Jari Aarnio on siis jo käytännössä vapaa kulkemaan eli hänet voidaan suoraan päästää ilmeisesti vapaaksi

Kun puhutaan vankilamatematiikasta, sekä erään komisarion saamasta rangaistuksesta, niin toki on upeaa tietää, että kun herra Aarnio sai rikoksestaan 13 vuotta vankeutta, niin hän siitä tulee 6,5 vuotta istumaan koska oli rikoksia tehdessään ensikertalainen. Sitten tietenkin rikosseuraamusvirasto suorittaa tuosta pienen vähennyksen, kun tuon komisarion käytös tulee niin kamalan hyvää olemaan, jolloin herra Aarnio vapautetaan jo ehkä vuoden päästä, ja ehkä sitten saadaan jo lakia muutettua sen verran että moinen pikku rötös saadaan painettua kokonaan villaisella, ja Helsingin huumepoliisin pidetty päällikkö astuu taas virkaansa takaisin. Onpa upea ajattelutapa tällainen malli, missä rikollinen on suoraan vapaa, kun hän sitten menee vankilaan, eikä muuta kuin kavereiden kanssa juttelemaan, jos vaikka löytyy jotain sellaista, millä saisi koko tuomion vesitettyä.

Eipä tuossa sitten mitään pahaa tuo komisario kuitenkaan kenellekään ole tehnyt, ja onhan maassamme sitten tietenkin taas ollut edessä sellainen yhteiskunnallinen reivaaminen, missä on perinteisesti opetettu kansalle, kuinka sitten käy niille, jotka ovat arvostelleet virkakunnan toimintamallia. Tuollainen ilmeisesti on noiden suurten matemaatikkojen malli tässä asiassa, joka kuvastaa sitä, kuinka meidän maassamme on virkapukuja totuttu kohtelemaan. Ja toki moni noista suurista vankilamatemaatikoista on suorastaan kiljunut onnesta, kun ovat kuulleet esimerkiksi siitä, kuinka joku henkilö on saanut tuomiostaan suurimman osan sillä pois, että hän on esimerkiksi kertonut tietojaan poliisille tai sitten muuten osoittanut kykyä toimia yhteiskunnassa.

Samoin tietenkin esimerkiksi rikosseuraamusviraston työntekijöiden sekä rikostoimittajien sukulaisten asepalvelu on jossain tapauksissa saanut aikaan sellaisia ajatuksia, että nuo rötösherrat sitten ovat ikäänkuin käsittäneet olevansa jo valmiiksi vapautettuja, kun heidän alaisensa sekä toverinsa ovat sitten käyneet keskusteluja tuon valtion harmaissa olevan sukulaisen kanssa. Eli muistakaa että mitään röyhkeyttä ei oikea rikoksesta tuomittu poliisimies koskaan siedä, ja että hänellä on varmasti yhteys esimerkiksi puolustusvoimien superosaajaan eli amnuenssiin, joka kirjaa mielellään noita sukulaisen ilmoittamia harhoja omiin papereihinsa. Silloin tietenkin on mahdollista sellainen asia, että koko poliisipäällystöön kuulunutta rikollista vastaan nostettu juttukin olisi pelkkää harhakuvitelmaa, ja silloin varmasti oikea rikollinen löytyy jostain asunnosta.

Kuitenkin on muuten sellainen asia varmasti jäänyt huomaamatta, että tuo herra Aarnio ei valitettavasti ole Suomen ainoa huumekaupoista tuomittu henkilö, ja muillakin huumekauppiailla on ollut suhteita, jotka ovat heitä uskoneet. Ja myös näiltä huumemiehiltä on tuomiosta vähennetty vuosia, koska he ovat olleet niin mukavia miehiä, että heitä halutaan takaisin ostoskeskuksiin hengailemaan. Ja toki kun nuo rötöspoliisin tai huumekauppiaan alaiset sitten käyvät hiukan juttelemassa tuon törkytoimittajan  tai todistajien kanssa, niin johan he alkavat muistaa vain kuvitelleensa tuollaisia pahoja asioita, kuin että reservin upseeri ja yhteiskunnan tukipilari voisivat tehdä rikoksia.

 Kuitenkin on samalla unohdettu sellainen asia, että myös poliisi joutuu syytteensä osoittamaan todeksi, eli pelkät todistajanlausunnot eivät varmaan ole se syy, miksi Aarnio lähti istumaan vankilaan. Joten tietenkin varmaan on jonkun ollut aivan pakko taas alkaa suorittamaan noita matemaattisia tehtäviä, jossa herra Aarnio sitten on jo suorittanut tuomionsa, kun on niin hyvin käyttäytynyt tuolla vankilassa, ja osallistunut esimerkiksi vankien kirjastotoimintaan ja muutenkin istunut hiljaa oikeussalissa.

Eli tässä sitten näemme tiettyjen uniformumiesten asenteen tovereitaan kohtaan. He ovat jo valmiiksi vapauttaneet toverinsa sekä hakeneet hänelle kaikki mahdolliset lievennykset tuomioonsa ennen kuin mies on päässyt edes vankilan osastolle istumaan. Mutta samalla voisin sanoa, että tuo ei suinkaan ole ainutkertaista rikosten historiassa, eli jollekin huumepomolle on luettu tuomiot isutuiksi ennen kuin he ovat päivääkään edes olleet vankilassa. Ja jotkut sitten ovat noista asioista kertoneet, ja puhuneet tuon tuomitun olleen vähän vihainen saamastaan yöpymisestä valtion hotellissa, joten silloin tietenkin on joillekin tullut mieleen, että mitä jos he kävisivät vähän juttelemassa todistajien kanssa, kun on saatu sitten jo puolet tuomiosta anteeksi. Mutta oletteko koskaan muuten tavanneet tuollaista henkilöä oikeasti, jolle on tuollaisia laskutoimituksia tehty? Eli onko ollut taas mukana joku kakolan suuri asiantuntija, joka on tiennyt kaikki kavereidensa tekemät rikokset, ja kuten tiedämme, niin ainakin Alibin mukaan vankilat ovat täynnä rikosten mestareita, jotka vain odottavat tilaisuutta lähteä kostamaan kaduille saamaansa tuomiota.


http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/vankilamatematiikkaa-miksi-aarnio-istuu-13-vuoden-tuomiostaan-vain-4-5-vuotta/6252278

pimeakronikka.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi