Työnhakijan ongelma hänen itsensä kannalta katsottuna saattaa olla siinä, että hän ei ikään kuin saa työtä, mutta kuitenkin on olemassa myös muita näkökulmia tuohon paljon puhuttuun prosessiin, mikä tietenkin vie paljon aikaa sekä yhteiskunnan varoja. Yksi niistä paljon puhutuista näkökulmista on kysymys siitä, että hakeeko työntekijä itselleen töitä, tai pikemminkin siinä, että ollaanko työpaikkaa antamassa työläiselle itselleen vai jollekin muulle hänen sidosryhmiinsä kuuluville tahoille. Ja jos työpaikkaa tarjotaan työläiselle esimerkiksi liikesuhteiden solmimista varten, niin se saattaa vaikuttaa hyvin ikävältä asialta hänen työtodistuksessaa,, vaikka tietenkin tuo asia olisi hyvä tietää myös työntekijän puolella. Ja jos tilanne on se, että työpaikka on tullut siksi, että hänen vanhempansa ovat jossain asemassa, niin silloin tietenkin saattaa olla edessä hiukan hymyjä työpaikan käytävillä.
Yleisin syy siihen, että tällaista järjestelyä, missä esimerkiksi jonkun henkilön lapselle on tarjottu töitä siksi, että hänen vanhempansa on ”joku” saattaa olla halu solmia liikesuhteita tuon työnhakijan kautta johonkin työmarkkinoiden keskeiseen toimijaan. Ja tuo tietenkin on sikäli hiukan ikävä asia, koska kun tuon henkilön vanhemmat sitten lopettavat yrittäjinä, niin saattaa seurata tilanne, missä työpaikan ilmapiiri työläistä kohtaan muuttuu jäätäväksi, eli hänen työhuoneensa vaihdetaan pienempään, sekä muutenkin hänen töitään siirretään toisille ihmisille. Samoin kaikille kerrotaan se, että tuo onneton henkilö on otettu töihin vain siksi, että hänen isänsä on jotain, mikä tietenkin aiheuttaa sellaisen huhumyllyn, että yhtiössä on kohta paikka auki.
Kun töitä annetaan, niin silloin pitäisi aina muistaa se, että työpaikka on kuitenkin sen henkilön, joka on paikkaan tullut, jolloin sitten pitätisi unohtaa kaikki muut sidosryhmät, vaikka tietenkin mahdollisuus hankkia liikesuhteita nuoren työntekijän kautta olisi varmaan melko houkutteleva vaihtoehto. Kun puhutaan sitten työsuoritteista sekä niiden arvioimisesta, niin silloin tietenkin pitää muistaa olla rehellinen, vaikka se joskus tuntuu varmaan itsestä pahalta.
Kaikki elämässä ei ole mukavaa, ja aina ei ihminen ole sitä, mitä hänen pitäisi olla. Ja tuolloin pitää asia ottaa jonkun ihmisen kanssa puheeksi, jotta asiaan saadaan sitten selvyys. Kaikkein pahin tilanne on se, että toinen istuu jossain työpaikassa vuosikausia, ja tekee siellä huonoa työtä, jota sitten kaikki muut joutuvat korjaamaan, kunnes yhtenä aamuna 25 vuotta työhaastattelun jälkeen henkilölle kerrotaan, että hän on ollut töissä vain siksi, että hänen vanhempansa ovat keskeisiä toimijoita liike-elämässä, ja yhtiön johto on halunnut luoda heihin suhteita. Ja kun noita suhteita ei sitten enää ole, niin sitten ei tuota ihmistä enää kaivata työpaikallaan.
On tietenkin mukavaa, kun voidaan sanoa, että ”olemme tarjonneet nuorelle insinöörille töitä”, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että ollaksen valmis insinööri, pitää ihmisen saada paitsi työkokemusta niin myös käydä koulunsa loppuun. Vain sillä tavalla saadaan aikaan se, että hänen osaamisensa muuttuu lain ja viranomaisten edessä täysivaltaisen insinöörin osaamiseksi. Ja kuten tiedämme, niin välillä kuuluu kauhutarinoita näistä ”insinööreistä”, jotka ovat jättäneet koulunsa kesken, ja yhtenä päivänä on työpöydällä odottanut haaste oikeuteen ja vahingonkorvausvaatimus, mikä koskee noissa tehtävissä aiheutettuja vahinkoja, jotka johtuvat puutteellisesta koulutuksesta. Kun keskutellaan tapauksista, missä henkilö sitten myöhemmin saa potkut työpaikaltaan ikään kuin ilman syytä, niin usein työpaikalla on ollut ikään kuin odottava ilampiiri.
Tai sitten joku on sanonut, että ”sellaisia ”Virtasen” kaltaisia insinöörejä saa varmasti halvemmalla”, toki sanamuoto on voinut olla sellainen, että ”me maksamme ”Virtaselle” hiukan suurta palkkaa, joten olisiko sitten aika keskustella häenen työtavoistaan sekä tehtävistään tarkemmin”. Kuitenkin tuolloin ei varmaan kenelläkään ole kovin hyvä olo, varsinkin jos esimerkiksi potkuihin liittyy kehotus: ”jos joku haluaa ”Virtasen” puolelle mennä, niin hän voi myös sieltä työnvälityksestä saa niitä töitä lähteä etsimään”. Kuitenkin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä tällaista potkujen antotapaa ikään kuin ihannoidaan. On olemassa näkemyksiä siitä, että kaikki ihmiset arvostavat samoja asioita, kuin esimerkiksi joku julkisuuden henkilö. Samalla ikään kuin vihjaillaan siitä, että jos joku esimies on pidetty, niin hän on jotenkin huono johtaja. Johtaja on työpaikallaan organisaationsa edustaja työntejöihin nähden, ja hänen oletetaan tietenkin pitävän tiettyä välimatkaa alaisiinsa. Mutta se että alaisten täytyy tätä johtajaa jotenkin vihata ei kuitenkaan ole aivan sama, kuin olla kunnioitettu johtaja. Se että johtaja vahtii työntekijöiden henkilökohtaisia suhteita tai perheasioita varmasti tekee hänestä jotenkin omituisen ihmisen alaistensa silmissä.
Kun tätä asetelmaa peilataan esimerkiksi sellaiseen luutuneeseen näkemykseen että johtajan täytyy jotenkin komentaa sekä käskyttää työpaikallaan alaisiaan jatkuvasti, niin kuitenkin voidaan sanoa, että ohjeet voidaan antaa myös sellaisessa muodossa, että kukaan ei aloita itkua noiden sanojen takia. Jos jollekin täytyy antaa potkut, niin se varmasti voidaan tehdä ilman sen suurempaa nöyryyttämistä. Mikäli tuolla henkilöllä on sitten jotain muita suhteita työpaikallaan, niin sitäkin asiaa pitää ymmärtää. Eikä sitä että hänen olkapäälleen lasketaan käsi, ja sanotaan jotain kaunista varmaan ole pahitteeksi. Kun puhutaan vihatuista esimiehistä, niin he sitten aiheuttavat lopulta sen, että heitä ei sitten enää työpaikallaan paljoa näy. He hoitavat asioitaan jostain kotitoimistostaan, ja missään nimessä ei ole pelkoa siitä, että nämä henkilöt sitten saisivat mitään kovin suuria kaveripiirejä koottua ympärilleen, koska he yleensä ovat käytöksellään aiheuttaneet sen, että heidät on täysin sosiaalisesti eristetty muusta yhteiskunnasta. Eli kuljettajalla varustettu työsuhdeauto varmaan pitää huolen siitä, että tuo henkilö ei paljoa sitten kaduilla enää kävele, ja pelko kostosta pelottaa sen verran, että henkilö ei ainakaan kovin näkyvästi pidä yhteyttä MC-kerhoihin.
Myös heidän lausunnoissaan korostuva vaatimus ehdottomasta lain noudattamisesta sekä rikosrekisterin leimaavuudesta varmasti karsii noita MC-miehiä heidän kaveripiiristään. Tässä ei muuten käsitellä johtajuutta vain liike-elämän kannalta vaan yleistävästi. Kun puhutaan henkilökohtaisista asioista sekä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, niin tietenkin pitää muistaa se, että toisesta ihmisestä ei ole pakko aina pitää, mutta kun katsotaan aikuisten maailmaa, niin esimerkiksi lakimies ei aina näytä sitä, jos hän ei satu pitämään jostain henkilöstä. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu sellainen asia, että henkilö ymmärtää sen, mitä esimiesasema oikeasti merkitsee. Se merkitsee sitä, että alaisten on aina toteltava sitä, mitä hän sanoo. Ja jos tuossa tapauksessa sitten saattaa joku mennä liian pitkäle jakaessaan käskyjä. Eli hän saattaa halventaa toista esimerkiksi vähättelemällä toisen henkilön amattitaitoa tai sitten hän lisää käskyn perään sanat ”jos siihen edes siihen pystyt”.
Kaikkein onnettomin asia sitten on se, että toisia henkilöitä haukkuvan johtajan käytös ei hänestä itsestään varmaan tunnu mitenkään epäsopivalta, ja silloin saattaa käydä niin, että hän keskustelee kahviossa kovaan ääneen siitä, kuinka ”tyhmä” toinen ihminen voi olla. Kuitenkaan hän ei tuolloin kyllä itsestään kovin hyvää kuvaa anna, kun tuollainen henkilö sitten panettelee muita, ja kertoo mitä hän teki silloin tai tällöin, ja mukana tulevat tietenkin sellaiset kuvaukset, missä toinen kaivaa nenää tai tekee muuta inhottavaa. Hän kuitenkin unohtaa sen, että toinen on alaisena velvollinen ottamaan häneltä käskyjä vastaan, ja kantamaan esimerkiksi tuoleja huoneesta toiseen, jos tuo superlahjakkuus sitten sitä sattuu vaatimaan, jolloin tietenkin työaikaa menee aivan turhaan tuollaiseen toimintaan. Tällaisia asioita sitten tietenkin olisi hyvä ottaa huomioon, jos henkilö joskus ryhtyy johonkin johtajan tehtävään.
Eli jos hän huvikseen jotain alaisia hyppyyttää pihalla, niin silloin hän ei ajattele ollenkaan sitä, että siinä sitten vain menee työaikaa hukkaan, vaikka tietenkin on hienoa ajatella, että toiset sitten kantavat vain noita tuoleja huoneesta toiselle. Se että tuolloin voidaan ottaa puheeksi esimerkiksi tehtävien ulkoistaminen, ei tarkoita sitä, että noita tehtäviä ei tarvitse tehdä, vaikka niitä tekeekin toinen yhtiö. Ja tuolloin kannattaa vähän miettiä sellaisia asioita, kuin että meneekö tuo ulkoistettu siivous- tai tilapalveluita koskeva sopimus sitten jonkun johtajan omalle yhtiölle, joka saattaa olla ketjuutettujen yhtiöiden päässä oleva kiinteistönhoitoalan yritys. Se saattaa tuoda mukavasti lisää rahaa jonkun johtajan palkkapussiin, jos hänen omistamansa kiinteistönhoitoalan yhtiö sitten tulee tekemään noita töitä, mutta tuon asian moraalisesta puolesta sitten voidaan olla montaakin mieltä.
