Mannerheim sekä natsien osallistuminen talvisotaan.

Carl Gustav Emil Mannerheim
(1867-1951)

Mannerheim ei halunnut natseja Suomeen edes talvisodan päivinä, koska pelkäsi heidän propagandaansa, jolla nuo miehet olisivat voineet syventää suomalaisen yhteiskunnan sisäistä eripuraa, kun he olisivat levittäneet ajatuksiaan maamme väestön keskuudessa. Natsien propaganda oli erittäin tehokasta, sekä se perustui kansallisten vähemmistöjen "erioikeuksien" paisutteluun, ja samalla tuo propaganda vetosi nimen omaan kouluttamattomiin henkilöihin, joilla oli huono itsetunto. Mannerheimille natsit olivat muutenkin kiusallisia kumppaneita, vaikka Suomi tarvitsi Saksan sotakoneita, niin tuolle aatteelle ei maastamme tuolloin löytynyt kovin paljoa kannattajia.

Tai ainakaan Mannerheim ja monet muut asevoimiemme sekä teollisuutemme vaikuttajista eivät tuota Hitleriläisyyttä nähneet kovin hyvänä asiana. Syynä saattoi olla sellainen asia, että natsipropaganda kohdistui lähes aina vähemmistöihin, joilla oli huomattavaa omaisuutta. Ja Mannerheim oli erittäin varakas ruotsinkieliseen sukuun kuulunut mies, joten hän käsitti ehkä että nuo ruskeapaitaiset kansankiihottajat olisivat itseasiassa käyttäneet hänen kaltaisiaan ihmisiä aseenaan, kun he olisivat luoneet eripuraa suomalaisten pariin. Ja tuota eripuraa olisi Hitler voinut hyödyntää, jos hän olisi halunnut valloittaa Suomen, ja käyttää aluettamme esimerkiksi operaatio Barbarossan tukikohtana, kun hän olisi sitten hyökännyt Neuvostoliittoon saadakseen sen luonnonvarat kuten öljylähteet sekä metallikaivokset käyttöönsä.

Eli natsien jylisevä musiikki sekä mahtipontiset paraatit ja yhtenäinen uniformu loivat noille henkilöille vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen, missä he saivat tuntea olevansa osa "suurta suunnitelmaa". Suomeen kohdistuva natsipropagada voisi kuulua, että "miksi enemmistön pitää opetella vähemmistön kieltä", mikä kuitenkaan ei ollut Suomessa mikään suuri onnistuminen. Näet maamme suurin vähemmistö sattui olemaan ruotsinkieliset ihmiset, ja Mannerheim oli itsekin ruotsinkielinen.

Ja myöskään suomenruotsalaisiin kohdentuva propaganda ei varmasti ollut myöskään ruotsin valtiolle mieleinen asia, ja monilla natsijohtajilla oli hiukan salattavaa omissa suhteissaan ruotsalaisiin liikemiehiin, eli monet natsit olivat avanneet pankkitilejä ruotsalaisiin pankkeihin, jonne he sitten olivat ohjanneet juutalaisilta takavarikoitua omaisuutta. Samoin saksalaiset natsipuolueen virkailijat pitivät joskus palavereja Ruotsissa, jotta GESTAPO ei heitä pystyisi valvomaan. Ja tunnetuin noista kokouksista lienee se, missä liikemies Hjalmar Schacht ja joukko liikemiehiä sekä Adolf Hitler keskustelivat natsipuolueen ja liike-elämän suhteista Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Mutta kuitenkin muitakin tapaamisia järjestettiin ruotsalaisten sekä saksalaisten liikemiesten sekä talousministeriön tai RSHA:n Amt. II. eli Turvallisuuspalvelun talous-ja finanssiosaston edustajien kesken, ja joissakin tapaamisissa oli ehkä mainittu juutalaisten tuhoamisesta, ja jos tuo suunnitelma olisi vuotanut asiaankuulumattomille tahoille, olisi tuo vuotaja joutunut varmasti surmatuksi. Se että oliko tuollaista mainintaa tehty, on kuitenkin vain arvailujen varassa. Mutta kuitenkin esimerkiksi joukko korkeita natsivirkailijoita oli siirtänyt juutalaisten omaisuutta omille pankkitileilleen, ja se olisi varmasti aiheuttanut ongelmia GESTAPO:n kanssa. Se että noita kokouksia pidettiin ruotsissa oli varmasti herättänyt ruotsin valtion huomiota, ja osassa noista tapaamisista olisi ehkä voinut olla suomalaisia sijoittajia mukana.

Se että Hitler oli määrännyt kaiken juutalaisen omaisuuden takavarikkoon varmasti kiinnosti monia, ja kun puhutaan ruotsalaisten suhteesta NSDAP:hen, niin ainakin jotkut ruotsalaiset liikemiehet kanavoivat tuolle puolueelle rahallista tukea sen "taistelun aikana", ja tuo tuki saattoi merkitä esimerkiksi tuntuvia helpotuksia materiaalikustannuksiin. Eli oikeutta valmistaa ruotsalaisia tuotteita keskitysleireillä, mutta käyttikö ruotsalainen teollisuus tuota mahdollista oikeutta hyödyntää saksalaista vankityövoimaa on kuitenkin jäänyt selvittämättä. Kuitenkin se että Suomi olisi kääntynyt kansallissosialistiseksi valtioksi ei varmaan olisi liike-elämän sekä armeijan ja kulttuurielämän johtoa miellyttänyt, ja esimerkiksi Gummerus ei ehkä aivan varmasti olisi ollut natsien ystävä, jos he olisivat alkaneet uhkailla suomenruotsalaisia väkivallalla. Ja muutenkin Suomessa natsiaate koettiin hieman vieraana asiana.

charelesfort.blogspot.fi