jotka sisältyvät kouluun. Mutta vaikka paljon tätä asiaa kritisoidaan, niin oppiminen perustuu motivointiin, ja motivaatio lähtee pohjimmiltaan pakosta.Se voi kuitenkin ahdistaa ryhmän huonoimpiam, ja tällä perustellaan sitä, että kotitehtävien tekemistä sekä muiden tehtävien tekoa koskevia tilastoja pidetään kaikkien nähtävänä. Oppilaille pitää opettaa se, että he oppivat itseään ja tulevaisuuttaan varten, eivätkä ketään jengipomoja tai muita vastaavia henkilöitä miellyttääkseen.

Ei ole mukavaa, jos oma tehtyjen tehtävien taulu olisi tyhjä, mutta kun puhutaan siitä, että tuollainen merkintä omalla kohdalla voi olla kannustavaa, eli vaikka luokan loppupäässä oleminen ei ole mukavaa, ja se sitten varmasti ahdistaa, niin se saattaa olla se pelote, mikä saa oppilaat tekemään tehtäviään, vaikka se ehkä on luokan huonoimman mielestä jonkinlaista painostusta, ja kuitenkin tuo saattaa motivoida oppilaita kohdistamaan oma huomio opiskeluun. Kaikkeen motivointiin liittyy itsearvio, millä mitataan oppilaan omaa itsekritiikkiä sekä sitä että miten hän osaa ottaa palautetta vastaan. Eli mitä mieltä on arvioida tehtävä täysin osatuksi tai että oppilas ansaitsee kiitettävä, jos palauttaa tyhjän paperin?

Tässä tapauksessa voidaan keskustella omasta itsekritiikistä.Jos oppilas tekee omastakin mielestään huonoa työtä, niin silloin pitää miettiä sitä, missä oppilaan pitää muuttaa käytöstään. Rankaisun yhteydessä pitää kysyä, että tietääkö oppilas, miksi hän saa rangaistuksen. Kun puhutaan siitä, että kouluja sekä opettajia syyllistetään siitä, että lapsi ei opi, niin toki välillä myös opettajassa on vikaa. Mutta se että oppilas jättää työnsä tekemättä eli jättää kirjat viikonlopuksi kouluun, kun maanantaina on kokeet varmasti on oppilaan oma vika, vaikka hän sitten tietenkin saattaa siitä muita syyttää. Ja mikäli oppilas arvioi itsensä todella huonoksi, niin hänen kanssaan pitää puhua siitä, että miksi hän ei edes viitsi yrittää yhtään mitään, sekä siitä, että mitä hän sitten kuvittelee tekevänsä, jos hän paperin saatuaan palauttaa tyhjän arkin, eikä edes katso niitä tehtäviä. 

Kuitenkin kirjojen lukeminen sekä opiskelumateriaaliin tutustuminen on oppilaan omalla vastuulla.Ja jos oppilas ei tee tehtäviään, niin silloin niitä voidaan jäädä koulun jälkeen tekemään. Samalla myös kerrotaan, että tuosta asiasta keskustellaan tuossa tilanteessa, eli oppilaan pitää valmistautua siihen, että laiskanläksytilaisuudessa keskustellaan siitä, mikä muu oli niin kiinnostavaa että hän haluaa jäädä miettimään noita tehtäviä koulun jälkeen. Ja jos kotona on rauhatonta, niin toki tästä asiasta voidaan keskustella myös sosiaaliviranomaisten kanssa, joten ehkä sitten myös se rauhallinen opiskelupaikka löytyy koulun ulkopuolelta.Tilaisuuden ei ole tarkoitus olla tuomitseva vaan rakentava, ja siellä saa myös antaa opettajalle palautetta. Sekä pyytää aidosti apua niille, jotka tuntevat sitä tarvitsevansa. Ja korostetaan sitä, että oppiminen on oppilasta itseään varten.

 Eli päästäkseen hyvään ammattiin tulee hänen tehdä työnsä peruskoulussa tai lukiossa hyvin. Ja vasta hyvin mennyt perusopetus antaa mahdollisuuden päästä noihin haluttuihin jatkokouluihin.Oppilaita pitää kannustaa olemaan hyviä sekä loistamaan koulussa. Nuorille pitää opettaa että huono ei kannata tahallaan olla.Samoin pitää muistaa se, että huonot oppilaat saattavat yrittää painostaa muita jättämään koulun kesken. Ja tuo sitten saattaa aiheuttaa haasteellisia tilanteita.Ja samoin nuo tahallaan koulusta pois jääneet oppilaat saattavat uhkailla niitä, jotka haluavat opiskella asiallisesti. Se sitten saattaa aiheuttaa ahdistavia tilanteita sekä myös tarvetta kutsua viranomaisia paikalle.Eli missään nimessä sitä ei saa sallia, että nuo koulun kesken jättämisestä haaveilevat nuoret toimivat jonain roolimalleina muille, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät saa vetää muita mukaan tuohon toimintaansa.

elainasiaa.blogspot.fi

kimmonsivu.blogspot.fi