Netissä tapahtuvan trollauksen teoriaa eli siinäkin ryhmän "tulenjohtaja" on aina suojassa oikeustoimilta.

Kaikkialla puhutaan nykyään Internetissä tapahtuvasta trollaamisesta, mikä tarkoittaa ikävien kommenttien kirjoittamista toisten blogeihin sekä Facebookiin. Trollaamisen idea on yksinkertaisesti kiusata ihminen pois Internetistä ja sosiaalisesta mediasta, jolloin kiusaajat saavat sitten taas mieleisensä Facebookin. Toisaalta trollaamisen ideana voi olla esimerkiksi myös poliittisten mielipiteiden vaientaminen, jolloin trollaajien tukeman  henkilön ei tarvitse kuunnella mitään, mitä muilla on sanottavana jostain asiasta. Trollaajien toimintapana on usein se, että Internetissä on ikään kuin "tulenjohtaja", joka asettaa sitten ne trollauksen kohteet, joihin muut ryhmän jäsenet sitten kohdentavat hyökkäyksen.


Tuossa toimintamallissa sitten ongelman muodostavat ne ryhmän jäsenet, joiden tehtävänä on tuon varsinaisen informaatio-operaatio suorittaminen. Jos ihminen kovin paljon tuolla Internetissä trollailee, niin silloin hän varmasti menettää hyvin nopeasti esimerkiksi Google-tilinsä, ja syy tähän Google-tilin sulkemiseen tietenkin on se, että sitä käytetään tarkoitukseen, mikä oikeuttaa viranomaisia puuttumaan tuohon toimintaan. Kyseessä on silloin toisen henkilön halventaminen sekä mahdollinen uhkaus, joka sitten tietenkin saa aikaan toimenpiteitä. Ja varsinkin jos uhkaukseen liittyy ampuma-aseen kuvia tai sen tekijät ovat ampumakerhon jäseniä, niin silloin tietenkin poliisin pitää ottaa tuo uhkaus vakavasti. Se merkitsee nykyään hyvin nopeasti kotitarkastusta sekä aselupien perumista.


Mutta sitten tietenkin se että henkilö on saattanut Google- tai Outlook-tilinsä käyttökieltoon vaikuttaa hänen normaaliin elämäänsä. Tuolloin hän ei voi saada esimerkiksi Android-puhelinta tai ainakaan hän ei voi käyttää sen kaikkia ominaisuuksia. En tiedä että miten Outlook-tilien käy siinä tapauksessa, että henkilö on trollannut Googlen tileillä, mutta uskoisin että näillä asioilla on jotain vaikutusta toisiinsa. Eli mikään yhtiö maailmassa ei varmaan sellaista toimintaa lähde tukemaan, missä kannustetaan ihmisiä uhkailemaan toisiaan. Sosiaalinen media on loistava paikka toimia, ja siellä varmasti sitten paljastuu sekin, että onko ihminen oikeasti sellainen kuin mitä hän väittää olevansa. Eli onko hänellä oikeasti hyviä mielipiteitä tai onko hän oikeasti miellyttävä paljastuu hyvin nopeasti.


Kun puhutaan siitä, mitä varten trollaamisesta kannattaa aina välillä puhua hyvin vakavasti johtuu siitä, että sosiaalisessa mediassa kirjoitettu teksti paljastaa ihmisestä todella paljon, ja silloin eivät myöskään merkkivaatteet tai jääkiekkojoukkueen jäsenyys pelasta ihmistä. Ja kun jossain kirjoituksissa käsitellään esimerkiksi nettitrollausta, niin unohdetaan se, että tuollainen netin "tulenjohtaja" on tietenkin todella hyvässä suojassa, koska hän ei itse trollaa, mutta ne hänen ryhmänsä jäsenet sitten saavat niistä kirjoituksistaan erittäin ikäviä seurauksia, jotka saattavat sitten aiheuttaa heille hyvin noloja tilanteita.


Kun ihminen jää kiinni kiusaamisesta, niin hän voi joutua vastaamaan hyvin inhottaviin kysymyksiin, jotka koskevat esimerkiksi sitä, millä perusteella tuo mies tai nainen valitsee seurustelukumppaninsa. Ja jos ihminen kiusaa muita sosiaalisessa mediassa, niin se sitten saa aikaan sen, että tällaisesta kiusaamisesta varmasti sitten on myös todisteet. Ja sitten tietenkin voidaan lain tulkinnoista lähteä saivartelemaa. Usein netissä väitetään, että vihakirjoittelu ei sinällään ole rikos, mutta todellisuudessa uhkailu sekä yllyttäminen kansanryhmään tai yksilöön kohdistuvaan väkivaltaan sekä syrjimiseen on oikeasti rikollista.


Poliisilla voi olla muuten valeprofiileja käytössään, joiden avulla nuo viranomaiset voivat soluttautua hyvinkin suljettuihin ryhmiin, ja jos ihminen työskentelee jossain lasten ja nuorten kanssa tehtävässä työssä, niin silloin tietenkin siitä, että hän paljastuu nettikiusaajaksi voi olla seurauksia. Ja tietenkin vaikka työvalmentaja sanoo, että yritys ei saa käyttää mitään muuta tietoa, kuin mitä se saa työhaastattelussa, niin jos tuo työhaastattelija sattuu olemaan ihmisen Facebook-kaveri, niin silloin sitä tietoa on vähän vaikea olla käyttämättä, jos toinen esittelee sosiaalisessa mediassa koko artikulaatio-osaamisensa. Samoin on hyvin noloa, jos työhakemus paljastuu jostain kopioiduksi tai työhaastattelijan kirjoittamaksi, mikä sitten tietenkin antaa jonkinlaisen kuvan hakijasta..

Älylukko tulee mullistamaan lukituksen, mutta samalla se voi vaarantaa ihmisten yksityisyyttä

Kuvituskuvaa
Kuva  I

Älylukkojen aika on tullut, kuten varmasti kaikki tietävät. Nämä uuden sukupolven lukot ovat siitä näppäriä, että niiden avaamiseen tarvitaan avaimen lisäksi turvakoodi, joka sitten avaa oven tai sallii auton käynnistämisen. Älylukko voidaan muuten avata aivan tavallisella avaimella, mihin on kiinnitetty sormenjälkitunnistin, joka toteaa sen, että onko avain sellaisen henkilön käsissä, jolla on lupa tulla asuntoon tai käyttää ajoneuvoa, tai sitten sen yhteydessä voi toimia matkapuhelinsovellus, mikä sitten auttaa tuota henkilöä tunnistautumisessa, ja tuo GSM-sovellus voi toimia esimerkiksi kansalaisen tunnistuspalvelun kautta. 

Eli silloin tuota lukkoa käytetään samalla tavoin kuin esimerkiksi  KELA:an verkkopalveluja. Oven pielessä voi olla numeroita, joista syötetään lukon omistajan GSM- puhelimen numero, ja sitten tuohon puhelimeen lähetetään tunnistusviesti, kuten myös esimerkiksi viranomaispalveluja käytettäessä, Tai sitten lukon kanssa käytetään omaa GSM-sovellusta, jos viranomaiset eivät anna käyttää omia palvelujaan tuon lukon kanssa.

.Mutta nämä huippunykyaikaiset avaimet sekä lukot osaavat toki muutakin kuin vain aukoa ovia, nimittäin niissä saattaa tuo sormenjälkitunnistimessa olla nappi, joka sitten tietenkin pakottaa painamaan avaimenperää tarpeeksi voimakkaasti, jotta sormenjälki saadaan otettua. Tuossa napissa saattaa olla myös esimerkiksi ”SOS”-toiminto, jonka avulla tuon avaimen omistaja voi viestiä, jos häntä uhataan aseella tai muuten pakotetaan avaamaan tuota ovea. Älylukon avulla voidaan jokainen ovenaukaisu sekä se kuka ovea käytti, ja se saattaa sitten aiheuttaa sen, että ihmisen yksityisyys vaarantuu, jos hakkerit pääsevät tunkeutumaan tällaiseen tietokantaan. 

Tietenkin tuolla asunnon tai ajoneuvon omistajalla voi olla ystäviä, joiden hän antaa käyttää tuota tilaa tai välinettä, mutta toki hän saattaa haluta tietää, että kuinka usein näitä tovereita sitten käy hänen kotonaan, ja pyytävätkö he lupaa käyttää esimerkiksi autoa? Tällöin tuo järjestelmä voi kerätä kaikki sormenjäljet niiltä, jotka noita avaimia käyttävät, jotta tuon lukon tai sillä lukitun tilan omistaja voi katsoa ketkä noita avaimia käyttävät. Samoin noiden älykomponenttien avulla voidaan kontrolloida sitä, että montako henkilöä kerralaan on esimerkiksi tuossa asunnossa. Ja tietenkin voi olla niin, että ”kakkosavaimen” haltijalta kysytään sisään mennessä, että montako henkilöä kerrallaan on hänen kanssaan, jonka jälkeen esimerkiksi parketin alle asennetut paineanturit veraavat sitä, miten paino jakautuu asunnossa, ja jos ovella annettu luku ei täsmää paineanturien ilmoituksen kanssa, niin silloin saattaa seurauksena olla hälytys.

Ja jos järjestelmä epäilee, että huoneistossa on asiattomia henkilöitä, niin se saattaa lähettää kuvan asunnosta tuon järjestelmän omistajan kännykkään, jotta hän voi sitten tarkkailla tilannetta. Tai sitten käytössä on ns. ”kolmosavain”, joka on annettu siivoojille tai talonmiehille, ja sen käyttö käynnistää välittömästi kuvauksen, jotta voidaan kontrolloida sitä, että mitä nuo henkilöt tekevät asunnossa. Ja tieto tuosta asunnossa käynnistä tietenkin lähetetään noiden henkilöiden omille esimiehille, jotta heidän ajankäyttöään voidaan tarkkailla. Ja jos huoltomiehen käyntiä ei olla tilattu, niin silloin saattaa käydä niin, että siitä lähtee ilmoitus vartijoille sekä poliisille riippuen kuka tuota tilaa käyttää.

Kun puhutaan älylukoista, niin niiden avulla voidaan suorittaa myös esimerkiksi ehdonalaisen valvontaa, eli noiden henkilöiden, joiden kotiintuloa valvotaan avaimen käyttöä voidaan tarkkailla. Mutta kun puhutaan älylukoista sekä kulunvalvonnasta, niin väärinkäytettynä tuolla väälineistöllä voidaan varmistaa se, milloin esimerkiksi jonkun työpaikan pomo on kotona, jotta alaiset sitten tietävät siirtää kaljapullot piiloon, kun pomo lähtee kotoa. Eli sen avulla voidaan toisen henkilön liikkeitä tarkkailla luvatta, mikä voi olla joidenkin rikollisten mielestä erittäin antoisaa, varsinkin jos he voisivat seurata vaikkapa ATARI-ryyhmän johtajan liikkeitä etänä, eli valvoa sitä milloin tämä henkilö on kotonaan tai milloin hän käyttää autoaan, mikä voisi vaikeuttaa viranomastyötä todella paljon.

kimmonsivu.blogspot.fi

Älypuhelimen käytöstä sekä kiinnostavuuden vähenemisestä

Älypuhelin on hieno sekä tärkeä väline nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Ja kuten kerrotaan, niin monia asioita, mitä ennen on tehty tietokoneilla, tehdään nykyään älypuhelimilla. Esimerkiksi älypuhelimella voidaan korvata kamerat täysin, ja toki myös halpapuhelimissa on nykyään kamera, joka parantaa esimerkiksi asiakaspalvelijoiden työturvallisuutta, koska hankalasta asiakkaasta voidaan ottaa valokuva, joka lähetetään suoraan viranomaisille, jos joku sitten alkaa käydä vähän liian kuumana palvelutiskin edessä. Samoin älypuhelimen sekä mobiilisovellusten avulla voidaan henkilöä profiloida, ja siksi kaupat alkavat varmasti asentaa QR-koodeja tuotteisiinsa, jotta asiakkaasta voidaan tehdä vielä parempia profiileita, jotta juuri hänelle voidaan tehdä sellaisia tuotteita, mitkä menevät kaupaksi paremmin.

Eli noiden QR-koodien avulla voidaan tarjota tietoa esimerkiksi tuotteen kotimaista tai tuoteselosteista, mutta samalla tuo sovellus hakee tietoa käyttäjän kulutustottumuksista. Jos jonkun tuotteen tuotanto- tai sen sisältämät aineet kiinnostavat kuluttajaa, niin silloin hän todennäköisesti on kiinnostunut tuosta tuotteesta tai valtiosta, mistä se on peräisin, ja tällä tavoin esimerkiksi jos joku afrikkalainen hedelmä tuodaan merkkinoille, ja sen QR-koodi vie esimerkiksi tuota alkuperämaata käsittelevälle kotisivulle, niin silloin tuolla sivulla voi olla lenkkejä, joissa kysytään että "oletko kiinnostunut markasta kyseiseen maahan" sekä lista sine matkoja myyvistä matkatoimistoista sekä matkojen hinnoista.

Mutta toki liika somen käyttö on aina liikaa. Mutta uskon että tuo sosiaalisen median käyttö vähenee, kun henkilö on sitten vähän aikaa käyttänyt omaa älypuhelintaan, eli nuo sosiaalisen median liikakäyttäjät ovat yleensä nuoria henkilöitä, joille Internet on uusi ja upea kokemus, mutta tuota älypuhelinta voidaan verrata monella tavalla tietokonepeleihin, joista aina välillä puhutaan samaa. Eli kun tuota välinettä vähän aikaa käyttää, niin siitä häviää kiinnostavuus, eli tuo väline tai laite ikään kuin kuluu käytössä.

Sosiaalinen media on vähän kuin muutkin huvit tai muut asiat, jotka muuttuvat iän mukaan sallituiksi tai mahdollisiksi hankkia. Kun nuori saa ajokortin, niin hän ajaa varmasti hyvin paljon autoa, koska se on uutta ja kiehtovaa, mutta vanhemmiten hän sitten alkaa varmasti harkita muitakin kulkuneuvoja kuin oman auton käyttö. Samoin moni nuori ajaa aivan turhaan BC-ajokortin, koska he haaveilevat rekkakuskin ammatista, mutta se kuuluu nuoruuteen.

Silloin henkilöllä ei varmasti ole selvillä se, mitä hän haluaa elämässään tehdä, joten hän sitten tekee myös turhia hankintoja. Mutta samalla tavoin älypuhelimen uudet ominaisuudet vaikuttavat ihmiseen, ja hän sitten uteliaisuuttaan alkaa kokeilla niitä. Eli markkinointi sekä maslow'n tarvehierarkia perustuvat oikeastaan ihmisten uteliaisuuteen. Älypuhelinten markkinointi perustuu siihen, että ihmiset saadaan ostamaan ensin halpa älypuhelin, jonka kautta hänelle aletaan markkinoida sitten kalliimpia malleja.

Eli idea on siinä, että halvassa puhelimessa on Facebook, jonka kautta ihmisiä "koukutetaan" hankkimaan nopeampia nettiliittymiä, jotta he saavat sitten ladattua ottamiaan kuvia Internetiin. Ja tietenkin näin tulee hankittua ensimmäinen älypuhelin, jolla voi katsella myös elokuvia. Noissa halvoissa puhelimissa ei kuitenkaan ole muistia tarpeeksi, ja siksi sitten tuo asiakas yritetään saada kiinnostumaan myös kalliimmista malleista.

Tämä markkinointitapa muuten perustuu siihen, että asiakkaalle "sujautetaan" ikään kuin maistiainen siitä, mitä joustava sekä tehokas mobiili tietojenkäsittely voi olla. Mutta kun puhutaan puhelimen liikakäytöstä, niin kyllä se tilanne sitten normalisoituu kun tuota puhelinta sitten vähän aikaa käytetään, eli se menettää hohtonsa aivan kuten lelutkin menettävät kiinnostavuutensa, ja jäävät lastenhuoneen nurkkaan makaamaan.

elainasiaa.blogspot.com