Jukolan Jussi on stereotyyppisen johtajan perikuva, sekä tietenkin perinteinen "vanhimman pojan hahmo", joka suojelee veljiään ja kostaa perheensä puolesta kuten Charles Bronson teki Huuliharppukostajassa

Me kaikki ihmiset olemme varmaan halunneet veljen tai sisaren, koska monilla kirjojen sekä kuuluisien elokuvien sankareilla on veli tai sisko, josta he puhuvat. Tai yleisemmin sankarilla taitaa olla veli, jonka puolesta hän sitten kostaa, kuten Charles Bronson tekee "Huuliharppukostajassa", Tai me haluamme veljen tai sisaren joka hakee meille kaljaa kaupasta, ja toisi meille sitten lisäarvoa omiin kaverisuhteisiimme tai viehätysvoimamme, kuten teki se viereisessä pulpetissa istuneen  "Mikki Hiiren" veli. Eli miten hienoa se olisikaan peruskoulu-aikaan ollut, jos itse kullakin olisi ollut sellainen muutaman vuoden vanhempi veli, joka kantaa kaljaa kaupasta selkä vääränä, ja tietenkin tuo asia on vienyt joitakin ihmisiä rikosten poluille.

Tällainen "isoveli" on kuitenkin toiminut sisaruksiaan kohtaan vastuuttomasti, mutta jotkut sitten lankeavat tällaiseen toimintaan, koska se on varma tapa ostaa kavereita itselle sekä omalle pikkuveljelle, ja sillä sitten saa mukavasti kavereita omiin kotibileisiin. Toki ammattimainen päihteiden hakeminen on rikos, mutta se ei varmaan aina juolahda kenekään mieleen, kun he lähtevät ostamaan itselleen seuralaisia oluella sekä savukkeilla. Ja tietenkin jostain 19-vuotiaasta on varmaan upeaa kertoa esimerkiksi inttijuttuja jollekin 14-vuotiaalle pikkupojalle tai tytölle.

Me kaikki varmaan myös olemme kuulleet lasten syntymäjärjestyksen kohdalla erilaisista stereotypioista, joista osa on erittäin kiusallisia kuulla. Eli vanhin lapsista koetaan usein jonkinlaisena johtajana, joka oppii asemansa perusteella käskemän muita, ja tuon takia esimerkiksi maan hallitsija valitaan ensimmäiseksi syntyneiden lasten joukosta. Tähän muuten on sellainen syy, että nuo ensiksi syntyneet lapset ovat koko nuoruutensa ajan sisaruksiaan voimakkaampia, ja samalla myös he ovat ikään kuin turvassa perheen sisäiseltä utelulta, ja tietenkin vanhimman lapsen asema on tämän takia monissa perheissä erityisen vahva.

Kuitenkin vanhimman lapsen ongelmana on usein sellainen ikävä asia, kuin itsekritiikin puute, eli hän saattaa olla täysin kyvytön ottamaan huomioon muiden perheenjäsenten tai ainakaan nuorempien sisarustensa tarpeita tai toiveita. Yksi kaikkein eniten komentelevaa ”isoveljen” sterotyyppiä muistuttavista isoveljistä on tietenkin Aleksis Kiven legendaarinen Juhani Jukola, joka johti Jukolan talon veljessarjaan kuuluvia  tuolla Impivaaran metsissä, kun he pakenivat lukkarin vihaa pitkin metsiä, hajotettuaan ensin hänen ikkunansa, kun he pakenivat koulusta, johon heidät oli komennettu papin toimesta.

 Eli tuossa tapauksessa vanhin lapsi on ikään kuin yksi vanhemmista, joka sitten elää vain isäänsä sekä äitiään miellyttääkseen. Se taas saa hänet monesti vaikuttamaan ikään kuin pikkuvanhalta tai teennäisen  aikuismaiselta, kun hän joskus sitten saattaa ikään kuin komennella sisaruksiaan. Mutta häntä seuraavan lapsen ongelma sitten on se, että tuo ”keskimmäinen lapsi” saattaa sitten olla sellainen, että hän ikään kuin siirtää kaikki tehtävänsä muiden harteille, mikä tekee hänestä helposti ”vapaamatkustajan”, joka saa olla samalla sekä isoveli tai isosisko, joka komentelee nuorempiaan, mutta samalla häntä saatetaan helliä muiden lasten kanssa. Kuitenkin vanhin lapsi nähdään usein ikään kuin perheen varaisänä, joka saa käskeä mitä häntä huvittaa, ja jostakin syystä nämä historian suuret sotilaat ovat monesti olleet juuri ensimmäisiä lapsia.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuka perii maan sekä tilan, niin nuo tilukset kuuluvat perinteisesti vanhmmalle pojalle, kuten Aleksis Kiven ”Seitsemässä veljeksessä” nähdään, eli tietenkin Jukolan Juhani jää asumaan vanhempiensa taloon, kun heidän tulee aika periä tila, ja muut sitten rakentavat talon tuon vanhan ”Jukolan kartanon” ympärille, kukin siihen paikkaan, mitä syntymäjärjestys hänet oikeutti, ja tietenkin kauimmaksi ”kartanosta” talonsa teki Eero, joka oli veljeksistä nuorin. Kun puhutaan noista Jukolan pojista, niin Aleksis Kivi esittelee heidät nimen maan siinä järjestyksessä, kuin miten he olivat maailmaan tulleet. Ja vaikka Jukolan Jussi on ikään kuin ryhmän kovapäisin poika, niin hän silti johtaa veljiään ojasta allikkoon. Eli hän karkaa lukkarin luota rikkomalla ikkunan, ja rakentaa talon, mitä ei olisi pitänyt rakentaa.


Niin kova on tuon miehen arvovalta veljiään kohtaan, että hän rakentaa hirsitaloon saunan tuvan yhteyteen, ja sitten eräänä talvisena iltana tuo talo sitten roihahtaa tuleen, kun veljekset sitten ovat pirtua keitettyään tulleet juovuksiin, ja sitten kaataneet päreen päälle tuota alkoholia. Tai mitä he sitten kirjan mukaan tekivätkään. Mutta kuten tiedämme, niin tuo talon palaminen johti pojat sitten metsään pelkissä paidoissa, ja kuten tiedämme niin tuo oli erittäin hyvää opetusta noille Jukolan miehille. Eli he sitten ainakin oppivat sen, että jos saunassa halusi joku ryypätä, niin silloin sitä ei pidä tehdä tuvan yhteyteen, koska tuolloin saattoi käydä hyvin ikävästi. Kun mietitään tuota Juhani Jukolan hahmoa, niin silloin tietenkin voidaan todeta, että hän oli erittäin suuri auktoriteetti veljilleen, jotka ilmeisesti jotenkin ihailivat häntä. Ja tuo ajattelemattomuus taloa rakennettaessa saattoi sitten olla sellainen asia, missä noiden veljien silmät aukenivat.


Näet tuo tapaus melkein tappoi nuo Impivaaraan muuttaneet pojat, joten sitten heidän oli vain ymmärrettävä, että sivistys ei toki ollut pahitteeksi näillekään miehille. Ja sitten nuorin veljeksistä eli Eero sitten auttoi veljiään opettelemaan sen verran lukutaitoa, että nämä pääsivät rippikoulun läpi, ja saivat papilta luvan mennä naimisiin. Kun puhutaan noista rippikouluista, niin niiden läpäiseminen oli ainakin ennen ollut erittäin tärkeä asia, koska ilman sitä ei henkilöä voitu vihkiä avioliittoon, eikä hän tällöin voinut toimia täysivaltaisena isäntänä tai emäntänä. Eli ennen tuo rippikoulu oli todella vakava asia, koska vasta se antoi mahdollisuuden toimia täysivaltaisena yhteisön jäsenenä aikana, jolloin kirkon edessä kiroaminen saattoi viedä ihmisen vankeuteen moneksi vuodeksi.


pimeakronikka.blogspot.fi

Kuinka tehdään ritarien tai maanihtien ("Landsknecht"-ryhmien) päälliköitä ja miten heidän kovuutensa taattiin?

Maanihtien käyttämiä
asuja 1500-luvulta
Kuva I

Kun puhutaan virkaritaristosta, niin heidän tehtävänsä oli edustaa kuningasta kansalle, mutta samalla myös kukistaa kapinoita sekä herättää herranpelkoa kaikkialla, missä he sattuivat kulkemaan. Ongelma oli siinä, että noilta korkeasti koulutetuilta virkamiehiltä odotettiin myös jotain palveluksia kuninkaalle, ja jos heillä oli liikaa ystäviä, niin silloin saattoi edessä olla eturistiriita, joten jokainen virka-aateliin kuuluva joutui läpikäymään syvällisen kasvatusmetodin, jotta hän muistaisi sen, että vain kuningas tai ylempi ritari olivat ne, joita hän palveli. Ja ongelma sitten oli siinä, että jos henkilöä on liikaa nuoleskeltu, niin hän ei osaa olla kova, silloin kun on tarvetta.

Joskus nuo maanihdit veivät lapsia linnoihin kasvatettaviksi, jos esimerkiksi vanhemmat antoivat heitä töihin velkojen maksamista varten. Ja toki keisarillinen kasvattaja sitten kertoi auliisti noille lapsille, että heidän vanhempansa olivat heidät jättäneet noiden miesten käsiin, koska eivät itse viitsineet omia velkojaan maksaa, joten he siirsivät omat velkansa jälkipolvien maksettaviksi. Ja tietenkin tuollainen asia kerrottiin tuolle lapselle, jotta hän voisi sitten liittyä puhtain omatunnoin noihin maaseudun palkkasoturijoukkoihin, ja tällä perusteella esimerkiksi Dracula sekä Venäjän Tsaari valikoivat omat palatsikaatilaisensa, joiden kovuus sekä viha normaaleja ihmisiä kohtaan taattiin tuolla hylkäämisellä.

Siksi noiden ritarien tai maanihtien, jota joskus heist käytän, koska "Landsknecht"-sanalla ei ole suomessa vastiketta, vaikka se suomennetaan joskus palkkasoturiksi, mutta kuitenkaan kyseessä ei ole varsinainen palkkasoturijoukko, vaan periaatteessa kuninkaan tai keisarin edustajana toimiva viranomainen, jolle kuuluivat erilaiset kapinoiden kukistamiset sekä rangaistusten toimeenpaneminen. Santarmilaitos eli gendarmerie nationalen tyyppiset raskaasti aseistetut poliisvoimat ovat tämän laitoksen perustamia, ja nykyään Ranskan sekä Itävallan santarmit eli poliisin erikoisjoukot ovat maailman tunnetuimpia lainvalvojia, ja Italiassa se sama laitos tunnetaan nimellä "Carabienrina", mutta tuollaisten poliisimiesten päälliköksi ei kuka vain päässyt.

Sillä heidän linjansa piti tietenkin olla "kova ja korrekti" myös omaa lääniä kohtaan, joten jos olette noita vanhoja sävelmiä katsoneet, niin silloin tietenkin huomaatte varmaan, että monen kovaotteisen päällikön nimessä on sana "berg" eli "mäki". Eli Jörg Von Frundsberg tai Karl Weinsberg olivat erittäin tehokkaita miehiä, joiden varaan kuningas tai keisari laski usein kapinoiden kukistamisen tai toisen maan kuninkaan surmaamisen. Joten miksi nimenomaan nämä saksan "mäkeläiset" olivat niin kamalassa maineessa? Todellisuudessa syy tuohon kovuuteen löytyi kasvatusjärjestelmästä, missä vain niin sanottujen "mäkitupalaisten" eli alitorpparien tai torpparien palkkaaman väen pojista tehtiin noita maanihtejä, joiden kovuus taattiin tuolla vanhempien alhaisella asemalla.


Nuo varsinkin 1500-luvulla vaikuttaneet sotilasosastot käyttivät usein korostetun värillisiä vaatteita, jotta heitä ei tunnistettaisi kotona. Näet tiettyjen tekojen kuten kokonaisten perheiden surmaamisen sekä kokonaisten kylien polttamisen  perusteleminen saattoi olla hyvin vaikeaa, kun surmatuilla ei ollut edes aseita. Nämä osastot olivat eräänlaisia "totemkopfverbänden"-osastojen esiasteita, joita värvättiin myös ulkomailta terrorisoimaan maaseutua, jotta kuningasta pyydettäisiin suojelemaan kansaansa, joka ehkä nääntyi verojen alla, ja pieni verilöyly sitten varmasti käänsi ihmisten katseet pois hallitsijan toiminnasta.

Kun tämä maanihti astui sitten uuden isäntänsä palvelukseen, niin hänen ensimmäinen tehtävänsä oli jäännösverojen perintä sekä luvattoman rakennuskannan poistaminen, minkä tuo uusi kuninkaallinen virkamies hoiteli sitten kovalla ja korrektilla tyylillä, mikä tarkoitti sitä, että tuon torpan tai talon luvatta rakennettu rakennuskanta poltettiin maan tasalle, ja sitten myös väki meni kuninkaallisille työmaille tekemään niitä rästiveroja kuninkaalliseen kirstuun, jotta verokirjat saatiin täsmäämään todellisuuden kanssa. Samoin maanihtien tehtävä oli valvoa sitä, että esimerkiksi torppari ei esiintynyt talollisena tai että talo ei antanut linnan toimivaltaan kuuluvia lupia millekään torpalle. Tai sitten kukaan ei esimerkiksi ollut pistänyt verorahoja taskuunsa. Eli kun puhutaan siitä, mikä torppa oikeastaan oli, niin silloin voidaan jo nimestä päätellä se, että siinä kohtaan jotain asioita "torpataan" eli pysäytetään.

Tuolloin ennen vanhaan kaikki verot maksettiin ensin talolle, mutta että maan isäntä ei olisi vienyt verorahoja kuninkaan taskuista, ja ilmoittanut esimerkiksi torpparien tehneen tuon varkauden, niin ensin viljat koottiin torppien varastoon, josta ne kuljetettiin talon kautta linnaan, ja apuvoudit kävivät katsomassa nuo torppien laarit, jotta voitiin miettiä paljonko viljaa kuningas otti itselleen. Samoin linna sekä talot, torpat sekä mäkituvat tietenkin tarvitsivat syötävää, joten osa veroista jäi tietenkin alueen ihmisten elämiseen. Jos ihmisillä ei ollut ruokaa, niin silloin sitten he eivät jaksaneet tehdä työtä, tai saattoivat nousta kapinaan. Ja tietenkin esimerkiksi nälänhädän yllättäessä mäkitupalaisten asema oli ehkä parempi kuin kellään, koska he saattoivat siirtyä toiselle alueelle. Mutta torpparien sekä talollisten ongelma oli siinä, että heidän elämänsä oli sidottu maahan. Jos alueelle sitten syntyi kapina, niin maanihtien tehtävä oli sen kukistaminen, ja arvatkaa miten nuo torpparit sitten kohtelivat alaisiaan. Ja vain siitä, jolle oltiin lapsena oltu kovia voi aikuisena tulla kova.

elainasiaa.blogspot.fi

charelesfort.blogspot.fi