Vetypommien leviäminen sekä tulevaisuuden turvallisuuspolitiikka ja uuden tekniikan vaikutus ydinsulkusopimukseen
 |
| Maailman ensimmäinen vetypommi IVY MIKE 1952 Kuva I |
Tyyneltämereltä, ja nämä alueet tunnetaan nimellä "flora" ja "fauna". Flora-alueet varattiin ydinraketti sekä muuhun rauhanomaiseen ydinlaitekehittelyyn.
Fauna-alueella tai Bikini-atollin koe alueella, missä myös surullisen kuuluisa Enewetokin atolli sijaitsee testattiin erittäin voimakkaita vetypommeja kuten CASTLE BRAVO ja monia muita testejä tehtiin tuolla etäisellä atollilla, jossa kohdealueella tuhottiin mm. laivoja sekä lentokoneita, kun testattiin sitä, miten laivaston alusten tulisi sijoittua ydinhyökkäyksen yhteydessä, ja miten tuo ydinpommi pitäisi asettaa räjähtämään, jotta sen teho olisi mahdollisimman suuri. Tuolloin päädyttiin siihen, että noin 30 metrin syvyydellä räjähtävä Nagasakin pommia vastaava ydinpommi varmasti aiheuttaisi erittäin suurta tuhoa laivasto-osaston keskuudessa. Samalla testattiin sitä, että mikä olisi sopiva turvaetäisyys räjähdyksestä, jos joku hävittäjä käyttäisi ydinaseita esimerkiksi sukellusveneitä vastaan. DOMINICK SWORDFISH-testissä käytetyn ASROC-aseen ideana oli se, että laivasto voisi samalla ohjuksella tuhota sukellusveneitä, pinta-aluksia sekä maalla olevia taktisia kohteita.
Noista kokeista jäi sitten jälkeen erittäin suuria määriä radioaktiivista jätettä, jonka päätyminen
vääriin käsiin voi aiheuttaa erittäin suuria riskejä suurelle joukolle ihmisiä. Syy miksi sukellusveneet koettiin tuolloin kohteiksi, jotka kannatti tuhota ydinaseilla vaikka ne kulkisivat yksin johtui siitä, että jos SLBM-sukellusvene saadaan tuhottua, niin silloin vihollinen menettää ainakin yhden ohjusveneen ennen kuin ne ehtivät laukaista. SLBM- eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävien veneiden ongelmana on se, että ohjusten laukaisussa niiden lämpöjälki on erittäin vahva, ja tuolloin sukellusvenettä voidaan tulittaa esimerkiksi ASROC tai lentokoneesta ammuttavalla SRAM (Short Range Attack missile) eli 15 kt. veden alla räjähtävällä ydintaistelukärjellä varustetulla rynnäkköohjuksella.
Eli vaikka sukellusvene ehtisi laukaista yhden ohjuksistaan, niin tuolloin loppujen laukaisu saadaan estettyä, jos vene tuhotaan nopeasti. Tässä tilanteessa voisi taktisesti olla oikein laukaista ydinaseita ohjussukellusveneitä vastaan, jotta niitä saadaan ammuttua pois. Ja esimerkiksi taistelusatelliitti eli FOBS-ase voidaan varustaa syvyyspommeilla eli niiden taistelukärjet voidaan ohjelmoida siten, että ne uppoavat mereen ennen räjähtämistä. Samoin pitää muistaa se että FOBS-satelliitteissa voi olla myös konventionaalinen hyökkäysoptio, eli kyseessä on kiertoradalla lentävä pommittaja.
Uskotaan että esimerkiksi X-37B on tällaisen välineen kokeilua, ja samoin Venäjä on kokeillut vastaavaa sukkulaa nimeltään "Polyus", joka ehkä tähtää siihen, että tulevaisuudessa täsmäaseita pudotetaan myös kiertoradalta, ja tuolloin tarvitaan vain lämpökilpi, joka kiinnitetään täsmäpommin kärkeen, jotta se ei pala ilmakehässä. Ja jos konflikti syttyy ja muuttuu sodaksi, niin nämä ohjussukellusveneet ovat tietenkin laivaston pääasiallisia maaleja, jotta vihollisen iskuvoimaa saadaan supistettua. Ja tietenkin tuo iskuvoimansupistaminen voidaan tehdä esimerkiksi tuhoamalla viestintäsatelliitteja, joiden kautta noille SLBM- veneille läheteään laukaisukäskyt.
Ydinaseiden sijoittaminen sukellusveneeseen on oikeastaan kompromissi, koska jos tuo vene havaitaan ja sitä tulitetaan, niin silloin sen päivät ovat luetut, jos yksikin torpedo osuu siihen. Ja varsinkin Suomenlahti on melko matala paikka, ja vene ei siellä oikein pääse väistelemään, jolloin jopa perinteisten tynnyristä valmistettujen syvyyspommien matto voi päättää sen päivät. Ja kun nuo tynnyrisyvyyspommit asetetaan räjähtämään eri syvyyksillä, niin ne ovat edelleen tehokkaita sukellusveneentappajia, eikä taistelusukeltaja-operaatiokaan onnistu, jos laivasto pudottaa syvyyspommeja mereen havaittuaan uimareita tukikohdan läheisyydessä. Pinta-alusten ongelma on siinä, että ne voidaan teoriassa kaapata helpommin kuin sukellusvene, mutta kun puhutaan sukellusveneiden torjunnasta, niin jos alueella partio pelkkiä pinta-aluksia, niin silloin veden alle suunnattu tulenkäyttö voi olla rohkeampaa kuin jos siellä olisi omia sukellusveneitä, mitä pitää varoa.
 |
| Käytöstä poistettu FB-111 pommittaja sisäisen asekuiluun asetetulla AGM 69 SRAM ohjuksella varustettuna |
Kun puhutaan ydinaseiden tulevaisuudesta, niin tietenkin myös pienitehoisempia vetypommeja tullaan rakentamaan lisää, koska vetypommin rakentaminen on halvempaa kuin vastaavan tehoisen fissiopommin valmistaminen. Samoin ollaan kokeilemassa synteettisten eli esimerkiksi hiukkaskiihdyttimellä valmistettujen alkuaineiden käyttöä fissiopommeissa. Mutta kuten tiedämme, niin nykyään varutelun pääpaino on siirtymässä elektromagneettisiin aseisiin, eli kehitteillä on mm. suuritehoisia lasereita, jotka saavat energiansa laser-elementin ympärillä räjäytettävästä atomipommista tai sitten niissä käytetään aurinkoenergiaa tuottamaan megawattiluokan laserin vaativan tehon.
Myös muita vastaavia välineitä kehitellään jatkuvasti, jotta kalliita uraanikaivoksia ei tarvitse enää kaivaa maahan, ja muutenkin massatuhoaseet ovat erittäin epäsuosittuja sekä poliitikkojen että sotilaiden silmissä. Näet jos ydinpommi joutuu vääriin käsiin, niin silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita, vaikka terroristi ei sitä saisikaan räjähtämään. Eli hän voi rajäyttää dynamiittipötkön, jonka ympärillä on plutoniumpussi, ja tällöin voi useiden ihmisten henki vaarantua. Laser-tekniikan avulla voidaan luoda vetypommeja, joissa ei tarvita fissio-osaa, ja sen takia tällainen "ultrapuhdas" ydinase (super clean nuclear weapon) on äärimmäisen vaarallinen, koska sen voi joku maa varmistaa ilman, että tätä valmistusta havaitaan esimerkiksi rikastamoista tai kaivannaisista. Ja sen tähden noista asioista pitää voida keskustella.
Eikä esimerkiksi ydinpommi vaadi välttämättä mitään pommittajia, vaan normaalin kuljetuskoneen takarampilta voidaan pudottaa mitä hyvänsä vetypommeja ulos. Ja käytetäänhän MOAB (Massive Operational Anti Bunker)-pommeja C-130 tai C-5 Galaxy-lentokoneista. Nuo pommit ovat näet liian isoja asennettavaksi B-52 pommittajan pommikuiluun, joten ne pudotetaan kohteeseen kuljetuskoneesta. Ydinaseiden merkitys on sinällään vähentynyt myös suurikokoisten FAE-pommien takia. Ja FAE-aseiden valmistaminen on tietenkin helpompaa kuin ydinaseiden kehittäminen, koska tuolloin tarvitaan vain propaanipullo sekä napalmia, jolla tuo ase saadaan räjähtämään.
Nykyaikainen tietotekniikka on tietenkin myös vähentänyt ydinaseiden merkitystä, koska esimerkiksi konventionaalisiin ohjuksiin voidaan ohjelmoida sellainen lentomoduuli, että ne iskevät jonossa samaan paikkaan, ja se tietenkin vähentää tarvetta käyttää suuritehoisia ydinpommeja. Tekniikka on sama kuin tikalla sen hakatessa puuta. Vaikka yksi tuollainen pienitehoinen pommi ei ehkä vaurioita komentobunkkereita, niin jos noita pommeja osuu samaan paikkaan useita kertoja, niin silloin varmasti tulee komentobunkkerin katto jossain kohtaan vastaan. Eli se tietenkin lisää pommien turvallisuutta, koska jos tuollainen pommi varastetaan, niin terroristi ei sillä sitten saa aikaan samaa tuhoa kuin isotehoisilla ydinpommeilla, ja samalla tekee mahdolliseksi rakentaa pienikokoisia mutta pitkälle lentäviä risteilyohjuksia, jotka muodostavat tehokkaan sekä helposti siirrettävän iskuvoiman, jota voidaan käyttää erittäin nopealla varoitusajalla.
Comments
Post a Comment