Empatiasta sekä positiivisuudesta ja asenteista sekä niiden vaikutuksesta opiskelumenestykseen

Kimmo Huosionmaa

Yhteisöllisyys ja sen vaikutus myötätuntoon. Myötätunto lisää yhteisöllisyyttä. Ja jos ihminen kokee yhteisössään myötätuntoa sekä myötäelämistä, niin se tietenkin lisää yhteisön tuottavuutta. Mikäli jo lapsena luodaan myötätunnon ilmapiiri, niin silloin luomme lapselle valmiudet olla myötäelävä myöhemmässä elämässä. Empatiaa sekä myötätunto tarkoittaa sitä, että toisen ihmisen hätää ymmärretään. Samoin se on tilannekohtaista harkintaa. Eli tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että myötätunto joka kohdistuu vaikkapa alkoholisteihin, niin että heidän käytöksensä hyväksytään, niin tietenkin se vahingoittaa tuon henkilön elämää.


Tämän takia esimerkiksi itsetuhoista käytöstä ei saa koskaan tukea. Myötätunto on asia, jota ei saa koskaan käyttää väärin. Myötätunto on tietenkin hieno asia, mutta sen osoittamiselle pitää varata oikea hetki. Pahimmillaan tämä myötätunto aiheuttaa eriytymistä sekä vääristynyttä toimintaa. Jos myötätuntoa annetaan esimerkiksi sillä tavalla, että siinä tuetaan esimerkiksi rasistisia ajatuksia, niin silloin tietenkin siitä seuraa rasistisen käsityksen nouseminen ihmisen mielessä. Kun esimerkiksi väkivallan uhrille annetaan myötätuntoa, niin aina pitää muistaa se, että teon on tehnyt yksittäinen ihminen, joka ei aina kuulu mihinkään äärioikeistolaiseen tai vasemmistolaisiin liikkeisiin.


Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, että jos joku kansakunta joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin tietenkin vaaditaan aina kostoa. Tässä sitten eteen tulee tilanne, missä vastustajaa demonisoidaan sekä tietysti rasismi on hyvä ase, kun yllytetään kansaa rankaisemis toimien taakse. Ja varmasti myös tuolloin voi myötäeläminen sekä empatia muuttua sellaiseksi, että siinä ikään kuin kaikki vastapuolella olevat henkilöt leimataan terroristeiksi sekä väkivaltaisiksi fundamentalistiseksi. Se tietenkin pelottaa ihmisiä, jotka tuntevat tarvetta hakea tukea aseista sekä väkivallasta.


Motivaatio sekä oppiminen ovat erittäin tärkeä osa koulunkäynnissä. Ja tietenkin kun lapsi käy koulua, niin häneltä odotetaan kovia opintosuorituksia. Se että jos ihmisellä on edessään sellainen tilanne, niin voidaan olettaa että nykykoulu on hyvin suorituskeskeinen. Ja jos koulua ajatellaan kokonaisuutena, niin tietenkin voidaan sanoa, että sitä käydään seuraavaa koulua tai porrasta varten. Päästäkseen huippuluokan yliopistoon, niin silloin oppilaan pitää olla erittäin hyvä jo peruskoulussa.


Näet oppilaan pitää osata peruskoulussa asiat hyvin, jotta he pääsevät sitten lukemaan mieleiseen tiedekuntaan. Tai tuon sanan "tiedekunta" kohdalla voidaan sanoa myös sana "ammattikoulun linja". Jos ihminen haluaa päästä huipulle, niin hänen pitää todella taistella paikasta auringossa. Tuo aiheuttaa stressiä sekä myös mielenterveydellisiä ongelmia. Samoin ihminen saattaa tuolloin alkaa pelätä tekevänsä virheitä. Jos ihminen pelkää virheitä, niin silloin hän ei ehkä kykene tekemään mitään työtä. Kuitenkin motivaatio sekä itsensä piiskaaminen on asia, mikä vie ihmisiä eteenpäin. Ja jos puhutaan huippuluokan arvostusta nauttivista ammattilaisista, jotka toimiva halutuilla  ammatti-sektoreilla, niin niihin pääsee vain sellainen ihminen, joka on motivoitunut erittäin hyvin.


Positiivisuus on asia, jolla tuetaan kaikkea oppimista. Jos ihminen saa hyvää palautetta työstään sekä oppimisesta,niin silloin hän rohkaistuu tekemään itsenäisiä päätöksiä. Positiivisuus on asia, joka kohottaa mielialaa sekä saa kaiken oppimisen tuntumaan hyvältä. Tämä asia unohtuu aina välillä kaikissa asioissa. Ihmisistä on varmaan jostain syystä mukavampaa olla toisia kohtaan negatiivisia. Se koetaan ikään kuin kasvattavana kokemuksena, mutta jatkuva negatiivinen palaute saa aikaan innostuksen lopahtamisen ihan mitä asiaa kohtaan hyvänsä. Ja kun puhutaan siitä, mitä tuo jatkuva negatiivinen palaute aiheuttaa, on se että ihminen ikään kuin lopettaa yrittämisen.


Se tarkoittaa sitä, että jos ihminen tietää ennalta saavansa vain negatiivista palautetta, niin hän ei varmaan halua tehdä mitään enää kunnolla. Positiivinen palaute varmaan lisää työn tuottavuutta, sekä työpaikan viihtyvyyttä. Tuo ei tarkoita sitä, että ihmisen täytyy töissä hyväksyä kaikki mahdolliset asiat, mutta kuitenkin myös hyvin tehdystä työstä voidaan antaa palautetta. Aina joskus törmätään tilanteeseen, joissa palautetta annetaan asioista, joissa joku on tehnyt virheitä. Ihmisestä ja hänen työstään etsitään vain virheitä. Se tietenkin vaikuttaa työtehoon. Ja sitten tässä tulee mieleen se, että tuolloin hyvin tehtyä työtä pidetään ikään kuin itsestäänselvyytenä. Se ei kuitenkaan tätä ole, ja jos koskaan ei ihminen saa positiivista palautetta, niin hän jää sitten jossain vaiheessa tulematta työpaikalleen, koska hän ei loputtomiin kestä kuunnella sitä, kuinka huonosti työ on tehty.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Ihminen joka ei tee virheitä ei ole inhimillinen, ja tätä jotkut käyttävät surutta hyväkseen

Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA

Kaikki ihmiset tekevät virheitä, ja siksi niitä ei tarvitse ainakaan kovin kauaa hävetä. Kuitenkin jos ihminen jatkuvasti toistaa samaa virhettä, niin silloin hän takuulla tekee sen tahallaan. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että mikään mietelmien kirjoittaminen ei ole virhe sinällään, vaan siitä tulee virhe vasta kun ihminen ryhtyy ylimieliseksi jonkun asian kanssa. Kaikki mielipiteet ovat pohjimmiltaan oikeita ennen kuin ne todistetaan vääriksi, ja vaikka ihminen kuika haluaisi muuttaa toisen ajattelutapaa, niin silti hän on tuomittu epäonnistumaan.

Tai ainakin jos toisen ihmisen tapaa ajatella sitten yritetään muuttaa uhkailulla sekä väkivallalla, niin silloin tällaiset asiat varmasti herättävät muiden ihmisten mielenkiinnon. Ja jos uhkaileva taho on iso ja vahva mies tai nainen, jolla on kovan luokan virka tai korkea asema jossain yhteisössä, niin silloin tietenkin hänellä on paljon vahvoja vihollisia, jotka saattavat vain odottaa sitä, että toinen tekee virheen kun hän julkistaa tietoja tai mikä vielä pahempi: herjaa kirjoituksen kohdetta, ja se sitten osoittaa ylimielisyyttä. Tuolloin kirjoittaja sitten varmasti osoittaa muille, että hänen ei tarvitse missään nimessä pelätä esimerkiksi kunnianloukkaussyytettä, ja se sitten tarkoittaa sitä, että joku on saattanut levittää tietoja, joiden mukaan toinen ihminen on jotenkin syyntakeeton tai muuten kyvytön ajamaan omia asioitaan.

Kun ihminen alkaa ottaa lahjuksia ja levittää esimerkiksi tietoja, joista hän on vaitiolovelvollinen, niin silloin tietenkin pitää miettiä sitä, milloin hän ensimmäistä kertaa teki tuon teon, ja kuinka hän sitten törmäsi niihin henkilöihin, joille tuo ihminen tietoja vuosi.  Samoin olisi mukavaa tietää huumerikosten  yhteydessä  sellainen asia, että millainen oli se ihan ensimmäinen kerta, kun huumerikollinen meni myymään huumeita, ja millainen hänen ensimmäinen asiakkaansa oli. Samoin tutkijoiden kannalta olisi varmaan avartavaa saada selville se, mistä tuollainen monesti Alibin sivuilla esiintynyt huumemies oli nuo aineet saanut myyntiä varten? Ja kuinka hän sitten uskalsi uraansa jatkaa.  Kun puhutaan jengeistä, niin silloin tietenkin tulee mieleen tässä muutamia vuosia sitten TV:ssä esitetty dokumentti, missä kerrottiin Los Angelesin väkivaltaisimmasta jengistä.

Siinä kuvailtiin tilanne, missä jengin jäsenten piti murhata joku "vasikka", ja toistakymmentä miestä lähti tuota käskyä noudattamaan, mukanaan konetuliaseet. Mutta vain kolme luotia oli osunut uhriksi aiottuun henkilöön, joka sitten selvisi tapauksesta hengissä, joten tässä tapauksessa voidaan sanoa, että tuo on  tilanne, missä vain yksi ampuu kohti. Ja sellaiset ohjelmat ovat niitä oikeita "anti crime"-ohjelmia. Niissä varmasti herätetään ihmisten epäluottamusta näitä jengiläisiä kohtaan, kun ryhdytään kertomaan, että useista ampujista vain yksi oli niin tyhmä että tähtäsi kohti, ja omaan mieleeni on noussut sellainen ajatus, jonka mukaan tuo uhriksi aiottu henkilö eli jengin pomo olisi pyytänyt alaisiaan ampumaan itselleen "jakauksen" tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Ja tietenkin tuon iskun tarkoitus olisi ollut vakuuttaa tuon jengipomon toimineen vain muiden alaisena.

Samoin toisen ihmisen nimeäminen rikolliseksi ilman todisteita on rikollista, ja tällä sitten tarkoitan sitä, että kun ihmistä leimataan rikolliseksi ja vihjaillaan hänen olleen esimerkiksi vankilassa, niin silloin olisi kaikille parasta, että myös rikoksen laji tulisi sitten selväksi jos väite pitää paikkansa. Eli onko kysymys näpistyksestä vai henkirikoksesta ei ole aivan sama asia, koska henkirikos on hieman vakavampi asia kuin joku takin vieminen supermarketista.


Tällaiset asiat pitää aina tarkastaa muutenkin ennen kuin lähtee tekemään ihmisestä jotain juttua lehteen tai mihinkään mediaan, koska silloin jutussa voi olla muutenkin paljon korjattavaa, jos toinen paljastuu rajoitetusti oikeustoimikelpoiseksi henkilöksi. Mutta täytyy muistaa hyvin ikävä asia, nimittäin jos ihminen on rajoitetusti oikeustoimikelpoinen, niin silloin hän ei saa itse ajaa asiaansa oikeudessa, mutta tuolloin hänellä kyllä on sitten edunvalvoja, jonka tehtävänä on ajaa tuon henkilön asiaa ja turvata nimenomaan tuon rajoitetusti oikeustoimikelpoisen henkilön oikeusturva, joten sen takia hän sitten joutuu sellaisen kunnian loukkaajan sekä perättömien väitteiden esittäjän haastamaan oikeuteen.


Ja tuolloin tietenkin tuo herjan heittäjä saa sitten rangaistuksen myös aseman väärinkäytöstä, eikä muutenkaan noita asioita saisi missään nimessä julkistaa. Yleensäkin henkilöiden holhous ei näy missään, ja jos heille sitten mennään myymään velaksi, niin luottotietojen yhteydessä ei koskaan kukaan saa mitään muuta tietoa kuin että luottotiedot ovat "punaisella", mikä tarkoittaa sitä, että henkilö on saattanut menettää ne jostain muustakin syystä. Eli se ei tarkoita sitä, että toinen henkilö on jostain syystä holhouksessa, tai kuten lakitermi kuuluu, niin kyse on edunvalvonnasta, missä tuollaisen henkilön oikeudellista asemaa valvoo yhteiskunnan luotettavaksi määrittelemä henkilö, jonka tehtävänä on turvata tuon ihmisen asema lain edessä, jotta hänkin tulee oikeudessa kuulluksi ja hänen kantansa selvitetään myös tuomarille, jonka pitää  päätökset tehdä.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/

Miten oikeasti pitäisi romaaneja kirjoittaa, ja samalla esittelen myös ajatelmia John Lé Carren kirjojen sankareista

Opiskellessa kannattaa miettiä aina sitä, että silloin kun jollain asialla on merkitystä, niin silloin sitä ei ole ehkä ollenkaan saatavilla. Eli missään nimessä ei kannata tuudittautua siihen, että esimerkiksi sähköpistokkeita olisi opiskelutilassa, joten aina kannattaa varautua muistiinpanojen tekemiseen paperille, missä henkilö ei ole riippuvainen tietokoneista tai sähköstä. Samoin mm. verkon salasanojen saaminen ei ole mitenkään itsestään selvää, vaan opiskelija saattaa joutua työskentelemään ilman verkkoa, jos hän ei halua käyttää omaa puhelintaan modeemina, mikä tietenkin kuluttaa sen akkua aivan liikaa.

Joten sen tähden kannattaa sitten ottaa sellainen linja, että omat paperit kannattaa olla mukana, koska kukaan ei ehkä myöskään lainaa tietokonetta muistiinpanoja varten. Paperi ei vaadi sähköä, jotta sitä voisi käyttää muistiinpanojen tekemiseen, ja kynä ei paljoa maksa. Samoin jos esimerkiksi muistiinpanoja halutaan käyttää vaikkapa esseen aineistona, niin silloin pitää muistaa se, että suurin osa maailman tietokoneista on kytketty Internetiin, ja siksi kannattaa vähän miettiä mitä sinne koneelle oikeasti kirjoittaa, jotta esimerkiksi mikrotukihenkilö ei tarkkaile koneen käyttöä.

Paperia ei voi samalla tavoin hakkeroida kuin tietokoneita, vaan se pitää oikeasti varastaa, jotta tietoturva vaarantuu. Tämän takia koskaan ei saa arkaluonteisia asioita kirjoittaa Internetiin tai sähköiseen tallennusvälineeseen, vaan ne pitää aina kirjoittaa käsin sekä käyttää irtopaperia, jotta muistiinpanot voidaan sitten hävittää tarpeen tullen, ja tuo on tärkeää esimerkiksi jos henkilö haluaa kirjoittaa romaanin tai tehdä muuta luovaa työtä, missä hän ei halua näyttää keskeneräisiä töitä kustannustoimittajalleen. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että muistiinpanot sitten pitää editoida tietokoneella sellaiseen asuun, että ne voidaan esittää kustantajille, jotka antavat niistä kommenttinsa.

Eli kun romaanin kirjoittaja kirjoittaa tarinaa, niin tietenkin ideaalista olisi se, että hän kirjoittaa ensin luvun asiat ikään kuin vuokaavioksi tai kronologiseen järjestykseen ranskalaisilla viivoilla, ja sitten nuo viivojen takana olleet ideat sitten kirjoitetaan kappaleiksi koneella, ja tuota tietenkin kustannustoimittaja tai joku muu pomo sitten varmasti  katsoo mieluummin, kuin jotain paperiläjää pöydällä. Ja tietenkin kirjoittajan työ vaatii inspiraatioita, joten esimerkiksi ilmaisia yleisöluentoja ja esimerkiksi teknisiä julkaisuja sekä YouTube-videoita voi hyödyntää, kun kirjoittaja luo hahmoa sekä miljöötä omalle tuotteelleen, mikä on kirja. Eli tekniikan sekä yhteiskunnan, miljöön sekä historian tuntemus ei tietenkään ole kenellekään pahasta, mutta kirjailija on noiden asioiden vanki. Eli hänen luomuksensa on sellainen, että se sijoittuu väkisin johonkin paikkaan, oli kyseessä dekkari, sotakirja tai rakkaustarina.

Tietenkin esimerkiksi sotaa ta jotain sotatapahtumaa voidaan käyttää juonen  kehyksenä, kuten on toimittu monissa vakoilukirjoissa, joissa sankari jäljittää esimerkiksi vihollisen agentteja oman armeijansa esikunnasta, ja joutuu ikään kuin nolosti vaaraan. Eli hän käy omaa sotaansa erillään muista sotilaista paikassa, joka näyttää alkuun erittäin turvalliselta, mutta sinne tietenkin on solutettu vihollisen toimija, kuten John Lé Carren romaaneissa, missä turvallisuus pettää paikassa, jota ympäröivät piikkilanka-aidat sekä konekivääriasemat. Tuo luo tietenkin kuvan siitä, että Karla olisi voinut soluttaa agentteja brittien tiedustelun sydämeen. Joidenkin ihmisten mielestä John Lé Carren agenttigallerian Karla on ehkä nainen, ja hänen esikuvansa saattaa olla kuuluisa naisvakoooja Mata Hari, joka vakoili Ensimmäisessä Maailmansodassa Saksan hyväksi.

Eli pieni koko tietenkin viittaa siihen, että Karla olisi nainen. ja Smiley taas mies kuten monissa muissakin klassisen trillerin kaavaa käyttävissä romaaneissa tapahtuu. Eli noiden romaanien "paha" on Karla, KGB:n vastavakoilun päällikkö, joka on eräänlainen "Sauron-hahmo" noissa tarinoissa. Hän on kasvoton sekä taitava toimija, joka pelaa mielellään shakkia. Smiley taas on erittäin maskuliininen brittiagentti sekä Karlan vastapeluri, joka selvittää brittien vakoiluverkostoon kohdentuvia hyökkäyksiä.

Heidän maailmansa on kuitenkin meille tavallisille ihmisille tuntematon sekä epätodellinen vakoilu varjomainen maailma, jossa kukaan ei tiedä, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Ja tuohon vakoilun maailmaan pääsee vain harva ja valittu, joten Smiley sekä Karla ovat tietenkin ylpeitä työstään sekä siitä, että saavat kuulua tuon maailman eliittiin, ja he elävät tiedoista, joita nämä palvelut eli MI-5 sekä KGB hankkivat ihmisistä. Ja vaikka he ovat vastapelureita kylmän sodan armottomassa maailmassa, niin silti he arvostavat toisiaan, sekä on kuin kohtalon ivaa, että he ovat myös ikään kuin toistensa kopioita, jotka lopulta pelaavat keskenään shakkia.

Mutta todellisessa elämässä moni vakooja on jäänyt tulematta kotiin, ja ehkä vielä harvempi on tarinaansa kertonut. He tietävät monia salaisuuksia, joiden haltijat eivät halua niiden tulevan koskaan esille, ja kuten joskus olen kirjoittanut, niin he kokivat samat asiat kuin vastapuolen siviiliväestökin, ja ajatellaan että Abwehrin mies olisi ollut Lontoossa Blizin aikaan, jolloin hän olisi ollut Luftwaffen hyökkäyksen alla, Se ehkä olisi vaikuttanut tuohon henkilöön syvästi. Eli ei ole mitenkään mukavaa olla omien hyökkäyksen kohteena. Saman olisi kokenut myös esimerkiksi Hampuriin sijoitettu brittiagentti.

Toisaalta pitää muistaa se, että vakooja liikkuu normaalien ihmisten keskellä, ja tuntee myös vastapuolen ihmisinä. Ja kauheimmissa kuvitelmissani ajattelen, että ehkä  joku brittiagentti olisi ehkä joutunut todistamaan Holocaustia tai toimimaan ehkä jopa tuhamiskomennuskunnassa vakuuttaakseen Himmlerin omasta vilpittömyydestään, niin uskon että tuollaisia asioita ei hän koskaan haluaisi kertoa. Eikä kukaan halua kertoa varmasti sitä, että oliko joku liikemies jo saanut saksalta esimerkiksi Lontoon maaherran eli gauleiterin arvon, mutta tietenkin tuo hanke jäi väliin, koska Hitler ei saanut Britanniaa valloitetuksi. En usko että tuollainen mies olisi ollut kovin haluttua seuraa pubeissa, vaikka hänellä ehkä olisi ollut myös tärkeitä tietoja noista henkilöistä, jotka sodan aikaan vehkeilivät Hitlerin kanssa.

elainasiaa.blogspot.fi