Oletteko muuten ajatelleet, että avaruushävittäjä voisi muistuttaa oikeasti "Bachen Ba-349 "NATTER:ia""?

Ba-349 "NATTER"

Kun puhutaan natsien Toisen Maailmansodan aikana tekemistä aseista, niin voidaan sanoa, että kaikkia niitä oli joko liian vähän tai ne olivat liian monimutkaisia rakentaa.Osa niistä tietenkin hylättiin jo paperilla, ja monet näistä lentokoneen muotoisista V-aseista voidaan toteuttaa vasta 2000-luvun tekniikalla, ja niissä pitää käyttää kehittynyttä tietokonejärjestelmää, joka korjaa niiden asennon useita kertoja sekunnissa.  Mutta on yksi lentokone, joka ehkä olisi nykyään melko käytännöllinen väline, kun puhutaan taistelualuksista, joilla tuhotaan vihollisen satelliitteja. Se on Bachen Ba-349 "NATTER" eli "stiletti". Kyseessä oli miehitetty ohjus, joka voitiin laukaista ilmaan kuin raketti, ja se olisi tuhonnut B-17 tai Lancaster-pommittajan sen nokkaan asennetuilla raketeilla. Kun tuo miehitetty IT-ohjus olisi käyttänyt polttoaineensa loppuun, niin sitten se olisi palautettu maahan laskuvarjolla, jonka jälkeen sen raketti olisi voitu panostaa uudelleen.

Tuosta rakettikoneesta oltiin kehittämässä myös rynnäkkömallia, jossa esimerkiksi pommittaja olisi hinannut sen kohteen lähelle, ja sitten NATTER-lentäjä olisi rynnäköinyt tuota maakohdetta vastaan. Kyseisen koneen koelennot lopetettiin koelentäjän menehdyttyä onnettomuudesta, mikä johtui väärin suunnitellusta istuimesta, josta puuttui niskatuki. Se sitten aiheutti lentäjän niskan murtumisen sekä kuoleman. Kuten olen aina sanonut, niin vaikka v-aseet osoittautuivat pettymyksiksi Toisen Maailmansodan lopulla, niin nykyaikainen tekniikka tekee niistä toimivia, ja nämä välineet antavat inspiraatiota nykyaikaisille lentokoneen suunnittelijoille, jotka ehkä voivat muutella noita välineitä uuteen käyttöön. Kun puhutaan pienikokoisesta NATTER-rakettikoneesta, niin tuo sama konsepti, mitä saksalaiset käyttivät Toisen Maailmansodan lopulla huonolla menestyksellä voisi toimia modernissa sodankäynnissä satelliittien tuhoamisessa.

Eli kyseessä olisi tarunhohtoinen OT(a)V eli Orbital Task Vehicle, joka tarkoittaa tappajasatelliittia.Siinä pienikokoinen avaruusalus lähetetään kiertoradalle, ja se tuhoaa vastustajan satelliitteja esimerkiksi ampumalla rakettiammusten sarjan niitä kohti. Kyseinen väline voisi olla taas se sama vanha tuttu X-37B, jonka nokkakartion alle on asennettu tällainen rakettiammusten kotelo, jolla tuo pieni sukkula sitten voisi ampua vihollisen satelliitteja taivaalta. Ensimmäiset kokeilut tuolla laitteella tehtiin tarinan mukaan joskus 1990-luvun alussa, jolloin pohdittiin mahdollisuutta asentaa sukkulaan parasiittialus, millä sitten voitiin hinata satelliitteja sen luokse. Tuo alus olisi lähetetty avaruuteen sukkulan lastitilassa, ja sen piti sitten tuoda satelliitti sukkulan luokse ja palata takaisin maahan itsenäisesti. Mutta sen operaatioista ei NASA koskaan ole kertonut. X-37B:n väitetään omaavan tuon tehtävän.

Lasekoekone YAL-1

Eli kuten huomaatte, niin pienellä sekä halvalla sukkulalla voi olla useita erilaisia rooleja, ja se voi tietenkin toimia niin, että ensin tuo rakettikone laukaistaan avaruuteen yhdessä palautuskapselin kanssa. Sen jälkeen X-37B lentää kohdesateliitin luokse, ja hinaa sen tuon roskatynnyriä muistutavan palautuskapselin lähelle, ja siirtää sen tuohon säiliöön, ja sitten palaa maahan. Tuo säiliö palautetaan maahan laskuvarjon avulla, ja X-37B voidaan laskea mihin tahansa lentotukikohtaan tai lentotukialukselle, josta se voidaan toimittaa huomaamattomasti rahtikoneella tai rekan takakontissa takaisin NASA:n haltuun. X-37B edustaa uutta ajattelutapaa avaruusohjelmassa, eli sen ideana on luoda runko, jonka sisään voidaan asentaa missä tahansa tehtävässä tarvittava laitteisto.

Toisin sanoen kyseessä on Multi Tasking Lifting Body eli monitoimirunko, joka perustuu siihen, että kaikkia välineitä ei aina tarvitse suunnitella ja valmistaa eri tehtäviin, vaan sama runko soveltuu sekä avaruustutkimukseen, tiedusteluun että asekäyttöön. Tällä tarkoitan sitä, että X-37B on pelkkä alusta, johon kiinnitetään tehtävän edellyttämä laitteisto, kuten sälekaihtimen tapaan kokoon taitettava aurinkopaneeli ja vaadittava laboratorio tai teleskooppi sekä teleskooppivarrella varustettu hiilikuituinen manipulaattori, jolla se voi tarttua kiinni muihin aluksiin.

 Kun puhutaan tuon välineen aseistuksesta, niin silloin voidaan ajatella, että siihen voidaan kiinnittää aurinkovoimaa käyttävä laser, joka on asennettu myös YAL-1 laserkoekoneeseen. Eli kuten tiedätte, niin tuo NATTER:in keulan rakettikasetti vain korvataan tässä tapauksessa laserilla, joka varmasti ei sokaise ketään. Nuo tehokkaat laseraseet yksinkertaisesti siirtävät kohteeseen niin paljon energiaa, että lämpölaajeneminen räjäyttää sen kappaleiksi, ja muistakaa että Maapallon kiertoradalla auringon valo on paljon kirkkaampaa kuin Maan pinnalla, joten siellä tällainen väline sitten saattaisi toimia myös elektromagneettisella aseella varustettuna.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi