Jaa että hävittäjä-hankkeella oli sitten vastustajiakin

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html

Kansa saa aina mitä se haluaa, kuten olemme Trumpin ja Putinin kohdalla huomanneet

Amiraaliteetin talo Pietarissa

Kansa saa nyt sitä mitä se haluaa, kun se valitsi presidentiksi Donald Trumpin. Hänen kabinettinsa on avoimessa sanasodassa keskenään, ja nämä hyvin palkatut ihmiset haukkuvat toisiaan skitsofreenikoiksi. Tai oikeastaan en tiedä mitä sanaa he ovat oikeastaan käyttäneet, koska yleensä esimerkiksi lehtimiehet käyttävät tuota sanaa kaikista mahdollisista asioista, jotka liittyvät keskushermostoon tai mielenterveyteen. Yleensä tuollainen sana kattaa esimerkiksi epilepsian sekä myös sen, että joku nyt ei vain satu toista ihmistä miellyttämään ja kaiken siltä väliltä. Mutta Trumpin kohdalla on kansa saanut todellisen median sankarin, jonka käytös varmaan on tehnyt vaikutuksen kaikkialla, missä tuo mies sattuu kulkemaan. Toisaalta nyt kansa pääsee nauttimaan sitten siitä tosielämän talentista, jonka tapahtumapaikka on Valkoinen talo.

Kun puhutaan siitä,  mitä mitä tarkoittaa sana "median hallinta", niin silloin voidaan sanoa, että Trumpin toiminta on hiukan erilaista, kuin mihin on totuttu. Ja kun keskustellaan siitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi sana "neuvottelukykyinen", niin Trump varmasti on tehnyt tuosta asiasta oman versionsa. Kuitenkin tuo sana "neuvottelu" on jossain ymmärretty hiukan väärin, eli se tarkoittaa Suomeksi sitä, että kaksi tasa-arvoista osapuolta keskustelee keskenään erilaisista vaihtoehdoista. Ei sitä että toinen osapuoli vain käskyttää toista. Samoin voidaan sanoa, että julkisuudessa sanottu sana "skitsofreenikko" ei tarkoita sitä, että henkilöllä olisi skitsofrenia. Sitä on joskus käytetty myös toisen henkilön eron vaatimiseen. Tuolloin on ikään kuin vihjattu siitä, että toinen ihminen ei miellytä pomoaan.

Trumpin toimintaa on seurattu herkeämättä, ja tietenkin esimerkiksi hänen tekemiään virkamiehiin kohdistuvia erotuspäätöksiä on esitelty hurraten erilaisissa medioissa. Tuollainen FBI-miesten erottaminen tietenkin on mediaväen mielestä ollut osoitus suuresta selkärankaisuudesta, ja tietenkin tuota tapausta voidaan käyttää hyväksi myös muualla tapahtuvassa poliittisessa keskustelussa, joka koskee tietenkin poliittisiin johtajiin kohdistuvia tutkimuksia. Silloin voidaan erottamista perustella sanoilla "kun Donaldkin teki tämän päätöksen, niin enkö minäkin voisi niin tehdä". Tuolloin voidaan ajatella sitä, että USA:n presidentti ikään kuin toimii muiden presidenttien esitaistelijana näissä lainsäädäntöä sekä lakien tulkintaa koskevissa asioissa. Ja koska Trump on pomo talossaan, niin tuolloin katsotaan, että kenenkään pomon ei tarvitse alaistaan pelätä, joten jos jotain sanomista löytyy, niin sanoja voi sitten puhdistaa pöytänsä, kun seuraava mies tai nainen tulee hänen tilalleen, ja sitten voidaan sanoa, että myös Trump on tuollaisista asioista kuten epäilyksestä tai tutkimuksesta, mikä koskee Venäjän tukea tuon miehen omalle kampanjalle alaiselleen potkut antanut. Joten tietenkin myös muilla presidenteillä pitää olla tuohon mahdollisuus, jotta he eivät jäisi Trumpin varjoon.

Tietenkin myös esimerkiksi Suomen media varmasti on kiinnostunut tuosta Valkoisen talon herrasta, koska hän on todellinen väriläiskä nykyisten johtajien harmaan ja hyväkäytöksisen klooneista koostuvan ryhmän rinnalla, mutta kuten kaikki tietävät, niin hän on ydinasevaltion presidentti, jolta kyllä voidaan odottaa jotain käytöstapoja, Kun puhutaan sitten siitä, mitä mieltä Vladimir Putin on Venäjään kohdistuvista pakotteista, niin silloin täytyy asiaa tarkastella siltä kannalta, että Putin on valtionsa johtaja, jonka etu on ainakin nimellisesti sama kuin Venäjän etu. Hänen kannaltaan olisi varmasti parasta, että Venäjään kohdistuvat pakotteet purettaisiin mahdollisimman nopeasti ja vähimmillä mahdollisilla ehdoilla.

Sotilaallisesti ajatellen  Venäjän kannalta paras mahdollinen turvatakuu sodan varalta olisi se, että se olisi ympäröity pienten sekä sotilaallisesti heikkojen valtioiden muodostamalla puskurivyöhykkeellä, jonka alueella se sitten voi kohdata vihollisensa, jos lähdetään kohti avointa konfliktia. Mikään uusi ajatus puskurivaltoiden vyöhykkeestä Venäjän ja sen vastapuolen välissä ei ole, vaan ensimmäisen kerran tuon ajatuksen esitti Katariina Suuri, joka ehdotti Suomen osittaista itsenäistymistä, jotta ainainen sotiminen Ruotsin kanssa saataisiin loppumaan.

Samoin Stalin rakensi oman sosialististen maiden kilpivyöhykeen eli Varsovan liiton Neuvostoliiton ja Länsiliittoutuneiden välille, jotta se ei suoraan joutuisi kosketuksiin NATO:n kanssa, ja tuolloin aikoinaan tuolta vyöhykkeeltä häirittiin myös Radio Free Europen sekä Radio Libertyn lähetyksiä, koska niiden pelättiin “saastuttavan ihmisten mielet” länsimaisella hapatuksella.  Tuo puskurivyöhyke olisi siis oikeastaan nykyaikainen versio Varsovan liitosta, joka aikoinaan toimi Neuvostoliiton turvallisuus-alueena Kylmän sodan aikana. Ja missään tapauksessa Venäjän etu ei missään nimessä ole se, että Suomi liittyisi NATO:oon, koska se merkitsisi tuon puolustusliiton joukkojen sijoittamista Suomen alueella, ja tuolloin esimerkiksi Pietarin kaupungin edessä olevat Amiraaliteeti-telakat (Admitralty shipyards)joutuisivat helposti tiedustelukoneiden tarkkailun kohteeksi.

Ja jos Suomi sekä Baltian maat ovat NATO:n jäseniä, niin silloin noiden lentokoneiden reitit voidaan tehdä sellaisiksi, että ne ovat ikään kuin “luonnollisia”, mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat jäljitellä rahtikoneita. Tuolloin tietenkin se, että kone tekee täyskäännöksen Venäjän ilmatilassa tekee siitä epäilyttävän, ja tuolloin voidaan perään lähettää hävittäjät. Kun puhutaan taktisesta tiedustelusta, niin tuossa työssä käytetään muitakin koneita kuin vain U-2 tai jo käytöstä poistetun SR-71:n  kaltaisia koneita.

Osa näistä välineistä muistuttaa esimerkiksi kevyitä rahti- tai liikesuihkukoneita, ja siks Suomen liittyminen NATO:oon olisi noiden koneiden toiminnan kannalta erittäin toivottavaa, koska tuolloin ne voivat sitten kaartaa nopeasti Pietarin edustalle, ja saman tien siirtyä turvalliseen ilmatilaan. Nykyään kun maamme ei vielä ole NATO:n jäsen, niin tuo siirtyminen maamme ilmatilaan merkitsisi automaattisesti  ilmatilan loukkausta ja noottia, mutta esimerkiksi Venäläiset voivat havaita tuon liikkeen, ja sitten kuvata koneen, mikä voi aiheuttaa seuraavalla kerralla hyvin ikäviä tilanteita.

Eli kyseinen kone voidaan pakottaa laskeutumaan Venäjälle, ja se olisi tietenkin katastrofi myös kansainvälisten suhteiden kannalta. Venäjän ja Suomen suhteet ovat tietenkin hyvin tärkeitä kaikille meidän maassamme oleskeleville henkilöille. Ja erityisen tärkeitä ne ovat tietenkin maamme omalle kansalle, jonka pitää tehdä valintoja asioissa, jotka vaikuttavat todella pitkän aikaa maamme ulkopolitiikkaan, ja sen kansalaisten asemaan kansainvälisellä kentällä.

Internetin sensuurista sekä sen puolueettomuudesta, eli tuo tiedotuksen neutraliteetti on hyvin subjektiivinen käsite.

Internetin puolueettomuus tietenkin on kaikkia ihmisiä kiinnostava asia, joka varmasti aiheuttaa mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi täydellisen vapauden puolustajat perustelevat kantaansa, niin silloin voidaan kyllä heidän kantaansa yhtyä. Internetin avulla voivat myös ne ihmiset joita muuten ei kuunnella tuoda esiin omia mielipiteitään, ja samoin nettisensuuri on askel kohti totalitarismia. Internetin avulla on tuotu ihmisten eteen paljon asioita, joita muuten varmasti ei kukaan olisi koskaan edes nähnyt. Mutta tietenkin kaikella vapaudella on myös hinta, joka siitä on maksettava.

Eli nettikiusaaminen sekä "vihakirjoittaminen" joista jälkimmäinen tarkoittaa yleensä ihmisiin sekä kansanryhmiin kohdistuvan vihanlietsonnan sekä yllyttämisen poliittiseen sekä etniseen väkivaltaan. Muistakaa että maailmassa on monia maita, joissa kaikkea tiedotusta kontrolloidaan. Mutta noissa maissa yllytetään jatkuvasti hyökkäämään esimerkiksi uskonnollisten vähemmistöjen kimppuun, ja samalla niiden valtioiden suhtautuminen ihmisoikeuksiin on hyvin nuiva. Samalla myös esimerkiksi toimittajien asenne sensuuria kohtaan saattaa olla sellaista, että esimerkiksi vain heidän tai heidän työnantajiensa  tukemilla poliitikoilla tai toimintatavoilla on mahdollisuus päästä televisioon, ja samalla esitetään vain yksipuolisia näkökohtia jostain asiasta, kuten esimerkiksi korkeakouluopintojen maksullisuudesta, josta televisioon löytyi vain lukukausimaksuja puolustavien ihmisten näkemyksiä, eikä asiasta esitetty yhtään kriittistä lausuntoa.

Yleensä tämä kuitenkin käsittää myös vaikkapa muslimimaista tulevan yllytyksen ryhtyä islamistien marttyyriksi. Kun noita jälkimmäisiä asioita taas tarkastellaan länsimaisten näkökulmasta, niin silloin puhutaan vähemmistön yllyttämisestä toimimaan laillista yhteiskuntajärjestystä sekä esivaltaa vastaan. Kun keskustellaan sensuurista, niin silloin usein unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi terroristit sekä erilaiset muut väkivaltaan turvautuvat ääriryhmät mielellään piileksivät sananvapauden takana, ja tietenkin sellaista käsitettä kuin "sanan ja ilmaisunvapaus" on kautta aikojen käytetty poliittisten vastustajien uhkaamiseen, eli esimerkiksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat uskaltaneet puhua jostain äärijärjestöstä pahaa on uhattu väkivallalla, ja sitten tietenkin tuota uhkausta on tehostettu esimerkiksi "Fatwalla", joka tietenkin on välitetty jokaisessa maailman tiedotusvälineessä.

Samalla on kiltisti kerrottu esimerkiksi sellainen asia, että mistä tuon "Fatwan" saanut henkilö on löydettävissä. Tällä viittaan erittäin  ikävään tapaukseen, missä kirjailija Salman Rushdie sai kyseisen tappomääräyksen niskaansa. Ja samaa tietenkin on tehty, kun vaikkapa jostain rikollisesta poliisista on kirjoiteltu Internetiin. Osassa näistä kirjoituksista on ikään kuin vihjattu siitä, että niille, jotka uskaltavat kyseisestä henkilöstä jotain sanoa, voi odottaa hyvin ikävä kohtalo. Kuitenkin suuri osa maailman "vihakirjoittajista" ovat varmaan muita kuin Suomalaisia. Ainakin ennen niin mielellään toimittajat esittelivät ihmisille sellaisia kuvia, missä huudetaan "kuolemaa lännelle" tai yllytetään esimerkiksi surmaamaan joku tietty ihminen , joten kyllä tällaista asiaa voidaan sitten tarkastella sellaiselta kannalta, että tuossa tapauksessa oli kyse muusta kuin tasapuolisesta tiedottamisesta.

Kun puhutaan "vihakirjoittamisesta", niin pitää muistaa, että tuota rikosta ei ole maamme rikoslaissa, vaan yleensä tuolla tarkoitetaan kansanryhmään tai yksilöön kohdistuvaa  yllyttämistä väkivaltaan tai jotain muuta  halventamista. Ja tällaisten tapausten takia voidaan sitten kysyä, että pitääkö jokaisen maailman ihmisen saada äänensä kuuluviin Internetissä? Eli pitääkö siellä jokainen tappomääräys esittää, mitä joku kaheli esittää? Kun puhutaan esimerkiksi vasemmiston mielenosoituksista jossain huippukokouksessa, niin silloin kyllä itse olen sitä mieltä, että kyllä tuolloin on menty vähän liian pitkälle, kun noita asioita ikään kuin ihannoidaan. Noissa mellakoissa on usein sellainen aspekti, että ensin aloitetaan rauhallinen mielenosoitus, minkä jälkeen siellä sitten aletaan rikkoa ikkunoita sekä heitellä polttopulloja. Tuon jälkeen sitten alkaa kyynelkaasu lentää, ja siitä saadaan loistavia kuvia televisioon.

Samoin olen kovin hämmästynyt siitä, kuinka joku massamurhaaja saa sitten lehdistön edustajan sympatiat puolelleen, ja ennen kuin hän on päässyt edes vankilaan, niin jokaista hänen puolustuksensa lausuntoa ikään kuin esiteltiin mediassa. Tuollaisten ihmisten tukeminen ei varmasti sitten ainakaan mitään sananvapautta palvele. Tuohon sananvapauteen on kuulunut myös sellaiset vihjaukset, missä jotain kirjoittajaa tai muuten johonkin "pyhään asiaan" suhtautuvaa henkilöä halvennetaan tai hänen vihjataan olevan esimerkiksi jotenkin rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. Samoin hänen sähköpostejaan, salasanojaan tai osoittaan jaellaan tietenkin Internetissä, jotta muutkin näkevät, kuka on netti trollaajien komentaja, eli informaatiosodankäynnin "tulenjohtaja". Kun tuohon sitten lisätään se asenne, mikä tietyillä toimittajilla on Vladimir Putinia kohtaan, niin sitten olisi varmasti loistava ajatus järjestää seuraava G-20 kokous Moskovassa, jossa sitten varmaan osataan tuollaisten ihmisten kanssa keskustella sivistyneesti.

Ja tietenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että tietenkin maailman ykkösjohtajan asemaan ollaan asettamassa tuota rakentavasti käyttäytyvää Vladimir Putinia, niin tietenkin noiden asioiden takia olisi hyvä, että Internet olisi täysin puolueeton, niin siellä voitaisiin sitten näyttää kaikkea sellaista, mitä ei koskaan ennen olla nähty. Tuolla tarkoitan sitä, että esimerkiksi pari Isisin teloitusvideota varmaan auttaisi asiaa, kun aletaan kirjoitella sananvapaudesta. Siinä olisi sitten todellinen syy lopettaa sellainen asia, kuin julkaisuvapaus mikä on tietenkin vain suhteellinen käsite. Niin kauan kuin se on palvellut esimerkiksi toimittajien  poliittisia tarkoitusperiä, niin silloin tietenkin sitä on hyvä tukea. Joten siellä olisi mukavaa varmaan julkaista kaiken maailman tappolistoja sekä valtionpäämiehiin ja liike-elämän johtoon kohdistuvia uhkauksia, jolloin taas voidaan maailman nuorisoa syyttää kaikesta pahasta.

Talouden maailmaa sekä valtioiden suhteita ohjaa informaation näkymätön käsi

Adam Smith
1723-1790
Kuva I

Kun skotlantilainen talousteoreetikko Adam Smith kehitti ajatuksen siitä, että taloutta ohjaa näkymätön käsi, keksi hän samalla informaatiosodankäynniksi kutsutun strategisen toimintamallin, joka perustuu siihen, että luotettavana pidetyssä mediassa ainoastaan väitetään jotain. Koska ihmisillä ei ole mielestään mitään syytä epäillä lukemaansa median sisältöä, niin esimerkiksi pörssilehdessä voidaan väittää jonkun yhtiön olevan konkurssin partaalla. Eli taloudellisten sekä poliittisten toimijoiden horjuttamiseen ei toki tarvitse käyttää oikeaa tietoa. Myös täysin keksityllä tiedolla voi olla erittäin suuri vaikutus, jos se esitetään uskottavassa muodossa. Ja se mikä pätee yhtiöihin pätee myös valtioihin. Eli esimerkiksi Venäjän iskukykyä esitellään näyttävästi lehdistössä, jotta ihmiset saadaan pelkäämään tuota "idän karhua".

Silloin sijoittajat alkavat vetää rahojaan pois tuosta yhtiöstä, ja se sitten aiheuttaa sen, että kyseinen yhtiö voidaan ostaa pilkkahinnalla. Samaa tekniikkaa mitä tässä äskeisessä esimerkissä käytetään yksittäistä yhtiötä vastaan, voidaan käyttää myös kokonaisia talousalueita vastaan. Eli esimerkiksi jonkun maan kykyä vastata veloistaan voidaan ryhtyä epäilemään, tai jonkun alueen pankkien vakavaraisuus voidaan kyseenalaistaa, ja jos sijoittajat sitten alkavat vetää rahojaan pois tuohon maahan rekisteröidyistä rahoitus- tai pankkialan yhtiöistä, niin seurauksena on lama.

Tällä tavoin alkoi myös EU:n suurin kriisi, mihin se koskaan on joutunut, kun mediassa alettiin kertoa siitä, että Kyprokselle sijoitetut rahat olivat vaarassa, niin silloin lähtivät nimen omaan itäsijoittajat vetämään rahojaan tuosta maasta pois, ja seurauksena oli sitten ketjuraktio, mikä johti ennennäkemättömään talouskatastrofiin. Itseasiassa tuo Kyproksen tilanne johtui siitä, että mediassa oli vuosikausien ajan puhuttu siitä, että tulossa on ennennäkemättömän syvä lama, mikä sitten tietenkin sai sijoittajat varuilleen. Eli massamedia on erittäin hyvä kanava siihen, kun halutaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Jos massamedian edustaja alkaa jakaa yksipuolista tietoa, niin häntä ei ehkä osata epäillä tiedon vääristelystä. Ja siksi esimerkiksi pörssi- tai verotietojen vääristely voi aiheuttaa todella suuria taloudellisia tappioita jollekin yhtiölle.

Kun edellinen lama 1990-luvulla syveni, niin tuota lamaa syvensi sitten sellainen tiedotuspolitiikka, jossa puhuttiin yritysten ottaneen kriisitalletuksiaan käyttöön, mikä aiheutti epäluuloja pörssimarkkinoilla. Yleensä tällaisen tiedottamisen vaikutukset kohdistuvat lähinnä lyhyen tähtäimen sijoituksiin, eli siihen osaan pörssistä, missä osakkeita ostetaan sekä myydään jatkuvasti. Tuo lyhyen tähtäimen kauppa on se osa, missä osakkeiden hintaa seurataan äärimmäisen tarkoin, ja tuo kauppa perustuu siihen, että noususuhdanteessa olevien yhtiöiden osakkeita ostetaan, ja ne myydään melkein saman tien, jotta niistä saadaan mahdollisimman suuri voitto.

Tuossa kaupassa saattaa joku henkilö tehdä miljoonia muutamassa minuutissa, ja sitten menettää seuraavassa hetkessä kaiken. Ongelmana on sitten se, miten nuo pörssipelin kohteet valitaan, eli noilla meklareilla pitää olla käytössään luotettavaa sekä ajantasaista tietoa yhtiön tilanteesta. Jos kohdeyhtiö on laskusuhdanteessa, niin silloin juuri tämän sijoituspelin ammattilaiset pyrkivät välttämään sitä. Tuota tapaa tehdä rahaa kutsutaan nimellä "kasinotalous", juuri siksi että parhaat tuotot tehdään "mustien joutsenten" tai "mustien hevosten" avulla. Eli jos sijoittaja löytää rapakunnossa olevan yhtiön, mikä alkaa nousta nopeasti, saa hän sitten tästä parhaan mahdollisen tuoton. Eli juuri tuollaisten lähes ilmaisten yhtiöiden osakkeiden nousu on kaikkein nopeinta, mutta temppu perustuu siihen,että sijoittajien usko tuohon yhtiöön palautetaan.

Se voi tapahtua esimerkiksi kehittämällä sille joku uusi ja käänteen tekevä tuote, joka esitellään tekniikan alan messuilla tai kotisivuilla. Messuilla tapahtuvalla esittelyllä on tietenkin suuri mahdollinen vaikutus, koska se kohdentuu nimenomaan yhtiöiden johtajiin, jotka tekevät noissa yrityksissä päätöksiä, tai sitten sijoittaja voi yksinkertaisesti väittää jollekin yhtiön johtajalle, että joku rapakunnossa oleva konepaja onkin joutsen ankan vaatteissa. Tällöin voi tuollainen yhtiö saada yllättäen suuren joukon uusia sijoittajia, jos ihmiset huomaavat, että vaikkapa General Motorsin johtaja on sijoittanut siihen rahojaan. Tai sitten tuon yhtiön arvoa voidaan pudottaa väittämällä, että täysin vakavarainen yhtiö on rapakunnossa, ja jos General Motorsin johtajan kaltainen keskeinen tai ainakin huomattava toimija alkaa vetää rahojaan tuosta yhtiöstä, niin seurauksena voi olla se, että sijoittajat siirtävät rahansa pois tuosta kohteesta. Myös talouden kokonaisuuksien horjuttaminen käy samalla tavoin, eli jotain maata vain väitetään rasistiseksi, tai sen virkamiehiä syytetään lahjusten otosta.

Syy miksi joku voi haluta pörssiromahdusta saattaa olla se, että kehno taloudellinen tilanne kohottaa samalla ääriliikkeiden kannatusta. Nuo ääriliikkeet tai populistiset poliittiset vaikuttajat omaavat sellaisen puhetavan, että jokaiseen asiaan löytyy helppo lääke. Eli esimerkiksi EU:sta eroaminen on näiden poliittisten vaikuttajien mielestä loistava ratkaisu työttömyyteen sekä talouden huonoon tilaan. Mutta näiden poliittisten populistien tekniikkaan kuuluu tietenkin myös pelottelu, eli esimerkiksi jokaista Venäjän tekemää ohjusten siirtoa sekä laivojen yli tapahtuvaa lentoa esitellään maailmalle, jotta kaikki sitten ymmärtäisivät pelätä noita idän taistelukoneita, ja tietenkin näillä ihmisillä on kaikkeen ratkaisuna se, että maassamme aletaan sensuroida esimerkiksi sosiaalista mediaa.

Toki monilla  päättäjillä varmasti on ollut haaveena se, että esimerkiksi EU:ssa kiellettäisiin vaikkapa verotietojen julkistaminen, eikä muutenkaan olisi varmaan pahitteeksi kieltää myöskään johtavien liikemiesten sekä poliitikkojen tekemisten kommentointia Internetissä, mutta jos poliitikko alkaa pyydellä sensuuria, niin hän tekee silloin poliittisen itsemurhan, joten totta kai Turkin presidentin kautta on parempi hakea ennakkopäätöstä oikeudesta siitä, että poliitikkoja koskevaa pilkkaamista ei saa enää sallia. Samoin myös verojärjestelyjä koskeneessa"Panaman jutussa" nostettiin esiin hyvin
paljon johtavien poliitikkojen nimiä, jotka ovat tehneet erilaisia verojärjestelyjä.

Näin yritetään päättäjiin vaikuttaa, jotta he sitten alkaisivat säätää lakeja, joilla Internetin sensuroimisesta tehdään mahdollista. Samalla esimerkiksi työnantajia kannustetaan sensuroimaan sosiaalista mediaa, jotta kenenkään ei tarvitse kuunnella tai katsella itseen kohdistuvaa pilkkaamista, eikä kukaan johtaja varmasti halua kuulla kotonaan sitä, kuinka ikävästi hän työntekijöitään kohtelee. Eli koko tuo trollaus saattaa oikeasti johtua siitä, että on paljon ihmisiä, joiden etuna on se, että median huomio kääntyy kohti sotakalustoa eikä suinkaan kohdistu heidän verojärjestelyihinsä, eikä muuhunkaan epäasiallisen liiketoimintaan. Joten on paljon mukavampi kohdentaa huomio venäläisiin hävittäjiin kuin eräiden ihmisten tapaan hoitaa liiketoimia sekä tehdä verojärjestelyjä.

pseudotiedetta.blogspot.fi